IRC-Galleria

det Är så konstigt hur det varierar. hur jag mår och hur jag känner mig. hur självsäker och frisk jag känner mig.
ena stunden känner ajg att jag är som vem som helst och kan klara allt galant.

att ett barn ensamstående skulle inte vara något som jag inte skulle kunna besegra o göra o leva gienom. att jag skulle må bra och orka

att med ett barn skull ejag orka. bara ett att konsentrera mig på



sen i andra stunden ser jag alla skuggor omkring.

bara ett mörkt rum, mig och mitt barn. och det mörka, ångesten som smittar av sig till och med till barnet. ensamheten, ropen och viskningarna, den psykiska belastningen som blir alldeles för mycket och det finns ingen som kan höra mig. barnet Är ensamt, barnet ser ensamt sin mamma falla ihop.

precis som jag, som barn.



jag märker mer och mer hur det satt sina spår. min uppväxt



och hur mkt man Än vill att inte vara som sina föräldrar, så finner man sig trampa i samma fortsteg, gång på gång.... sjukt.

jag vill välja annorlunda, jag vill välja ett lyckligt slut.





precis som jag som barn fått se min mamma kämpa, och inte alltid orka, inte alltid ta de rätta besluten, men ändå kämpa.

men ensamheten och alkoholen

ensamheten bjöd på alkoholen, alkoholen bjöd på mer ensamhet.

jag har gjort så sjukt många liknande misstag som min mamma så jag är rädd, rädd för att jag inte kan undvika att bli som hon, som hon är nu.



tillsamamns med en man (rätt man) vid min sida då skulle jag inte, jag vet det, tillsammans med F skulle jag inte det. tillsammans med en FAMILJ skulle jag inte. då skulle jag kunna vara stark för mina barn, läsa gonattsagor, tvätta dem se till att de borstar sina tänder o torka deras rumpor och orka med att hantera deras utbrott och turas om att laga mat med min man och med att ta disken och städningen och promenera hundarna, hjÄlpa till med läxorna, se till att de klär sig till dagis, göra frukost, tvätta tumla och torka



jag skulle orka för det fanns skratt i huset, det fanns en till vuxen i huset, en till som vet det som inte jag vet. en som stöttar.

tillsammans med dem hade jag inte sjunkit.

det känner jag nu.



men det är försent, deras skepp har seglat. jag fick inte följa med för att jag gjorde mitt misstag, jag svek min andra halva. jag svek den enda som såg mig, och som var så nära hem jag kunde komma.



jag måste acceptera saker som de är.

det går inte att vända tillbaka tiden. detta Är ingen marddröm som jag snart vaknar upp ur. det har hållit på i två år nu ganska exakt. du vaknar inte. du klantade till ordentligt and thats ur life now.



måste acceptera saker som de är.

att vänskapen finns kvar får jag tacka gudarna för.



men jag måste acceptera mina möjligheter och mina gränser, limits.

gräva i ifall jag skulle kunan göra det själv..........

jag tror inte det. inte som jag mår ibland.

ibland tror jag på det till 100 % att jag visst klarar av det, men den andra sidan Är oxå en verklighet. kanske inte i verkligheten, sakerna jag fruktar är i mitt huvud för det mesta. min rädsla skapar dem, den gör dem verkliga.

men jag kan inte undgå det, hur kÄnslan gör med mig. hur den kan få mig att gråta mitt på dagen.



(detta skrevs för n♫gra veckor sedan i augusti, ventilera)

no tuvieron un final feliz. pero sonrieron todo el tiempo que pasaron juntos. sólo por eso valió la pena.


they did not have a happy ending. but they smiled the whole time they spent together. just for that, it was worth it.
(worth the pain).

maybe it´s not about me at all, but i like to think so...


i miss you. not a day goes by.

i havent thought of them so much these last two weeks tho. ive been enjoying the period of not beeing down.
but everyday, i regret it. everyday, i know i lost. everyday i know it changed my life.

i miss you.
miss smiling with you,
your devious gaze. busig.
i miss being in the kitchen with you, smoking joints. talking about life.

i am calling the demons, i know. i am calling the tears, by thinking of you.

Estoy llamando a los demonios, lo sé. Estoy llamando a las lágrimas, pensando en ti.


echo de menos, estar en la cocina con tigo, fumando porros, hablando de la vida.

so i did it.
i did it yesterday.

feeling today....
dont know.
but it something not so nice.
but i talked with my self (at the smae time like to granny up there)
about what i am really loosing by ending this relationship. nothing. just bad things that i am loosing.
the good memories will keep on as good memories. but the latest time has just been strange and irritating and malo.
feeling ways. wibes. yes and wierd.

i have kissed some wierd toads....

but i hope we can stay friends (we dont need to hang) but i just mean like not enemies. like some one who can help if needed. yeah.

but i am really looking forward not beeing in his silent energy anymore.
away from taht negativity, and wirdness.
bringing me down with what he says and how he says it. to end this capter is great.
it was really nice in the beginning. but the last couple of moths have just been..... well wierd. like what have we been up to?
dont think about it so damn much. some people come and they go from your life. doesnt always have to be such a big deal.

really not.
i hope he learned something during this relationship.

but i dont think he really did. learn what his behaivour causes in other people.
he just said, that the relationship could work i he learned to accept some things (and thet i would change certain things)
hahah

so not that he woul dhave to change anything.... man he is so up there, on his high horse. never coming down. never needing to.

i will ofcourse miss the precence of someone, the company. the fact that someone know what i am doing everyday and knows that i am alive.


i don´t think he will ever have kids.
and thats propably for the best.

he´ll be lucky if he finds a woman. who can stand him. and who he likes.
i dont know what he really likes. what did he like about me?
that i was diffirent and a bit odd?
my looks?
my body? the sx?
did he think i as cute? did he like my smile or my eyes?

when did he like me? when i did what?
oh well.

we did talk about these things in the beginning. maybe they are in th ewhats up conversation.
it was good in the beginning.
he does have something resembling a heart, deep down in there.
but he is a lot like an ice pick. i think its his upbringing. i dont know what his dad did to him. how his mother treated him.
but i think its there where he gets it from.

ill never know.

ill never meet them.
and thats just as good.
i gotto get back to me. the positive, loving me.
i still have a lot to give.

and so much more to give.
he couldn´t recieve it cos he didnt really look for closeness.

such a wrong guy for me. such a good riddence.

thanks for the dance.



he said he is going on saturday. so tomorrow.

he actualy asked me how i slept tonight (!) he asked me!
he never askes me
unless its followed by acomplaint. i said good.
he said he had slept good aswell.

wow... he just asked how i slept.... without any hidden agenda.
i have been surpriced every since, this morning.
it just felt nice. but really stange since he nearly never has asked me something like that, how has your day been, how did you sleep?

it´s always me asking those kind of questions and him just answering: -...errhhn.
what ever that meeans..


ok so lets drop it there. alone is scary, but we have been there before. many times. with a dog and two cats, ive been there.
i am not completenly alone. but when you feel alone, just straighten your back, and do things your way.
at least there will not be anyone in the way, bringing you down with their negative attitude, and their expectasions and conditions. my way now. my way

dont know where im going but its going to me my way.

jag förlorade dem för länge sen.

det var den 8 augusti 2015. Det var en vacker dag. det var en vacker morgon. det var en fin promenad. det var en fin sista kyss.


jag är så jävla ledsen nu.

jag förlorar dem om och om igen.
det är för att jag aldrig släpper dem. det är för att jag inte kan släppa dem.

jag måste acceptera att de alltid kommer att saknas mig. att jag alltid kommer att ångra mitt misstag. att jag aldrig kommer att kunna vara lika lycklig som då. de kommer alltid att fattas.
jag blir smärtsamt påmind, när jag ser att de har växt, jag har missat ännu ett år av deras liv. de växer o ändras, fortfarande så jävla vackra men så jävla inte mina.

jag betalar, jag betalar för mitt misstag för evigt. det kommer aldrig att sluta göra sluta göra ont. jag måste acceptera det.

det är så hemskt. jag vet inte hur jag ska kunna förklara det eller beskriva. ingen skulle kunna förstå. jag måste acceptera det oxå. att jag är ensam i det här. ensam med den smärtan.

och det är inte synd om mig, jag menar det var mitt beslut att göra det misstaget.


jag gråter, det svider i ögon och över allt, jag torkar mitt ansikte o all utsmetad smink på ett papper och suckar.

faller igen.



ser de där bilderna från den tiden. allt så smärtsamt påminner.


im a fucking lost soul. i was then, i still am. diffirent way but still fucking lost and the surface of this deep sea is so far away.

poor me, buhu.

you lost.
gaah. nevertought it would affect me like this. me da igual how many years have passed.


perdedora perdedora perdedora
soy la perdedora


i have to accept, i won the lotery and then lost all the money.
a stupid loser, and it can not be fixed.



after all this crying, feels a bit better. its like he would be here to whipe my tears.
but it doenst change.

.

i have to accept it again.procent again. you made a choise and that choise affects the rest of your life.¨¨


tungt, tungt.
du jag vet inte vad jag ska skiva.
jag är så jävla ensam med denna känsla.

jag måste läka det innifrån . inte visa utåt. finns ingenvits med att ta upp det här nu.

jag orkar inte.
vill att du håller upp mig. vill att du är previd mig och spelar dina videogames.
allt det är dött nu, dött för mig. porten stängd, life goes on behind the gate. life goes on and life grows.

sometimes i want to die and be reborn so that i chat i can forget how much i loved you guyes
i am the loser, in this life. just accept it. you will never be 100% again

Vittu että vitutttaa. Vittu tätä vitutuksen kierrettä
Vittu tätä itkua. Vittu tätä katumusta
Vittu kun näkee vaan mustaa

Vittu.



vittu ku kattoo elämää
vittu ku näkee et oli elämää
vittu ku ei enää näe elämää

vittu ku ne on kaukana ne enkelit
ja mun enkelit jotka ei oo vielä edes syntyneet.



mä en jaksa tätä. yhtäkkiä vaan tuntuu niinkuin kaikki tiet ja ovet jotka oli vielä avoinna vaan lyötiin lukkoon tai ne jotka on vielä avoinna niin ei siellä ookaan mitään, ei mitään
ei ketään

mä en kestä tätä.



en voi enää ikinä rakastaa ketään muuta, eikä se voi enää ikinä rakastaaa mua.
F

siksi kaikki tuntuu niin mustalta

ihan naamaan ja kurkkuun sattuu kun itkettää niin paljon.


mulla oli suunnitelma, joo oli vissiin.

nielin sen kipeyden ja tunnustin että olin hävinnyt. että olin häviäjä.
että menetin elämäni rakkaimmat ihmiset ja että ne vain eivät tulisi takaisin. ja sen kivun kanssa minun oli elettävä koko elämä.

ajateltava muuta, keskityttävä muuhun. mutta aina vain hyväksyttävä paikkani ja että omaa tyhmyyttäni menetin heidät.



ja että en koskaan tulisi olemaan oma itseni.
olisin toinen ihminen, puolikas. rikkinäinen mutta silti toimiva. häviäjä.


kun sen tein, aloin katsomaan maailmaa toisin silmin. vähän niinkuin sisältä kuolleen silmin. söin pillerini ja en vajonnut tunteisiin. katsoin elämää niinkuin; katsotaan nyt mitä sitä on vielä jäljellä, katsotaan mitä elämässä voi vielä nähdä. perhettäni en voi saada takaisin. se tyrin ja poltin sillat. mutta elämä on. ja terveys. mennään perässä ja katsotaan mitä käy. olin kuin tyhjä paperi tuulessa.


lähdin espanjaan. muutin koirani kanssa espanjaan.

osaten muutaman hassun lauseen espanjaa, aloitin työt espanjalaisessa lakitoimistossa joilla on ruotsalaisia ja muita pohjoismaisia asiakkaita.

uusi maa, uusi kieli, uusi ilmasto, uusi ilmapiiri, kulttuuri, ihmiset. uusi työ, uusi asunto. vanha mutta uusi yksinäisyys.

ei ystäviä, ei tuttavia muuta kuin pari jotka eivät vielä olleet täällä.



olin jo silloin saanut paljon voimaa ja elämänviisautta J:ltä. J joka oli jakanut mullekin kipinästään ja karkoittanut paholaiset jotka tuolloin kuristivat kurkkuani, jotka lymyilivät nurkissani.

ruotsissa, ennen espanjaan muuttoani.

voi tuota kaikkea.
kun katson taaksepäin.
J oli uskomaton asia joka tapahtui minulle.

olin rukoillut jumalalle, katsonut vain kattoon paniikissa ja pyytänyt että hän lähettäisi jonkun, että hän lähettäisi jonkun enkelin, koska en itse enää kyennyt lentämään saatikka seisomaan itse.



J astui elämääni ja viikko myöhemmin asuntooni, yhtäkkiä asuikin siellä, kun ei sillä oikein ollut muutakaan paikkaa. ja meillä oli niin kivaa ja niin vähän aikaa jljellä.
J poisti varjot valollaan, poisti demonit koskemalla niskaani. sanoi vain että tunnen että tässäon jotain..... jotain pimeää, jotain raskasta egengiaa.
katsoin häntä epäluuloisena.. enhän ollut sanonut depressiostani hänelle mitään. enhän ollut sanalakaan maininnut kuinka tunne on kuin joku näkymätön susi roikkuisi niskassani ja saa elämän ilon vain häipymään ilman mitään konkreettista syytä ja kyynleet virtaamaan
J selitti jotain ja sanoi sitten ottavansa sen pimeän pois.
katsoin häntä ja sanoin ettäen missään nimessä halua siirtää sitä hänelle. tai kenellekään muulle.
hän sanoin, ei kun otin sen vain pois, siirsin tuonne, hän sanoi ja huitaisi kädellä pois.

ihmettelin vain kuinkahän pystyi tuntemaan mistä minäkin tunsin pahan oloni kimpuavan ja että minulla ylipäätään sellainen oli, vaikka oltiinkin vain tavattu kaksi kertaa ja en todellakaan antanut depressioni näkyä ulospäin. mutta sellainen hän vain oli, on J.


siitä kirjoitan ehkä ensi kerralla lisää.

nyt on mentävä nukkumaan.


D on tässä välissä täällä käynyt ja saanut minut paremmalle tuulelle. teki meillä ruokaa,minä tiskasin ja tiskatessakin silmät kostuivat kyynelistä. D näki sen ja lohdutti ja kysyi mikä on.

myöhemmin vähän avauduin ja puhuttiin siitä mikä minulla oikein on. vähän selitin niistä peloista. en koko tarinaa FStä. tietäähän se vähän siitäkin jo. noh, poco por poco...

IÂ’ve done it again.
Blitt kär. Damdamdadadammdamdadadamdam
Kan inte sluta tänka på. Hihih
Men men jag kan ju inte va kär på riktigt? Eller?
Det är nog precis så som med de flesta gånger att det går över
Men kan fan inte slutaa tänka på det nu. Vill inte heller.
Värmen ifrån tummen och hur len den kändes.
Vill känna hela värmen, hela människan.
Tror hon är bra. På det…

Det är det att hon påminner om L.
Det är det.


Aaargh jag vet inte om jag är full fortfarande, men kan inte få det ur huvudet. Det lixom bara
Varför blir jag såhär betuttad i folk?
Varför blir jag inte det i rätt personer? Aaagggrrrhhr
A touch, hand in mine. Just a touch. It was just aÂ…..
Vill ha mer.. lite mer.
Lite mer värme, lite mer kontakt


Who was it that made that coffee that was put on my table with that heart drawn with the candy paste?
I donÂ’t know who put it there, and who drew the heart.
But she does a little bit of those kind of things around here, smily faces. IÂ’m just so fond of the person in her right now that itÂ’s ridiculous. 
And she called me cute once, yes she did
But she would have said that to anyone.

This is day nr one. Usually these rapid feelings cool down quite quickly, IÂ’m gonna enjoy them while they last.
There is something so pink about being inlove.



“Det var det enda jag pratade om tydligen” 
Aaaargh sluta sluta sluta du börjar bli löjlig rentutav

Oh shut up bitch, work.

Hedelmät muilla muilla muilla esineet liikkuu, mun mieli ei oo hiljaa, haluaa itkeä ja sääliä itteensä. Haluan pois tän ihmisen luolta. En halua tunnustaa että olen se.

Mene vielä hengitä, pidä sanasi,
älä sulje silmiäsi pimeyteen, vaikka oletkin syyllinen.
Huokaus harmaa.

Älä sano ei, älä mene, vielä hengitä, älä sulje silmiäsi.
Olet tarpeeton ja et kenenkään. Mutta ole silti. Ole vaan ole vaan. Katso maailmaa.

Kuristaa kurkusta kuin Jussia aikoinaanÂ…

Ei mitään ,anna anteeksi.

IÂ’m sorry. I wish i could make a book of this feeling.

Ei ny jaksais… en tiiä ees mikä on fiilis. Mikä mikä mikä ’maha ärsyttää, siis se että se pullottaa. Ja ärsyttää se että ärsyttää. Kiitollisuus ennen kaikkea. Mutta silti se häiritsee. Vika päässä.

Ja en muuten halua itseni kanssa hengata tänään. En tuntea itseäni. Jos voisin, karttaisin itseäni juuri nyt. Sitä tyttöä joka teki sen teon. En jaksa sitä tyyppiä. En jaksa sitä asiaa että se tyyppi olen minä. En pääse itseäni karkuun.
Enkä tekojani.

Enkä saa fabbea takas, en saa siihen yhteyttä. Sydämeni särkyy, mutta ansaitsen sen. Ai niin eihän mua säälitä tänään. Eikä huomenna eikä milloinkaan. Yksinäinen tie, yksinäinen kaiku, enkä pääse itsestäni eroon. Enkä teoistani.

Merkityksetön olemassa olo.
Haluaa elää, haluaa kunniallisuutensa takaisin. Ei saa. Olisi pitänyt älytä. Olisi pitänyt, mutta en älynnyt.

En jaksa tätä. En jaksa itseäni. Ei eteen ei taakse. Ehkä vain taakse. Hiljaa hiljaa mennään….. hiljaa hiljaa vanhetaan…. Hiljaa hiljaa haihdutaan…. Hiljaa hiljaa yksin.

Ne teot, ne naurut, ne ilon hetket, hiljaa hiljaa haihtuvat pois elämäni ihmisten mielestä.


HeÂ’s trying to get over me, he is trying to erase me.
I miss him. I feel like i wonÂ’t get that close to a person ever again


Den här låten, me gustas tu. Tänker på latino, tänker på barcelona, tänker såklart på Fabi.

Fan. Me gustas tu.

Stick o brinn bitch. Ingen kommer ever gustas tu.



wrote two Days ago:

hata. Hata att skrika ensamÂ… ensamma gatan. Den e min. jag ser att du ler och jag tror att du tvivlar.

Vart jag mig i världen vänder, står jag här med tomma händer, längtar efter någon som kan rädda mig


Lossas på riktigt
Känslan att falla
Tomhetens botten står vi på toppen.

Tomma händer
Längtar
Vart jag mig än i världen vänder.


Good times… i know theres gonna be good times—

Tårar ränner vid kanten, själa kanten.

I donÂ’t know if thereÂ’s gonna be good timesÂ… that what makes me cry.
Cata o Marissa med oss I Grekland, typ Chania. Älskar iden, men vet att jag o Fabbe knappt skulle kunna åka någonstans utan att bråka gärnet. Därför gjorde jag inte det.
Och nu lär vi inte åka någonstans om han inte kan lita på mig eller älska mig någonsin mer. När ska jag ge upp?

When am i gonna realize that life is just for me? IÂ’m no ones. Nobodies. Eremit. Is that what I am?
But I don’t wanna be… som man bäddar får man ligga… var det värt det ligget?

Nej, ingenting är värd det hur jag sårat Fabbe. Ingenting är värt det. Att jag inte fattade det.

Som man bäddar får man ligga. Så ligg nu, ligg ensam i din säng, ligg ensam och krama ur dig tårar så du kan andas.

Ingen tycker synd om dig längre. Ingen kan tycka synd om dig, du valde ju själv. Du skulle vara falsk med upptäckte att du inte kunde ljuga till någon du älskar.. so i went to the gallows.. and told him.

Men om du älskar honom, hur kunde du göra så?
För att jag älskar honom som en vän, som en person.

Men hur kunde du då göra så?

Jag ville komma vidare i mitt liv, jag ville ha tillåtelse att göra det. Samtidigt som jag inte ville förlora honom. Jag trodde att jag skulle förlora honom





YeahÂ… the transitÂ….. this period was going to make changes in my life. And yea that seems to be true, but this period was suppose to be the period when these changes would make my dreams come trueÂ…. I guess I belived her, Claire. Maybe thatÂ’s one of the reasons I grabbed the chance of something new, maybe.. huh.. transit, is this the change in my life that is itÂ… ?


Din soldat. Denna låten får mina armar till gåshud. När jag hör den tänker jag på Marissa. Jag tänker på förra sommaren 2014 o hösten. Jag kommer ihåg hur hon älskade den här låten, jag kommer ihåg hur mycket den här låten har hjälpt mig genom de värsta av depressionen i ensamheten och mina försök at ändå stå upp på mina ben i den här världen där jag kände mig så svag. Denna låten gav mig så mycket kraft, tillsammans med Metropol och jag kommer ihåg hur jag tänkte att om du Marissa någon gång skulle hamna där, jag skulle vara din soldat, jag skulle kriga för dig. Alltid. Men jag får ju inte det om jag inte får vara i ditt liv, om jag inte får vara din fars vän.


Yea i fucked upp my life. I love you damn it. I wanna be in your life.

Jag önskar att jag hade kunnat vara en starkare person, jag önskar att jag kunnat stanna med er farsa och ridit igenom de där stormarna, bara låtit det hagla och klarat mig till solkensdagar, tagit hand om er och era syskon. Men jag kunde inte. Jag har fått försöka acceptera att jag kunde inte det. Jag var inte stark nog.

Ibland är det fortfarande svårt att acceptera.

Tänker på alla de vackra saker jag dödat…. De som jag kund eha skapat… man ksa inet tänkas å. man blir ju knäpp. Tänkt inte så

Tiedän että parempi niin. On vaan parempi niin. Mut kyllä me sinua kaivataan. On parempi kun en tapaa sinua. On parempi. Jos nyt niin käy. Mutta en ole vielä irroittanut otettani. En ole. Mutta parempi olisi.
Aikaa vaan menee hukkaan. Olen ehkä jo niin hiton myöhässä että en mihinkään elämän junaan ehdi.
Siitä olen katkera ja vihainen ja valitsen vihani kohteeksi sinut.

Tiedän ettet tahallasi mitään pahaa halunnut etkä tehnytkään ja oma mokani kun jäin niin pitkäksi aikaa. Ja paha säkä, joskus elämässä vain käy huono säkä.

Se kaikki on kultaa ja mulla on niin hiton ikävä mun tytärtä, mun tytär Tuulta
Ja en ehkä ikinä saa tavata hänta ja mun on vaikea olla olematta katkera.

LuovuttaaÂ…. Milloin ihminen luovuttaa?

Ruma, susiruma. Kuka, kuka muhun nyt kompastuu ja rakastuu? Mitä me tehdään? Missä me tehdään? Tuleeko kukaan vai olitko sinä viimeinen?

Tuleeko tämän sydämen eteen paksu usvaverho, onko se unohdettu jo, onko? Eikö kukaan tänne enään eksy, eikö? Mulla on niin paljon näytettävää sulle tyttäreni, sä jäät niin paljosta paitsi…..


Mitä vanhemmaksi vuodet käy, sitä enemmän ymmärrän äitini yksinäisyyttä….. en ikinä selviäisi siitä, yksinhuoltajuudesta, yksin………

Rukoilen vielä sille pienelle. Anni ja Markukset…. Rukoilen vielä.

Toivon, sydämeni pohjalta. Toivon että se pieni saisi elää ja että Anni saa pikku tyttönsä.

***

Noin kirjoitin aamulla. Aamulla en vielä tiennyt. Odotin koko päivän Marin soittoa. Odotin koko päivän tämän päivän olevan ohi. Rukoilin tuon tuosta pienen puolesta. Toivoin etten olisi liian myöhässä.

Vaikka tuntui että olin... Rukoilin ihmettä.

Voi pieni pieni sieni..... minne olet mennyt?
I cut myself on angels hair and babys breath.........


voi Annie..... kuuntelen Playboy mommy biisiä, se vie mut takaisin aikaan jolloin ..... mutta enhän voi verrata... en tiedä miltä sinusta tuntuu. en voi tietää. haluaisin vain. poistaa pahan. kertoa kuinka tämä biisi on minua lohduttanut. kun tunsin sanovani hyvästi omalle tyttärelleni....'

nämä päivät tuntuvat painajaiselta... eikö voitas jo herätä? herätä ja tehdä nämä asiat uudelleen mutta eri tavalla....?

voi pieni pieni pieni... olisin niin halunnut tavata sinut.... olisit aivan takuuvarmasti huisin söpö. tämä ei tunnu todelta.


tänään sä olit meidän kaikkien mielessä.... tänään me kaikki surraan. kaikki jotka sen perheen tuntee. me kaikki ihmetelläänn millainen olisit ollut,


Tärisen vähän tätä kirjoittaessa, vaikkei täällä edes kylmä ole. Pidin pienen juttutuokion ukin kanssa. Pohdin siinä ukin kanssa mitä nyt tapahtuu. Toivoin että ukki ja Tellu ottaa sut vastaan.

Nämä kyyneleet vyörii sulle. Vittu. Miksi,, Jumala miksi?



Hengitätkö enään? Oletko jo saanut siivet?

Et edes saanut parkaista tässä maailmassa. Sua rakastettiin ja odotettiin jo.

Elämä antaa ja elämä ottaa.....
Tämä nuori ja hauras äiti mua huolettaa eniten. Miksi just Annille piti käydä näin?

Haluaisin olla tukenasi nyt, olet mulle kuin pikkusisko vaikka aika on venyttänyt välejämme näin. Sun teinipäivistä asti mun on ollut vaikea saada suhun samaa yhteyttä mikä meillä oli nuorempana. en vain oikein pystynyt enää samaan taajuuteen sinun kanssa. ajattelin että se on vaan tuo teini aika joka sua vie. ajattelin että palaat aikanaan takasin samaksi anniksi jonka aikanaan tunsin. niin ei tapahtunut, ja vika on oikeasti minussa. en kykene huonon itsetuntoni takia olemaan oma itseni muiden seurasssa jotka tuntuvat liitävän korkeammalla kuin minä.

Viis siitä nyt, haluaisin niin sydämeni pohjalta olla tukenasi nyt, samalla tavalla niinkuin sinä olit kolmetoista vuotiaana tukenani kun olin tehnyt ensimmäisen aborttini. Sillä Malmön reissulla usko tai älä olit tukeni. Meillä oli hauskaa ja sinä ymmärsit minua. Olit tukenani silloin kun hermoni eivät kestäneet Tiinan vaativaisuutta ja pakenin pihalle. Sanoit jotain silloin joka sai mut hymyilemään, jonka muistan aina.

Tulit pihalle mun perässä siihen pihakeinuun Tellun kämpän ulkopuolella.

Sanoit; Musta on kiva että sä olet raskaana.
Mä katoin alas maahan ja sanoin etten mä enää ole.
Ai..? No musta on kiva tietää että sä voit tulla raskaaksi. :) vastasit.
Silloin mulle tuli jo parempi mieli. Musta oli ihanaa että sä näit mut äitinä ja uskoit että musta vielä on siihen.


Enpä tiennyt että sinä siihen ryhtyisit ennen mua. Ja eihän me tiedetty että näin kävisi. Eihän kukaan tiennyt.....


Se oli silloin kuitenkin raskas kokemus, päättää raskaus, tappaa oma lapsi. Tiedän miten raskasta vaan se minulle silloin oli. Olin sinun ikäinen, vähän vanhempi, melkein 22 vuotta.

Voi Anni kulta, miten haluaisinkaan poistaa tuon kiven sun sydämeltä.

Vaikka olenkin tuntenut kateutta sua kohtaan... Silti olin iloinen puolestasi. Iloinen sinulle ja että sulla oli perhe. Edes toinen meistä voisi pelastua. Vaikka meillä kummallakin on ollut psyykkisiä ongelmia.

Voit vieläkin pelastua, ja me teemme kaikkemme sen edestä. Sait raskaammat saapaat kannettaviksi, Se tuntuu vieläkin niin epätodelliselta. Tänään sanoit hyvästit tyttärellesi. Se tytär johon olit tutustunut mahasi kautta 9 kuukautta. En voi kuvitella.


Oi pieni enkeli. Niin paljon mulla on sullekin sanottavaa.... voiko sielu mut kuulla? Ukki voi kertoa sulle kaiken sen. Olit tervetullut tähän sukuun. Miksi, miksi, miksi? Ei kukaan tiedä. Anni ei kukaan tiedä. Mutta tiedän että olisit loistava ja ihana äiti. Ja tiedän että sinusta vielä sellainen tulee jos vain jaksat yrittää. Sitten kunhan aika on. Ja enkeli tulee olemaan vierelläsi aina. Pieni suojelusenkeli.


Voi syvä huokaus. Vaikea mennä nukkumaan. Tämä on tämä ilta jolloin olit meidän keskuudessa. Sydämmesi löi. En voi kuvitella oloanne siellä. En voi sitä lievittää. Pakko hyväksyä tämä. Pakko, mun on pakko mennä nukkumaan.