IRC-Galleria

Kuin paino olisi pudonnut hartioilta kun eilen (eli tänään) jo kello 01:15 sain sen pirun esseeni valmiiksi. Kuinka semiotiikka on kehittänyt tietoisuuttani teatterin ja draaman teosta, viitaten vähintään kahteen näytelmään... Extremely enjoyable:D. Tiistaina oli myös taidehistorian termi koe. En jaksanut siihen kauheasti panostaa, tuo essee nyt oli prioriteettinä, mutta täytyy sanoa että olin todella yllättynyt kuinka itse asiassa tiesinkin jotain. Vieläpä jotain sellaista mitä en varmasti olisi vielä paria kuukautta sitten tiennyt! Siispä, uskokaa tai älkää mutta kyllä minä täällä jotain opinkin. Tiistaina olin myös ratketa riemusta kun tajusin sen taidehistorian esseen olevankin VAIN 1500 sanaa, tops!^^
Otsani voi jo, kiitos, paremmin. Kuhmu on enää huomattavasti pienemmällä alueella ja mustelma on mukavasti levinnyt silmäkulmaan ja nyt myös hieman siihen alle. Kämppikset alkaa olla huolissaan, eilenkin Lauren kun astui keittiöön: "Oh my god, it's worse!! no offense.." mutta enköhän minä olisi jo aikaa sitten kupsahtanut jos tässä jostain vakavasta olisi kyse. :D
Huomenna päätettiin pitää oikein kunnon naistenpäivä! Mennään kaupungille shoppailemaan, syömään, ehkä myös elokuviin.. En edes muista koska olisin viimeksi keskustassa käynyt, on siitä varmasti lähemmäs kaksi viikkoa.. Päätettiin että ollaan sen arvoisia tämän ahkeran opiskelujakson päätteeksi. No ei itseasiassa edes päätteeksi, mutta keskellä.
Eilen alkoi yhtäkkiä puhelin soimaan. Uskokaa tai älkää, mutta se on hyvin harvinaista herkkua jos olen kämpillä, koska lähinnä se on kuitenkin Kitti joka soittelee campuksella "missä olet??" tai toisin päin. Mutta Kitti istui huoneessani, mitä ihmettä?!:D Tiinahan siellä soitteli töistä päästyään, tervehdykseni kuulosti ehkä lievästi yli-innokkaalta, mutta olin vain niin pirun yllättynyt ja iloinen. Kyllä oli ihana kuulla kunnolla mitä missäkin tapahtuu ja eipä tainnut omasta puheestanikaan meinata tulla loppua..:) Alkaa vaan välillä olla niin kyllästynyt mesettelyyn.. Ne tilanteet kun siinä on neljä tai viisi ikkunaa auki ja sormet syyhyten pyrkii jokaiselle vastaamaan, varsinkin kun rakkaat perheenjäseneni ovat hyvin innokkaita lähettelemään herätteitä... No, mutta tämä ei missään nimessä tarkoita etteikö minulle saisi enää puhua!!:D
Jahas, pitää alkaa valmistautua film seminaariin. Kaksi päivää ihan tuskissa olen odottanut että pääsisi puhumaan tämän viikon screeningistä joka oli Festen. Tanskalaisleffa joka on kuvattu hyvin realistisella tavalla. Suosittelen ellette ole nähneet. Se ylimielinen brittiryhmä ei vain kuulostanut kovin vakuuttuneelta, mikä sai minut tietysti enstistäkin kärkkäämmäksi tämän leffan suhteen. On skandinavialainen sentään!:D

En ymmärrä miten aika menee niin nopeaa. Ihanaahan se on, enää hieman reilu kuukausi ja näen teidät rakkaat siellä, mutta toisaalta meneekö sekin kolme viikkoa sitten ihan luvattoman nopeaa? Varmasti, joten pitää vain sitten nauttia olostaan jatkuvasti as much as possible. :)
Toinen asia mitä ymmärtää ei pysty, miten ihmeessä olen joutunut tilanteeseen jossa olen. Tai tilanne ja tilanne, sen tekee tämä paikka. Francon kanssa on tultu läheisemmiksi, mutta Kittin suhde siihen ei näytä kovin valoisalta.. Voiko enempää tuntua kuin olisi puun ja kuoren välissä? En todella aio luopua yhdestä niistä harvoista ihmisistä joita täällä voin kutsua ystäväksi..
Torstai-iltana oltiin juuri näiden kahden ystäväni kanssa katsomassa monologi "And God Created". On Glasgay festivaalin viimeinen viikko käynnissä, joten tottahan sitä pitää ottaa ilo irti. Taidan sanoa näin kaikesta näkemästäni, mutta oli kyllä aivan mahtava! Lavastetta ei paljoa ollut, istuttiin pienessä huoneessa ja tämä mies puhui omista kokemuksistaan kaksi tuntia. Kun kerroin Francolle että kyseessä on monologi, meinasi se jo lähteä takaisin kotiin, mutta päätyi pitämään esityksestä jopa niin paljon että jäätiin näyttelijän puheille esityksen jälkeen. Vartin verran höpöteltiin siinä pihalla, aivan uskomaton mies.
Päätettiin jäädä jonnekin tuopilliselle. Ja parille shotille. Vaihdettiin paikkaa ja napsastiin parit tequilat. Kitti tulee känniin hyvin helposti, siinä vaiheessa se halusi ruveta tanssimaan. Itse olisin mieluiten mennyt kotiin ja jatkanut siellä, mutta päätettiin käväistä vielä QM:llä katsomassa meininkiä. Käännyttiin ovelta takaisin. Kämpillä Franco lupasi liittyä seuraan myöhemmin, rupesi vielä vääntämään psykan presentationia. Due to next day, ei yhtään viime tippaan jättänyt:D. Kitti kyllästyi odottamaan ja meni nukkumaan, minä painuin alakertaan, jossa Mikekin jo istui Francon huoneessa. Kolmestaan sitten vietettiin iltaa ainakin aamuseitsemään asti. Siinä vaiheessa kun pojat ei vielä edes olleet juoneet mitään, otin ja nolasin itseni oikein kunnolla. Jotenkin vain onnistuin tipahtamaan sängyltä ja iskemään pääni patteriin. Muistona siitä koko otsan kokoinen kohouma joka paikoitellen osoittaa mustumisen merkkejä. Ja melkein jo säikähdin että pitää taas pyytää kotoväkeä lähettämään uusi purkki vaseliinia kun jotenkin sen aina onnistun kadottamaan, mutta löytyipäs! En vaan vielä ole saanut takaisin, ehkä pojat keksi sille parempaa käyttöä...;)
Eilinen meni sitten yllättäen sängyn pohjalla ja lavuaarilla. Päätä särki niin paljon että ei pysty nukkumaan ja kuitenkin tietää että uni on ainut mikä auttaa. Vihdoin pääsin ylös siinä puoli kuuden ja kuuden välillä. Oli pakko, piti valmistautua illan Cheesy Poppia varten:D. Mutta uskokaa tai älkää, viinaan en koskenut, sen sijaan vedin kolme tuoppia kokista. Tough girl, eh? Mun ilta oli ihan jees, mutta Kitti masentui kesken illan ja nyt se vain puhuu odottavansa joululomaa kuin kuuta nousevaa. Kyllä se menee ohi, niinkuin aina. Puhuisi Francolle, niinkuin olen yrittänyt sanoa, en minä voi Kittille viestiä välittää ettei se halua mitään kummempaa.
Kyllä nyt taas tuli romaania. Mitä vain ettei tarvisi tuota esseetä ajatella. Se on vasta torstaiksi, mutta pakko saada ainakin puolivalmiiksi viikonlopun aikana!

On aika iso haloo noussu tuosta palosammuttimesta. Franco parka joutuu maksamaan toista sataa puntaa, ja viime viikon aikana kuulemma rikkoi myös puhelimensa, että kai on nyt sitten oikein mallillaan. Meidän keittiö taas näyttää vieläkin ihan kamalalta. meitä kiellettiin enää moppaamasta sitä lattiaa koska se vaan kiinnittää ne myrkyt tiukemmin lattiaan, pitää vaan odottaa että joku ammattilainen tulee siivoamaan. Siihen asti ei auta kuin kokkailla ja niin edespäin tuolla myrkkypesäkkeessä. Kosket mihin tahansa jää käteen sellainen valkoinen jauhekerros.
Perjantaina oli Heikin synttärit, kävin ekaa kertaa niitten kämpässä vaikka periaatteessa se on ihan tossa kadun toisella puolella. Finlandia-vodka oli jo loppu mutta ihan hyvin sitä lähti ilta käyntiin muutenkin. Ja löytyi taas "uusi" suomalainen.. Suunniteltiin jo lähtevämme joukolla lähimpään kunnon saunaan, joka siis on tunnin ajomatkan päässä Glasgow'n keskustasta.. No, enää viisi ja puoli viikkoa että pääsee muutenkin, en ole ainoa joka laskee!:D Loppuilta olikin sitten vähän pepusta, ja päädyin valvomaan aamukahdeksaan asti katsoen Francon suosittelemaa the Notebookia. Oli se ihana.
Oikeastaan minusta ja Francosta on tullut hyvät ystävät. Sinänsä kumma tilanne sitten taas Kittin takia. Se on edelleen ihan lääpällään. Siis Francoon. Eilen oltiin sitten kolmestaan katsomassa Importance of Being Alfred. Olin valmistautunut istumaan teatterissa 2+ tuntia, mutta näytös kestikin vain 40min:D. Oli se hyvä silti, eihän se siihen vaikuta. Ja istuttiin Deen vieressä, Francon ilme oli oli mielenkiintonen kun huomattiin että rakas luennoitsijammekin on paikalla, niillä kahdella kun oli vähän väittelyä feminismistä:D. Dee vaan naureskeli että oletkos Franco käynyt mun luennoilla pariin viikkoon. Ei se ole.
Tänään en sitten ole muuta oikeastaan tehnytkään kuin yrittänyt saada esseeni valmiiksi. Ja todella, vihdoinkin, 2142 sanaa! Paska se on, mutta kai mulle jotain annetaan anteeksi kun kirjoitan vieraalla kielellä:P. Toivottavasti..

Tahdottiin olla erilaisia nuoria ja pidettiin eilen the day after Halloween -partyt. Täytyy sanoa että hetkeäkään epäröimättä menee ainakin Parhaa bileet ikään -listan top kolmoseen. Koristeet haettiin Asdasta ja oikeasti, keittiö saatiin näyttämään niiin mukavalta, ja kaikilla oli tietenkin puvut päällä. No, ainakin melkein kaikilla.
En nyt rupea erittelemään sen kummemmin mitä kaikkea sattui, kiinnostuneet varmasti tulevat kuulemaan tarinoita jälkikäteen... Mutta hymyilemättä ei voi iltaa muistella. Taidan olla vähän ihastunut, sekin saattaa vaikuttaa asiaan:)... Yhdessä välissä iltaa Franco sai loistoajatuksen leikkiä vaahtosammuttimella. Siinä ehkä koko illan ainut huono juttu, jälkiseuraukset eivät ole olleet kauhean miellyttäviä. Ja tänään kuultiin että ne kemikaalit on itseasiassa hengenvaarallisia. Meitä oli keitiössä viis tyyppiä siinä sakeassa sumussa, ja oli mahdotonta välttää sen hengittämistä. Vähän jännitystä elämään..
Tänään sitten olenkin nukkunut koko päivän. Mike kävi aamupäivällä etsimässä lompakkoaan, joka oli siis jossain vaiheessa iltaa hukkunut ties minne. Ei mikään hauskin asia kadotettavaksi, puhun kokemuksesta. Poor guy..
Pitäisi essettä kirjoittaa... Heikki kutsui mut huomisille synttäreilleen, sanoi että on hankkinut Finlandia vodkaa ihan tätä tilaisuutta varten. Päätin etten mene ellei huomisen aikana tule lähelle tuhatta sanaa periaatteessa valmista tekstiä. Kun kaikki muutkin mun päätöset on näköjään pitänyt niin hyvin:D!

Olin katsomassa Diane Torr in Donald Does Dusty. Erilainen se oli, ja hyvä minun mielestäni. Donald Torr on AIDSiin kuollut Aberdeener, joka eli elämänsä täysillä muiden mielipiteistä välittämättä. Näytelmän "pääosaa" "esitti" hänen todellinen nuorempi sisko, Diane, joten käsite 'näytelmä' ei oikeastaan edes kuvaa esitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Mukana oli oikeaa kuvamateriaalia, Donaldin ex-miesystävän haastattelua, ja tietysti runsaasti Dianen kertomia tarinoita heidän yhteisistä kokemuksista. Vaikuttavaa, ei muuta voi sanoa.
Eilen meni pippalot vähän penkin alle kun otin ja jätin lompakkoni kaikkine kortteineen kämpille. Mitäs siinä, tallustin takaisin ja odottelin muita koneella nörttien. On muuten hyvin hankala toisinaan yrittää löytää jotain järkevää kun sitä aikaa pitäisi saada kulumaan. Lopulta mentiin sitten vielä Francon luo katsomaan elokuvaa, siinä menikin aamuseitsemään. Jos en nelikymppisenä vielä ole löytänyt kunnon miestä, ottaa Franco minut vaimoksi, muutetaan Argentiinaan tai Italiaan ja tehdään liuta lapsia. Näin sovittiin.:D Ja ihastunut kämppis sai taas aihetta mustasukkaisuuteen. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että joskus vastakkaisen sukupuolen edustajat voivat olla vain ystäviä...
Nyt jo alkoi jännittää ensi keskiviikon Halloween-bileet.. Pakastin vain täyteen vodkashotteja ja toivotaan että porukka nauttii olostaan. Ennen kaikkea me itse tietenkin!:D

Olen vain huokaillut viimeiset päivät. Johtuen kaikesta. Nyt on alettu esseistäkin puhumaan ja aiheet on saatu, eli periaatteessa voisi alkaa jo suunnitelmia vääntämään. Siis teoriassa.

Äsken jouduttiin ulos sateeseen seiskoskelemaan vartiksi kun pojat alakerrassa kokkaillessaan laukaisi palohälyttimet. Ei kiva.

Elämä Muranolla alkaa pikkuhiljaa muistuttaa saippuaoopperaa, kuka tykkää kestä ja kuka vietti iltaa kenen kanssa. Seinät on ohuet ja jokapaikassa joku tuntee jonkun joten juorut lähtee äkkiä liikkeelle, mutta kun jotain yrittää pitää salassa tulee vain vainoharhaiseksi.
Kämppis on ihan lääpällään minun alapuolella asustavaan italialais/argentiinalaiseen herrasmieheen, jolla taas on ihailijoita rivissä ja joka sormelle. Kyseinen herra taas ennemmin jutustaa via messenger minulle koska tietää minun intressien olevan ihan muualla. Ja kaveri taas tulee kauhean mustasukkaiseksi joka kerta jos kuulee että on jotain juteltu. Huoh.

Saippuaoopperaa. Mutta nautittavaa sellaista. En osaa sanoa onko tämä sitä mitä odotin, onko nyt vihdoinkin elämän paras aika alkanut, mutta ainakin tunnen olevani suhteellisen onnellinen. Teen vihdoin sitä mitä haluan, olen suurinpiirtein omillani ja itsenäinen, olen saanut uusia ystäviä, ja kumminkin tiedän että ne parhaimmat siellä kotimaassa eivät katoa minnekään vaan pysyvät mielessä ja sydämessä. Ja toivottavasti myös sama toisinpäin.

^^

Rakastan aivan älyttömästi meidän theatre studiesin luennoitsijaa, Dr. Deetä! Hänen tunneilla vaan voisi istua vaikka ylimääräistä, en pistäisi yhtään pahaksi. Tänään päästiin käsiksi seksuaalisuuteen, jota pyöritellään nyt seuraavat kaksi viikkoa. Olihan tämän päiväinen sessio suhteellisen feminististä mättöä, mutta todella mielenkiintoista..^^.. Melkein innolla käyn esseen kimppuun. Melkein.

Vähän heikko olo. Pääsin nukkumaan siinä aamu seitsemän maissa ja sitten olikin pakko pysytellä sängynpohjalla kunnes täytyi raahautua teatteriesitykseen. Krapula ja esitys palestiinan vankilasysteemistä/kidutusmenetelmistä ei ole mikään kovin suositeltava yhdistelmä, mutta huolimatta näytelmän ahdistavasta ilmapiiristä näyttelijäsuoritukset olivat todella, siis TODELLA mahtavat.
Viime viikolla saatiin taidehistorian esseiden aiheet. Kaikki tehtävänannot vaikuttivat kannaltani hyvin epätoivoisilta, mutta lopulta päädyin analysoimaan Rafaelin teoksen 'Madonna and child' vaikutusta kyseisen taiteilijan urakehitykseen. Itsemurha. yli 2 000 sanaa. Olin hyvin onnellinen että palautus on vasta joulukuun alussa. Kunnes seuraavana päivänä huomasin että ftv ja theatre esseiden palautukseen on kolme viikkoa.
Perjantaina oltiin sitten taas Cheesy Popissa. Ei siitä sitten enempää:D. Hauskaa oli!

Pikkasen kurkku tuottaa tuskaa, mutta se on vissiin vähän jokaisella ongelmana niin ei auta valittaa. Edinburghissa oli TODELLA kaunista. Noin niinkun kaupunkina on kyllä paljon nätimpi kuin Glasgow. Mutta myös kalliimpi ja aikasmoinen turistirysä. Dungeonissa jouduin taas lievän häiriköinnin kohteeksi (miten voi olla?!), kannibaali tuli korvan juuren röyhtäilemään ja päästelemään muita ällöttäviä ääniä..: "Say you love it!" "I know you love it, darling." Eww.
Illalla suunnattiin taas keskustan Campus-baariin. Saatiin seuraa alakerran väestöstä, mikä ei välttämättä ollut mikään paras mahdollinen juttu ottaen huomioon että nyt huomattavan korkeaa humalatilaani oli todistamassa useampi tuttu. Oh, what the hell, kerrankos sitä. Viskiin en tosin koske hetkeen aikaan. Ilta meni hyvin nopeasti, ja takaisin kun kämpille päästiin, oli keittiössä taas porukkaa, tällä kertaa vähän henkevämmällä tunnelmalla. Olivat juoneet minun kolat, prkl. Ei auttanu sitten kun vaihtoehtoisesti kulaista viskiä lisää. Ei siitä sen enempää.
Eilinen menikin sitten iltapäivään asti hieman huonovointisena. Päivä oli kumminkin luvattoman kaunis, joten pakko oli lähteä kaupungille. Ei muuta voi todeta kuin että onnellinen olen tänne tulostani. Glasgay-festivaalitkin on ihan alkamaisillaan, tunnelma keskustassa oli aivan mahtava. Saattoi tosiaan johtua auringonpaisteestakin, kaikki olivat todella hyvällä tuulella.
Eipä taas kummempia, päivät ja viikot menee ihan ihmeen nopeaa.. Yli kuukausi jo takana!