IRC-Galleria

Kahdeksan kuukautta suunniteltu muutto nyt takana, ainakin osittain, ehkä nyt saa kodin rakennettua kun on jotain mistä aloittaa...

Eilinen päivä oli kaoottinen, ensin pelko vaasaan palaamisesta, kaikki ne muistot.. Sattui niin lujaa joka kerta kun kilometriviitat näyttivät pienempää lukemaa.. Kädet hikisenä istuin autossa ja yritin keskittyä hengittämiseen... tärinää, tutinaa, paniikkia... neljä tuntia... Kuulostaa varmasti naurettavalta, mutta niin se vaan on, asiat oli pakko kohdata, yksin en olis siihen vieläkään pystynyt, kiitokset sinulle joka vieressä istuit, lohdutit, annoit voimaa... Sä laitoit mut tekemään sen mihin musta ei ole ollut.

Suunniteltu haudalla käynti osoittautui "virheeksi" Huomasin jälleen kuinka mun mielipidettä ei juurikaan pidetä minään, ihan niinkuin Jimi ei olis mun poika ollenkaan, kaikki ne muistot, mulle tärkeät, oli viety pois, ihan kuin mut haluttais sulkea kokonaan pois... Lupaa kysymättä hautarauhaa oli rikottu, kyllähän mä sen tiesin ketä se oli, enhän mä koskaan oo mitään sille ihmiselle ollu, pakko oli kuitenkin tarkistaa... Ja oikeessahan tässä on taas oltu, herra kaikkitietävä, virheetön, täydellisyys ne oli vienyt. Luulis että noinkin vanha ihminen osais edes vähän kunnioittaa toisten tunteita, mutta ei, eihän niin ole koskaan ollut, omia vaan puolustellaan...

Onneks Jimille tehdään oma muistopaikka Helsinkiin, jonne tollasilla idiooteilla ei oo mitään asiaa, saan muistella omaa poikaani juuri niin monella enkelillä kun tuntuu hyvältä, eikä kukaan tuu sanomaan että on liikaa tavaraa, saan kirjoittaa muistosanoihin ihan sitä mitä haluan, ilman että niitä joku alkaa arvostelemaan. On haudan omistaja ihan kuka tahansa, niin poika on silti myös mun.........

Romahdushan siitä tietenkin tuli, Jimin tavaroiden näkeminen satutti, mutta ehkä hyvä näin, pahimman tuskan sain vihdoin itkettyä itsestä ulos, pakkaamisesta ei juuri mitään tullut, mut on nyt edes jotain mukana, kerran vielä pitää vaasaan palata mutta se on jossain tulevaisuudessa...

Mukavahan teitä muutamaa tyttöstä oli siellä nähdä, muuten aika paska reissu. Ei jäänyt Vaasasta sellaista muistoa jota kaipaisin...

Voi sitä hyvänolontunnetta kun näki kyltin Helsinki, oli niin ihana palata KOTIIN....