IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Reseptivinkki I:Maanantai 25.09.2006 23:07

Mikäli joskus haluaa helposti piristystä kahvin makuun läträämättä maidoilla tai maitovaahdoilla, kermalla, sokerilla yms. perinteisillä aineilla, kokeile seuraavaa:

Kahta pientä tai yhtä isoa kahvikupillista kohden lisää suodatinpussiin yksi "tupsautus" (1/4 tl) jauhettua muskottipähkinää. Mukavasti piristävä, vaan ei liian voimakas maku.

Nam nam...

LuovuusteoriaMaanantai 25.09.2006 23:00

Viime aikoina on ollut erityisen vaikeaa kirjoittaa mistään mitään. Oikeastaan koko kesän yli. Kaiken muun suhteen luovuus on ollut paljon pidempäänkin kadoksissa. Minne se luovuus on sitten mennyt - tai mistä se tulee? Tässä yhteydessä on mielestäni hyvä rinnastaa taide luovuuden tuotteeksi - siinä suhteessa minä luova haluaisinkin olla.

Vanha sanonta sanoo: "luominen on tuskaa". Hyvä lähtökohta taiteen syntymiselle on tuska. Kurja elämän tilanne. Miksi näin sitten on. Ehkäpä siksi että oman kurjuuden ajattelu ja siihen keskittyminen on yksinkertaisesti liian ahdistavaa. Mieli tahtoo sieltä pois. Ja olla vapaa. Siksi alitajunta kehittää ehkä kuvan paremmasta maailmasta. Tai mieli rakentaa kuvan, että ilmaisemalla omaa kurjuutta, protestoimalla löytyy tie ulos ahdingosta. Tällaiset kuvat voivat tullo ulos luovuutena, kunnon taiteena.

Kaikelle kuitenkin kuuluu olla vastapaino. Luominen on muutakin kuis tuskaa. Luovuus on päin vaistaista, eli ihanaa. Ihastuessaa (tai rakastuessaan) ihminen siirtyy omissa ajatuksissaan toiseen maailmaan. Hyvinkin samanlaiseen maailmaan kuin kurjissa olosuhteissa. Poikkeuksena toisenlaiset lähtökohdat ja toisen lainen jatkuvasti vaikuttava tunne - suunnaton ilo ja onni.

Mikäli siis ihminen ei oli kovin luovalla tuulella, on todennäköistä, ettei hänen elämänsä ole kurjaa, eikä suunnattoman onnellistakaan. Vaan sitä samaa tasapaksua, mitä on jatkunut kuukausia, ehkä vuosia tai jopa kymmeniä. Kurjuutta tai onnea voi saavuttaa hetkellisesti, juuri sen verran, mitä taiteen tekemiseen tarvitaan. Sen voi saavuttaa helpoiten päihdyttävillä aineilla. Tässä maassa yleisimmin alkoholilla. Mikä on myös monen taiteilijan - jopa - ongelma.

Hylkäänkö siis kaiken, vai otanko kaiken, vai alanko humaltua, mikäli tahdon luoda. Vai onko minun hyvä olla luomatta mitään.

Mietelause...Torstai 21.09.2006 23:58

Keikki on kuulemma sallittua sodassa ja rakkaudessa. Mutta rajoittuuko yhtenevyys vain tähän vai onko niin sodassa kuin rakkaudessakin vain pelkkiä häviäjiä?

Pahan kombinaatioTorstai 21.09.2006 01:18

Silloin elämään vasta helvetillisä hetkiä muodostuukin, kun on kahden pahan ilmiön vaikutus piirissä samaan aikaan. Vaikutukset moninkertaistuvat ja tuhon määrä saattaa olla katastrofaalinen - kuten eräänä päivänä.

Olinpa sitten viettämäss viikonloppuani Suomen Turussa (ensimmäinen paha). Sinänsä ihan kiva viikonloppu. Ei juurikaan valittamista. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen en lähtenytkään Turusta kohti Espoon kotia vielä sunntai-iltana, vaan vasta maanantaiaamuna (maanantai on toinen paha).

Enpä sitten kauaksi autolla päässyt kun ilmaantuo jo kaksi huolen aihetta: vähiin käyvä polttoaine ja palava laturin merkkivalo. Lisää huolta aiheutti se, kun auton sähköt vaikuttivat kertakaikkiaan katoavan. Jopa mittaristo lakkasi toimimasta.

Oikeastaan polttoaineen vähyys pakotti pysähtymään bensa-asemalle. Ensin jouduin kyllä tovin miettimään uskallanko ajaa mittarille ollenkaan. Pelotti etten saa autoa enää käyntiin. Pelko oli tosi. Ja kaiken kukkuraksi satuin osumaan mittariin jossa luki "tankkaus vain seteleillä, kortilla viereisestä automaatista." Jutun juonestakin jo saattaa arvata oliko minulla käteistä - ja myös sen sainko auton käyntiin ja siirrettyä viereiselle mittarille.

Kysyttyäni parilta henkilöltä käynnistysapua turhaan, kysyin neuvua huoltoaseman sisältä. Totuus oli se että jouduin turvautumaan tässä vaiheessa hinauspalvelun käynnistyspalveluun. Periaatteessa minulla ei edes ollut moiseen varaa, joten sain hieman tingittyä hinnasta.

Mutta auton laturi oli niin huonossa kunnossa etten edes tankkauksen jälkeen selvinnyt pois huoltoaseman pihasta, vaan jouduin samaisen hinauspalvelun hinaamana eräälle autokorjaamolle. Jossa pääsinkin viettämään lopun päivää. Korjaamolla todettiin laturin kunto sellaiseksi, ettei sitä kannattaisi juurikaan korjata, vaan ostaa uusi.

Päätin siisn ostaa uuden, jonka jälkeen jätin asian korjaamon huoleksi ja lähdin ikäänkuin aikaa tappaakseni kävellen kohti keskustaa nostamaan rahaa, jota minulla ei edelleenkään pitänyt olla. Viitisen kilometriä suuntaan ja takaisin... Saavuttuani takaisin korjaamolle, korjaaja oli juuri lähtenyt hakemaan minulle uutta laturia autosähköliikkeestä. Tämä odotus kestikin noin kuusi tuntia. Kunnolla puuduttavat kuusi tuntia.

Vihdoin saatiin laturi korjaamolle. Latruin noutajan auto oli nimittäin hajonnut autosähköliikkeen pihaan - ilmeisesti vieläpä jokin sähkövika. Kuitenkin kaikesta huolimatta saatiin vidhoin laturi autoon paikoilleen ja ajoneuvo jälleen ajokuntoon. Sen päälle piti vielä maksaa korjauksesta rahalla, jota minulla ei siis pitänyt olla.

Lopputulema oli se että saavuin kotiin, Espooseen 11 tuntia myöhemmin kuin oli alkuperäinen suunnitelma. Rahaa oli mennyt ylimääräistä vajaa 200€, jota siis minulla ei pitänyt olla. Mielenkiintoinen ja masentava seikkailu, josta opin varmasti paremmin varomaan maanantain ja Turun tuomaa pahan kombinaatiota.

[Ei aihetta]Keskiviikko 20.09.2006 01:53

Televisiosta tuli taas dokumentti. Tällä kertaa koskien syyskuun yhdennentoista terrori-iskuja ja erityisesti neljännen koneen tarinaa - sitä konetta jonka oli määrä iskeytyä Valkoiseen taloon, mutta syöksyikin maahan ennen kohdettaan. Ja jälleen kerran dokumenttia katsoessani jouduin kosketukseen oman inhimillisyyteni kanssa.

Pääsääntöisesti sen dokumentin katsominen teki pahaa - pahaa mieltä. Ja se puolestaan sai minut tajuamaan erään asian päivän selväksi. Dokumentissa kuvattiin matkustajien raktioita ja havaintoja kaappauksen sattuessa. Lähes kaikki soittivat tuttaville tai sukulaisille kertoakseen tilanteen ja olevansa kunnossa, vaikkakin kaikkia tietenkin pelotti.

Jonkin ajan kuluttua joknkun kaapatun omainen oivalsi tilanteen ja soitti kaapatulle kertoakseen kaappajien todennäköisesti käyttävä lentokonetta manuaalisesti ohjattavana ohjuksena iskeäkseen johonkin USA:n merkittävään kohteeseen. Tällöin matkustajat alkoivat suunnitella ja toteuttaa kapinaa kaappaajia kohtaan.

Tietäen kapinansa - onnistui se tai ei - mahdollisesti viimeiseksi teokseen, alkoi uusi soittokierros rakkaille ihmisille. Kertoivat olevansa kunnossa, kertoivat suunnitelmansa. Sanoivat rakastavansa ja jättivät hyvästit. Koneessa alkoi kapina, joka lopputuloksesta päätellen ei tuottanut haluttua tulosta, heidän omaa pelastumistaan, joka olisi säästänyt monen sydämen särkymästä.

Mielestäni kyky ajatella ja käsittää oma tilanteensa kaapatussa koneessa, koota itsensä ja soittaa rakkaalleen ja sanoo rakastavansa häntä on hyvin kaunista. Yksi kauneimmista tavoista lähteä pois elävien keskuudesta. Ja nimen omaan se sai minulle pahaa oloa, koska en koe saavani osakseni sellaista rakkautta ja ennen kaikkea en koe osaavani sellaista muille osoittaa vaikka niin tuntisinkin.

Mikäli oman lähtöni aika koittaisi, niin että myös tietäisin sen hetkeä ennen, soittaisin rakkaalleni. Sanoisin: "Minä rakastan sinua" - en koskaan hyvästelisi. Vain "Rakastan sinua" ja lähtisin. Täydellisemmin ja kauniimmin ei voi sanoa tai ajatella sillä hetkellä.

...Ja koskaanhan ei tiedä, mikä on viimeinen hetkemme...

Fiksu veto.Sunnuntai 10.09.2006 22:12

Kuluneena viikonloppuna oli sitten tarkoitus juhlia vähän kaverin synttäreitä. Ja ehkä muistella hieman omiakin kun osuivat kuitenkin samalla viikonlopulle. Alkuillasta muutama keppanan ihan vain pohjustukseksi alkavalle illalle, jotta myöhemmin oltaisiin sopivasti meno päällä.

Yhteinen illan vietto alkoi mukavasti ravintolaillallisella, jossa virallinen päivänsankari tarjosi ensimmäisen juomakierroksen. Jokainen toki maksoi oman ruoka-annoksensa itse. Minun teki mieli lihaa. Jotakin missä on paljon lihaa... Selailin rauhassa menua, kunnes silmään pisti annos "Harmageddon". Varoitettiin että annos on todella tulinen. Siitä ei voi valittaa eikä saada rahoja takaisin. Olihan annoksen lihapitoisuuskin sen verran korkea, että päätin tilata tulisen Harmageddonin.

Ilta oli ruuhkainen joten annoksia joutui hieman odottamaan. Kun annokset tuotiin pöytään tarjoilija suositteli minulle maitoa juotavaksi. Tai ainakin kun siltä alkaisi tuntua, hakisin sitä tiskiltä, vaikka jonon ohi ja maksaisin sen myöhemmin. Annokseni siis kuullosti todelta lupaavalta.

Pihvin päällä oli vieläpä puolikas banaani. Ehkäpä hämäämässä makuhermoja sillä ensimmäinen puraisu tuota tulista ruokaa oli oikeastaan melkoisen makea. Ehkäpä vasta toisen puraisun jälkeen mausteiden petollisuus astui esiin. Pala palalta ruoka oli tulisempaa ja tulisempaa. Vettä valui välillä silmien lisäksi myös nenästä. Pakko silti selvitä ilman maitoa. Lautasen antimista tomaatin palaset tuntuivat neutraloivan polttavaa makua parhaiten. Olut sen sijaan välillä tuntui vain polttavan paremmin. Loppujen lopuksi sain koko annokseni syötyä. Lopuksi viimeinen tilkka olutta ja alkoi makuhermojen toipuminen, joka olikin varsin nopeaa.

Lähtiessämme tarjoilija mainitsi että kuuleman mukaan joillekin on Harmageddonin jälkeisenä aamuna noussut jonkin verran lämpöä, joten siitä ei kannattaisi huolestua mikäli niin tapahtuisi.

Matkalla jatkoille baariin pysähdyimme huoltoasemalle vessaan. Päätin turvata vatsani toimintaa ostamalla kaiken neutraloivaa maitoa. Ja koska sitä ei ollut pienemmissä purkeissa, jouduin ostamaan koko litran maitoa. Join sen lähes kokonaan seuraanan puolen tunnin sisään, joka aiheutti ähkyn olon. Lisäksi Harmageddonin mausteet polttivat vatsan pohjalla.

Suuhun kun ei tehnyt mieli panna mitään, en pannut. Ja koska vatsassa kiersi niin perusteellisesti katsoin aiheelliseksi päättää illan vieton hyvin lyhyeen. Ennen nukkumaan menoa otin vielä yhden rennien tasoittamaan vatsan happoisuutta.

Uskomatonta tai ei, mutta tulinen ruoka polttaa kahdesti. Ja se jälkimmäinen kerta ehkäpä on se inhottavempi WC-istunnon aikana. Mieli harkitsee todella, että kestänkö minä mielummin polttelua suolistossa vai ulostuloaukolla. Järki sanoo, että kerran se vain kirpaisee, joten yritän tyhjentää koko suolen niin perusteellisesti kuin mahdollista. Hetken aikaa liikkuminen ja oleminen on varsin inhottavaa. Kunpa polttelu loppuisi.

Loppupäivänäkään ei oikein mikään maistu. Mielummin on syömättä. Ehkäpä vettä olisi hyvä juoda. Kai sitä voisi nimetä joksikin pakkodieetiksi. Ehkä...

Uusi ihmiskunta.Maanantai 14.08.2006 01:03

Seurasin sivusilmällä ohjelmaa joka kertoi ihmisen mahdollisesta matkasta Marsiin. Matka sinäsnä on jo mahdollinen, joskin varsin kallis projekti. Kunhan muutama lyhyempi visiitti punaiselle planeetalle on toteutettu alkaa Marsin asuttaminen.

Kiitos lääketieteen ja inhimillisyyden ihmisen evoluutio on tällä hetkellä varsin hidasta luokkaa. sairaat ja heikot eivät kuole vaan pääsevät lisääntymään muiden ihmisten kanssa. Toista on Marsissa. Sinne kun lähetetään vain valiot yksilöt. Parhaista parhaat, jotka kaikista todennäköisimmin siellä selviävät. Alkaa ihmisen evoluution uusi aikakausi.

Ennen pitkää Marsissa asuvat ihmiset tajuavat oman asemansa ja ymmärtävät olevansa maan ihmiskunnan yläpuolella. Ahtaalla ja hankalasti asuttavalla planeetalla on jopa elinehto toteuttaa karsintaa. Eliminoida heikot ja sairaat. Tuhansissa vuosissa kehittyy maan asukasta paljon mahtavampi, jopa yli-ihminen. Lopulta yli-ihmiset syrjäyttävät nykyisen, alikehittyneen ihmiskunnan. Elämän tarkoitus, evoluutio jatkuu.

Ennen alkuräjähdystä.Perjantai 11.08.2006 21:45

Ihminen on kautta aikain yrittänyt keksiä selitystä maailman kaikkeuden synnylle. Tällä hetkellä tieteen selitys sille on alkuräjähdys - Big Bang. Tieteen tarjoamassa vastauksessa on pienehkä aukko. Yleensä fysiikassa lähtökohtana on se että kaiken summa on nolla kun tarkastellaan asioita hieman suuremmassa mittakaavassa. Tämä perustuu siihen että maailmankaikkeuden energiamäärä on vakio. Sitä ai voi tulla mistään lisää, eikä se voi kadota. Miksei siis maailman kaikkeuden energian summakin olisi nolla, kuten kaikessa muussakin.Alkuräjähdyksessä oli kuitenkin valtava määrä energiaa ja ainetta, mikä on loppujen lopuksi yksi ja sama asia, sillä aine on energian yksi olomuoto.

Joissakin kokeissa on havaittu esiintyvän niin sanottua antimateriaa. Antimaterian havaitseminen on melko mahdotonta. Saati sitten todistaa sen olemassa olo. Mutta jos lähtökohtana pidetään sitä, että antimateriaa on olemassa. Antimaterian kohdattaessa materiaa ne kumoavat toisensa ja katoavat. Eivätkä jätä jälkeensä esimerkiksi energiaa, mikäli nämä, materia ja antimateria ovat täsmälliset vastakohtansa toisillensa.

Siispä ennen alkuräjähdystä oli olemassa pelkkää tyhjyyttä ilman ainetta tai energiaa. Jokin kuitenkin sai aikaan se että muodostui materia ja antimateria pareja. Tätä kenties tapahtuu kaikkialla ja kaiken aikaa, mutta tavallisesti antimateria kohtaa välittömästi jotakin materiaa ja katoaa.

Voidaan ajatella että materian ja antimaterian välillä on esimerkiksi häviävän pieni hylkimisvoima, jonka ansiosta ne pikkuhiljaa ajautuvat erilleen. Suuressa maailman kaikkeuden tyhjiössä ajautuessan erilleen matieria ja antimateria eivät kohdanneet ja hävinneet, vaan jäivät olemaan. Näitä pareja muodostui lopulta lähes rajaton määrä ja ne ajautuivat täysin toisistaan erilleen. Materian välinen vetovoima lopulta veti sen kokoon, jolloin syntyi tuo valtava energian ja aineen muodostama keskittymä, josta alkuräjähdys sai alkunsa.

Tällöin on siis syytä olettaa antimaterian käyttäytyneen samoin, jolloin olisi muodostunut antimaterinen maailmankaikkeus, joka teoriassa voisi myös olla täsmälleen omamme kaltainen, mutta koostuu vastakkaisesta energiasta.

Loputtomassa avaruudessa maailmankaikkeuspareja voi olla lpouton määrä. Maailman kaikkeudet eivät todennäköisesti ole keskenään samanlaisia, koska ne ovat syntyneet eri ajassa ja paikassa. Mutta vastakkaiset maailman kaikkeudet olisivat ikään kuin peilikuvat toisilleen. Maailman kaikkeuden energia taso siis voisi olla laajemmassa mittakaavassa nolla. Sekin siis olis mahdollista että eräänä päivänä mitään ei enää olisi. Ei ainetta, eikä energiaa.

Uskonto ja AteismiTiistai 18.07.2006 02:45

Yleistynyt kirkosta eroaminen ja ateismi on aina aika ajoin esillä. Uskontokunnat ja kirkot sekä muut yhteisöt yrittävät pysyä ajan mukaisina ja mielenkiintosina. Ne pyrkivät kehittymään ja tarjoamaan kansalle sitä mitä kansa tarvitsee. Kuitenkaan siinä onnistumatta. Toki jotkin yhteisöt saattavat hetkellisesti muoti-ilmiön tavoin saavuttaa hetkellisesti suurenkin suosion joka lopulta haihtuu kuin savuna ilmaan.

Ongelman ydin on selkeästi se, etteivät yhteisöt pysy ajan mukana. Yksilön asema on yhteiskunnassa muuttunut merkittävästi viimeisen sadan vuoden aikana. Nyky yhteisössä yksilöt toimivat pelinappuloina. Siksi uskonnollisten yhteisöjen - miksei toki muidenkin - tulisi ehdottomasti tarjota henkilökohtaisempaa lähestymistapaa.

Kuvitellaan esimerkiksi papin saarna kirkkojumalanpalveluksessa. Hyvin ylimalkaista puhetta, josta jokainen voi niin halutessaan poimia itseään koskeavia osia. Kaikista aktiivisimmat toki saavat saarnasta sen mink tahtovatkin, mutta valta osa on sen täysin tavoittamattomissa. Täytyy mennä pintaa syvemmälle. Nimen omaan yksilökohtaiselle tasolle.

Raamattukin on vain kirja jossa on käsittämättömien nimi ja sukuluettoloiden lisäksi hyvin vanhentuineita ja tylsiä tarinoita. Niin sen suurin osa kokee. Se mistä Raamatussa on kyse, on jokaisen oma henkilökohtainen näkemys ja tulkinta. Ei koko yhteisöön sovelletty yleistäminen, jonka mukaan kaikki ihmisten toiminta voidaan tavalla tai toisella määritellä synniksi tai hyväksytyksi asiaksi.

Tavallaan katolinen kirkko on lähellä yksilökohtaisuutta omalla ripittäytymis järjestelmällään, jossa jokaisen tulee aika ajoin ripittäytyä papille, kertoa omat syntinsä ja saada niille anteeksianto. Todellisuudessa siitäkin puuttuu se aito henkilökohtainen lähestyminen asioihin. Vuorovaikutus ja näkemysten avartaminen on vaillinaista.

Raamattupiirit puolestaan ovat lähellä sitä henkilökohtaista avartamista, jota kansa tavallaan kaivannee, mutta jos raamattupiiri on ainoa jota kristillinen yhteisö kykenee tarjoamaan, on se hukassa. Tuskin kaikki haluavat sitoutua tuohon kirjaan jossa on tylsiä tarinoita ja sukuluetteloita.

Ehkä ongelma onkin ikuinen ja ratkaisemattomissa. Askel asekeleelta lähemmäs ateistista maailmaa.

Yksi näkökulma....Maanantai 12.06.2006 02:18

Muistan kun Antti Tuisku coveroi CMX:n kappaleen Pelasta maailma jollekin - muistaakseni - joulualbumilleen. Asia herätti miessä CMX-faneissa, Antti Tuiskun vihaajissa tai inhoajissa voimakkaat reaktiot. Antti Tuiskulta oli sitten kysytty kyseisen kappaleen alkusanoista "Kaunis on rumaa" mitä ne hänen mielestään tarkoittavat. En valitettavasti muista tuota vastausta, mutta kyllä siitä kävi ilmi, ettei Antti Tuiskulla ainakaan kovin terävästi pää leikkaa. Tästä me sitten revimme kaiken ilon irti. Kävimme ivallisia keskusteluita, pilkkasimme ja nauroimme.

Kuittenkin kaunis on todellakin rumaa. Kauneus muuttuu kylläkin kauniimmaksi ja sitä tarjotaan meille yhä enemmän. Ja se on aina vain rumemppaa. Puhutaan eräästä markkinoinnin tämän päivän tärkeimmästä välineestä - seksistä. Ainahan se on tiedetty että seksi myy, mutta minun mielestäni sitä on jo kauan ollut liikaa. Ja koska sitä on liikaa, joukosta on vaikeampaa erottua. Sen takia se muuttuu seksikkäämmäksi ja röyhkeämmäksi. Ennen pitkää se menee täysin överiksi.

Huonointa seksillä myymisessä on se, että siinä ensinnäkin käytetään surutta hyväksi kohderyhmän heikkoja aivoja. Luodaan mielikuvia jostakin toisesta maailmasta, joka muistuttaa maan päällistä taivasta. Toiseksi seksillä myyminen käyttää myös surutta hyväksi omia ihmisiään. Ihminen on jopa valmis laittamaan itsensä peliin myydäkseen jotakin. Tuhoaa oman sielunsa ja ajautuu rappion polulle.

Lisäksi tällaisessa markkinoinnissa on se huono puoli, että se on erittäin mielikuvituksetonta ja ajatuksetonta paskaa. Tarjonnee viihdettä vaan ei oikeita elämän eväitä. Nimen omaan mielen heikkous on se tekijä joka tuhoaa tämän yhteiskunnan. Heikkoon mieleen kun lisätään rappeutunut seksiä tarjolla oleva kulttuurimme, voidaan unohtaa viimeisetkin ajatuksen voiman rippeet. Kaunis on hyvin, hvyin rumaa...