IRC-Galleria

Pistänpä tämän nyt tähänkin, mitä sinne lehteen kirjoitin.. Tiedä sitten miten paljon muuttelevat sitä, jne, mutta pistetään nyt kaiken kansa ihmeteltäväksi.

---

Tänään oli mielenkiintoinen päivä tulossa; ensin nelikaistaisen tien ylitse, kipuaminen seitsemännen kerroksen luokkahuoneeseen ja sieltä bussilla Yangtze-joen varrelle lennättämään leijaa.

Matka alkoi rämisevällä, aivan täyteen kiinalaisia ahdetulla bussilla. Matka kesti noin tunnin, joka on suhteellisen lyhyt aika tässä miljoonakaupungissa. Monessa kohtaa tuntui että nyt putoaa katto päähän. Helpotus oli melkoinen kun astuimme bussista ulos. Kävelimme parikymmentä minuuttia joen vartta, jonka jälkeen löysimme paikan lennättää leijoja. Paljon oli paikallisia tuulta kesyttämässä, vanhuksia ja lapsia. Monilla oli kotitekoisia, upeita leijoja narujen päissä. Paikalla näimme paljon kojuja joissa myytiin reilun euron hintaan upeita leijoja.

Leijan ilmaan saaminen on vaikeinta, mikä korostuu siinä kun iso suomalaismies juoksee naru kädessään ja väistelee puita. Oli siinäkin paikallisilla ihmeteltävää. Itse lennättäminen on suhteellisen helppoa, täytyy vain muistaa pitää naru tarpeeksi kireällä. Ilma oli juuri sopivan tuulinen tähän harrastetoimintaan. Aika meni rattoisasti taivaalle tihrustaen. Monet paikalliset lapset tulivat juttelemaan meille englanniksi. Ovat nämä kiinalaiset niin iloisia että melkein jopa unohtuu kotimaan rujous ja irvistelevät kasvot. Ehkä saan tätä elämäniloisuutta vietyä mukanani takaisin Suomeen. Päivä jatkui syrjäkujilla kävellen, ja käärmettä myyviä ruokakojuja etsien. Sovimme parin kaverin kanssa, että jaamme suosiolla taksin. Bussin kolina ja räminä jätti ainakin vähäksi aikaa jälkensä tähän suomalaiseen.

---