IRC-Galleria

[x] Sinulla on tyttöystävä/poikaystävä
[x] Olet rakastunut
[x] Sinulla on oma huone
[x] Omistan kännykän
[x] Omistat iPodin/mp3
[x] Vanhempasi ovat edelleen naimisissa
[x] Sinulla on enemmän kuin 1 paras ystävä
[ ] Teillä on takapihalla uima-allas/poreamme/trampoliini
T O T A L: 7

[x] Pukeudut niin kuin haluat
[x] Hengaat kavereidesi kanssa enemmän kuin kerran viikossa
[x] Sinulla on omassa huoneessasi tietokone/läppäri
[x] Sinua ei ole koskaan hakattu/lyöty kunnolla
[x] Et koskaan itke useammin kuin 2 kertaa kuukaudessa
[x] Saat kuunnella musiikkia mistä pidät
[x] Huoneesi on tarpeeksi iso sinulle
T O T A L: 7

[x] Sinulla on enemmän kuin 50 kaveria IRC-Galleriassa
[x] Sinulla on kuvia IRC-Galleriassa
[x] Vanhempasi antavat sinulle luvan pitää Galtsuprofiilia
[x] Keräilet kaikkea normaalia
[x] Odotat innolla että menet kouluun/töihin
[x] Et toivo että olisit joku muu
[x] Harrastat jotain/Urheilet
[x] Teet jotain koulun jälkeen
T O T A L: 8

[x] Omistat auton
[x] Et yleensä riitele äitisi kanssa
[x] Olet tyytyväinen ulkonäköösi
[x] Sinulla ei ole huonoja koenumeroita koulussa
[x] Sinulla on ystäviä
T O T A L: 5

[x] Tiedät mitä maailmassa tapahtuu
[x] Välität monesta ihmisestä
[x] Osaat puhua enemmän kuin yhtä kieltä / opiskelet
[x] Omistat lemmikin
[x] Muistat ulkoa ainakin viiden biisin sanat
[x] Sinulla ei ole vihollisia
[x] Olet ehdottomasti hyvä ihminen
T O T A L: 7

Laske vastaustesi määrä ja kertaa lopputulos 3:lla.
Jolloin siitä tulee "Olen ..% tyytyväinen elämääni"

35... x 3 = 105%

Kaipa mä olen sitten tyytyväinen elämääni. Tosin nuo materialistiset jutut (Auto, uima-allas, jne) on vähän turhia. Aika tyhjänpäiväsiä loppujen lopuksi.

On tää jännä kaupunki.

Viikko sitten pakattiin kamat Turussa, perjantaiaamuna oltiin täällä. Oli aika toivoton olo, kun tiesi ettei ole ihmisiä auttamassa kamojen kanssa autosta kämppään.. Seitsemäs kerros kuitenkin. Hyvin se meni sitten, ei siinä hätää.

Eilen saatiin vihdoinkin kämppä valmiiksi. Matot ja kynttilät ja kaikki. :)

Heräsin tänä aamuna sitten puoli seiskalta jo.. Rakas meni kouluun ysiksi, ja lähdin sitten samaa matkaa kaupungille, piti mennä ostamaan juttuja.. Poljin ja poljin, mietin missä ihmeessä se Kärkkäinen on.. Noh, olin sitten ohi polkenut, löytyihän se sitten. Hauskinta oli kun lähdin sieltä, ja ihan vikaan poljin.. Kaksi tuntia sompailin, ei saanut gps yhteyttä.. :D Noh, kuntoilun kannalta. Jäi vielä kaipaamaan lisää polkemista! Mukavaa liikuntaa. Jos sitä alkaisi enemmänkin harrastamaan jotain. :) Harmi vaan että pyörä jää tänne Ouluun..

Noh, lauantaina sitten poikamiesboksin yksinäisyyteen.. Voisi toimistolla viettää sitten 12-tuntisia päiviä, eipä sitä muutakaan tekemistä kun omarakas on täällä kaukana Oulussa..

Dodiih.

Se alkaa sitten olla siinä.

Alkuun haluan pahoitella kaikille, jotka odottivat postikortteja. Hukkasin puhelimeni hyvän aikaa sitten, ja siinä oli kaikki yhteystiedot.. Ja kaveri asensi koneeni uusiksi Turussa, joten siinä meni sieltäkin yhteystiedot Outlookista.. Jeje. Tosihianoo.

Doh, kello tosiaan 3:42 paikallista aikaa, enkä ole nukkunut. Bussi tulee 5:30 tuohon alas.. Varavirralla, varavirralla.. Pakko purkaa laukut ja tarkistaa mitä otan ja mitä jätän vielä kerran. Sen verran painaa laukut että ei niitä kiinalainen kantaisi.

Reissu on ollut huippu, paljon uusia ystäviä tullut, suomalaisia, kiinalaisia, afrikasta, jenkeistä.. Niin se vaan menee kun vaihdossa on. :) Tänään saatiin todistuksetkin, oli kyllä pramea. Nyt alkaa uni painaa liikaa jos koneella istun, mutta palailen astialle kun Suomessa maanantai-iltana olen, jos jotain jaksaisi naputella lisää. Hyvää yötä ja viikonloppua kaikille. :)

Dodii, taalla sitten ollaan.

Matka meni aika mukavasti, kentalla oltiin ajoissa ja kerettiin siina ruokaakin ottamaan. Tilattiin hampurilaiset, joita ei ollut. Tilalle tuli VOILEIVAT, jotka olivat postimerkin kokoiset, sisalla vahan tomaattia ja paistettu muna. Yhdelle ihmiselle siis yksi voileipa. Ja se oli niin pieni etta tuli vain paha mieli. Hintaa kolminkertaisesti verrattuna kunnon ateriaan Wuhanissa.. Etta jees.

Doh, hotellille piti paasta. Otettiin joku minibussi, jolla matkaa tehtiin. Hotelli oli sitten keskenerainen.. Etta se siita. Kovasti lupailivat etta mekkala loppuu kuudelta ja alkaa aamulla vasta ysilta.. Etsittiin uusi. Loytyi ihan kohtuuhintainen Shanghain keskustasta, 160 Y / yo, 2-hengen huoneita.. Eli joku 17 euroa. Yhdelle hintaa se reilu 8e/naama. Ei kauhea maksu. :D

Illalla mentiin sitten syomaan ja rantaa katsomaan. Naky oli melkoinen Suzhou-joen varrelta.. Valoshow't ja ihmismassat olivat hurjia. Siita lisaa sitten kun saan jotain kuvamateriaalia pistettya tanne Wuhanissa. Kohtahan tassa ollaan jo kotonakin.. Tanaan kaytiin museossa ja Taco Bellissa. Oli ihan jees, vaikka annokset saisivat olla miehen kokoisia.. Kallistahan taalla on Wuhaniin verrattuna.

Turistiksi haukkuvat, prkl, kun kameroiden kanssa koko ajan peuhaan. :D Ostin tosiaan toissaviikolla mini-dv -kameran. Ihan kateva peli. Ilman ennakkoperintoa ei olisi sekaan ollut mahdollinen ostos.. Heh. Tuli mukaan myos giganen mp3-soitin, jossa radio ja videotoisto.. Tosin se on vissiin rikki, kun ei mene kuin alle 900 megaa kamaa sisaan. Ja aina jos poistan ja pistan uutta tilalle, menee taas vahemman kamaa sisaan. Pitaa kayda vaihtamassa ja valittamassa ennen kuin lahden kotio taalta Kiinanmaalta..

Tosiaan ei tassa ole kuin puolitoista viikkoa kun normielama pukkaa paalle. Mahtia paasta oman rakkaan kainaloon kotiin, grillailemaan takapihalle ja syomaan koskenlaskijaa. Jaa niin ja tottakai Siwaan sitten taas. :D

Ei mokoma messenger pelita taalla lainkaan, puoli tuntia jo yrittanyt loggautua sisaan.. Ei voipi mitaan. Eipa siella ketaan kuitenkaan olisi linjoilla ollutkaan.. Luulisin ainakin niin.

Palataan taas astialle.

Oijj.

Heräsin juuri, ja tänään olisi lähtö Shanghaihin.. Viikko siellä ollaan. Väsyttää aivan jumalattomasti... Eiköhän se tästä, koneessa heräilee sitten, tai siis nukkuu. Ei se lento kauaa kestä.

Ja enää 2vko niin tulen takaisin! Jeeee. Kivaa täällä on ollut, mutta tyhmien kiinalaisten elämän seuraaminen alkaa jo pikkuhiljaa riittämään.. Mukava päästä normaaliin elämään ja rakkaani luokse. Mahtavaa päästä paikkaan, jossa tietää kauppaan mennessään että tavaroita todella löytyy hyllystä. Hienoa päästä ajamaan asfaltoiduilla teillä, jotka verorahoilla pidetään kunnossa.. Upeaa päästä maahan, jossa asioista ei tehdä turhan vaikeita.. Ja mikä mahtavinta, parasta päästä maahan jossa kenenkään ei tarvitse tuijottaa koko-vitun-ajan.

:)

Ei niin katkeraa miltä kuulostaa. Sitä vain on pitänyt liikaa itsestäänselvyyksinä monia asioita. On tämä reissu avannut silmiäni aika mukavasti. Tämän jälkeen sitä ei valita ehkä niin helposti kaikenlaisista pikkujutuista.

Nojuu, jos jotain Shanghaista saan naputeltua niin jees. Palaillaan.

Ja taas jäänyt kirjottelu.. Niin se vaan menee.

Doh, tänään piti mennä kahdeksaan kouluun.. Pistin seiskalta kellon soimaan, mutta silmiä räpsyttelin lähes puoli kymmeneltä.. Otti kupoliin. Innolla olin kouluun menossa, mutta kun ei niin ei. Ei mitään muistikuvia että olisin kellon pois napsaissut.

Lähdettiin sitten Bobin kanssa metsästämään mulle biliskeppiä. Suomessa kun saa maksaa hunajaa, makkaraa ja keijukaisia sellaisesta.. Ainakin allekirjoittaneen budjetilla. Mentiin taksilla johonkin päälle kolmenkymmenen yuanin päähän, eli 30min ajeltiin ja löydettiin ihmekuja missä väsäsivät pöytiä. Sieltä sitten keppejäkin löydettiin.

Viikko sitten kysyin paikallisesta bilispaikasta notta mitä maksaa vermes. 600Y oli pyyntö, eli n. 60e.. Turhan kallis, sanoi Bob. Löysin sitten kepukan tänään, jonka lähtöhinta 380, ja keissin 120.. Lopulta sain alumiinisen kantolaukun, kankaisen kantolaukun, kaksi ylimääräistä tippiä, kuusi liitua ja tipin kohdistajan viilalla hintaan 320Y. :D Eli mukavasti sai tingattua. Pyöreästi päälle 30e tuo paketti.

Himottaa päästä kokeilemaan. Illemmalla kuulemma, ennen yhdeksää.. Toivon mukaan. Toivottavasti ei mene liian myöhään että saan itseni myös sitten aamulla taas ylös.. Pitäisi lenkillekin lähteä ennen puoltayötä. Olin eilenkin ja tuli hjuva fiiwis.

Dodii, jos sitä jatkais trickshottien kattelua. :D

Niin.

Jäänyt vähän kirjoittelu. Rakas oli kaksi viikkoa luonani, joka oli kyllä niin huippua.. Oltiin Hainanin paratiisisaarella 5pv ja sitten pyörittiin täällä Wuhanissa. Viime keskiviikon jälkeen arki hakenut taas paikkaansa, ja Stargateja on kulunut kasvavaan tahtiin...

Kirjoitin sitten toisenkin jutun Kellokkaaseen, joka kaiketi tänään julkaistiin. Pistänpä senkin tähän. Edelleenkään en tiedä miten paljon ovat muutelleet, jne.. Mutta onhan siinä edes jotain.

---

Laukut oli pakattu ja muistilista käyty kymmeneen kertaan läpi. Aamulla meitä odotti Wuhanin lentokentällä kone, joka lennätti meidät Hainanin paratiisisaarelle. Kun lähdin helmikuussa vaihtoon Kiinaan, pidin koko reissua tietyssä mielessä lomana. Nyt lähdin lomalle lomalta.

Lentokentällä odottelimme konetta, joka kiinalaiseen tapaan oli myöhässä. Kun ilmoitettu lähtöaika koitti, katselimme koneen rullaavan matkustajineen terminaalin lähelle. Vielä parikymmentä minuuttia myöhemmin konetta tankattiin ja laukkuja purettiin. Eipä meillä kiirettä ollut, lomalle kun olimme lähdössä. Merkillisintä on tässä maassa jonottaminen. Luulisi perinteisenä kommunistimaana kiinalaisten osaavan kurinalaisen järjestäytymisen. Voi kuinka olin olettamuksissani väärässä. Täällä ei muodosteta jonoja, vaan tutkamaisia keiloja. Ihmiset levittäytyvät parhaimmillaan viiden metrin levyiseksi massaksi. Lentokonehan toki lähtee ensimmäisen kymmenen matkustajan ehdittyä sisään, paikkalippujakaan ei ole. Niinpä niin. Noh, mitäpä meillä muuta oli kuin aikaa. Vessassakin ehdimme käydä vielä kiireisten kiinalaisten rynniessä koneeseen.

Matka itsessään oli mahtava. Saimme vajaan viikon ajan nauttia englanninkielisistä ruokalistoista, sekä hiukan englantia puhuvista ravintola- ja kauppatyöntekijöistä. Se oli luksusta se. Lämpöä oli kolmekymmentä astetta. Itse en ole niin kuumuuden ja rantojen perään, mutta minulle oli tärkeintä että rakas puolisoni pääsi ansaitsemalleen aurinkolomalle. Ilo hänen kasvoillaan oli minulle jo riittävä lomaksi.

Paluumatkalla lentokentällä saimme kokea tuttua ryysimistä. Onneksi oma fysiikkani peittosi 99 % terminaalin ihmisistä, joten reppu-ja-kyynerpää –jonottaminen oli paras taktiikka. Harmi vain, että pienille kiinalaisille suunnitellut lentokoneet eivät tällaiselle skandinavialaiselle köriläälle tarjoa kovinkaan paljoa istumamukavuutta. Finnairia kaipaillessa.

---

Juttu ei tosiaan ole koskaan tämän pidempi, koska pyydettiin pitämään tietyissä rajoissa.

Yritänpä tässä kirjoitella heti kun ehdin taas. Tai lähinnä - heti kun inspaa. Jotenkin flegu olo ollut tässä. Minna kun oli täällä, ei innostanut olla koneella eikä naputella, nyt ei vaan jaksa naputella. Koneella kyllä, Stargatea katsellessa. :D

Nubio kuittaa.

Pistänpä tämän nyt tähänkin, mitä sinne lehteen kirjoitin.. Tiedä sitten miten paljon muuttelevat sitä, jne, mutta pistetään nyt kaiken kansa ihmeteltäväksi.

---

Tänään oli mielenkiintoinen päivä tulossa; ensin nelikaistaisen tien ylitse, kipuaminen seitsemännen kerroksen luokkahuoneeseen ja sieltä bussilla Yangtze-joen varrelle lennättämään leijaa.

Matka alkoi rämisevällä, aivan täyteen kiinalaisia ahdetulla bussilla. Matka kesti noin tunnin, joka on suhteellisen lyhyt aika tässä miljoonakaupungissa. Monessa kohtaa tuntui että nyt putoaa katto päähän. Helpotus oli melkoinen kun astuimme bussista ulos. Kävelimme parikymmentä minuuttia joen vartta, jonka jälkeen löysimme paikan lennättää leijoja. Paljon oli paikallisia tuulta kesyttämässä, vanhuksia ja lapsia. Monilla oli kotitekoisia, upeita leijoja narujen päissä. Paikalla näimme paljon kojuja joissa myytiin reilun euron hintaan upeita leijoja.

Leijan ilmaan saaminen on vaikeinta, mikä korostuu siinä kun iso suomalaismies juoksee naru kädessään ja väistelee puita. Oli siinäkin paikallisilla ihmeteltävää. Itse lennättäminen on suhteellisen helppoa, täytyy vain muistaa pitää naru tarpeeksi kireällä. Ilma oli juuri sopivan tuulinen tähän harrastetoimintaan. Aika meni rattoisasti taivaalle tihrustaen. Monet paikalliset lapset tulivat juttelemaan meille englanniksi. Ovat nämä kiinalaiset niin iloisia että melkein jopa unohtuu kotimaan rujous ja irvistelevät kasvot. Ehkä saan tätä elämäniloisuutta vietyä mukanani takaisin Suomeen. Päivä jatkui syrjäkujilla kävellen, ja käärmettä myyviä ruokakojuja etsien. Sovimme parin kaverin kanssa, että jaamme suosiolla taksin. Bussin kolina ja räminä jätti ainakin vähäksi aikaa jälkensä tähän suomalaiseen.

---

21.3.2006 tiistai

Dodiih, synttäripäivä. Ei ole vanha olo. Sitten kun miettii, että oho, pamahti 24 lasiin, niin alkaa jo hiukset harmaantumaan… Ei kiva. : )
Kouluun lähtö oli suhteellisen hankalaa, mutta hyvin sinne sitten tuli lähdettyä. Piti olla 8-12, mutta markkinoinnin tunnit oli peruttu, joten CRM:ää siinä paiskottiin ja leppoisasti meni aamupäivä. Ryntäsimme Oskun kanssa hakemaan taas vakiopaikasta ruokaa, mutta setä oli kadonnut. Otettiin sitten viereisestä kojusta pöperöt. Osku halusi kananmunaa ruokaansa, mutta ilmeni että se olikin jo valmiiksi paistettu ja väriltään MUSTA.. Sekoitti sen sitten joukkoon. Ihan limaiseksi meni munat. Osku sitten viskoi munanpaloja pitkin matkaa puiden juurille, hehe. Siitä suuntasimme automaatille, rahat pois ja takaisin kämpille.

Aika meni leppoisasti taas Farscapea katsellessa. Kolmelta oli turvallisuusluento, jossa paikallinen poliisi selitti laeista ja säädöksistä. Porukka vaan safkasi siellä, nautti pöydän antimista.. Oli kulhoja hedelmiä, keksejä, makeisia, yms.

Siitä sitten takaisin kämpälle ja viuna mielessä. Finlandia odotti pakkasessa.. Aah. Heitimme siinä Penthousessa dartsia ja naukkailin Jack Daniels Colaa. Maistui mukavasti. Pippalot alkoivat siinä seitsemän jälkeen, lähempänä kahdeksaa. Olivat kakunkin ostaneet mulle. : ) Laulettiin ja kaikkee. Sain Markukselta ja Mikolta jonkun pullon, joka vieläkin taitaa olla heidän kämpässään.. Hyvä vaan ettei tullut sitä korkattua. Viina virtasi ja maistui. Ei muistikuvia mihin aikaan Sohoon lähdettiin, siis paikalliseen yökerhoon.. Lähes tunti taksilla. Ihan kivaa.

Sohossa sitten pistettiin takit narikkaan. Saatiin lappu, mihin piti kirjoittaa oma nimi. Aika metka systeemi. Poislähtiessä kirjoitetaan nimi uudestaan ja kaverit narikassa vertaavat tekstejä. Aika paha jos on supersimoissa eikä pysy kynä kädessä :D

Doh, sisään vaan, ja Breezerit käteen ja lavalle. Joku paikallinen kinkku vei meidät johonkin korokkeelle. Oli se näky kun isot suomalaiset siinä jorasivat. Tosin ei meitä ollut ensin kuin Kaisa, minä ja se kiinalainen. Sitten yhtäkkiä Breezer katosi kädestäni ja tilalle tuli joku ihmejuoma. Hyvää se oli, olivat nämä aiemminkin juoneet. Sama se, kaikki menee. : ) Istumassa otin vain vettä sitten, ei maistunut viina enää. Myöhemmin otin toisen veden jonka maksoin itse… Ja se oli 20Y!!! Siis KAKSI EUROA PULLOVEDESTÄ. Voi luoja. Edes Turun baareissa koskaan ole niin paljoa maksanut vedestä. Siinä Tume raahasi minut ja Markuksen samaiselle lavalle ja siellä sitten taas keikuttiin. Mukavasti laski humalakin siinä. Vessassa käytiin, ja koppien seinät ulottuivat minua noin leukaan saakka.. Näki kaiken sieltä ulos. :D Ja vessa oli luonnollisesti reikä lattiassa. Mukava oli sihtailla. Kovasti siinä muutama tyttö yritti saada tanssimaan ja olivat kovin huolissaan kun istuskelin hiljaa, mutta oli mukavaa seurailla vaihteeksi muiden touhuja.
Pois lähdin Ninnin ja Tumen mukana, ei jaksanut olla tappiin saakka. Siinä sitten kotona Skypetystä rakkaani kanssa, vähän Fasrscapea ja nuudelisettiä pannussa ja sitten nukkumaan. Lyhty sammui suhteellisen nopeasti. Oli kyllä mukava ilta, kiva synttäripäivä.


22.3.2006 keskiviikko

Tänään en tehnyt mitään, en edes taipunut kouluun. Oli kuulemma logistiikan maikka masentunut kun ei yhtäkään suomalaista ollut paikalla. :D Kirjoitin järvenpääläiseen lehteen sen jutun minkä pyysivät. Aika hyvä suoritus krapulaiselta aamupäivästä.. Tuli sieltä viestiäkin takaisin, kovasti tykkäsivät ja halusivat lisää! Huih. Ehdottivat että jos jotain viikottaista tai kahden viikon välein jotain tarinaa kirjottelisin. Kaipa tuo luonnistuu, mikäpäs siinä. Hyvin se näppäimistö kädessä pysyy. ;)

Vanhempani lähtivät aamulla Pariisiin, siis Suomen aikaa puoli seitsemältä. Skypetettiin siinä sitten. Samoin rakkaani kanssa viimeiset juttelut ennen kuin huomenna näemme… Jeee. Ihanaa kun saadaan täällä yhdessä kokea Kiinaa. Perjantaina sitten Hainanin paratiisisaarelle… Aah. Siinä ennen kahdeksaa taivuin supermarkettiin ja sain Kaisan taivuteltua mukaan. Ostin föönin ja lampun yöpöydälle. Ihan siisti lamppu. Eikä maksanutkaan kuin 7,5e. Ihan ok.

Tuossa yhdeksän jälkeen tuli oma Peterimme. Pitää joku sopimus allekirjoittaa ja paperisotaa käydä kun sinne Hainaniin lähdemme. Metkaa, että sopimuksessa lukee että koulu vapautuu kaikesta vastuusta, mutta toisessa kohdassa kerrotaan että koululla on oikeus kutsua meidät takaisin mistä tahansa syystä. Pientä purnausta tuli ihmisiltä siitä sopparista, mutta kunhan nyt paperisotaa vaan ja byrokratiaa. Pitäisi tässä vielä tiskata, ja huomenaamulla pestä lattiat ja vessa.. Siinä ei kauaa nokka tuhise.

Jos sitä alkaisi sykkimään niin saa vähän nukuttuakin sitten ensi yönä. Katsotaan miten jaksaa kirjoittaa nyt kun rakas tulee luokseni. Palaillaan. : )

Heh, tuli mieleen ni pakko lisätä.

Tosiaan, aiemmin kirjoitin että tuli paikallisia tekemään meistä lehtijuttua. Minun kuvani siihen lehteen sitten päätyi. Haastattelut meni hyvin ja kaikki jees.

Ainoa asia, mikä mätti, oli se että sisältö oli todella paljon vääristeltyä. :D


Kiteytettynä:

Minä opiskelen tietotekniikan insinööriksi.
Opiskelijat Suomessa käyvät joskus töissä lisätienestien toivossa.
Meillä on vanhoja opiskelijoita siksi, että koulutus on ilmaista, ja ihmiset saavat halutessaan vaikka kuinka monta tutkintoa, eikä ikärajoja juuri ole.
Minulla on käytetty auto.


Lehti kirjoitti:

Lehden mukaan opiskelen business-alaa.
Opiskelijoiden on pakko käydä töissä maksaakseen vuokransa.
Opiskelijat ostavat käytettyjä autoja.
Ihmiset menevät töihin peruskoulusta, mutta huomaavat olevansa tyhmiä joten menevät vanhoina kouluun.


Kaisalta kysyttiin, että pitääkö hän snackseista (Pöydällä oli Tepin pippaloista jääneitä kaksi pussia). Kaisa tottakai sanoi että juu kyllä.

Lehti kirjoitti, että Kaisa ei saa Suomessa snackseja, joten hän syö kaikki näkemänsä snacksit täällä Kiinassa.

Muutenkin oli juttua kuinka emme jaksa käydä koulua (Lyhyet päivät, sanottiin, eikä ole rankkaa) ja olemme laiskoja.

Koko juttu haiskahti paljolti propagandalta. Pakko kertoa että muissa maissa asiat ovat huonosti jolloin oma maa näyttää paljon paremmalta. Aika säälittävää kyllä.. Eipä siinä mitään, hyvät naurut saatiin. :D Paska vaan, että tosi moni luki sen. Jopa joku random-taksikuskikin kysyi että ollaanko ne siitä lehtijutusta.

Jep, laiskoja ja lihavia suomalaisia syömässä snackseja. :)