IRC-Galleria

Jotkut ihmisparat elävät elämänsä silmänräpäyksessä, jotkut eivät siihen pysty vaikka tähdet taivaalla kertoisivat muuta. Mutta minä, Antracon, raunio, ei ole edes päässyt nauttimaan elämästä, unelmasta, viisaudesta mitä olen aina himoinnut kuin viinipisaraa erämaassa olon jälkeen. Vaikka moni väittää että tieto kävelee yhdessä tuskan kanssa, olen vastavirtaankulkija. Tämä tiedon puute on tuonnut sellaisen rotkonsyvän surun sydämeeni että en saa ilmaa sieraimieni kautta.

Tämä syövyttävä käänne, tulevaisuuden muutos, Orionin syöksyminen pois radaltaan, on imenyt toivon viimeisimmätkin houkuttelevat tuoksut lähettyviltäni. Silti sydämeni pohjalta yritän anoa uutta ja aurinkoisempaa aamunsarastusta mutta nyt en siihen voi, ehkä myöhemmin. Olen syyllinen mies ja niin kuin kaikki tietävät, syyllinen mies ammutaan aina ja aina.

Sääli, ystäväni, tämä on oodi sinulle. Kaikki kirjaimet omistettuna sinulle. Onnenpensaani, forsythiani palaa erämaan yksinäisillä dyyneillä. Sääli hyvästäolosta täynnä.

En voi kuin kysyä miksi kaikki kävi niin kuin kävi alla Orionin. Tämä kaikki ei ole kohtaloni koska kohtaloa ei ole. Tämä ei ole Jumalan laki koska Jumalaa ei ole. On vain tämä väsymys, ihmetys, hämmästys, pettymys ja anteeksiantamattomuus. Viimeisen henkäykseni kaikotessa kysyn:

Onko toivoa lainkaan?

Forever Yours,

Antracon