IRC-Galleria

Viikonloppu meni ja nyt ollaan taas työn ääressä. Viikonloppu meni todella mukavasti, muru oli viikonlopun luonani, oltiin melko rauhallisesti kotosalla, vuokrattiin pari leffaa ja siinä sitten sylikkäin kateltiin niitä ja juotiin hyvää punkkua . Se mitä olen odottanut vuosia tyttöystäviltäni joiden kanssa olen ollut tapahtui lauantai iltana, muru sanoi ensimmäisenä "minä rakastan sinua" ja se toi semmoisen ilon sisälle että meinasin alkaa ihan itkeä kun koskaan ennen tyttöystäväni eivät sanoneet "minä rakastan sinua" ensimmäisenä vaan aina tullut takaisin kun olen itse sanonut "niin mäki sua", niin tuo tuntui niin hyvältä ja ihanalta että itku meinasi tulla (lääkkeet taitaa estää jonkin verran). Oli ihana vaan olla vierekkäin ja puhua asioista, oli ihanan vapauttavaa kertoa näistä omista peloista, niistä asioista joita käyn läpi ja ihanaa että muru kuuntelee .

Rakkaus on kyllä auttanut paljon siinä että en juo nykyään läheskään niin paljoa ja muutenkin masennus on pysynyt taustalla. Väsymys kyllä tosin välillä iskee päälle mikä nyt on aina ollut yleistä minulle.

Tänään sitten mennäänkin murun kanssa hänen isänsä luokse, minä kun nyt kuulun näin "kokeiluversiona" sukuun niin joudun sitten korjailemaan koneita siinä samalla . Mutta hyvin kuitenkin edelleen menee, tosin huolissani olen muutamista ystävistäni ja ärsyttää itsessä kun ei keksi mitään helpottavaa sanottavaa tai pysty tekemään oikein mitään, tietäen minkälaista se on kun on niin pahaolla.

Viikonlopun sitä oon ollut murun kanssa ja nyt tiistaista lähtien oon muutaman päivän taas yksin, noh se on ihan hyvä välillä olla omissa oloissa ja pääsee taas pelailemaan "uninterupted" . Meillä menee murun kanssa edelleen hyvin ja itse olen edelleen onnellinen ja rakastunut (toistoa tiedän ). Yritän kuitenkin niin että en unohtaisi ystäviäni kuten voi olla vaarana tapahtua, onneksi kuitenkin muru on sellainen että hän tapaa ystäviään ja pitää heihin yhteyttä vaikka haluisi tässä vaiheessa vielä kyhjätä toisen kyljessä (tai siis tämä on sitä siamilaisetkaksoset meininkiä ).

Huomannut senkin nyt kun on parisuhteessa että vaatteita on tullut ostettua melkoisesti (miehen näkökulmasta), oon ostanut enemmän vaatteita parissa kuukaudessa kun yli vuoteen

Töissä menee hyvin ja vaikka välillä hektistä on niin hyvältä tuntuu ja ruvennut saamaan jonkinlaista energiaa myös että en ole aivan rättiväsynyt kotosalla kun yleensä sitä nukkuu muutaman tunnin kun töistä on päässyt.

Vaikka tuntuu erittäin hyvältä niin kuitenkin joku tuolla takaraivossa pelottelee minua, pistää ylianalysoimaan asioita. Toivon niin että terapia pystyisi auttamaan pääsemään yli jostain sellaisista asioista jotka ärsyttävät itseänikin, kuten jatkuva kysyminen "noh mikä on?", siinä jos missään menee murulla varmasti hermot kun jo itselläkin menee, se on edelleen sitä omaa epävarmuutta josta haluaisin päästä yli, lopettaa liikakiltteyden koska vaikka yrittäisi olla liiankiltti niin aina on kuitenkin jätetty. Onko tosiaan jättämisen pelosta tullut niin iso mörkö minulle että sitä pelkää? Helvetti tässähän mä olen vieläkin vaikka 5 kertaa niin on tehty jo, joten mitä hyötyä siitä liikakiltteydestä on ollut? nothing, that's what. Pakko on kyllä kirjoitettava ylös asioita että muistaisi sitten terapiassa oikeasti käydä asioita läpi eikä vain pinnallisia asioita koska ne jokatapauksessa on tuolla aivojeni sopukoissa muhisemassa ja odottamassa. Ei pidä mennä siihen illuusioon että vaikka nyt tuntuu hyvältä niin on niin paljon asioita vielä käsiteltävä itsessäni ja tunteissani.

Pitäisi varmaan toitottaa jatkuvasti itselle jotain mantraa aina että "ole oma itsesi, kyllä muru sinua rakastaa ja ei hän jätä sinua vaikka tulisi riitoja tai ongelmia. Ja se ei tarkoita että jos toinen on hiljaa että ajattelisi jatkuvasti jotain tai olisi jotain ongelmia"...tuossa olisi melko pitkä mantra

No niin viikonloppu takanapäin ja uusi viikko alkanut. Viikonloppu meni todella mukavasti, lauantaina tosiaan oli murun ystävän synttäribileet jotka meni hyvin ja osasin käyttäytyä . Aivan mahtavia nämä hänen ystävänsä ja mukavaa että tulen heidän kanssaan toimeen. Eilen sitten pikkaisen väsymyskapulassa mentiin kullan äiteelle syömään ja siellä sitten murun uusi kannettava lähti käyttöön ja tuossa vieressä nyt hänen äiteelle menevä vanha kannettava on minulla "huollossa" että on toimintavalmiudessa sitten jossain vaiheessa.

Ollaan nyt murun kanssa oltu vähän yli pari kuukautta yhdessä ja edelleen menee hyvin vaikka pelkääkin kauheasti että taas joudun kärsimään että minut jätetään koska niin on tehty 5 kertaa. Ärsyttää itessä tämä epävarmuus ja pelko. Pitäisi yrittää muistaa terapiassa sanoa näistä asioista mutta unohtuu aina siellä ollessa, pitäis varmaan aina kirjoittaa asioita mitä pitäis käydä läpi. Tulen tietämään että mistä kulta ärsyyntyy jossain vaiheessa minussa ja se on tämä osa joka "varmistelee" että on kaikki varmasti hyvin ja mä en haluaisi tehdä sitä, se on niin ärsyttävää itsestänikin.

Mutta muuten kyllä meneepi hyvin ja onnellisia ollaan

No niin viikonloppu on lähenemässä, mikä on todella mukavaa kun lauantaina on tiedossa kultani ystävän syntymäpäiväbileet . Tää viikko on töissä ollu melko hektistä, ylitöiksi mennyt melkein joka päivä, eilenkin pari tuntia ylitöissä kun piti Hertsikan työkeskuksessa korjata konetta ja samalla asentaa uutta konetta jollekkin työntekijälle, sanottakoon että olin aivan naatti kun himaan pääsin, olisin voinut mennä nukkumaan mutta pidin itseäni hereillä koska muuten en olisi saanut yöllä nukutuksi. Vaikka töissä onkin ollut melko hektistä niin kuitenkin on ollut mukavaa kun töitä ainakin riittää, kuitenkin ovat täällä varuillaan kohdallanni. Toisaalta sen ymmärtää mutta toisaalta suoraan sanottuna vi**ttaa kun ovat varpaillaan kohdallani ja pelkäävät milloin "romahdan"

Noh se nyt on vaan kestettävä kun kuitenkin yli vuoden oli mennyt päin helvettiä ja vaikka nyt meneekin hyvin melkein kaikilla "rintamilla" niin pelko on niin itsellänikin kuin muillakin että milloin taas vajoan synkkyyteen. Onneksi kulta on siinä rinnallani estämässä siinä. Kulta on tuonut elämäniloa taas minuun ja sitä optimismia joka on ollut kauan kadoksissa, juomiseni on vähentynyt mikä on plussaa ja masennus ei niin ole pinnalla nyt.

Pakko se on vaan sanottava että sitä on ihan korviaan myöten rakastunut S:ään, en edelleenkään voi tajuta sitä miten näin vaan tapahtui (siis hyvässä mielessä ), pakko kai se on että risukasaakin välillä paistaa se aurinko ja tämä aurinko joka nyt paistaa on erittäin elämäniloa tuova. Murulla on myös aivan ihania ystäviä joiden kanssa tulen hyvin toimeen, vanhemmatkin ovat mukavia ja jotka kuulemani mukaan myös pitävät minusta, noh toisaalta kyllähän munkin vanhemmat olivat ihan ällikällä lyötyjä murustani varsinkin äiteeni (edelleen hyvällä tavalla)

Tuli tässä nähtyä yksi päivä exäkin tosin selästä mutta kuitenkin näin hänen kipittävän junaan kun olin odottamassa murua. Tunnistin heti kun näin mummuni vanhan nahkatakin hänen päällään , ihmettelin kun rupesi vain hymyilyttämään eikä tullut ahdistusta päälle, voiko tosiaan olla niin että olen pääsemässä hänestä yli? Miten se voi muka olla mahdollista kun hänenhän piti olla se "suuri rakkaus" elämässäni? Ehkä hän ei sitten ollutkaan

Mun on nyt vaan edelleenkin elettävä päivä kerrallaan, nauttia rakkaudesta ja tästä hyvästä olosta joka on koska sitä ei tiedä milloin se seuraava paha asia tapahtuu joka vie taas pimeyteen

Mitä mietit?
Kultaa

Oletko kotona?
En

Mitä teit ja missä olit eilen klo: 14.30?
Olin töissä, tietokonetta asentamassa

Minkä tv-ohjelman katsoit viimeksi?
CSI

Pidätkö toisesta nimestäsi enemmän kuin etunimestäsi
En

Onko sinulla kivat vanhemmat?
On ne kivat :)

Oletko mielestäsi ikäistäsi kypsempi?
Jeps....kait...aina välillä

Onko sinulla joku kiikarissa?
Ei tarvitse enään ;)

Onko huoneesi sekainen?
Nääh

Kuinka vanha äitisi äiti on?
51 jos tarkkaa muistan :D

Ulkona on hieno sää, miksi istut koneella?
Koska olen töissä dumbass!

Vihaatko pissiksiä oikeasti niin paljon?
Kyllähän ne on ärsyttäviä

Käytätkö farkkuja kotona?
Jos ne nyt saattuu olemaan jalassa

Lempi huvipuistolaitteesi koko maailmassa?
Top Spin

Ajattele jotain vihannesta...
Kurkku

Ajattelitko porkkanaa?
En

Onko sinut nimetty jonkun mukaan?
On

Minkä värinen postilaatikko teillä on?
Ei ole postiLAATIKKOA

Onko siinä "Ei mainoksia" tarra?
Kuten sanoin ei LAATIKKOA

Mitä joit viimeksi?
Kahvia tässä hörpin

Pidätkö banaaneista?
Friteeratut jeah, mutta normaalisti en niin paljoa

Montako tyynyä sängystäsi löytyy?
2

Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Kun muistaisi

Minkälaiset sukat sinulla on?
Mustat

Oletko koskaan lyönyt ketään?
Joskus kakruna

Katsotko muumeja?
En

Osaatko tehdä sillan?
Juu

Kärrynpyörän?
En

Oletko ollut jälki-istunnossa?
Ala-asteella joo

Miksi?
Myöhästyin tunnilta

Oletko laulanut karaokea? Missä?
Olen laulanut, tillikassa

Voisitko osallistua idolsiin?
En

Käveletkö unissasi?
En

Tiedätkö missä on luumäki?
Ei tuu mieleen

Asutko korvessa?
En

Mitä sulla on nyt päällä?
Sukat, tattoo-paita, kivat uudet farkut ja työsandaalit

Oletko käynyt ivalossa?
En

Oletko kiivennyt kotisi katolle?
En

Joko kyllästyttää?
Vähän

Ei kait?
Vähän

Koska värjäsit hiuksesi viimeksi?
Siitä on joku kuukaus

Mikä sinusta ei ainakaan tule isona?
Mitäköhän tuohon sanoisi?

Viime matikan kokeen numerosi?
Kun muistaisi...oisko 1

Ruotsin numero todistuksessa?
7

Entäs englannin?
9

Haluaisitko hypätä benjihypyn?
En

Entä benjihypyn ilman köyttä?
En

Entä laskuvarjohypyn?
En

Paljonko kello on?
8.59

Onks sulla lävistyksiä?
Ei

Tatskoja?
Ei

Osaatko puhua japania?
En

Tehdä sudokuja?
En

Minkälainen vyö sulla on tällähetkellä?
Musta jossa on metallisiaosia ;)

Oletko koskaan lukenut kenenkään viestejä ilman lupaa?
Kyl joskus

Kenen?
Enpäs kerrokkaan

Kenen kanssa viimeksi puhuit puhelimessa?
Kullan

Pidätkö puhelinta öisin kiinni?
En

Mitä sänkysi alta löytyy?
Pölyä

Haluatko miljonääriksi?
Miksei

Katsotko lastenohjelmia?
Aamuisin

Olisitko mielummin pikkukakkosen juontaja vai työskentelisit ruumishuoneella?
Pikkukakkosen juontaja

Oletko koskaan rikkonut peiliä?
En, exä kyllä

Miten onnistuit siinä?
Kuten sanoin en

Rikotko lakia?
Eiköhän sitä jokainen

Oletko uinut alastomana?
Jep

Oletko mielestäsi komea/kaunis?
No pakko kai sitä jotain on olla jos kerta jumalatar on minut huolinut :)

Kuunteletko tällä hetkellä musiikkia? Mitä?
En

Oletko namu?
Huoh...

Kenen kanssa puhut pisimpään puhelimessa?
Äiteen ja kullan

Mikä puhelu on jäänyt eniten mieleesi?
Kullan kanssa höpöttelyt ;)

Lempijäätelösi?
Mansikka

Oletko väsynyt?
Rupeaa kone käynnistymään

Millainen sänkysi on?
Ihanan pehmeä nyt :)

Mitä huoneen seinillä on?
Tauluja

Millaiset matot huoneessa on?
Semmonen karsee

Millainen olotilasi on?
Lisää kofeiinia -olo

Valvotko koskaan myöhään?
Välillä

Kaksi elokuvaa, jotka kävit viimeksi katsomassa elokuvissa?
Narnia ja Pirates of the Caribbian 2

Kirjoita ruotsiksi:"Minun täytyy mennä nyt, kello on kahdeksan"
Enkä kirjota kun en ossaa

Oletko iloinen?
Erittäin :)

Tykkäätkö salmiakista?
Parasta

Mitä söit viimeksi?
Dominokeksin

Oletko söpö?
Eikö näitä kysymyksiä vois rajottaa kun näitä on nyt jo kolme samanlaista ollut prkl....Jos kultaan on uskomista niin joo!

Mitä sinulle sanottiin viimeeksi?
Nähdään huomenna -kulta sanoi kun jäin junasta poies

Oletko hyvä uimaan?
Melko

Mitä teet huomenna?
Tapaan rakkaani <3

Kirjoita kommentti:
-

Se on kumma kun on pari siideriä juonu niin ajatukset juoksee, miettiminen elämästäni mitä on tapahtunut ja miten tällä hetkellä menee. Vaikka nyt meneekin todella hyvin, oikeastaan en ole ollut näin onnellinen melkein 2 vuoteen mutta kuitenkin on asioita jotka kutkuttavat mieltä. Pelot varsinkin siitä miten tämä suhde menee, jätetäänkö jälleen kuin nalli kalliolle? revitään sydän ja murskataan?

Sitä on miettinyt paljon kaikkea mitä on tapahtunut, kaikkea tapahtuneita, hyviä asioita, huonoja asioita, ystäviä ja menetettyjä ystäviä. Sitä on huomannut kaiken koettelemusten jälkeen että sitä on varmasti kovettanut itseään ja alkanut suojelemaan itseään melkoisesti, huomannut että sitä on alkanut nyt 23-vuoden ja risat jälkeen pistämään itseään etusijalle kun ennen se on mennyt toistepäin.

Paljon sitä on miettinyt omia tekojaan, omia tunteita, mietteitä. On asioita josta ei todellakaan ole ylpeä ja kovasti miettinyt miten sitä on antanut itsensä tehdä niin.

Nyt kuitenkin elämä on paremmalla mallilla ja yritän panostaa että se pysyisikin niin, onneksi kulta on ymmärtäväinen näitten asioitteni suhteen

Eilen siis oli miitti ja oikein mukavasti meni vähän jännitin mutta niin varmasti moni muukin kun oli uusia ihmisiä mutta hyvin meillä sittä juttua piisasi: Toisesta maailmansodasta-keskitysleireihin, TR:n jutuista-sairauksiin ja läppä lensi niinkuin yleensä tapahtuu . Ruoka oli erittäin hyvää ja oli mielenkiintoista katsoa kun marenqi söi hevosta ja outo_otus gnu-antilooppia . Varsinaisesta miittipaikasta sitten jatkoille ensin Prahaan ja sieltä Zetoriin, jatkoillakin oli kyllä mukavaa....arvosanaksi jos pitäisi antaa niin antaisin 10 (asteikolla 1-10)

Perjantaina tapasinkin sitten kullan isän ja tämän naisystävän, hekin olivat mukavia vaikka jännittikin se että miten suhtautuvat minuun mutta kuulemma pitivät minusta kovasti .

Töissä ollut melko "rankkaa" siis siinä mielessä että ihan kivaa on tehdä töitä mutta toisaalta taas tuntuu että revitään paikasta paikkaan ja oon ollu melko väsynyt tämän viikon, ens viikolla kait luvassa vähän samanlaista rulianssia mutta parempi sekin kun pyörittää sormia koneen äärellä.

Kullan kanssa menee todella hyvin, kiintymykseni vaan kasvaa ja kasvaa, kyllähän sitä ollaan ihan rakastuneita, edelleen ällikällä lyöty kun en voinut uskoa että näin voi tapahtua exän jälkeen mutta niin se vaan elämä näköjään muuttuu kun sitä vähiten odottaa.

Tämä taitaakin muuten olla joku ennätys mulla kun olen ollut iloinen ja hyvillä mielin sellaiset pari kuukautta melkein putkeen

Tässä sitä istutaan töissä kahvikuppi vieressä ja silmät ristissä (kun en ole aamuihmisiä niin olen aika murisija ;). Joo elikkä eilen käytiin murun kanssa "virallisella" vanhempieni tapaamisessa vaikka minuakin jännitti se että miten tämä tapaaminen menee niin se meni yli odotusteni kun varsinkin äiteeni ja muru kälättivät oikein urakalla ja sitä oli hauska katsoa, vanhemmat tykästy heti muruun ja muru tykästy myös vanhempiini :). Äiti sano että "ihana nähdä se vanha sinä joka on ollut niin kauan kadoksissa", se tuntui hyvältä sekin on merkki että olen vihdoinkin onnellinen elämääni.

Lauantaina käytiinkin sitten murun kanssa katsomassa Evita kaupunginteatterissa ja vaikka en ole mikään teatteri-ihminen niin oli kyllä mahtava esitys, siellä sitten tavattiin jotain murun tuttuja samalla. Kaiken kaikkiaan todella onnistunut viikonloppu :)

Muutenkin olo on ollut korkealla vaikka pelkäsin että 18 päivä toisi liikaa pahaaoloa mutta ei se tuonut ahdistusta tai masennusta pinnalle varmaan suurimmaksi osaksi kun olin melko huppelissa perjantaina ja kun kävin sitten murun kanssa katsomassa ilotulituksia.

Tuntuu kyllä pitkästä aikaa niin että olisin saanut taas uuden mahdollisuuden elämässä, ainut asia mikä pelottaa on että millon se seuraava pakollinen paha tapahtuu taas no mutta kuten kulta sanoi mulle "käydään se läpi kun se tulee sitten eteen".

Tasan vuosi sitten se tapahtui, vuosi sitten kun sydämmeni ruhjottiin jälleen, vuosi sitten kun elämältäni katosi pohja, vuosi sitten kun kuolin...

Niin elikkäs tänään tosiaan on vuosi siitä kun exä jätti minut, muistan ne asiat mitä silloin tapahtui sinä päivänä. Muistan sen miten olin pari päivää aikasemmin yrittänyt tehdä jotain romanttista exälleni kun havaitsin kun hän oli etäinen ja kylmä, olin suunnitellut olohuonepiknikkiä kun sinä kesänä emme päässeet käymään piknikillä, olin ostanut ruusun myös ja ajattelin että se voisi virkistää vähäsen kun tulee töistä väsyneenä. No hän tulee kotiin, tosin myöhään illalla vasta (koska oli ollut katsomassa asuntoaan)....ei mitään reaktiota. Keskiviikkona 18.8 halusin jutella, tuli tekstiviesti jossa sanoi että jutellaan kun tulee kotiin. Kävin ahdistuneena postissa, tulin kotiin hän istui hiljaa sohvalla, istuin keittiöntuolille ja kysyin "noh?" Hän kaivaa laukustaan vuokrasopimuksensa ja antaa minulle, katson sopimusta, kyyneleet alkaa valua poskilleni, kädet tärisee....itken....tuntui kun sydämmeni olisi tuhottu, revitty, poljettu maahan....alkaa puukoniskut, muistan vahvimmin nämä asiat: "olin laittanut muuttopaperit vireille vuosi sitten koska olin suuttunut sinulle, unohdin asian myöhemmin" ja pahin sekä loukkaavin asia "tarvitsen miehen joka pystyy huolehtimaan minusta ja lapsista koska haluan lapsia joku päivä" (eli viesti oli se että en pystynyt huolehtimaan). Maailma on pelkkää sumua, itken, en ymmärrä mitään, kaikki on unta.

Tuota päivää en koskaan unohda, se on palanut minun tajuntaani ikuisiksi ajoiksi kun ensirakkaus jättää.

Onneksi kuitenkin nyt elämä näyttää paremmalta, olen rakastunut uudelleen, jota ajattelin etten kykene siihen enään tai uskaltaisi enään luottaa mutta tunteilleni en voi mitään ja minä rakastan Sannaa se on fakta, tiedän sen sisimmässäni ja olen onnellinen, työt jatkuvat edelleen mukavasti, olen ollut pirteämpi ja hölmö läppä senkun lentää näillä käytävillä.

Kaikesta paskasta mitä on tapahtunut olen päässyt eteenpäin, vaikeaa on ollut ja edelleen varmasti tulee olemaan mutta olen selviytynyt ja en anna periksi vaikka välillä haluaisikin vain luovuttaa...

Viikonloppu oli ja meni, meni oikein mukavasti . Lauantaina kulta tuli mun luo töitten jälkeen, tuli nähtyä kun menin häntä vastaan niin hänen työkavereiden kanssa muutamilla. Mukavia ihmisiä hekin . Sunnuntaina sitten käytiin "virallisella" tutustumisvisiitillä hänen äitinsä luona, siellä tuli syötyä aivan mahtavaa lohta. Vaikka vähän jännittikin niin pystyin olemaan oma itseni. Tänä sunnuntaina olisi tarkoitus käydä miun vanhemmilla "virallisella" tutustumisvisiitillä.

Olo on edelleen ollut hyvä ja olen edelleen hämmästynyt ja iloinen että kulta on tukena kun kerron näistä käymistä asioista ja varsinkin nyt pelottaa että kulta joutuu kärsimään mun mielialasta kun perjantaina tulee vuosi täyteen erosta ja tiedettävästi nyt on taas alkanut vaivaamaan se eropäivä mielessä. Ne helvetilliset tapahtumat siitä ja myös kaikki asiat mitä vuodessa on tapahtunut josta suurin osa on ollut hirveitä asioita.

Pelottaa edelleen avata ruhjoontuneen sydämmen mutta tunteilleni en voi mitään mitä koen kultaa kohtaan, vaikka kuinka yrittää olla varuillaan niin en pysty pitämään niitä tunteita ns. kurissa. Vaan ne tulvii mieleen ja hyvältähän se tuntuu, tottakai mä pelkään että joudun taas satutetuksi, minut jätetään kuin nalli kallioille, salamakirkkaalta taivaalta menetelmällä.

Kyllähän sitä on ällikällä lyöty kun yhtäkkiä elämässä on taas ihana ihminen ja tää onnellisuuden tunne on myös sitä jota olen kaivannut.