Seuraava paiva onkin sitten paljon parempi. Paasen laskettelemaan yhdelle korkeimmista vuorista Jarvi Tahoen ymparilla. Ja kylla on sitten upeita maisemia. Ja lumimaara rinteissa on aivan kasittamaton, on kuin pumpulissa laskisi. Ei siina, etta Messilan rinteissa jotain vikaa olisi.
Ja ehka paivan hienoin kokemus on lasketella Nevadan puolelle. Eli taas saatin yksi osavaltio lisaa listaan ;) Ja viela hauskempaa oli huomata kuinka Kasino rakennukset alkoivat samasta pisteesta kuin Nevadan osavaltion raja.
Seuraava paiva onkin sitten pelkkaa pulkkamakea ja lumiukkoja lasten kanssa. Ja tosiaan tamahan on ensimmainen kerta perheen aidille pulkkamaessa. Ja kuinka ollakkaan koko laskeminen on paljon hauskempaa vanhemmille kuin lapsille. Myos tekemani pienoinen lumilyhty on talle perheelle uusi kokemus ja he ovat kaikki aivan innoissaan. Harmi etta nama lapset joutuvat matkaamaan nain pitkan matkan paastakseen temuamaaan lumessa.
Sitten koittaakin sunnuntai ja kuinka ollakkaan, lunta on tullut yon aikana niin paljon, etta isa joutuu kaivamaan tiensa autolle. Sitten han paattaa lahtea ajamaan Starbucksiin hakemaan kahvia, mutta hupsis keikkaa 200 metrin jalkeen ottaa lumikerros vastaan ja auto juuttuu lumeen. Ei sitten muuta kuin koko perhe kaivamaan ja tyontamaan..noin 3 tunnin jalkeen autoon saadaan takaisin paikalleen ja jaadaan odottelemaan auraus autoa, joka meinaa melkein unohtaa meidan osoitteen. Vihdoinkin kello 14.00 tienoilla paastaan lahtemaan kotia kohti. Ja onneksi kaikkien kommelluksien jalkeen paasemme kotiin jo 3 ja puolessa tunnissa. Kaikki ovat puhki ja poikki, mutta turha tama reissu ei ollut. Minulla ainakin oli alyttoman hauskaa ja koko perhe oli yhta mielta etta sinne on mentava uudestaan.
Ja mita tasta sitten voin todeta. En mina kykenisi elamaan lopun elamaa, ilman lunta.. no way..