IRC-Galleria

Murphyn laki on totista totta. Siitä puhuu tilastot. Tilastot Sellon Prisman kassoilta. Ehta totuus on se, että seitsemän kertaa kymmenestä tulee valittua se väärä kassajono. Seitsemällä kerralla kymmenestä, kun valitsee sen parhaimman ja lyhimmän näköisen jonon, siihen sattuukin edelle juuri se kaupan sen hetken vaikein asiakas.

Vaikea asiakas tässä tarkoittaa asiakasta, jonka asiaa ei voida hoitaa sujuvasti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Vaikea asiakas aina onnistuu jotenkin monimutkaistamaan kaupassa käynnin jollakin tavalla.

Yksi vaikeiden asiakkaiden ryhmä on ehdottomasti mummot ja muut hidasjärkiset. Pahimpia ovat ne joilla on paljon pieniä kolikoita ja he haluavat maksaa juuri niillä. Ja tasarahalla luonnollisesti. Loputon kolikoiden kaivelu ja laskeminen sen lisäksi että kaikki toiminta on jo muutenkin varsin hidasta. Muutenkin tasarahamaksaminen on se kaikkein kamalin vaihtoehto ruuhka-aikaan. Maksaisivat mielummin isolla setelillä, jolloin vaihtorahatkin saataisiin takaisin nopeasti.

Sitten on niiden asiakkaiden ryhmä, jotka tahtovat käyttää joka kaupassa mitä ihmeellisempiä maksuvälineitä ja alennuskuponkeja, joita eivät edes kassahenkilöt tunnista. Mutta asiakkaalle se muutaman kymmenen sentin alennuksen saaminen on niin tärkeä asia, että sen vuoksi kannattaa seisottaa kassajonoa ja hermostuttaa muita asiakkaita parinkin minuutin ajan.

Entäpä sitten ne maksukyvyttömät asiakkaat. Ne, jotka joutuvät käyttämään ehkäpä jopa kolmea eri maksuvälinettä saadakseen ostoksensa maksettua. Tietenkin sen lisäksi, että osa ostokista joudutaan poistamaan välissä, jotta ostosten loppusummaa saadaan laskettua tarpeeksi.

Mutta miksi tämä sattuu juuri minun kassalleni. Eipä Mikkelissä ainakaan edes Prismassa moiseen törmätty ja täällä se on liiankin jatkuvaa. Pakko sen on olla se Murphyn laki! Tai jotakin vastaavaa. Hölmöjä ihmisiä ainakin, kun ei kiinnosta kuin oma napa ja parikymmentä senttiä rahaa.