IRC-Galleria

Jumalan meihin istuttama rakkaus on uhrirakkautta. Voi kuinka tästä voisi niin paljon kirjoittaa.. Henkilökohtaisen elämämme uhri rakkauksesta Jumalaan ja Jeshuaan Messiaaseen. Mestarimme Messiaamme uhrirakkaus ihmiskuntaa kohtaa. Sinun ja minun uhrirakkautemme lähimmäisiä kohtaan, sen luonne ja sävy, mutta myös sen tarkoitus ja palvelumuoto ym.. Jumalan ei tarvitse enää uhrata ja hyvittää meille mitään, Hän teki ja täytti jo kaiken. Kuten Mestarimme eli, tulisi meidänkin. Millainen Hänen luonteensa oli, sellainen meilläkin tulisi olla. Voisimme tutkia Jeshuan persoonan ja luonteenpiirteitä eri henkilöitä kohtaan, eri tilanteita kohtaan. Voimme tutkia Hänen suhdetta Taivaalliseen Isään. Voimme tutkia syvältä, tehdä kuin suurta vakoa peltoon, että voisimme hieman tuntea Jumalan rakkauden arvoitusta.

Jumalan rakkaus on uhrirakkautta. Se mitä Hän vaikuttaa uskovissa, se rakkaus on samanlaista, kuin Hän on. Voinemme tutkia enemmän Jumalan Sanasta Jumalan Pyhyyttä ja rakkautta, myös Jumalan pelkoa ja vihaa. Ja tällöin huomata että Jumalan rakkaus on jotakin, paljon ylevämpää kuin mitä me ikinä käsitämme. Ihminen rakastaa vain rakastettavia asioita, Mutta Jumala rakastaa hyljättyjä, kurjia, tarvitsevia, rikkinäisiä, haavoitettuja, syrjittyjä, yksinäisiä... Mutta niitä varten ei tipu apua Häneltä, joilla on jo kaikki, jotka ovat jo päteviä, terveitä ja pärjäävät omassa itsessään. Kuten Jeshua sanoi että eivät terveet tarvitse parantajaa, eikä myöskään epäuskossa anovat tule saamaan sitä mitä anovat Herralta. Jumalan rakkaus on kyllä kärsivällinen odotuksessaan... maailma riepoo ihmistä, kuorii ja rikkoo... ja se on hyvä. Ilman sitä, ihminen ei tarvitse Jumalan apua eikä voi sitä vastaanottaa. Jumalan rakkaus on luonnonvastaista, se toimii eri tavoin kuin ihminen. Jumalan rakkaus on erikoista.

Kuka Häntä voi käsittää tarpeeksi. Ehkä se joka tekee katuevankelistana hommia, tai vankilassa tai kan-kodeissa. Itse en vaan kykenisi... olen niin pumpuliuskova toisiin verrattuna. Niihin jotka todella itkee itkevien kanssa, ja menettää yöunet esirukoustensa tähden. Jotka unohtavat perheensä ja pitävät haaskojen elämää ykkössijalla. Jotka laittavat koko elämänsä likoon Jumalan rakkauden pakottamana. Minä en kykenisi, se murtaisi minut hetkessä. En vaan kestäisi sitä tuskaa.. en kestäisi kantaa niin suuria kuormia. Joillekin on annettu se ominaisuus. Se on ihme. Missä on ikinä uskovia läsnä, koen että yksi kipeimpiä ja tärkeimpiä tarpeitamme olisi se että julistaisimme evankelimia ja Jumalan Sanan opetuksia. Koska kun olemme uskossa, niin seuraavaksi tärkein asia olisi ja tarve olisi meidän kasvaa uskossa ja saada ravintoa.

Jumalan Sana ei kuitenkaan koskaan tyhjänä palaja. Vaan aina se tekee tehtävänsä. Jos joku Jumalan Sanan tosi asia, kolahtaa ja sattuu, se on silloin osunut sinne minne juuri pitääkin osua. Ja se aikaan saa itsetutkiskelua ja parannusta. Tai sitten voimakkaan torjumisen. Joillakin on erilainen sävy tuoda esille Jumalan Sanaa. Mitään ei jaeta, ellei sitä anneta. Jos se sopii minulle, se sopii jollekin muullekin. Minun teot on hyvin hyvin vähäisiä... täytyy sanoa. En ole Martta, olen Maria. Mutta vaikka en ole palvelija, niin Herra silti minua rakastaa ja antaa sanoja ja ajatuksia. Kun minulla edes on tämä, niin käytän sitä. Mitä muuta minulla on. Ei mitään muuta, kuin tämä. Olen huono palvelija, mutta hyvä oppilas.. ehkä minusta joskus tulee palvelija. Vaikka minut on voideltu kirjoittamaan hengellisiä asioita, puhumaan niistä... en kuitenkaan ole Jumalan edessä turha, vaikka voi olla että voittopalkintoni Taivaassa on pienempi, kuin sillä joka palvelee teoilla, oli henkilökohtainen Jumala suhden läheinen tai etäinen.

Tunnen tavallaan itseni huonoksi, kun en tee ihmisille hyvää.. kun en vaan kykene. Kun en kykene menemään auttamaan kurjia, vanhoja ja heikkoja... Ne jotka kykenee, ne on Jumalan edessä totisesti suuria. Minulla ei ole kuin tämä. Vain tämä avu.. ja kun minulla on se, käytän sitä uskollisesti. Vaikka minusta (ihmisestä) se on pieni asia, mutta se ei ole Jumalasta. Minä olen pieni Jumalan edessä -Hän on suuri. Minä vain haluan tahdon tehdä sitä mihin minulla on lahjoja ja kykyä... ei minulla muuta ole. Ja minun on oltava uskollinen Jumalalle... Jotkut ei halua että kirjoitan hengellisistä asioista, ja määräävät kuinka tulisi kirjoittaa... mutta ei minulla ole muuta palvelustehtävää.

Minun palvelutehtäväni edellyttää aina sitä että elän Jumalan lähellä ja pidän lyhyet tilivälit Hänen kanssansa. Että karsin elämsätä asioita, ja omistaudun Hänelle. Olen monista asioista luopunut, mitkä on olleet Jumalan mielen vastaisia asioita. Mutta en voisi olla muutoin Hänelle otollinen. En voisi opettaa Sanaa, jos Jumala olisi minulle etäinen ja tuntematon. En voisi julistaa sanoillani, jos en tekisi kuten opetan, tai ojentaudu sen mukaan. Minultakin paljon vaaditaan. Minun täytyy elää lähellä Jumalaa. Sanomani on usein ehkä joistakin ahdasmielistä, mutta minun tieni on ahdas.. ei lavea. Ja se on edellytys sille että voin tuntea Jumalaa ja puhua Hänestä.