IRC-Galleria

hola! nyt on sitte se toinen vapaapaiva, mul on sunnuntait vapaat nyt sit (ellei noi vaiha kaikkia vapaapaivia sen ison mustan miehen takia, kun se vaihto sunnuntaista perjantaihin). viimeset kolme paivaa oli toissa aika karseita, kun jouduttiin teha toita ison mustan miehen kans. eilen se sai jotain ihme raivokohtauksia kun riisi oli vaaranlaista ja kalkkuna oli jaassa ja mitahan kaikkee. tasta lahin se tosin tekee vaan aamuvuoroa, eli mun ei tartte olla sen kans toissa kolmeen viikkoon (sen jalkeen sit nelja tai viis viikkoa sen kans pelkastaan, toivottavasti se sais potkut tai lahtis ite ennen sita). eilen se piti meita siela 9 ja puoli tuntia, tattista vaan. jotkut lapset on tosi symppiksia, toisilta tekis mieli leikata paa irti. teinit on jotenki tosi tympeita ja eilen sain sarkastisen kommentin 10-vuotiaalta pojalta.

oottelen, etta nastia paasee toista tunteroisen paasta ja sit mennaan "kaupunkiin", ruth on jo siella. saa naha mista saadaan kyyti. bussi maksaa sikana, viimeks liftattiin ja saatiin aika helpolla kyyti, etta kahtoo nyt. kaikilla amerikkalaisilla counseloreilla on tosi lyhyet shortsit ja ruskettuneet jalat (jotenki veikkaan itseruskettavaa, koska nyt on ehka kolmas tai neljas lammin paiva eika ne mitenkaan oo voinu ehtia lojua auringossa koko aikaa).

ollaan ilmeisesti paasty meidan pesukarhuongelmasta nyt kun lapset on taalla, ei oo nahty niita meidan teltassa yli viikkoon! jippajee. kelailin tanaan kun kotka lensi aika lahelta, et olispa herkkua saada joku kotkan laja paahan, ku nehan on aika isoja lintuja (taa piti kertoo ihan anniinan iloks, kun tiian, etta se olis miettiny ihan samaa).

en olis oikein ikina arvannu, et tykkaisin ameriikasta nain paljon. ja yllatyin sitakin, etta niin moni asia on ihan niinku telkkarissa (vaikka kaikki aina sanoo, ettei se oikeesti oo samanlaista ku teeveessa). en sit varmaan vaiha kuitenkaan sita lahtopaivaa, ku se maksais 200 dollaria. en viittis maksaa noin paljoo jostain parista ekstrapaivasta. leirin jalkeen seattlessa on joku musiikkifestari, sinne haluaisin kylla menna, ruth kai ainakin on menossa. tarvii miettia ja kattoo et mitenka on rahhaa. tarvinnee soitella aiteelle ja kysella... :D amerikkalaiset on outoja. ne moikkailee vastaantulevia ihmisia, vaikkei ne ees tuntis niita! ja ne puhuu bussissa vieruskaverilleen. ja jos joku jonka kans oon puhunu ehka kerran kavelee mua vastaan, se sanoo etta hi how are you, enka oikei tiia, tartteisko mun vastata sille muuta ku et heipahei vai ei ko se kerta jatkaa kavelemista sen jalkee. passintarkastajatyyppi new yorkissa kysy multa, etta mita mulle kuuluu. ihan ku sita muka oikeasti kiinnostais. hammentavaa.

musta tuntuu etta olisin ehka vaha laihtunu, mut se voi olla toiveajatteluaki, ku en oo kauheesti nahny peileja taalla eika taal oo vaakaa... tartten lisaa vaatteita kyllaki, ihan scheissea se "alkaa vaan pakatko liikaa vaatteita mukaan, ette te niita niin paljoo tartte". taal ei karseesti ees oo mitaan shoppailupaikkoja, tosin ruth lupas lahtee mun kans joku kerta kirpparille, ko se tietaa, missa taalla on semmosia.

ainii, jos joku sanois siskolleni, etta lahettais mulle paprika korpsia, musea, tehosekoitinta, apulantaa ja jotain, niin ois kiva. vois tasta menna jo, kohta olis lounasaika nomnomnom. toissapaivana sain terkkuleita suomesta kortin muodossa, saa lahettaa lisaaki tollasii, ja mun turkinpippurivarastokin alkaa ehtya...