IRC-Galleria

Blastigo duokebeMaanantai 10.04.2006 20:49

Niin.

Jäänyt vähän kirjoittelu. Rakas oli kaksi viikkoa luonani, joka oli kyllä niin huippua.. Oltiin Hainanin paratiisisaarella 5pv ja sitten pyörittiin täällä Wuhanissa. Viime keskiviikon jälkeen arki hakenut taas paikkaansa, ja Stargateja on kulunut kasvavaan tahtiin...

Kirjoitin sitten toisenkin jutun Kellokkaaseen, joka kaiketi tänään julkaistiin. Pistänpä senkin tähän. Edelleenkään en tiedä miten paljon ovat muutelleet, jne.. Mutta onhan siinä edes jotain.

Laukut oli pakattu ja muistilista käyty kymmeneen kertaan läpi. Aamulla meitä odotti Wuhanin lentokentällä kone, joka lennätti meidät Hainanin paratiisisaarelle. Kun lähdin helmikuussa vaihtoon Kiinaan, pidin koko reissua tietyssä mielessä lomana. Nyt lähdin lomalle lomalta.

Lentokentällä odottelimme konetta, joka kiinalaiseen tapaan oli myöhässä. Kun ilmoitettu lähtöaika koitti, katselimme koneen rullaavan matkustajineen terminaalin lähelle. Vielä parikymmentä minuuttia myöhemmin konetta tankattiin ja laukkuja purettiin. Eipä meillä kiirettä ollut, lomalle kun olimme lähdössä. Merkillisintä on tässä maassa jonottaminen. Luulisi perinteisenä kommunistimaana kiinalaisten osaavan kurinalaisen järjestäytymisen. Voi kuinka olin olettamuksissani väärässä. Täällä ei muodosteta jonoja, vaan tutkamaisia keiloja. Ihmiset levittäytyvät parhaimmillaan viiden metrin levyiseksi massaksi. Lentokonehan toki lähtee ensimmäisen kymmenen matkustajan ehdittyä sisään, paikkalippujakaan ei ole. Niinpä niin. Noh, mitäpä meillä muuta oli kuin aikaa. Vessassakin ehdimme käydä vielä kiireisten kiinalaisten rynniessä koneeseen.

Matka itsessään oli mahtava. Saimme vajaan viikon ajan nauttia englanninkielisistä ruokalistoista, sekä hiukan englantia puhuvista ravintola- ja kauppatyöntekijöistä. Se oli luksusta se. Lämpöä oli kolmekymmentä astetta. Itse en ole niin kuumuuden ja rantojen perään, mutta minulle oli tärkeintä että rakas puolisoni pääsi ansaitsemalleen aurinkolomalle. Ilo hänen kasvoillaan oli minulle jo riittävä lomaksi.

Paluumatkalla lentokentällä saimme kokea tuttua ryysimistä. Onneksi oma fysiikkani peittosi 99 % terminaalin ihmisistä, joten reppu-ja-kyynerpää –jonottaminen oli paras taktiikka. Harmi vain, että pienille kiinalaisille suunnitellut lentokoneet eivät tällaiselle skandinavialaiselle köriläälle tarjoa kovinkaan paljoa istumamukavuutta. Finnairia kaipaillessa.

Juttu ei tosiaan ole koskaan tämän pidempi, koska pyydettiin pitämään tietyissä rajoissa.

Yritänpä tässä kirjoitella heti kun ehdin taas. Tai lähinnä - heti kun inspaa. Jotenkin flegu olo ollut tässä. Minna kun oli täällä, ei innostanut olla koneella eikä naputella, nyt ei vaan jaksa naputella. Koneella kyllä, Stargatea katsellessa. :D

Nubio kuittaa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.