IRC-Galleria

Armand

Armand

uusi vuosi on tuloillaan.

Selaa blogimerkintöjä

Grand Theft Auto IIISunnuntai 11.08.2013 23:47

Peli: Grand Theft Auto III

Alusta: PC

Muut alustat: PS 2, Xbox.

Julkaistu: 2001

Olen pelannut tämän pelin monen monta kertaa sen ilmestymisvuodesta lähtien. Ensin kakkospleikkarilla ja myöhemmin PC-raudalla, olisi kivaa jos myös LC-stories ja VC-stories olisi käännetty tietokoneelle. Mutta kun näin ei ole niin joku kaunis päivä kaivan vanhan pleikan esiin ja pelailen ne nostalgiahengessä uudelleen.

GTA 3 aiheutti aikoinaan melkoista kohua kukkahattujen ja muiden moraalinvartioiden syvissä riveissä. Toisaalta näyttääpä se olevan vähän niin että jokainen osa on saanut joltakin itseään täynnä olevalta taholta voimakastakin kritiikkiä. Itseä seikka hieman ihmetyttää, sillä onhan väkivaltaa ennen pelejä viljelty valkokankaalla ja sitä ennen järjestettiin mm hirttäjäisiä jos katsomme historian hämäriin. Eiköhän siinä mielessä tämä ja sarjan muutkin osat ole pikkusen inhimillisempi tapa nähdä väkivaltaa. Tietenkin pelin moraali on muiltakin osa-alueilta hieman nurinkurista ja varsinkin rahanansaintikeinot eivät mene ihan normi duuniluukkuun, onhan kyseessä pohjimmiltaan puhdasverinen rikossimulaattori. Joten en itsekkään tätä näytä perheen pienimmille. Mutta täysissä järjen voimissa olevalle aikuiselle tuskin tästä on mitään haittaa.

Pelin tarina alkaa ryöstökeikan yhteydessä petetyksi tulemisella ja seuraavassa hetkessä ollaankin matkalla vankilaan. Vankienkuljetusauto kumminkin kaapataan ja sankarimme pääsee siinä sivussa livahtamaan kaupungin kaduille. Valkoinen pojumme onkin ensi alkuun rahaton ja vailla päämäärää. Tästä eteenpäin itse tarinatehtävät vievät juonta eteenpäin ja vastaan tulee alamaailman kelmien kerho koko kirjossaan. Osa tehtäviä antavista tyypeistä on todella mielenkiintoisia tapauksia ja kehenkään heistä ei voi loppujenlopuksi luottaa. Loppua kohti pelissä tuntuukin löytyvän joka kulman takaa vihollinen joka ampuu heti kun näkee ohjastettavamme. Hahmoista puheen ollen ohkaisin on mykkä pelisankarimme joka on vain toimintaa ilman persoonaa. Se onkin juonen kannalta se pahin puute, jonka myös kivitähden tekijätiimi on myöntänyt.

Vanhaksi peliksi kaupunki on laaja ja yksityiskohtienkin määrä on silmiin pistävä. Lisäksi juonitehtävien ohessa ja niiden ulkopuolella kaupunkia voi vapaasti tutkia ja aina löytyy jotakin tekemistä seuraavan nurkan takaa. Rahan ansaintia harrastetaan pääasiassa rötöstelemällä, mutta voi tässä toki myös suharoida taksilla, sammuttaa tulipaloja, leikkiä poliisia ja ambulanssikuskia. Jos pelin haluaa läpäistä 100% on syytä myös tehdä kaikki edellä mainitut sivutethtävät. Sataan prossaan vaaditaan myös stunttihyppyjä, piilotettujen pakettian etsintää, tappotehtäviä, maastoajeluja ja puhelinkioskitehtäviä eri jengeiltä.

Pelissä voi nimensä mukaisesti varastaa minkä tahansa kulkupelin ja niitä löytyy joka lähtöön. On urheiluautoa, taksia, rekkaa, kyttämobiilia, veneitä, lentokonetta ja jopa tankki. Itselle mieleisin oli diablo stallion, aito jenkki remmiahtimella. Aseistusta on kans saatavilla joka tarpeeseen, kunhan vain muistaa että kadulla ammuskellessa saa äkkiä peräänsä hyvin agressiivisen virkavalla. Tuntuikin oikeasti siltä että polliisi ei ole se paras ihmisen ystävä, ja muutaman kerran suustani kirposi sanat "vitun kyttä".

Kulkuneuvojen radiosta tulee hyvää ja peliin henkeen sopivaa musiikkia ja juontopätkiä joissa on hyvinkin voimakasta yhteiskuntakritiikkiä havaittavissa. Kaupungin äänimaailma kuulostaa hyvin realistiselta ja se on esimerkillinen jopa nykypeleihin verrattuna. Tosin uudemmissa osissa laatu on vielä tätäkin parempaa. Jo mainitsemassani kaupungissa riittää kokoa ja ihmeteltävää, tosin tietenkin jo ties kuinka monta kertaa tämän läpi pelanneena hiekkalaatikko on pienentynyt ja olen nähnyt muutaman isommankin hiekkiksen vuosien varrella. Kaupungin ihmiset vaeltavat kaduilla, jengit sotivat keskenään ja autoiliat kiitävät teillä. Kokonnaisuus on eläväinen ja yllättävän todellinen, voitte vain kuvitella miltä tuntui ensimmäistä kertaa sukeltaa tämän pelin maailmaan kun se vieläkin aiheuttaa säväreitä ja hienoista ihmetystä.

En löydä tästä mitään muuta napinaa ko se päähahmon mykkyys, hieman jäykähkö ohjaustuntuma joka korostuu taitoa vaativissa hypyissä ja tulitaisteluissa. Autolla kaahatessa ei tuota jäykkyyttä esiinny. Viimeisen kaupunginosan ohuehko tehtävärakenne ei oikein istu peliin. Tuntuu vähän siltä että se on vain mallinnettu mukaan, eikä sille ole löydetty erityistä käyttöä. Sääli sillä ympäristö itsessää on yhtä laadukas kuin muutkin osat kaupunkia.

Jokaisen pelejä pelaavan täysiikäisen ja täysijärkisen yleisivistävä teos joka on nähtävä. Myös myöhemmät ja ne ensimmäiset osat kuuluvat tosipelaajan tiedon piiriin.

Arvosana:
8,5 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.