IRC-Galleria

Huomasin, että olen nähnyt eilisen 'Salatutu elämät' -jakson poken useasti livenä. Vaikken kylläkään jutellut. Vaikka mies itsekin olen, niin pakko sanoa että siinä on melkoisen komea mies. Pitkä ja tumma, kalju ja hyvin treenattu. Ja tietenkin kultaiset korvarenkaat. Piti oikein vaimollekin eilen mainostaa. Taitaa äijä olla tietyissä piireissä melko tunnettukin. Nimeä en muista enkä varmaan kertoisikaan.

Tänään minulle tuli päivällä muutaman tunnin aikana neljä puheluyritystä kolmesta eri numerosta. Ilmeisesti kai työasioita, mutten voinut vastata koska olin luennoilla. Kovasti minua puhelimella vielä kiusataan, vaikka saisivat kaikki puhelut mennä suoraan to 'The Boss' ja 'The Boss' voisi välittää tiedon minulle, jos on jotakin aiheellistakin asiaa. Onneksi kohta syntyy ihana pieni lapsonen ja alkaa minunkin etuoikeutettu isyysloma, ruhtinaalliset kolme viikkoa. Silloin voisi melkein olla parempi ja laittaa puhelimesta vaikka virrat pois ja olla rauhassa ja viettää laatuaikaa perheellisenä miehenä.

Ainoana muttana on se, ettei koulutehtävistä voi oikein juurikaan luistaa, ellei ole jokin erikoinen akuutti tilanne, joka vaatii minunkin osallisuuteni. Mutta siis muuten aion opiskella kuitenkin normaalisti ja ahkerasti.

Syntyisipä lapsemme pian, niin pääsisin lomalle, eikä vähään aikaan tarvitsisi toimia kenenkään juoksupoikana, eikä edes vastata työtäuhkuviin puhelinsoittoihin. Sitä odotellessa pitänee ainakin tänään käydä taas vähän töissä.

Kyllä amsentaa ja ahdistaa, tunne siitä että on oman elämänsä vanki. Aivan kuin jokainen tekemänsä toiminta olisi ennalta määrättyä ja suunniteltua. Itse joutuu vain käyttämään ruumistaan ennalta määrätyn kohtalon orjana. Kaikella on toki marginaalinsa, mutta aivan liian pieni marginaali, joka ei anna tilaa hengähtää. Vain hengittää sen mitä on pakko. Irtiottoja tarvitaan ja kovasti. Mistä sellaisen saa?

Viime yö oli melkoisen kumma. Kävin vessassa ainakin kolme kertaa. Aavemaisuus vainosi kaikkea unta. Toisaalta odotin oman lapsen syntymää ja toisaalta ajattelin että pian joku menee synnyttämään kuolleen lapsen. Kuinka siinä oikein voi nukkua tai ajatella olevansa oikeutettu onneen. Uni oli aina vain levottomampaa, kunnes koitti aamu ja pitikin nousta ylös. Sama ankeus on vainonnut koko päivän. Vaikka kaikki asiat on hyvin ja päiväkin kulunut melko mallikkaasti, silti on ollut sellainen ankeus, kuin varjo joka on mukana kaikessa ja kaikkialla.

Näin viimeyönä unta, että oltiin menty sairaalaan synnyttämään ja Sanni makasi siinä synnytysvuoteella. Unessa tapahtui kaikkea outouksia, joita en edes muista. Omat porukat siellä ainakin pyöri mukana jonkin verran. Odotan jo kovasti, että päästään synnyttämään. Saan vihdoin nähdä oman lapsen ja ottaa hänet syliin. Jotenkin niin säälittävää ajatella, että vastasyntynyt on niinkin avuton, ettei osaa muuta kuin itkeä. Ja itkeminenkin on vastasyntyneelle niin heikkoa - eikä onneksi pahan kuuloistakaan.

Nyt alkoi messengerit ja msn:t pyörimään normaalisti. Eikä tarvinnut muuta tehdä kuin ottaa päiväunet. Ihme juttu kun nukutti niin hyvin. Jos se sitten johtui siitä kun sain antibiottikuurin poskiontelotulehdukseen ja söin ensimmäisen napin juuri ennen unten maille menoa.

Mikähän tänään on. Messenger ei toimi ainakaan. Luulin että vika olisi omassa koneessa tai päässä, mutta myöskään msn:n kotisivut ja hotmail ei toimi lainkaan. Paska mikä lafka tuo microsoft.

Olipa viikonloppuna poskiontelon tulehdus ja nyt on sen jälkeiset menossa. Korvat lukossa jä pää on kuin täynnä räkää ja mätää. Hyvä se tässä nyt on yrittää kuunnella uutta levyä kovin tasokkaasti.

Nyt se saapui. Kokonaiset kuusikymmentäkaksi minuuttia ja kaksi sekuntia CMX:n uusinta levyä Talvikuningasta. Oli aika inhottavaa odotella, milloin se postin kantaja kiikuttaa sen luukusta sisään. Joskus kun posti on tullut kymmenen aikaan ja joskus vasta kahden maissa. Nyt se tuli vähän ennen yhtä. Ensikuuntelu menossa. Ensivaikutelmakin on ihan hyvä, jopa poikkeuksellisen hyvä, kun yleensä on kestänyt aika ptkään ennen kuin olen saanut totuttauduttua CMX:n uusimpaa tuotantoon. Tämä levy soi nyt sitten oikein urakalla niin että kaikki kappaleet syöpyy kunnolla mieleen. Paitsi levyn toinen raita "Resurssikysymys" joka on niin tiukkaa HC:ta ettei sanoja ehdi kuunnella mukana.

Niin ja sainpa vihdoin myös tilaamani muistit tietokoneisiin. Vihdoinkin on kunnon vanha ja toimintakuntoinen pelikone 90-luvun puolesta välistä. Eipä MineBombers pyöri liian nopeaan eikä tarvitse käyttää kurjia DOS-emulaattoreita.

Taisin juuri keksiä maailman tylsimmän televisio-ohjelman tai DVD-julkaisun tai mikä lieneekään. Se rakentuisi pelkästään BigBrotherin TV-lähetysten niistä osista joissa Einari on roolissa kuin roolissa ja se koko ohjelma tai DVD keskittyisi pelkästään Einariin. Eipä siinä varmaan mitään älykästä sanottaisi tai tehtäisi. Ei edes mitään luovaa tai innovatiivista. Siinä vain seurattaisiin ha hiplattaisiin. Aina vain ja kaiken aikaa. Sellainen olisi se DVD.

Eriävän mielipiteen saa toki esittää jos jollakulla sellainen on.