IRC-Galleria

Nyt en lyöny päätäni seinään, tajusin väistää. Mutten osannut odottaa, että samalla hetkellä joku iskee multa ilmat pihalle ja potkii jalat alta. Ensimmäisen kerran vuosiin olisin ollu valmis olemaan onnellinen, hyväksymään sen että mua voi ja pitää rakastaa. Sit elämä päätti kuitenkin vetää maton alta.

Kyllä mä tästä selviän, mut miten selviän muuttumatta lopullisesti kyyniseksi? Kaikenlaista paskaa on tullu koettua ja tehtyä itse toisille, mut ekaa kertaa elämässä se sattuu näin paljon. En pysty edes itkemään. Täytyy antaa itselle pari päivää aikaa hahmottaa tilanne, ehkä ne kyyneleet tulee sitten kun oon valmis käsittelemään tän kivun.

Ironisinta on se, että toivoa on vielä. Mut sen toivon varaan ei uskalla rakentaa mitään. Se olis mun loppuni jos nyt rakentelisin pilvilinnoja, ja elämä kiskaisis maton lisäks maankin jalkojen alta. Sille putoamiselle ei olis pohjaa, vähän niin kuin unessa joskus käy.

En jaksa surra, en jaksa toivoa. Voin vain turruttaa itseni. Mut haluan vain puutua, en halvaantua loppu elämäksi. Mun on pakko sysätä tää kipu hetkeks syrjään, ehkä sitten tiistaina saan rypeä siinä kauttaaltaan. Mut tiistaihin saakka on vaan jaksettava. Jaksettava käydä töissä, jaksettava tehdä se mikä tehtävä on.

Karman laki, kova mutta tasapuolinen? Saako tämän kivun kärsimällä kirkkaamman kruunun? Synninpäästön? Valaistumista odotellessa? Raju käännekohta tää ainakin on mun elämässä. Vankistaa niitä päätöksiä, jotka olen tehnyt miljoona kertaa. Elämässä on sallittua kompuroida, mutta maahan ei kannata jäädä. Helpottaa kummasti kompurointi-ongelmissa kun löytää tasapainon. Ja sen mä aion löytää, tästä päivästä alkaen.

On se kumma ettei ihminen osaa nukkua!? Nytkin mieli on hyvä ja kaikki paremmin kuin aikohin, ja silti en osaa nukkua. Olis melkein viikko vapaata edes, taitaa mennä harakoille kun alkaa taas tää unettomuuskierre =/ Stressaan nukahtamisesta. Jos joku osaa kertoa, miten tästä oravanpyörästä pääsee pois, olisin erittäin kiitollinen!!!! Yleislääkärin huippuhieno neuvo oli, että meet sänkyyn heti kun väsyttää ja makaat pimeässä sitkeästi, kyllä se uni sieltä tulee.. Joo-o, äskön makasin 1,5 tuntia silmät kiinni. Ei tullu uni, vitutus tuli. Näin sitä onnistuu pilaamaan hyvänkin päivän..

Ihanan rento olo. Nukuin hyvin yövuoron jälkeen, 8 tuntia ilman väliheräämisiä =) Lentopallossa oli hauskaa; paljon porukkaa, peli sujui ja tuli mukavasti hiki. Kotona virkistävä suihku ja laitoin ihanaa savulohi-kasvis risottoa. Parasta on kuitenkin ollut huomata, että tänään ei ole ollut kiire minnekään. Eikä ole vieläkään. Nyt aion jatkaa Kaari Utrion "Katarinan" lukemista ja nauttia omasta ajasta =) Ristoa on tietysti hiukan ikävä, mutta huomenna me nähdään taas..

Elämässä sattuu kivoja asioita kun sitä vähiten odottaa =) Ei voi muuta sanoa, kuin että oon äärettömän onnellinen. Pilvimassat on väistymässä taivaalta ja aurinko paistaa mun elämään!

Älkää vaan perkele tollot pyöräilijät ja kävelijät missään nimessä vaivautuko laittamaan heijastinta takin hihaan roikkumaan! Onhan se nyt ihan nössöä ja ruman näköistä! Mut älkää sitten seuraavan kerran heristelkö nyrkkiä kun joku autoilija meinaa ajaa ylitsenne. Varsinkin sateella, kun märkä asfaltti omituisesti vuoroin imee, vuoroin heijastaa kaiken valon, ja sade sotkee muutenkin näkyvyyttä. Seuraava heijastimeton pelle kun alkaa mulle viittoilemaan kansainvälisillä käsimerkeillä, jää Escortin alle. Painan kaasua ja kurvaan vaikka jalkakäytävän kautta asian varmistamiseksi. Vituttaa!!!!

Neljä tuntia unta! Vähän tokkurainen, mutta parempi olo. Kävellen lääkäriin kuitenkin. Lääkärin jälkeen päätin hemmotella itseäni kahvilla ja pagelilla, latasin molemmat tarjottimelle ja marssin tiskille. Vain huomatakseni että olin jättäny lompakon kotiin. Ei mee putkeen =/

Tänään haen rentoutuskasetin kirjastosta. Kokeillaan nyt sellastakin. Lounaasta tuli maittava, nimesin sen Happy Omeletiksi:

- kolme kananmunaa
- desi raejuustoa
- yrttejä oman maun mukaan
- kinkkua suikaleina
- tomaattia
- yksi ruokalusikka viinaa

Sekoita kaikki muut ainekset (paitsi kinkku ja tomaatti) keskenään ja kaada voidellulle, kuumalle pannulle. Heitä kinkkusuikaleet heti perään, vain omeletin toiselle puolikkaalle. Paista ja käännä omeletti kahtia hiukan ennen kuin kananmuna on kokonaan kypsä. Paista vielä hetki ja kumoa lautaselle. Tee annokselle silmät tomaatin puolikkaista. Viina tekee omeletista erittäin kuohkean. Happy Omelet =)

Voiko olla mitään hauskempaa kuin purkillinen raejuustoa? Pitkin keittiön lattiaa klo.00:45 yöllä?

Voi toki! Vielä hauskempaa on levittää se tohvelien pohjissa vastapestylle parketille =) Persoonalliset, naapureiystävälliset, jatkot tähän saa kaivamalla mopin kaapista ja siivoamalla samantien, kärsien kahden viikon univajeesta. Suosittelen kaikille, jotka eivät kaihda naurua, hikeä ja kyyneliä.

Eipä ainakaan yöunia häiritse, kun en nukkuis kuitenkaan..

Puolitoista tuntia unta viime yönä, unilääkkeestä huolimatta. 12 tuntia töissä zombina. Ensin ajattelin, että kokeilen vielä ens yönä jos sais nukuttua ja menen töihin tuli unta tai ei. Sit tulin kuitenkin siihen tulokseen, että vastuuni kantavana ihmisenä mun pakko tunnustaa etten jaksa. Soitin pomolle ja hommasin tuuraajan.

Vasta sen jälkeen tuli mieleen, että nythän ne luulee mun ratkenneen juomaan. Miten kukaan voi tietää, ettei saa unta seuraavana yönä? Mä tiedän, varsinkin jos mun täytyy stressata aamuherätyksestä. Saako lääkärintodistukseen merkinnän nollien puhaltamisesta? Täytyiskö pistää se todistus varmuuden vuoksi intranettiin?

Miltä selittelyltä se kuulostaiskaan, jos nyt soittaisin pomolle ja sanoisin, että mitään en oo ottanu? Tähän kellon aikaan soitettuna kuulostais varmaan tosi vakuuttavalta. Paskat, luulkoon mitä lystää. En tiedä, onko tän tekstin julkaiseminenkaan järkevää. Tuskin, mutta en edes yritä väittää olevani järjissäni tällä hetkellä.

P.S. Laskin juuri, että olen viimeisen kahden viikon aikana nukkunut keskimäärin 3,5 tuntia vuorokaudessa. Kummallista, etten oikein tahdo jaksaa noita 12-tuntisia työpäiviä?

..mutta kananmunat kypsyvät liikaa ja vesi kiehuu lähes tyhjiin, kun jättää kattilan puoleksi tunniksi levylle ja levyn kakkoselle. Nim.merk. jaa miten niin riskialtis?

Satoi, en halunnut mennä ratsastamaan. Eikä Maijakaan halunnu, eli yhteistuumin jätettiin lenkki väliin. Matkalla poikkesin Hongongiin, hain spotteja, valokuvakehyksen ja uuden ovimaton (juu, oli ne muutkin tuotteet uusia).

Kotiin palattuani vaihdoin palaneet spotit (uusiin). Meni oikein mallikkaasti vaikka jouduinkin seisomaan varpaillani keittiöjakkaran päällä. Lopuksi laitoin maakuhuoneen verhot. Se ei mennyt ihan yhtä mallikkaasti.. Nousin jakkaran kautta ikkunalaudalle seisomaan. Poistuessani tunsin vain, kuinka jakkara lähti liukumaan lattiaa pitkin. Toisen jalan ollessa siis edelleen ikkuna laudalla ja paino jakkaran puolella täysin! Tuuria kyllä, jakkara törmäsi sängyn laitaan ja pysähtyi =) Kyllä silti vähän aikaa sydän löi lujempaa ja reidet kiittivät, ettei tarvinnut syvempää spagaattia tehdä..

Kokonaisuudessaan hyvä päivä, huolimatta siitä alitajuntaa takovasta työaamu -rummusta. Ainakin olen koittanut rasittaa itseni loppuun, jotta uni tulisi hyvin. Pakko tulla, muuten on huominen 12-tuntinen työpäivä yhtä tuskaa. Nyt on iltapala syöty ja menen sohvalle rötväämään. Ai niin, tupakkalakko pitää edelleen =)

P.S Kananmunat eivät kypsy keitetyssä vedessä itsestään, täytyy olla levy päällä. Nim.merk. vittuuttani kokeilin ;-)