Joo tuli tossa tosiaan koettua aikamoinen kulttuurielämys helsingissä. Ekaks ke Ozzy Osbournen keikka. Mitäs tohon nyt sanois, olin katsomos et aika laimee meno aluks. Mut viimiset 4 biisii oli helvetin kovii, pappa jakso kyl painaa, vaikkei ääni enää selvästikkään riittäny, ja otti yleisön helvetin hyvin messiin.
To oliki sit paljon taianomaisempi päivä. Elikkä käväsin katsastamassa Mötley Crüen toista kertaa. Oi pojat. Keikka alko repäsevästi Dr.Feelgoodilla. Liekit ja räjähdykset oli ihan uskomattomat, oli koomisen näköst, ja samal ehkä vähän kiihottavanki näköst, ku pissikset pyörtyili niitten tahtiin. En oo eläissäni poistunu niin hikisenä kentält, aivan uskomaton meno. Pieni pettymys oli kyl ku ei tullu encoree, ja nyt ei näkyny ees tissei/pilluu yhtään :/ Kiitos muuten sil jätkäl joka nojas mun erittäin suureksikin kehuttua etumusta vasten koko alkukeikan, en voi enää ikinä kattoo ketään miestä silmiin. Ja kiitos Nikki ku heitit mua vesipullol päähän. Ja kiitos sä yks isorintanen nainen joka tanssit mun takan niin et tunsin sun maitorauhaset koko ajan mun seläs. Ja kiitos yleisölle ku oli niin hyvin messis.
Mötley Crüe - Shout at The Devil