IRC-Galleria

Eli nyt on sitten varmistunut lahto kohti Meksikoa 13.3 kello 01.40. Cabo San Lucas, here we come!!! I cant wait.. Im sooo excited.

Tulee kylla varmasti olemaan unohtumattomat kakskymppiset, jos nyt sitten ikina selvitaan hengissa takaisin. No mutta paikkana sen pitasi olla melko turvallinen, koska se on niinku siina saari osassa Meksikoa, jos kukaan nyt mitaan maantiedon tunneilta muistaa.

Ei muuta kuin saastamaan rahaa :)

Niimpa siis alkoi matkamme torstaina 31.1 kohti lunta ja tuiskua. Mina yhdessa perheeni kanssa hyppasin autoon sateisena paivana Kalifoniassa ja suuntasimme kurssin kohti Lake Tahoe:ta. Parin tunnin ajomatkan jalkeen vesisade muuttuikin yllattaen lumisateeksi ja lunta rupesi olemaan vahan siella sun taalla. Hetken lisaa matkattuamme tormasimme renkaiden tarkistus pisteeseen. Vain nelivetoiset talvirenkailla saivat menna lapi. Kaikki muut joutuivat vaantamaan ketjut autoihinsa. Ja taytyy kylla myontaa, etta en ole koskaan ihka oikeita ketjuja nahnyt autoissa. Hassua sinaansa. No matka jatkui meidan mukavalla nelivetoisella perheautolla, mutta ei aikaakaan kun jouduimme pysahtymaan jalleen. Motari oli suljettu lumimyrakan aiheuttaneiden onnettomuuksien takia ja raivaustoihin kuluisi aikaa ainakin tunti ellei kaksi. No siina sitten pysahdyimme paikalliselle huoltsikalla ja vessa jonossa tuli puheeksi saa. Siina sitten Texasista kotoisin oleva nuori mies kysaisee, etta mika siella teilla oikein aiheuttaa vaarallisia tilanteita, etta onko kyseessa ja vai lumi.. Taman jalkeen han myontaa, ettei ole tottunut ajamaan talvisissa olosuhteissa, mutta on kovasti matkalla kohti vuoristoa. Ei muuta kuin lykkya pyttyyn hemmo.(toivottavasti ei osuta tielle samaan aikaan ;) No vihdoin paasimme sitten takaisin motarille, mutta jouduimme pysahtymaan useita kertoja lukuisien onnettmuuksien takia. Sen siita saa kun kasvaa Kalifornian rannoilla ja paattaa eras talvi lahtea lumen keskelle lomailemaan. 8 ja puolen tunnin ajomatkan jalkeen paasemme sitten vihdoin perille ja kellohan onkin jo 10 illalla. Normaalisti tama matka kestaisi about 3 ja puoli tuntia..

Seuraava paiva onkin sitten paljon parempi. Paasen laskettelemaan yhdelle korkeimmista vuorista Jarvi Tahoen ymparilla. Ja kylla on sitten upeita maisemia. Ja lumimaara rinteissa on aivan kasittamaton, on kuin pumpulissa laskisi. Ei siina, etta Messilan rinteissa jotain vikaa olisi.
Ja ehka paivan hienoin kokemus on lasketella Nevadan puolelle. Eli taas saatin yksi osavaltio lisaa listaan ;) Ja viela hauskempaa oli huomata kuinka Kasino rakennukset alkoivat samasta pisteesta kuin Nevadan osavaltion raja.

Seuraava paiva onkin sitten pelkkaa pulkkamakea ja lumiukkoja lasten kanssa. Ja tosiaan tamahan on ensimmainen kerta perheen aidille pulkkamaessa. Ja kuinka ollakkaan koko laskeminen on paljon hauskempaa vanhemmille kuin lapsille. Myos tekemani pienoinen lumilyhty on talle perheelle uusi kokemus ja he ovat kaikki aivan innoissaan. Harmi etta nama lapset joutuvat matkaamaan nain pitkan matkan paastakseen temuamaaan lumessa.

Sitten koittaakin sunnuntai ja kuinka ollakkaan, lunta on tullut yon aikana niin paljon, etta isa joutuu kaivamaan tiensa autolle. Sitten han paattaa lahtea ajamaan Starbucksiin hakemaan kahvia, mutta hupsis keikkaa 200 metrin jalkeen ottaa lumikerros vastaan ja auto juuttuu lumeen. Ei sitten muuta kuin koko perhe kaivamaan ja tyontamaan..noin 3 tunnin jalkeen autoon saadaan takaisin paikalleen ja jaadaan odottelemaan auraus autoa, joka meinaa melkein unohtaa meidan osoitteen. Vihdoinkin kello 14.00 tienoilla paastaan lahtemaan kotia kohti. Ja onneksi kaikkien kommelluksien jalkeen paasemme kotiin jo 3 ja puolessa tunnissa. Kaikki ovat puhki ja poikki, mutta turha tama reissu ei ollut. Minulla ainakin oli alyttoman hauskaa ja koko perhe oli yhta mielta etta sinne on mentava uudestaan.

Ja mita tasta sitten voin todeta. En mina kykenisi elamaan lopun elamaa, ilman lunta.. no way..

Tanaan on sitten tultu puoli valiin mun matkalla. Eli 6 kuukautta on plakkarissa.. Jihuu!!! Enaa toiset kuusi kuukautta ja koti-maa haamottaa. Nyt kun katsoo ajassa taaksepain, niin nopeastihan se on pyorahtanyt loppujen lopuksi. Ja sellainen kutina tassa on etta viimene puolisko menee viela nopeammin.Tanaan ilmottauduin juuri kursseille taalla paikallisessa yliopistossa, etta kylla tulee olemaan sutinaa koko kevaan ajan. Ja pitas tossa viela Meksikoonkin ehtia synttareita juhlimaan. Saa nahda ehdinko enaa chillata ja katsoa telkkua paivisin =) No ehka olen tehnyt sita jo tarpeeksi. Nyt on taas aika palata normi Jonna arkeen ;)

Jos siis olette vahankaan seuranneet mita maailmalla tapahtuu, niin olette varmaan huomanneet, etta California kelluu vedessa.. Tai no ei nyt sentaan, mutta kylla taalla melkosta tuulen pyorretta pisti tulemaan eilen. Ja kuulemma pahin myrsky talla alueella aikoihin.. Taalla on siis puita maassa ja aitoja pitkin teita ja kylla jotain kattojakin vissiin sortunut, mutta toistaiseksi en ainakaan ole kuullut ihmisvahingoista. Ja meidan talo on pystyssa, silla asutaan maen paalla. Ainut haitta oli menettaa sahkot koko paivaksi, silla talo kylmeni melkosesti. No onneksi sahkot ovat taas paalla ja tiet ajokelpoisia..ei muuta kuin shoppailemaan viela kun voi ;)

Matka Amerikan pohjoisimpaan osavaltioon lahti kayntiin ei niin mukavissa merkeissa. Ensin piti sanoa hyvastit perheelle ja siina meinasi jo melkein itku tulla. Saa naha miten kykenen taalta lahtemaan ensi kesana. No ei siina mitaan muuta ku bussiin ja popittamaan Antin joululahjaksi lahettamaa musiikkia uudesta iPodista. Ja tietenkin mukana oli kaikki ihanat herkat yhdessa koetut kappaleet..ja kyynelta tuppaa tulemaan..No paasen lentokentalle ja tajuan etta unohdin pankkirkottini kotiin..Ei muuta ku soittamaan Daronille ja pyytamaan lahettaa se Michiganiin.voi luoja.Ja sitten kaiken kruunuksi astelen lentokoneeseen ja joudun haatamaan ihmisen pois ikkunapaikaltani ja joudun jakamaan rivin naisen kanssa, joka varmaan maksoi kahdesta istuimesta, silla kolmatta ihmista ei olisi sille riville mahtunut. Ja en sano etta lihavissa ihmisissa on niin suurta vikaa, mutta kun pitaa viela haista kuin viikon vanha biojate. En siis uskaltanut liikkua koko lennon aikana vessaan, silla leidi ei nayttanyt olevan kovin halukas nousemaan enaa. Ja sekin olisi varmaan kestanyt 10 minuuttia. No aamu viidelta saavun sitten Detroitiin ja kylla mieli on heti iloinen kun nakee Siirin ja Jaanan. Ja niin me sitten ajamme yhdessa Super 8 motelliin nukkumaan. Ja oli kylla super motelli..and the lady on the front desk was super trash :D

4 ja puolen tunnin ajomatkan jalkeen sita alkoi sitten viikko Travese Cityssa. Tuossa mystisessa paikassa ,jonne ollaab haluttu jo piktaan. (ei mitaan hajua miksi) ;)

Ja mita me sitten Siirin ja Jaanan kanssa touhuttiin.. Nukuttiin joka aamu puolille paivia, syotiin epaterveellisesti, nauttittiin valilla alkomahoolia ja shoppailtiin kenkia. Yhtena iltana vuokrattiin hotelli huone and got drunk. Siina me sit 7.30 aamulla sukellettiin poreammeeseen ulkona..keskella lunta..prr.. ja kivaa oli. tosin seuraavan aamun kirkko reissu ei ollut ehka paras idea.
Koin myos hyvin erilaisen leffa elamyksen: Bring your own bowl -night. Eli sai raahata niin ison kulhon kuin tahtoi leffateatteriin ja 50 centin hintaan sai kulhon tayteen. Suomessa tama tuskin toimisi, silla popcorni yhtiot menisivat konkurssiin nalkaisten amisten iskiessa niiden kimppuun.. Olipas huono lappa..sori amikset, ei millaan pahalla ;)

Uusi Vuosikin vaihtui mukavissa merkeissa. Ainut mika puuttui oli raketit, silla taalla niita ei saa yksityisesti ampua. Tosin joku vatari niita pamautteli hotellin parvekkeelta. Joten kello kahdeltatoista katsoimme siis telkasta ohjelmaa kun New Yorkissa pudotetaan iso pallo alas. Vaen paljoudun ja alkoholin maaran ansiosta en koskaan saanut selvilla mita se pallo itseasiassa sisalta, mutta tuskin mitaan tarkeaa..

Ja sitten lopulta tuli aika sanoa hyvastit Siirille ja Michiganille. Ja kyllahan siina meinas taas tulla tippa linssiin.No se on varma, etta menen viela takaisin Siirin yliopistolle jossain vaiheessa..ja saa kylla Siirikin lentaa tanne. Ja sitten ens kesana lennetaan kaikki kolme Suomeen. ja voi olla etta jopa heinakuun lopulla ;

Joulu on siis ohi ja mahakaan ei pompota niinkuin lanttu laatikoiden jalkeen yleensa. Ja olihan kylla erilainen joulu. Ensinnakin lampotila hyppasi jostain kumman syysta joulupaivana kahdenkympin tienoille, joten sita sitten hypittiin t-paidat paalla ulkona. Toiseksi, ei saunottu eika syoty kinkkua, ja pukkikin piipahti raukkamaisesti yon aikana. Ei viitsinyt edes naamaansa nayttaa :D Mutta onneksi tama perhe sitten pelasti joulun viime hetkella hankkiutumalla humalaan. Siina vaiheessa sitten viimeistaan tuli se kotoinen fiilis. Tosin syyna tuohon humaltumiseen saattoi olla Jonnan keittama glogi med swedish vodka ;) Grandpa oli niin sekaisin etta vetaisi illan paatteeksi hammasharjansa pontosta alas ja perheen isa sekoitti vaimonsa ja anoppinsa takamukset.. Joten en voi vaittaa, etta minulla oli yksinainen ja tylsa joulu.. Ja sitten kaiken kruunasi minun lahjani host-vanhemmiltani: pienen pieni Ipod, joka kulkee katevasti lenkilla mukana. Voisnko olla enaa tyytyvaisempi. Kiitoksia mum and dad ;) Nyt olen sitten viimeinkin amerikkalaistunut, kun ostan kahvini starbucksista ja kuuntele musiikkia Ipodistani..hmm..pelottavaa..

No nyt on siis aika sanoa hyvastit perheelle hetkeksi ja suunnata matka kohti Michigania. Toivotaan etta selvitaan hengissa takaisin.

see you later guys!

So..On taas aikaa kulunut viime kerrasta ku kirjotin, etta pitas tassa taas vasata vahan kuulumisia. Tosin tuskimpa naita moni lukee kuitenkaan ;)

No siis nyt on sitten saatu paatokseen 5 kuukautta taalla Ameriikan maalla ja taytyy kylla todeta, etta sehan on pitka aika. No mutta 8 on viela edessa.

Joulu on siis tullut tanne Californiaan, vaikka ei se silta kovasti tunnu. Tanaan patikoin huppari paalla ja tuli jopa kuuma. No eipa ole pitka aika kun paasee kylmyydesta nauttimaan. Meinaan 26. paiva lennan Michiganiin Siirin luokse...yeah!!! Here I come babe ;) Mutta ennen sita olisi isantaperheen joulujuhlat juhlittavana ja bileitahan riittaa jopa kahdelle paivalle. Huomenissa aaton kemuissa juhlijoita on about 35 ja joulupaivana meille tulee noin 12 henkea. Etta paasee sitten oikein kunnolla sukuloimaan. Kuhan vaan loytas jotain paalle pantavaa, silla nama ihmiset pukeutuvat melko tyylilla. Ja olisihan se kummaa jos mallitoimiston omistaja astelisi verkkareissa ja hupparissa :D

No mutta mita uutta olen sitten loytanyt tasta ihanasta Amerikasta. Siita olen ainakin varma, etta koskaan en ole kokonaisuudessa saanut nain paskaa palvelua. Lahes kaikki palvelualalla tyoskentelevat ovat meksikolaisia maahanmuuttajia, jotka eivat ymmarra englantia, eivatka osaa puhua englantia. Taman lisaksi heilla harvemmin on mitaan kummempaa tietoa mit tarkoittaa ripeys ja asiakaspalvelu, tai mita he myyvat kaupassaan tai miksi he edes ovat siella toissa. Eli jos menet ruokakauppaan ja tahdot loytaa jotain, niin ala ainkaan suunnittele kysyvasi neuvoa tyontekijoilta..aarghh..
Ja toinen rassaava asia on tama hemmetin ruuhka joka puolella. Naita ihmisia on vain liikaa ja liikennesaantoja ei osata. Kenellakaan ei nayta olevan mitaan hajua kene vuoro milloinkin on menna ja kadet heiluu ja tootit soi. Etta onko se niin ylitsepaasematon asia ymmartaa etta oikealta tulevia vaistetaan..Ette usko miten naurettavaa tama touhu on stop risteyksissa, joissa edetaan risteykseen tulojarjestyksen mukaan. Ja koska stop risteyksia on kaikkialla, niin ihmiset kayttaytyvat sitten nain joka risteyksessa..huoh.kylla meilla Suomessa on niin fiksua autoilukansaa ;)

Olen myos havainnut, etta amerikkalainen nuoriso on vain niin far behind..En ikina voisi kuvitella hengaavani ikaisteni ihmisten kanssa taalla. Kakskymmpiset jannut kayttaytyvat kuin 15-vuotiaat. Aivan uskomatonta ja kukaan ei meinaa uskoa etta mina olen 19. Etta kylla me Eurooppalaiset saamme olla ylpeita kypsyydestamme, vaikka valilla tahan samaan tormaa Suomessakin. Ja minahan nyt olen teini ikuisesti :D

Perhe on edellen kultainen ja paiva paivalta lapset ovat tulleet laheisemmiksi. Saa naha miten vaikea pala tulee olemaan hyvastien sanominen. Mutta ainakin viihdyn taalla joka hetki, eika tarvitse turhaa stressata mistaan. Oikeastaan koko viikon olen ollut tekematta mitaan ja se rupeaa kaymaan jo vaikeaksi, kun ei tosiaankaan tarvitse tehda mitaan. kylla elama tulee olemaan hankalaa kotiinpalattua, kun pitas taas ruveta tekemaan toita ja opiskelemaan..huoh..Onneksi sinne on viela pitka aika.

Nyt pitaa vaan keskittya olennaiseen ja nauttia.

Oikein Hauskaa Joulua kaikille sinne koti-Suomeen!