IRC-Galleria

Tässä talossa asuu joku melkoinen norsu. Ylimmän kerroksen asunnoissa on yleensä se hienous, ettei ole tömisteleviä yläkerran naapureita. Mutta täällä se norsu tömistelee niinkin kovaa ettei tarvitsekaan olla yläkerran naapuri, jotta sen kuulee. Toistaiseksi on selvittämättä, että onko kyseessä seinänaapuri vai alakerran naapuri, mutta tömistely puolen kahdentoista aikaan yöllä siten että nukkuminen on vaikeaa ja pinnaa kiristää niin, että tekisi mieli antaa norsuille kunnon selkäsauna ei mielestäni ole alkuunkaan aiheellista. Entäpä tämän norsun tai mikei norsulauman alakerran naapuri. Miltä heistä mahtaa tuntua kun täällä ylimmässä kerroksessakin vaikutukset ovat huomattavat. Oli nimittäin jo lähellä etten lähtenyt talomme rappukäytävään tekemään ratkaisevaa kierrosta ja selvittämään missä se norsu asuu. Heidän onnekseen sain itseni rauhoitettua ja nukahdin rymistelyiden välissä. Eikä siinä vielä kaikki. Aika kultaa muistot ja nukkuessa unohtaa. Kuten en nyt aamulla muistanut eilistä norsun tömistelyä, ennen kuin se kuului taas tänä aamuna.

Kaksi kauluskaija poikaa. kuviakin on jossain arkistossa. Sopuhinnalla hyvään kotiin. Saa kysyä lisää.

Ostokset itselle ja muille: Tarvitsin itse töihin pari sopivaa laatikkoa kaapeleille ja muille laitteille. En vain ole vielä ehtinyt järjestellä tavaroita uusiin laatikoihin. Pakko se on pian tehdä sillä entiset pahviset hajoavat käsiin ja niitä on liikaa.

Sannille ostettiin uusi kännykkä. Edellinen oli risa ja Sanni onkin jo turhan kauan kituutellut sen kanssa. Ihan hyvä perus nokialainen puhelin. Ainakin toimii.

Tahvolle ostettiin raapapuu jossa on sille superpesä. Lisäksi kissanminttujauhetta. Laitoin jauhetta Tahvon raapapuupesään ja se alkoi heti kiehnäämään siinä urakalla. Siitä pitäisi tulla tahvon uusi lempipaikka.

Ensinnäkinse alkaa siten että toivotetaan usealla eri kielellä, mahdollisimman hitaasti (ja selkeästi) puhuen "tervetuloa teliasoneran asiakaspalveluun". Tämän jälkeen saadaan odottaa nauhalta että, mitä numeroa painaa. Varsinkin silloin se on mukavaa, kun ei ole varmassa tiedossa, mihin aihepiiriin kyseinen asia kuuluu.

Sitten pyydetään konetta yhdistämään henkilökohtaiseen asiakaspalveluun. Seuraavaksi ilmoitetaan, että jonoa asiakaspalveluun on yli 30 minuuttia. Sen jälkeen saadaankin kuunnella surkeaa ja huonolaatuista musiikkia. Musiikki voimenee ja hiljenee vuoronperään hyvin epäsäännöllisesti. Eikä siinä vielä kaikki. Kesken musiikin kuuluu piip-ääni, jonka jälkeen miesääni ilmoittaa "hetki vielö ole hyvä". Voihan yli 30 minuuttia jonkun mielestä olla vain jokin hetki, lähes huomaamattoman mittainen ajanjakso, mutta monelle se on liikaa.

Yli 30 minuuttia = hetki vielä 

□



Kissamme juomatavat kehittyvät päivä päivältä. Aluksi kissaha joi vettä myös omasta kupistaan, mutta kekseliäisyys vie kissan toimia eteen päin. Taisinkin jo aikoinaan mainita tai ainakin arkistoida kuvan, jossa Tahvo juo WC:n pytystä vettä. Ja sitä se tekikin aina kun kansi oli jätetty auki. Ilmeisesti pytyn vesi vaihtuu useammin kuin kulhon vesi. Eikä jarraraidoista tai poltetuista tulitikuista juomaveden seassa ollut haittaa kissalle.

Kehitys kehittyy?

Useaan otteeseen olin jo aiemminkin huomannut kissan ottaneen suihkusta lattiakaivon kannen auki. Ajattelin kissan leikineen jotakin. Esimerkiksi jahdanneen kissanhiekkahelmeä, jotka joskus valuvat kohden viemärin ritilää. Vaan piampa se karu todellisuus valkeni minullekin. Kissa juo suihkun lattiaviemäristä. Normaali oloissa voisi sen olevan jopa luontevampi paikka juoda, koska siellä voisi kuvitella olevan suhteellisen raikasta vettä aina. Vaan ei tässä talossa. Täällä varmasti ja valehtelematta 90 prosenttia WC- ja suihkutilojen pahoista hajuista tulevat juuri laittan viemäriaukosta. Liekö putkistot rakennettu väärin ja jätösten hajut tulvivat asuntoihin.

Ihanaa herätä näin aikaiseen. Varsinkin kun sain yöllä nukutuksi niin hyvin. Nyt kyllä ollaan itse asiassa yllättävän pirteitä, mutta saa nähdä miten hyvin selvitään parin tunnin työmatkasta. Siis reilun parin tunnin.

Kohta saan ensihörppäyksen Pauligin presidenttikahvin tummapaahtoista vaersiota. Kuulostaakin jo aika mainiolta kahvilta. Alkaa ne vaaleapaahtoiset ja mauttomat kitkerät kahvit pikkuhiljaa tympiä.

Huomenna taas jonnekin Luumäelle. Rakennustöitä yllättäen. Ja se paikka johon rakennetaan, siitä vois luulla että Luumäella asuu alle viisikymmentä ihmistä. Kai siellä enemmänkin asuu. Ihan sama.

Ei oikein enää jaksaisi mennä sinne töihin. Taas pääsee oikein vastuutehtäviin asioista, joista ei ainakaan ennakkoon tiedä paljoakaan. Melkein voisi juoda tänään pään täyteen ja katsoa kuinka hommat sitten sujuvat. Muutenkin olisi muita töitäkin tehtäväksi, eikä pysty mihinkään keskittymään kunnolla.

Olisi kivaa ehtiä olemaan kotonaankin ilman että täytyy se vähäinen aika käyttää siivoamiseen ja ruoan laittoon, sekä peseytymiseen. Niihinkin uppoaa loppupeleissä paljon aikaa, vaikka tekisikin ne puolihuolimattomasti. Josko heinäkuussa edes pääsisi tekemään lähihommia sopivaan tahtiin. Jopa niin että pääsisi yöksi kotiin ja ehtisi jopa olla kotonaan.

Minulla ja vaimolla on yksi hyvin yhteinen piirre. Kumpikin vihaamme Siwan grillaus-mainoksen kälättävää ämmää yli kaiken. Jok' ikinen kerta jompi kumpi vähintään sanoo, että nyt ämmä pää kiinni. Joskus jopa huudetaan. Ja jos TV:n kaukosäädin on käsillä niin kanava vähintään vaihtuu ja vauhdilla.

Tosiaankin ärsyttävä ämmä. Itse katsoo jääkaappiin vasta puolta tuntia ennen kuin vieraat tulevat. Äijällä on sentään homma jollain tapaa hallussa. Akalla vielä tukan laittokin kesken. Ja vali vali vali. Tekisi itse joskus jotain. Ja lopuksi vielä kun se valittaa muovikassista, joka pitää laittaa pois. Todellakin tekisi jotain, eikä käyttäisi kaikkea energiaa motkottamiseensa.

Raivostuttaa.

Heräsin tänään sitten ensimmäistä kertaa sängystä oman vaimon vierestä. Hieno tunnehan se oli. Hetkeä ennen kun nukahdin niin ajattelin, että vierssäni on oikeasti oma vaimoni. Tulin hyvälle tuulelle. Ja samalla tuntui paremmalta, kuin oikeastaan koskaan eikaisemmin. Vain jos ajattelen omaa kohdussa kasvavaa lasta, tuntuu yhtä hyvältä.

Georgetaudissa on sitten mukavaa. Mikään mikä menee alas, ei imeydy yhtään, ei edes vesi. Lääkehiili ei auttanut muuhun kuin tekemään georgesta mustan. Toivottavasti keitetty vesi taltuttaa georgen, muuten ei ole mukavaa.