IRC-Galleria

Auringonkehrä on polttanut silmiäni useina päivinä ja kuunkehrä on parantanut ne joka ikinen yö. On aikaa kulunut useita kiertoja ja olen vaeltanut läpi vaikeiden sanojen ja mielikuvien. Olen edelleen tehnyt tiliä tekojeni ja tuottamuksieni kanssa. Olen useaan otteeseen maininnut että elämäni on sinetöity kultaisin kirjaimin jasmiinin tuoksuessa sieraimissani. Joskus en ymmärrä ajatuksiani päässä koska minun pitäisi hyvin tietää että ihminen kaikessa mahtavuudessaan ja kaikessa pienuudessaan ei pysty saamaan elämäänsä täytetyksi. Ei sanoin, ei teoin, ei testamenteillaan itseään, ystäviään eikä edes jumalia kohtaan. Sillä kohtaloa ei ole vaan jokainen on oman vaistonsa ja näennäisen elämänsä varassa. Ei kukaan elävä voi uhmata elämän vettä sillä se, joka sitä maistaa, on janoinen aina ja himoitsee sitä kuolemaan asti ja senkin jälkeen. Emme ole muurahaisia parempia sen minä, Antracon sydämestäni sanon.

Forever Yours,

Antracon

On maailmamme - jona minä, Antracon sen tunnen - kiertänyt aurinkoa jo useita vuorokausia kun viimeksi jätin sanoja muille nähtäväksi ja luettavaksi vaikka siltikin edelleen kirjoitan vain itseni takia ja itseeni uskoen.

Viimekertaiset sanat ovat osoittautuneet uudeksi taakaksi ja työ, minkä piti tulla jo päätökseen, on alkanut vaivaamaan ja vainoamaan minua. Kirjaimet jotka paperille piirsin raskain sanakääntein tulevat olemaan kivenä hartioillani ikuisesta ikuiseen. Silti toivon tuon kiven painon heltiävän silloin tällöin jotta en vajoasi alas Haadekseen, missä liekit nuolisivat ja kutsuisivat minua ottamaan vastaan tulen, joka polttaisi silmäni sokeiksi ja ruumiini harmaaksi, kuolevaksi tomuksi. Siis luulemani helpotus on vain Saharan hiekkaa jalkojeni alla ja tulen kohtaamaan sanani joka ikinen päivä haamaan loppuun asti.

Kuitenkin yritän imeä kaiken voiman taivaalta jotta päivien virta ei myrskyisi tai pauhaisi vaan solisisi kauniina, helmiväisenä purona jonka laulu pitäisi aivoni kirkkaana ja sydämeni keveänä kuin kolibrin siivet.

Tyhjyyteen minä, Antracon katson ja tiedän, että tyhjyys katsoo minua.

Forever Yours,

Antracon

Viime päiväkirjani merkinnät ovat nyt tomua jalkojeni alla sillä olen löytänyt sanat ja voiman olla ja nauttia tajunnanvirtani intohimosta. Kuitenkin elämäni suurin, uuvuttavin ja raskain työni on valmis ja olen myös valmis ottamaan huomisen vastaan toisenlaisin värein. Olen sinetöinyt raskain sanoin oman elämäni toden ja fantasian ja niin mieleni uuvuttava kivi on vierähtänyt olkapäiltäni jalkojeni juureen. Olen helpottunut nyt.

Toivottavasti te kaikki vielä voitte nauttia tajunnanvirrastani mutta huomisesta ei koskaan tiedä ja mitä se tuo tullessaan. Maailma ei ole niin painava kuin aikaisemmin.

Forever Yours,

Antracon

On elämäni turhauttavaa kun minä, Antracon, en saa sanoja oikeina paperille jotta voisin tämän levottomuuden ja sitäkin suuremman turhautumisen sydämeltäni jättää pimeyteen. Myös kysymykset elämästä pitävät minua öisin valveilla. Mutta kuka on se joka yrittää puhutella minua öisin?sen kun tietäisin, voisin jutella hänen kanssaan.

Mutta olen kyllästynyt. Kyllästynyt jumaliin, kyllästynyt vaikeisiin tunteisiin, kyllästynyt huonoon omaantuntoon...tämän minä, Antracon kirjoitan vain itseni takia jotta löytäisin itseäni koskevat ongelmat näistä sanoista...ja menneysyyden lähteiltä.

Forever Yours,

Antracon