IRC-Galleria

-


Heräsin aamuun,
johon en kuulu,
jossa en voi puhua
enkä huutaa.
Jollain lailla sama toistuu aina,
olen kasvoton vieraiden joukossa,
ulkopuolinen.
En saa otetta uniin,
en muista tai en tahdo,
mutta mitä jää
jos jollain lailla
todellisuus ei ole minua varten.
Kuin vieraita galakseja kierrän
kävellessäni lähellä tai etäällä
synnyinseutujani.
Ilmiasuni takaa on kymmenittäin
rikkoutuneita peilejä,
kuka niistä peilaa,
pohtii tunteitaan,
säteilee valoaan
tai toistaa pimeimmät varjonsa?
Rikkinäinen peilikin peilaa katsojaa,
habitusta ja sisäistä maailmaa,
kuva toistaa

asiat
tunteet
muodot
kivun
halun
kaipuun

mutta vääristää niin,
että jossain joku
pysyvä särähtää,
eikä enään palaa muottiinsa.
Jollain lailla aamuihin
ei tulisi kaivata pysyvyyttä,
joka kuoli niin kauan aikaa sitten.


-

Istun yöpissä läppärin äärellä, oudon herkällä mielellä, maailma on kaunis ja kylmä ja minä olen väsyneempi kuin koskaan..

Silti se ei auta sitä tiettyä tosiasiaa, että pitäisi jo puolen tunnin päästä kirmata kouluun. Ehkä jatkokoulutuksesta pysyvyyttä?

aamuillen,
xxx [maanikko]