IRC-Galleria

"Kokeen raakapisteet: 109.17
Sinut on hyväksytty Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan varhaiskasvatuksen koulutuksen soveltuvuuskokeisiin,"

Sain postia. Oho.

Teen kuolemaa. Kirjaimellisesti lauseen jokaisessa merkityksessä. Elin jo ihan siinä uskossa, että pahin allergia-aika meni ohi. Toisin kävi. Lopullinen tuomio tuli, kun olin ollut lasten kanssa tunnin eilen pihalla, en nähny enää eteenkään, saatikka saanu henkeä. Vedin varmaan kymmenen hönkäystä piipusta ja rukoilin pelastusta. Kyllä ne oireet siitä sitte helpotti, mutta kun ne pirulaiset ei lähde pois. Oon ollu 15 minuuttia jalkeilla ja silmät kutisee taas enemmän kun laki sallii. Sorrun siis Duactiin, eli Nooraa saa taas herätellä koko ajan, koska se nukkuu. Nam nam, vahvaa antihistamiinia <3


Päivän miete:
Tää on mahdollisimman homomainen.

Tein tänä aamusti jotain tosihienoa. Heitin neitsyt kiesin mun PYÖRÄLLÄ! Olin torstaina ekaa kertaa jakamassa ruokaa mummeleille ihan ite ja oli siinäki pirun hedelmällinen kiesi. Vielä sen lisäksi, että saan siitä palkan ja sain syödä omavalvontalaatikon ruoat, ilmaiseksi tietenkin, bongasin vielä pyörän ojasta. Ruokalenkin jälkeen kävin nuotamassa aarteeni tien poskesta, kiisin kotiin ja "pyöränkorjaajani" kunnosti pyörän viikonlopun aikana. Nyt se on entistä upeempi, maantieden vihreä menninkäinen <3_<3 Vaikkei siinä oo niitä mattamustia lokareita.
Mutta muuten on menny liiankin rauhallisesti. Vaikkei hyvin oo mennykkä, paremmin silti kun kolmella pulsulla, jotka veti, taitaa vieläki vetää, Doorista tossa puistojen risteyksessä. MITÄ VITTUA?! Itse äidyin sentää vaan maalaamaan ja kännäämään koko lauantain yksinäni. Ei oo kauheen hyvä yhdistelmä kylläkään, olin kyynärpäitä myöten maalissa. Ja teltta on vieläkin pystyttämättä, on yöpakkaset, ehehehehehehehehehehehehe....................................


Päivän miete:
Onko paavilla iso hattu paskooko karhu metsään?

Päivän opetus:
Älä ikinä laita TET-tyttöjä asialle.


Sen karmasevan totuuden joutu eilen lopullisesti kohtaamaan. Olishan se pitänyt arvata, että kun se toinen ei ees tajunnut imuroida ruokapöytien alta, haloo missä sun silmät, niin ei niiltä toi muukaan siivous luonistu. Kuurasin eilen omaksi huvikseni pukeutumishuoneen yli-tidyksi ja samalla huomasin, että tyttöjen lokerikoitten pyyhintä oli ihan jymymenestys näköjään ollu. Kuivuneita kurasia rätin jälkiä kaikki täynnä. Ei sitten ikinä näköjään oo kuulleet huuhtelusta.
Ja sitten siihen kantavaan jutun juureen eli teltan pystyttämiseen. Teltta roikkuu edelleenkin autokatoksessa. Liian kiireisiä noi viikonloput, ei kerkee lainkaan telttaileen. Perjantaina lähti taju kun pääsin kotiin, vielä väärinpäinkin sänkyyn eikä alkoholilla ollut tekemistä asian kanssa. Lauantaina meni koko päivä siinä kun piti käydä Kuhmoisissa. Oli vaan pakko ajaa rapiat 200 kilometriä suunta vaan sen takia, että pääsee kerran kiertämään put-put-paatilla saaren ympäri. Perslihasten puutuminen aiheutti taas sen, että koko sunnuntain tuli nukuttua. Ja nyt ollaan taas 50 kilometrin päässä teltasta ja töihinkin pitäs lähteillä. Oon jo taitavasti lykänny herätystäkin viimiset puoltoista tuntia <3

Hienojen lue terveysintoilija naisten kauppaostokset:
croissaintteja
pekonia
sipsiä
cheddaria
maxi-kokoisia jogurtteja
mehua

Tänään aattelin vielä repästä ja olla eksoottinen ja hakee Mäkkäristä jotain. En oo edes varma oonko koskaan vielä käyny Suomessa Mäkkärissä. Vähän jännittää =}}}


Päivän miete:
Teltta pystyyn! (tällä kertaa for real, hope so)

Ohi on, ohi on! Rastitettuani miljoona oikein-väärin ruutua ja oman sukunimenikin on taas samanlainen fiilis kun viime vuonna kirjotusten loputtua. Enää tarttis ennakkotehtävän kirjekuoreen kirjottaa, tällä kertaa se oikea, osoite. Mitäs sitä sitte enää elämällään tekis? Ei tartte istua kirjastossa, eikä stressata. Vasta kun ensi vuonna kun aika heikkoo näytti eilen olevan :D
Nukkuakki voi taas miten sattuu, sen sai kyllä hyvin lahjakkaasti alkamaan jo. Herra sitten päätti nukahtaa valot ja vaatteet päällä mun sänkyyn ja siinä on sitte koko yön saanu hoidella itelleen niitä normaaleja nukkumisolosuhteita. Onneks tää Risto Rytin patsaanpaljastustilaisuus piti hereillä. Tuli niin semmonen fiilis, että oonko 1900-puolivälin fasistien tai kommunistien propagandan keskellä vai missä? :D Vaihtui kuitenkin olo siihen mun-äiti-pani-huoraa-oon-melkein-julkkis-fiilikseen kun näin, että presidentti Koivisto oli vaimoineen paikalla!


Päivän fiilis:
FEIMI!

Viimeinen päivä rutistaa viimesetkin mehun rippeet itestään ulos. Huomenna koittaakin jo tuomionpäivä. Siispä vitun pääsykokeet ja vitun valmennuskurssit varsinki, jossa kaikki vitun idiootit istuu ja oppii kirjan ulkoo. Mulla on töitä, eikä rahaa, ja joudun itseopiskelemaan koko kirjan ja kohtaamaan sen vittumaisen faktan, että kouluun mennään sisään rahalla. Se siitä tasa-arvosta, mitä Vakava-hanke hakee. Saatana oon miljoona kertaa parempi lasten kanssa ko ykskään uus ylioppilas!
Nyt se on siis sanottu. Ja poissa sydämeltä. Täytyy kanssa kyl saada pois sydämeltä se, että tää mun uus magneettinen polvituki on aivan mahtava! Oon viimiset puoltoista viikkoo saanu kävellä ilman mitään kipuja ja seisoa ilman sitä massiivista sydämenpysähdystä, kun polvi yhtäkkiä antaakin periks. Rutinaki on loppunu. Kuulun taas normaalien ihmisten joukkoon :D


Päivän miete:
Miten niin kompetentti?

Pitäis lukea pääsykokeisiin tämäkin päivä, mutta voisinpas kuitenkin mennä pystyttämään Sopu-teltan.


Päivän miete:
I have a very special friend and Mommy is her name-o.

Päivän kuva:
Yllä. Tervetuloa töihin mun kanssa ja läski mulkosilmäinen kirahvinpoikanen :D


Mångavalarvappen jäi tänä vuonna hivenen tyngäksi. Siis kyllähän pääsykoekirja on torstaista tähän päivään asti ollu jossain niin hukassa ja maksakirroosia on lahjakkaasti hankittu kolme päivää putkeen. Tosin sen verran rajummalla kädellä, koska maksakirroosiinhan kuollaan Suomessa keskimääräisesti kolmekymppisenä nii täytyy pitää kiirettä, ei mulla oo enää kun kymmenen vuotta aikaa, että vappuaatto loppui lahjakkaasti jo ennen kahta. Vappupäivänä taju lähti jo puoliltaöin. Lauantaina kuitenki tuli pohjat kun kerkesin lahjakkaasti sammumaan ennen neljää, siis sinä valoisana aikana, mökille nurmikolle. Pienet välikuolemat siihen keskelle päivää ja hyvä tuli, kymmenen jälkeen illalla ei pysyny enää mikään muu kun maito sisällä :D
Ens vkl ei sitte enää ryypätäkkä :

---

(

Joku muukin on huomannu tissittömyyteni. Lapsoset pienoiset tunki mun paidan tänään täyteen kaikennäkösiä huiveja ja huusi että "Nyt sulla on tissit!" Hah hah, hauskaa.
Mutta kun boobjob oli peruutettu ja silikonit heitetty romukoppaan niin onnistuinpa sitten vielä nukahtamaan kirjastoon. Pääsykokeet, pääsykokeet, täältä tullaan, hyvin nukkuneina. Samalta viivalta on hyvä tyyny.


Päivän iltasatu:
Olipa kerran kauan kauan sitten kaukaisessa metsässä kovin ylpeä ja itserakas jänis. Kaiket päivät jänis kehuskeli nopeudellaan. Se venytteli ja suki kiiltävän valkoista turkkiaan ja kertoili hurjia tarinoita voittamistaan juoksukilpailuista. Jos vain jossain kaksi metsän elikkoa jutteli, ilmestyi jänis pian paikalle retostelemaan ja haastamaan kilpasille. Kukaan ei tohtinut jänistä vastaan nopeuttaan kokeilla, sillä niin vikkeläksi jänis tiedettiin. Muut metsäläiset olivat todella kypsiä jäniksen jatkuvaan rehvasteluun. Viimein eräänä päivänä ilmoitti metsän hitain asukas, vanha rupinen kilpikonna, haastavansa jäniksen juoksukilpailuun sillä ehdolla, että jos rusakko häviää, hänen on pidettävä sukkasaippuan uhalla ristiturpansa tukossa kokonaisen viikon ajan. Jäniksestä ajatus tuntui naurettavalta, lähes loukkaavalta. Miten vanha ja raihnainen kilpikonna edes uskalsi ehdotella moista tuulennopealle salamasääriselle spinnerikingille. Koskapa viime kisasta oli aikaa päätti jänis kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja nöyryyttääkseen samalla vanhaa kilpparia perinpohjaisesti. Kilpailupäivän aamuna koko metsän väki kokoontui seuraamaan jäniksen ja kilpikonnan kisailua. Kilpailumatkaksi oli määrätty reitti suurelta tammelta aina pajumetsään saakka, matkaa kertyisi alun viittä virstaa. Katsojat hurrasivat innoissaan lähtölaukauksen kajahtaessa. Jänis ampaisi matkaan niin lujaa, että pian ainoastaan kurkun kokoinen häntätupsu vilahteli kaukana puiden lomassa. Eipä aikaakaan kun ripakinttu jo laukkasi tuuletellen maaliin, pisti kessuksi ja jäi naureskellen odottelemaan kuoriveikkoa. Monen tunnin kuluttua vanha rupinen kilppari viimein löntysti maaliin ja kaikki katsojat puhkesivat hurraa-huutoihin. Mitä helvettiä te möykkäätte, karjui jänis. Minähän olin maalissa monta tuntia aikaisemmin. Taidat olla vähän tyhmä, nauroivat katsojat. Kilpparilla oli niin paljon pienempi tasoituskerroin että voitto on ylivoimaisesti hänen. No voi sun perkele, ähisi jänis. Unohdin aivan nuo typerät tasoitukset. Onko tässä mitään järkeä että viimeinen on ensimmäinen tuhisi jänis raivoissaan. Kilppari vilautti pitkäkorvaiselle keskaria ja häipyi dokaamaan. Sen pituinen se hyvää yötä ja kauniita unia.

Ja minä kun luulin, että saisin jonkun kivan itsekeksityn sadun, mutta ei ne miehet parempaan näköjään pysty :D