IRC-Galleria

Onko se iha oikein et jotkut tietyt ihmiset joutuu kestämään kohtuuttomat määrät paskaa tässä elämässä.. Ei mun mielestä. En nyt puhu itsestäni. Oon kuitenki selvinny loppujen lopuks todella vähällä. Mä olen aina pystyny nousemaan, enkä mä ole esimerkiks sairastunu tai mitään..
Mut mä olen nähnyt tapauksia, et täytyy vain ihmetellä miten ne jaksaa. Aina tulee jotain, ennen ku kerkee edellisestä selvitä, niin uutta jo pukkaa. Ja kaikista pahinta on monesti se et ne ei itse aiheuta itselleen näitä tapauksia, vaan tämä maailma. Ja ihmiset joita täällä on, niin paljon vain itsestään välittäviä kusipäitä, että ois varaa vaikka vähän karsia. Tän maan oikeusjärjestelmäkin oikein suosii vittumaisia ihmisiä ja rikollisuutta. Niitä paapotaan mut auta armias jos olet ihan rehellinen ja joudut näiden kusipäiden takia kärsimään, niin tottakai se on oma vika. Ei saa mistään mitään apua ja kaikki vain jatkaa sitä vittuilun ketjua.
Välillä tekis mieli ottaa oikeus omiin käsiin. On niin paljon ihmisiä jotka ei aiheuta muuta kuin harmia muille. Onko sellasella sit oikeus elää. Ei mun mielestä.

VOI PERKELE!!!!

Kävin just ekoissa kickboxing treeneissä ja sain kyl ihan uuden käsityksen termille -kova treeni-...=) Voi vittu mikä fiilis. Toi on mun juttu..:D Oli taju lähtee..:D

Mitäs mitäs... Kävin eilen vähän ulkoilemassa kaverin kans, ja sit tein vähä remppaa sen mutsille. Taas tuli mieleen et pitäisköhän mun perustaa joku aviomies-palvelu...:D Käydä jeesaamassa neitokaisia ja koti-rouvia hädässä...:D Ei siinä mittää. Oli ihan mukavaa. Ruokaa tarjottiin palkaksi. Hyvää oli..=P

En edelleenkään saa nukuttua. Aina herään aikaisin ja yöt nään mitä kummallisimpia unia. Kaikista pahinta on se et herään aina siihen fiilikseen, et vittu nyt mättää ja pahasti...
Ei oo oikeesti kohta enää hauskaa. Alkaa jo ahdistaa sellanen. Tietäis et mistä on kysymys, niin vois jotain tehdä, jos jotain tehtävissä on. Nythän on just tullu sellanen uus leffa missä muija näkee ihmisiä jotka tulee kuolemaan pian. Ja sit ku se koittaa auttaa niitä, niin asiat menee vielä enemmän päin vittua. Karseeta...

Mä oon huomannu sen, et tapahtu mulle itselle mitä tahansa, niin se ei mua silleen paljon hetkauta.. Mä tiedän et mä kestän ja selviän aina. Siis jos se liittyy pelkästään muhun. Mut mä oon huomannu sen et jos jollain mun läheisellä on paha olo, enkä mä voi tehdä muuta ku seurata vierestä, niin se sattuu ihan saatanasti. En oo hirveesti tottunu olemaan asioiden edessä voimaton.. Mä olen ajatellut et aina, ku vain jaksaa yrittää, niin asioille voi aina jotain tehdä. Se että yht'äkkiä et voikkaan kuin katsoa... En voi sanoin kuvailla miltä se tuntuu... Hirveetä. Mä muistan kerran ku yks mun kaveri hakattiin. Mä olin menossa siihen väliin, varmasti olisin ottanut itekki turpaan, mut en mä välittäny.. Sit mua ei kuitenkaan päästetty siihen.. Toiset kaverit piti kiinni et elä hullu mene ja sit mä en voinu kuin katsoa vierestä... Se tuntu tosi pahalta. Se tapaus pyörii mun mielessä aika usein..
Kyllä mä olen sen aina tienny et ei tässä mitään ihmeidentekijöitä tai kaikkivoipia olla. Mut se ku sä joudut kohtaamaan oman kuolevaisuutesi, niin mä ainakin vähän lamaannun aina..Kait se on pakko alkaa uskoa, et vaikka joillekkin asioille haluais kuinka tehdä jotain, niin aina ei yksinkertaisesti voi yhtään mitään...

Tänään oli aika mahtava aamu. Aivan äärettömän hieno ukonilma. Seisoin vain hallin oven edessä ihailemassa sitä suunnatonta voimaa ja kauneutta mitä luonto esitti. Siistiä.

En tiedä, mitä tää on. Mulla on vain sellanen outo tunne rinnassain, vaisto, joka sanoo et nyt ei ole kaikki kohdallaan. Mun vaisto on kyllä valitettavan usein oikeassa tälläisten asioiden suhteen.. Välillä oikein ärsyttää. Nyt mä en kyllä tiedä mihin tää mun intuitio viittaa, mutta jokin asia nyt menee väärin ja pahasti. Mä näen jotain omituisia unia, mut mä en oikein tarkkaan ota niistä selvää. Herään aamuisin pari tuntia liian aikaisin siihen tunteeseen, et nyt tarttis tehdä jotain... En vain tiedä mitä. Vähän oikeesti pelottaa, ku mä olen aina nähnyt jonkinlaisia enne unia. Ja tosiaan vaisto on aika hyvä. Nyt kun vielä toi tunne on niin voimakas, niin ei tiedä mihin tässä oikein joutuu..=D
Enkä oikein laittais tätä sen piikkiin et elämä on kokenut melkoisia mullistuksia vähän ajan sisään. Tää ei oo semmosta.. Ärsyttää. Sit ku se tapahtuu, niin mä olen taas et oishan se pitäny arvata.. Ei auta muuta ku varautua kaikkeen..=D
Lähdetään käymään nyt viikonloppuna vissiin haapajärvellä mutka. On ihan kiva silleen ku on saanu uusia tuulia elämään. Huomenna alotan uuden harrastuksen. Oon tavannu uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Kaikkee kivaa..=D

Viimeiset päivät on ollu kamppailua elämästä ja kuolemasta. Siis henkisellä tasolla.
Tänään tuntikausien hikoilun, päätäni seinään hakkaamisen, huutamisen, raivomisen, itkemisen, itseni kiduttamisen jälkeen, mä voitin taistelun. Mä löysin taas halun elää. Löysin mun Sisäisen Soturini. Löysin sen vihan, raivon, ilon ja elämisen halun mikä potkii mua eteenpäin. Mä olin jo jokin aikaa sitten hukannut sen. Mut tää oli vain yks taistelu. Sota ei oo vielä ohi ja olen varma siitä että tulee vielä heikkojakin hetkiä, mut nyt mä taas tiedän et oon niiden yläpuolella. Kaikki ikävä ja paha mitä tässä elämässä kokee on jotenkin onnistuttava kääntämään omaksi vahvuudeksi. Olen se tehnyt ennenkin ja nyt huomasin et pystyn siihen vieläkin. Siinä ihminen tekee virheen, että tuudittautuu hetkelliseen turvallisuuden tunteeseen. Aina pitäis olla ainakin vähän varpaillaan. Mikään ei suju itsestään, jatkuvasti on tehtävä töitä onnensa eteen. Mä sen hetkeksi unohdin ja mites kävikään. Tai sanotaanko näin et olin niin keskittyny tekemään asioita väärin et en osannut nähdä asioita oikessa valossa. Joskus on oikeasti osattava kuunnella muitakin. Siis oikeasti kuunnella, eikä vain olla kuuntelevinaan.
Mut nyt musta tuntuu siltä et mä olen valmis jatkamaan tätä taistelua paikastani tässä elämässä. Ja loytämään sen oikean paikan missä se nyt sitten ikinä onkaan...

JepJep.

Oli tänään sit niin karsee olo etten voinu mennä töihin. Siis tuntu vain et kaikki kaatuu päälle...
Mä tiedän et tää olo tästä paranee, mut kauanko siinä tarvii oikein mennä. Tänään taas selvis asioita, enkä todellakaan ole kenellekkään muulle vihainen ja katkera, kuin itselleni. Eihän tää vituttais jos mä tietäisin ettei ois ollu mitään tehtävissä, mut ku nyt mä näen ja ymmärän asiat Hänen kannaltaan. Ja tiedän et miten oisin voinut tehdä asioita toisin. Jos jotain positiivista tästä pitää hakea, niin ainakin mä toivon et hän on nyt sit onnellisempi. Ja varmasti onkin. Kait se tästä. Harmi vaan et kaikki kaverit on niin kaukana, niin ei oikein niistäkään saa mitään tukee.. Yksin suuressa maailmassa, jälleen kerran...=)

Vittu mikä päivä...
Heräsin aamulla putkasta, eikä mulla ollu mitään hajua missä mä oon. No siitä sitten lähdin seikkailemaan ja odottelin pari tuntia et subway aukes ja pääsin syömään. Siitä sitten läksin ja menin johonkin kadunkulmaan ja tilasin taksin.
Vittu tän täytyy olla jo jonkinlaista kurjuuden maksimointia...=)
Pitäis alkaa miettiin et mitä tässä tekee. Mulla lähtee kämppä alta parin vkon päästä, ku ei asiat mennykkään suunnitelmien mukaan. Jotain ois nyt pakko kehittää. Musta tuntuu et mun ois pakko päästä pois vähäks aikaa.. En vain tiedä mihin menis, eikä se kuitenkaan auta mitään. Kyllä se ikävä seuraa mua ihan joka paikkaan. Eihän sitä päätään pääse pakoon. Pakko vain on jotenkin uskoa parempaan tulevaisuuteen, vaikka ei nyt kyllä jaksais yhtään. Onneks huomenna on tilipäivä... Vois ehkä tehdä jotain piristävää.
Tää onkin oikeastaan ihan terapeuttista avautua itselleen kirjoittamalla..
Huooh.. paha olo. Niin henkisesti kuin fyysisestikkin...

Nyt on sitten taas yksi aikakausi päättynyt meikäläisen elämässä. En olisi suonut niin käyvän, mutta aina ei voi voittaa...
Mä oon aina ihmetelly et miks mun pitää oppia asiat kantapään kautta. Joka vitun hommassa pitää saatana tyriä jotenkin!!!!
Nytkin kaikki oli loppujuoksussa vain musta itestä kiinni, mutta ei voinu ottaa päätä pois perseestä ja huomata voivansa tehdä asiat jotenkin toisin ja paremmin.
Mun olis vain tarvinnut kuunnella ja ymmärtää, koska mua kyllä neuvottin. NYT MÄ TAAS TAJUAN ASIAT KUN ON JO LIIAN MYÖHÄISTÄ!!!!
Ihan kiva joo, et mut palautetaan aina maan pinnalle, mut ei silti tarvis maan alle läpi iskee.
Kait se on mun tehtävä tässä elämässä. Elätellä turhia toiveita, tehdä paljon töitä asioiden edistämiseksi ja sitten huomata että on tehnyt kaiken päin persettä ja kaikki luhistuu.
Ja kaikkein parasta tässä on se, että mä en satuta mokailuillani pelkästään itseäni, vaan siitä joutuu muutkin kärsimään. Olen todella ison anteeksi pyynnön velkaa eräälle henkilölle, mut mä en usko et mä pystyn ikinä hyvittämään tekojani. Mä vain olen kaikessa fiksuudessani ja täydellisyydessäni niin helvetin idiootti, et mut sais nakata suoraan alimpaan helvettiin. Tai ainakin viedä saunan taakse.
Jos olisin täys luuseri, mä luovuttaisin nyt. Mä olen menettänyt mulle Rakkaimman ja tärkeimmän asian, niin onko silloin enää missään mitään mieltä. Olla vaan. Kait mä kuitenkin sinnittelen tässä surkeassa elämässäni. Jos jotain positiivista haetaan, niin ennen mä en ole tiennyt mitä on olla todella maassa. Ku sulta otetaan pois kaikki. Tää on niinku 4D-leffassa. Asiat näyttää tulevan ihan sun saataville, mut kun sä koitat tarttua johonkin sun kätes sujahtaa vain läpi siitä. Koko ajan on sellanen niin epätodellinen olo. Ei tiedä itkisikö vai nauraisiko. Toisaalta mä olen helpottunut, et nyt mä todella ymmärsin Häntä ja tajusin mitä se on kaikella takoittanut. Koin eräänlaisen valaistumisen..=) Mut niinku sanottu, liian myöhään.
Muuttuuko tää tästä ikinä?? Pääsenkö mä koskaan tästä oravanpyörästä helvettiin.. Toivon niin, mut tällä hetkellä musta tuntuu etten edes ansaitsis sitä...

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista
Ekstrovertti ----*

---

Introvertti
Käytännöllinen

---

*---- Intuitiivinen
Ajattelija

---

*

---

Tuntija
Impulsiivinen *

---

Harkitsija
(pmpp)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet innokas, ulospäin suuntautunut, analyyttinen ideapakkaus. Ihmistyyppisi on monilahjakkuus, joka on kiinnostunut lähestulkoon kaikesta. Kaltaisesi ihmiset ovat itsenäisiä ja riippumattomia, mukautumattomia ja toisinaan jopa kapinallisia ja riitaisia. Ihmistyyppisi toimii inspiraationa toisille, jotka saattavat seurata sinua kuin gurua tuntemattomille vesille, joilla saattaakin olla vaaroja. Ihmistyypilläsi on toisinaan vaikeuksia tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia tai kohdata vastoinkäymisiä tai sietää auktoriteetteja. Sinulle soveltuu ammatiksi itsenäinen yrittäjä – toisten järjestelmiin sinun on vaikeampi sopeutua kuin omiisi. Sinulla on kyky menestyä monilla alueilla, ja saatatkin vaihtaa alaa monta kertaa elämäsi aikana. Etsit aina uusia haasteita, kun nykyinen toiminta on jämähtänyt rutiineihin. Ammattialoista sinulle sopivat parhaiten myyntityö, tiede, taide, kirjoittaminen ja psykologia – ja oikeastaan kaikki muukin, jos voit tehdä sitä oman mielesi mukaan. Löydät itsesi usein visionäärin, markkinoijan tai tutkijan roolista.