IRC-Galleria

ruissämpylät on pahoja, ne maistuu pehmeältä kaljalta.

elämä on paskaa koska:

-en päässy kouluun
-kaikki muut pääsi paitsi mää
-pääsen EHKÄ kouluun sit ku kaikki kaverit jo valmistuu
-must tulee isona katkera työtön vanhapiika
-mun kotona on hämähäkki
-se asuu mun sängyn yläpuolella
-ensi yönä se menee mun korvaan ja munii sinne ja sit mun korvista tulee miljoona pikkuhämähäkkiä
-ei oo rahaa
-ei saa viiniä
-ulkona on kylmä
-en tiedä mitä haluan
-on niin vitusti valinnanvaraa mut toisaalta ei kuitenkaan
-ihmiset on idiootteja
-mun kotona on likasta
-en jaksa siivota
-pitäis siivota koska normaalit ihmiset siivoaa
-oon lihonu
-ihmisiä kuolee nälkään
-otsonikerros ohenee ja jotku paskat ihmiset vielä edistää sitä käyttämällä non-ozone friendly deodoranttia tai hiuslakkaa, hävetkää!
-tiskiaine loppuu eli vaik alkaisinki siivota ni se vois loppua lyhyeen
-ihmiset ei tottele minun tahtoani eikä osaa lukea ajatuksiani
-en osaa lukea muiden ajatuksia
-mun idiootit vuokranantajat rymyää tänne omilla avaimillaan millon tahtoo vaikkei niillä olis oikeutta tehä semmosta ollenkaan
-oon ällöttävä
-aika käy vähiin

mun kotona asuu hämähäkki ja joko sillä on kaksi kotia tai sit se tykkää vaan välillä hengailla keittiössä tai sitten niitä on useampia. täytynee aloittaa jonkinmoinen karkoitusoperaatio, minähän en täällä mitään loisia rupea elättämään.

tomaatti on hyvää.

noni. määhän sanoin! en päässyt sinne kirottuun yliopistoon vaikka sainkin jopa yhden pisteen enemmän kuin viime yönä. mää sanon että vittu. pitääköhän sitä ehkä keksiä jotain muuta mihin hakea sitten, kas kun vain joku tylsempi ja semmonen mihin ei monet hae muuttuiski mielenkiintoseks ni vois kai sitä sitte. täytyneeki tosissaan alkaa pistään tikkuja ristiin sen ulkomaille lähdön eteen sitten, helvettiäkös minä täälläkään.

aattelin ruveta hyvännäköseks täs joskus pian.

ehkä se onkin niin, että se mitä on koko ajan etsinyt, onkin ihan silmien edessä (mutta yllättäen silti niin saavuttamattomissa)

tänään aloitan uuden elämän.

aina jänskää kun on niin monta tunnetilaa päällekkäin, ettei oikeen osaa olla mitenkään päin eikä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa vai molempia. ajattelin mennä nukkumaan vain.

ei mul muuta sit.