IRC-Galleria

Jumalan meihin istuttama rakkaus on uhrirakkautta. Voi kuinka tästä voisi niin paljon kirjoittaa.. Henkilökohtaisen elämämme uhri rakkauksesta Jumalaan ja Jeshuaan Messiaaseen. Mestarimme Messiaamme uhrirakkaus ihmiskuntaa kohtaa. Sinun ja minun uhrirakkautemme lähimmäisiä kohtaan, sen luonne ja sävy, mutta myös sen tarkoitus ja palvelumuoto ym.. Jumalan ei tarvitse enää uhrata ja hyvittää meille mitään, Hän teki ja täytti jo kaiken. Kuten Mestarimme eli, tulisi meidänkin. Millainen Hänen luonteensa oli, sellainen meilläkin tulisi olla. Voisimme tutkia Jeshuan persoonan ja luonteenpiirteitä eri henkilöitä kohtaan, eri tilanteita kohtaan. Voimme tutkia Hänen suhdetta Taivaalliseen Isään. Voimme tutkia syvältä, tehdä kuin suurta vakoa peltoon, että voisimme hieman tuntea Jumalan rakkauden arvoitusta.

Jumalan rakkaus on uhrirakkautta. Se mitä Hän vaikuttaa uskovissa, se rakkaus on samanlaista, kuin Hän on. Voinemme tutkia enemmän Jumalan Sanasta Jumalan Pyhyyttä ja rakkautta, myös Jumalan pelkoa ja vihaa. Ja tällöin huomata että Jumalan rakkaus on jotakin, paljon ylevämpää kuin mitä me ikinä käsitämme. Ihminen rakastaa vain rakastettavia asioita, Mutta Jumala rakastaa hyljättyjä, kurjia, tarvitsevia, rikkinäisiä, haavoitettuja, syrjittyjä, yksinäisiä... Mutta niitä varten ei tipu apua Häneltä, joilla on jo kaikki, jotka ovat jo päteviä, terveitä ja pärjäävät omassa itsessään. Kuten Jeshua sanoi että eivät terveet tarvitse parantajaa, eikä myöskään epäuskossa anovat tule saamaan sitä mitä anovat Herralta. Jumalan rakkaus on kyllä kärsivällinen odotuksessaan... maailma riepoo ihmistä, kuorii ja rikkoo... ja se on hyvä. Ilman sitä, ihminen ei tarvitse Jumalan apua eikä voi sitä vastaanottaa. Jumalan rakkaus on luonnonvastaista, se toimii eri tavoin kuin ihminen. Jumalan rakkaus on erikoista.

Kuka Häntä voi käsittää tarpeeksi. Ehkä se joka tekee katuevankelistana hommia, tai vankilassa tai kan-kodeissa. Itse en vaan kykenisi... olen niin pumpuliuskova toisiin verrattuna. Niihin jotka todella itkee itkevien kanssa, ja menettää yöunet esirukoustensa tähden. Jotka unohtavat perheensä ja pitävät haaskojen elämää ykkössijalla. Jotka laittavat koko elämänsä likoon Jumalan rakkauden pakottamana. Minä en kykenisi, se murtaisi minut hetkessä. En vaan kestäisi sitä tuskaa.. en kestäisi kantaa niin suuria kuormia. Joillekin on annettu se ominaisuus. Se on ihme. Missä on ikinä uskovia läsnä, koen että yksi kipeimpiä ja tärkeimpiä tarpeitamme olisi se että julistaisimme evankelimia ja Jumalan Sanan opetuksia. Koska kun olemme uskossa, niin seuraavaksi tärkein asia olisi ja tarve olisi meidän kasvaa uskossa ja saada ravintoa.

Jumalan Sana ei kuitenkaan koskaan tyhjänä palaja. Vaan aina se tekee tehtävänsä. Jos joku Jumalan Sanan tosi asia, kolahtaa ja sattuu, se on silloin osunut sinne minne juuri pitääkin osua. Ja se aikaan saa itsetutkiskelua ja parannusta. Tai sitten voimakkaan torjumisen. Joillakin on erilainen sävy tuoda esille Jumalan Sanaa. Mitään ei jaeta, ellei sitä anneta. Jos se sopii minulle, se sopii jollekin muullekin. Minun teot on hyvin hyvin vähäisiä... täytyy sanoa. En ole Martta, olen Maria. Mutta vaikka en ole palvelija, niin Herra silti minua rakastaa ja antaa sanoja ja ajatuksia. Kun minulla edes on tämä, niin käytän sitä. Mitä muuta minulla on. Ei mitään muuta, kuin tämä. Olen huono palvelija, mutta hyvä oppilas.. ehkä minusta joskus tulee palvelija. Vaikka minut on voideltu kirjoittamaan hengellisiä asioita, puhumaan niistä... en kuitenkaan ole Jumalan edessä turha, vaikka voi olla että voittopalkintoni Taivaassa on pienempi, kuin sillä joka palvelee teoilla, oli henkilökohtainen Jumala suhden läheinen tai etäinen.

Tunnen tavallaan itseni huonoksi, kun en tee ihmisille hyvää.. kun en vaan kykene. Kun en kykene menemään auttamaan kurjia, vanhoja ja heikkoja... Ne jotka kykenee, ne on Jumalan edessä totisesti suuria. Minulla ei ole kuin tämä. Vain tämä avu.. ja kun minulla on se, käytän sitä uskollisesti. Vaikka minusta (ihmisestä) se on pieni asia, mutta se ei ole Jumalasta. Minä olen pieni Jumalan edessä -Hän on suuri. Minä vain haluan tahdon tehdä sitä mihin minulla on lahjoja ja kykyä... ei minulla muuta ole. Ja minun on oltava uskollinen Jumalalle... Jotkut ei halua että kirjoitan hengellisistä asioista, ja määräävät kuinka tulisi kirjoittaa... mutta ei minulla ole muuta palvelustehtävää.

Minun palvelutehtäväni edellyttää aina sitä että elän Jumalan lähellä ja pidän lyhyet tilivälit Hänen kanssansa. Että karsin elämsätä asioita, ja omistaudun Hänelle. Olen monista asioista luopunut, mitkä on olleet Jumalan mielen vastaisia asioita. Mutta en voisi olla muutoin Hänelle otollinen. En voisi opettaa Sanaa, jos Jumala olisi minulle etäinen ja tuntematon. En voisi julistaa sanoillani, jos en tekisi kuten opetan, tai ojentaudu sen mukaan. Minultakin paljon vaaditaan. Minun täytyy elää lähellä Jumalaa. Sanomani on usein ehkä joistakin ahdasmielistä, mutta minun tieni on ahdas.. ei lavea. Ja se on edellytys sille että voin tuntea Jumalaa ja puhua Hänestä.

[ Elämän syleilyssä... monimuotoisuutta... mietiskelyä.. ]

Minä olen tosi huono käytännön asioissa... ne aina siirtyy ja siirtyy ja siirtyy... mutta sitten aivohommissa olen tosi taitava... Ajattelen usein tekeväni jotain, mutta en koskaan tee sitten sitä, jos se on käytännöllistä asiaa. Kotini on aika keskeneräinen, olen saamaton mitä tulee järjestyksen ylläpitoon, pitkitän kaikkea... en sopisi ikinä töihin siivous alalle tai ruoanlaitto-alalle, kotiapulaiseksi tms... Joskus nuorempana siirtelin aina huonekaluja sinne ja tänne ja piristin itseäni, ompelin tyynyjä ja verhot ym.. nyt ei ole vuosiin kiinnostanut toteuttaa sellaisia asioita. On samat verhot vaan ja huonekalut pysyy paikallaan ja monet asiat unohtuu ja jää hoitamatta.

Mutta vaikka kotini on mitä on, niin jotkut asiat on minulla tosi tiptop... esim. kaikki vaatteeni on henkareissa ja niitä on paaljon. Kymmenen vuotta sitten ne oli komerossa ja aina meni sekaisin... miten sattuu.. Nyt on niin helppoa ottaa ne esille ja ne on sileitä aina ja niistä on helppo valita ja vertailla. Sitten olen pyykkien suhteen tarkka, eli pesen aina kun on aika. Vaatevalikoiman tähden monia vaatteita ei tarvitse pestä kuin pari kertaa vuodessa, joitakin taas useammin... Tietokoneeni hallinta on täysin minun hallinassa, tiptop. Tietokone-työtasoni on aina epäjärjestyksessä. Joissakin asioissa olen mahdoton pilkunviilaaja, joissakin ei sitten millään.

Lattioilla on läjä tietokoneen ym... johtoja... niiden yli aina pitää astua... minnekähän ne saisi piiloon... Sitten kun näitä asioita mitä kohtaan kiinnostus lähtee, niin tulee aika sitten lienee niistä luopua... mutta semmosta... niistä siis tulee rasitteita. Kun joskus menen naimisiin tarvitsen vaatteilleni 2-3 metriä tankotilaa. Ripustaisin myös verhot ja pitkät liinavaatteet henkareihin, ellei ne kaikki olisi jo varattuja. Usein on tullut sellainen olo, että tyhjentäisin koko asunnon, jättäisin vaan tietsikan, pesukoneen ja pakastimen ja makkarin ennalleen ja kaikki muut joutaisi pois. Ja sitten laittaisi ison valkoisen muhkean ylellisen kulmasohvan olohuoneeni nurkkaan... ja pari tosi isoa paksua mattoa... ja sinä olisi koko olohuoneen sisustus... Mutta ne kissat.. ne kissat...

Minun elämäni tarvitsisi todella käytännön tasollakin mullistuksen... en ole mihinkään kovin tyytyväinen... sisustus makuni on muunlainen kuin mitä minulla on täällä kotonani... minulla muuttuu tyyli ja mieltymykset vuosien saatossa. Ennen minulla oli hirveesti viherkasveja ja hoidin niitä kauhean paljon... mutta siitäkin vaan pääsee irti. Joskus käytin parin vuoden ajan kissoja näytelyissä, samoin kasvatin niitä... sekin hiipui. Minulla asiat vaihtuvat parin vuoden sykleissä... Joskus kun olen ollut jossakin hengellisessä kokouskampanjassa mukana, niin sitten palatessa kotia, on tuntunut että kaikki mammona on rasitetta ja riippuvuutta.. ja jopa ikäänkuin taakka.

Joskus olen sellaisen jälkeen rivakasti laittanut krääsää pois ja laittanut jonnekin minne niitä on tarvittu. Enkä ole koskaan katunut kun olen jostain luopunut. Koskaan minulta ei ole puuttunut mitään. Krääsä on tavallaan kivaa. Enää tosin en osta sellaista, tai sitten satunnaisesti vain. Krääsää on kaikki omaisuus loppujen lopuksi. Joskus ehkä luovun noista (242 kappaleesta) hengellistä kirjoista mitä minulla on, kun Raamattu ainoastaan riittää, nytkään niitä kirjoja ei tule luettua. Kaikki epäolennainen riisutaan pois, vain se mikä on oleellista, se jää. Tarpeellista on vain niin vähän... Voihan sitä käydä näyteikkuna ostoksilla... eli ei osta mitään.. itsekin harrastan sitä jonkun verran... kun jotain on ihaillut... niin siinä se. Ei ole pakko ostaa sitä.

Kuuntelen Ray Boltzin laulua ``Thank You`` toistona. Voi kun se on niin koskettava ja herkistävä. Tämän tekstin sisältö on sen tunnelman aikaansaannosta. Se todella herkistää ja jotenkin sisin avautuu. Ihana laulu... kiitos Jumalalle.. Kiitos Herralle... Kiitos Vapahtajalleni... Pitäisiköhän minun toteuttaa se unelma. Eli hankkia se valkoinen kulmasohva ja matot... Ja ne mitä täällä nyt on, ne laittaa pois... Mutta kun ei yksin viitsi tai jaksa ja ei saa aikaiseksi mitään. Haluaisin elää valkoisessa huokeasti sisustetussa kodissa, jossa ei yltäkylläisyys tukahduttaisi.

Monesti kun olen ulkona niin näen sisäisin silmin kotini sellaisena. Ja tunnen että se olisi minua ja tahtoisin astua sellaiseen kotiin. Ei tälläiseen. Kun tulee talvi, niin pitäisin valkoisena koko asunnon. Ja minulla olisi kukkasia aina esillä. Joku valkoinen kreikkalaistyylinen kukkapylväs olisi hieno. Ja runsaasti valoa tietenkin. Unelman toteutuminen edellyttäisi että minulla ei olisi kissoja. Ja se ei olisi tas mukavaa. Yksinäisenä ollessa ne on minulle tärkeitä. On jotain huolehdittavaa, joku joka aina muistuttaa olemassa olosta ja jolle voi höpötellä ja joskus paijata.

(jakso 2)

Minulla on niin herkkä olo ollut tämän illan. Sellainen riisuttu olo. Taivas ikävän kaltainen olo. Minä kaipaan unelmiani. Jotenkin minun sisässä on jotain joka kaipaa taivaankotiin. Jotain mikä on jo luovuttanut. Mutta elän ja syön ja olen. Mutta tavallaan olen jo irti. Unelmani täyttyvät taivaassa. Jospa Jumala toteuttaisi unelmani ja antaisi jonkun raivata vanhat asiat pois elämästäni. Tämä ei ole turhamaisuutta, vaan se on minua ja se on näkyni. Olen taivassydän - heavenheart. Laulun sanoin vapaasti muotoillen; Sodan jälkeen.. heidät puetaan valkoisiin vaatteisiin, ei enää itkua, ei enää parkua, sillä kaikki kyyneleet on pyyhitty pois heidän slmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, pois on kipu, pois on tuska, itse Jumala on heidän valonsa. Ah.. rakkaani.. mitä onkaan elämä täällä, vain varjoa Isän Jumalan Valtakunnasta, kirkkauden ja valkeuden maasta. Saatko maistaa ja kokea Hänen läsnäoloaan jo tässä ajassa. Saatko tuntea Hänet omanasi.. leväten Hänessä, sillä Hänessä on lepo.

Tänä yönä 09.08... klo.00.20 alkaen on ollut internet-yhteysongelmia nettiyhteydessäni, lienee palvelun tarjoaja operoi jotakin. Joten jos kotisivustoni ei näkynyt, se johtui siitä.

Uskovatkin jakautuu kahteen ryhmään. Kuten neitsyet Raamatun vertauksessa. Niihin jotka on täynnä Pyhää Henkeä ja valvoo ja on Hengen mielisiä. Ja niihin joissa ei ole Pyhän Hengen täyteyttä, vaan he ovat täysin lihallisia mieleltään. Siispä Raamattu eritätin selkeästi sanoo että lihan mieliset, Pyhästä Hengestä täyttymättömät eivät pääse Karitsan hääjuhliin. Jos elä Pyhän Hengen täyteydessä joka päivä, niin sisällä on Jumalan valoa ja öljy, ja silloin ihminen on todellakin hengellinen mieleltään. Nämä on otollisia häihin. Ei ne jotka eivät täyty Hengellä ja näin ollen vaeltavat lihassa, omassa voimassa ja mielessä ja sokeudessa.

Näin on Raamattuun kirjoitettu että tyhmät jää maan päälle ja viisaat neitsyet lähtee yläilmoihin. Neitsyeihin eivät kuulu pelastumattomat, vaan ne jotka on eräänä päivänä pelastuneet Jeshuan veren kautta. Raamattu puhuu Jumalan viisaudesta, joka on hullutusta maailmalle ja maailman viisaudesta joka on hullutusta Jumalalle. Eli Hengen mieli ei ole tämän maaiman viisautta ja Jumalan viisaus ei ole tämän maailman mielen mukaista.

Monet uskovat ovat sisältä aivan sammuneita, he eivät elä Pyhän Hengen täyteydessä. He eivät rakasta Pyhää Henkeä. He eivät janoa Pyhää Henkeä. He ruokkivat itseä maailmallisilla asioilla, eikä Jumalan Sanalla ja Pyhällä Hengellä. He saastuttavat itseään maailman jätevesillä. Eivät juo ja ammenna elävää taivaallista vettä sisimpään. Heissä on vain jumalisuuden ulkokuori, mutta ei voimaa, ei valoa. Heissä ei ole mitään hyvää..

Jumalan yliluonnollinen voima siis kutsuu Karitsan häihin ne jotka valvoo... jotka ei valvo ja odota Herraa, vaan ovat mieleltään sokeita ja tämän maailman asioissa kiinni, ei Jumalassa, he jäävät maan päälle. Vain ne jotka odottaa, saavat voima ja he nousevat ja muuttuvat. Jumalan Pyhä Henki on se muuttava voima. Ja tämä voima niissä joissa sitä on on, muuttaa heidät yhtenä hetkenä Jeshuan kutsuessa valvovan seurakunnan luoksensa.

Raamattu sanoo myös että morsiamen täytyy puhdistua Karitsan veressä. Jeshua siis edellyttää että neitsyeiden tulee olla jatkuvasti Hänen häävaatteissaa, jatkuvasti valmiina. Jatkuvasti pyhittyneenä Hänelle. Jatkuvasti olla Hänen verilähteensä alla, jatkuvan virran puhdistettävana. Eli uskovat on jaoteltavissa todellakin!

Kuulutko sinä valvovien uskovien joukkoon, vaan oletko nukkuva uskova? Valvotko että pysyt raittiina joka hetki, vai elätkö lihallisen mielesi mukaan, harrastammalla sellaisia asioita, jotka erottaa sinua Jumalan tahdosta ja pyhyydestä. Jumalan Sana sanoo että joka ei seuraa Jeshuaa ei voi olla otollinen hänelle. Joka siis tahtoo etsiä omaansa, eikä sitä mikä on ylhäällä, ei tule olemaan osallinen vanhurskasten ylösnousemukseen.

02.10-02.10-06 =1 vrk. Teetä join, ei ollut nälkä
21.08-21.08-06=01vrk (100gr suklaata, join mehua & kofeiinitonta kahvia 52.7kg)
04.08-04.08.06 =01vrk pe-paastopäivä, vain 4 viipaletta juustoa & kivennäisvesi- light mehua.
16.07-16.07.06 =01vrk syömättä & juomatta, olin Lohtajalla Ohtakarissa & Kokkolassa
04.07-05.07.06 =02vrk (lähtöpaino 51.0)
01.06-07.06.06 =07vrk (mehu, tee, light-glögi; alin paino:48.8)
13.05-13.05-06 =01vrk la-viilipaasto
10.05-11.05-06 =02vrk (ke ja to)
05.05-06.05-06 =02vrk (pe-la sapatti-paastopäivät)
05.04-07.04-06 =03vrk (suklaa teki paastostani hävikin)
25.03-26.03-06 =02vrk
20.03-21.03-06 =02vrk
01.01-17.03-06 =76vrk (paino putosi 40.8 kiloon alimmillaan)
10.11-31.12-05 =52vrk
11.08-21.09-05 =43vrk (sis.kokopaastoa 8-9 vrk:tta.)
27.06-07.07-05 =11vrk (join maitoa, ja söin makeisia)
24.06-25.06-05 =02vrk
24.01-18.02-05 =26vrk.
06.10-10.10-04 =05vrk.
24.09-26.09-04 =03vrk.
08.09-09.09-04 =02vrk.
01.06-18.06-04 =18vrk.
09.05-13.05-04 =05vrk.
19.04-20.04-04 =02vrk.
25.02-22.03-04 =27vrk.
08.01-19.02-04 =43vrk. (teetä maidolla, mehua ja karkkeja söin)
12.12-19-12.03 =08vrk
01.10-12.10-03 =12vrk
04.08-20.08-03 =17vrk
10.06-30.06-03 =21vrk
25.05-09.06-03 =16vrk
28.03-10.04-03 =14vrk
09.03-25.03-03 =17vrk

Nonstop 2005-2006:
128 vuorokautta

Vuonna 2006:
98 vuorokautta (16.7)

Vuonna 2005:
132 vuorokautta

Vuonna 2004:
105 vuorokautta

Vuonna 2003:
105 vuorokautta

??? vuorokautta yhteensä vuodesta 2003- tähän asti. En ole laskenut tähän mukaan aikaisempia jaksoja. Koska silloin paastosin esim. kahden karjalanpiirakan vuorokausi annos kuurilla monta viikkoa tai parin kananmunan kuurilla, tai maitolitra kuurilla useamman viikon peräkanaa. Vaikka tavallaan oli nekin paastoja.

- --- -- -- --- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --- -- -- -- --- -- -- -- -- --- -- -- --- --- --

(50.30) - - - - - (41.00) - - - - - (42.00) - - - - - ( 46.10) - - - - - painot
(16.04) - 87cm. (13.03) - 84cm. (03.03) - 84cm. (20.02) - 84cm. lantio
(16.04) - 79cm. (13.03) - 65cm. (03.02) - 73cm. (20.02) - 75cm. a-vyötärö
(16.04) - 47cm. (13.03) - 44cm. (03.02) - 43cm. (20.02) - 47cm. reisi
(16.04) - 14cm. (13.03) - 14cm. (03.02) - 13cm. (20.02) - 14cm. ranne
(16.04) - 78cm. (13.03) - 76cm. (03.02) - 78cm. (20.02) - 80cm. povi
(16.04) - 73cm. (13.03) - 67cm. (03.02) - 67cm. (20.02) - 70cm. r:n alus
(16.04) - 68cm. (13.03) - 61cm. (03.02) - 62cm. (20.02) - 63cm. y-vyötärö
(16.04) - 23cm. (13.03) - 21cm. (03.02) - 21cm. (20.02) - 22cm. käsivarsi
(16.04) - 32cm. (13.03) - 30cm. (03.02) - 31cm. - - - - - - - - - - kaula

Tarvitsemme pyhityspuheita, pyhitysoppia, pyhitykseen liittyviä neuvoja. Minua suorastaan masentaa ja ärsyttää sellainen asia, että sivuutetaan meidän osuutemme uskonelämässä ja suhteessamme Jumalaan, haastaa toisia ja itseämme pyhittymään ja erottautumaan maailmasta ja tavoittelemaan Jumalaa elämäämme. Olemme aivan liian penseitä uskovia! Minäkin olen, liian laiska muuttuakseni velä enemmän Luojan tarkoittamaksi ja Häntä muistuttavaksi. Meidän siis todella tulee ottaa itseämme kiinni ns. niskasta ja asettaa itsemme kuuliaisuuteen ja Jumalan edessä aitoon nöyryyteen.

Olen liikaa lukenut vain armosta ja rakkaudesta, se on liian yksipuolista. Meidänkin pitää tehdä jotain. Meidänkin pitää antaa Jumalalle itsemme. Ei niin että Hän antaa, vaan että me annamme itsemme ja elämämme Hänelle. Meidän siis tulee pyhittäytyä. Tulee antaa itsemme Hänen muokattavakseen, erottautua Hänelle. Irtautua siitä mikä ei kuulu pyhän ihmisen elämään. Meidän olisi hyvä harjoittaa rukousta, todistamista, sanan tutkimista ja paastoa. Meidän olisi hyvä myös luopua mässäilystä, maailmallisesta imagosta, maailmallisten juonien seuraamisesta, uskon asioiden salaamisesta ja häpeämisestä.

Kun erottautuu Jumalalle, niin se on pyhitystä, ja tarkoittaa sitä että on jostakin tullut irroitetuksi. Jumala ei muuta meitä vasten tahtoamme ja väkisin. Mutta Hän tahtoo muuttaa meitä. Hän haluaa niin. Mutta se ei ole automaattista. Jo riittää se että aina vaan Jumala antaa ja antaa ja antaa... Hän tekee ja me määräämme Häntä... me elämme kuin mitkäkin penikat, emmekä itse tahto mitään tehdä omasta puolesta. Meillä on kutsu seurata Jeshuaa Messiasta. Meidät on kutsuttu. Ei pakotettu. Kuka ottaa kutsun vastaan, ja antaa itsensä Jumalalle. Kuka haluaa pyhittäytyä?

Tällä pyhittäytymisellä ei ole sen asian kanssa nyt yhteistä liitäntää, että pelastatumme ja olemme pyhiä sen perusteella. Ei, pyhittäytyminen on harkinnallista ja sitoutuvaa. Se ei tapahdu ilman valintaa ja ilman Häneen sitoutumista. Pyhittäytyminen tapahtuu vapaasta tahdostamme, Jumalan ehdoilla, ei omilla. Henkilökohtaisen uskon elämän tarkoitus on pyhittäytyä. Jeshua itse saarnasi pyhitysoppia, kuten Paavali myös. Jeshua sanoi, että olkaa pyhät ja nuhteettomat, kuten teidän Taivaallinen Isänne on Pyhä.

Siis me emme tule automaattisesti sellaisiksi. Vaan se on sitä, että pysyy Hänessä erottautuneena maailmallisista epäpyhistä asioista. Armo on tietenkin olemassa, meidän rikkomuksiamme tähden olemassa, joita teemme esim. pelon, vahingon, ymmärtämättömyyden tai heikkouden tähden. Mutta jos tahallemme teemme syntiä, ei ole enää uhria meidän edestämme. Tässä pieni puhe. Voi olla että kirjoitan lisää tästä, kun sitä mietiskelen ja se riippuu tietenkin, siitä miten te ajattelette ja niistä ajatuksista mitä kirjoitatte tänne.

Onko sinulla herkkä omatunto. Jos tunnet että et saa tehdä, valita tai mennä jonnekin omassatunnossasi, niin kuitenkin yliminälläsi teet toisin. Onko sinulla aina niin että teet asioita omantuntosi mukaan? Vai voittaako yliminä tai tunteet tai himo sen. Mitä tapahtuu jos teet vastoin omaatuntoasi? Mitä silloin koet? Minä koen syyllisyyttä. Entäpä sinä?

Kuinka paljon me sodimme itseämme vastaan. Kuinka paljon me teemme omaatuntoa astaan rikkomuksia. Päätämme, lupaamme, mutta jostakin syystä vaan teemme toisin.Päätämme edeltäkäsi että emme osta, mutta ostammekin ihan kuin olisimme jonkun ohjelman varssa, ja sitten kadumme ja tunnemme syyllisyyttä.

Tai sitten olemme omassatunnossa varmoja jostakin periaatteesta, ja kun menemme keskustelemaan, niin heti annamme periksi kiusaukselle tai muiden annamme vaikuttaa itsemme, jolloin omatuntomme saa astua syrjään. ja sen jälkeen koemme syyllisyyttä. Aina kun teemme väärin, toimimme väärin omaatuntoamme vastaan, siitä tulee syyllisyys ja arvottomuuden ja huonouden tunne.

Sinä voit kuten minä, kokea omassatunnossa sitoutuneesi johonkin asiaan, joka on sinun asiasi, luvanneesi itsellesi ja Jumalalle jotakin, mutta kukaan muu ei koe asiaa omassatunnossaan samankaltaisesti. Mutta se ei ole niin että tottelemme toistemme ideologioita ja nökökantoja, mielipiteitämme, tunteitamme tai yliminäämme, vaan omaatuntoa.

Sinä voit omassatunnossa kiusaantua asioista, mistä toinen taas ei koe mitään ongelmaa. Mutta jos et koe ongelmaa, et voi ajatella että toinen ei voisi kokea, eli se olisi vain jotakin fanatiikkaa. Mutta sinulla voi taas olla liian salliva seula omassatunnossi, jota taas toinen ei voi missään tapauksessa omaksua.

Miksi näin on? Mistä aiheutuu syyllisyyden tunne? Mikä sen aikaan saa? Entä mistä tapahtuu omaksunnat, omantunnon määrittämät rajat ja ohjeet, joita noudatetaan. Miten voi selittää mikä on omatunto? Omatunto ei ole tahtomme, tunteemme... mitä se siis on?

Omatuntomme ei ole koskaan likaisuutta edustava, pahoja asioita edustava, pahuuteen kehoittava asia. Vaan aina se on moraalinen, varjeleva ja johdattava. Joskus koen että voin vaikuttaa omaantuntoon ottamalla hyviä asioita vastaan, päättämällä jotakin, ja omatunto sitoutuu siihen, kun se on hyvä asia.

Omassatunnossa voin kokea että joku ruoka ei ole minua varten, joku käytöstapa ei ole minua varten, joku päätökseni ei ole viisas, joku pukeutumiseen liittyvä asia ei ole minua varten ym... Jos sitten teen tosin, tulee syyllinen olo, joudun ojentamaan tahtoani, joka taas valitsi silloin väärin, eikä kunnioittanut sisäistä minua.

Mitä jos joudut johonkin pakkotilanteeseen, työhön tai muuhun, jossa joutuisit toimimaan omaatuntoasi vastaan. Jossa joutuisit pakosti tekemään vastoin etiikkaasi? Joka ikinen päivä kantaisit syyllisyyttä. Sillä mitä omassatunnossa olet omaksunut, se pysyy siellä loppuun asti. Sitä ei voi karttaa ja paeta.

Ihminen voi paaduttaa yliminällä omantuntonsa, lakata kunniottamsta Jumalaa, minuuttansa, omaa henkeänsä, ja olla orja, orjuutettu. Koko aika yliminä pitää sisäistä minuutta rangaistuksessa, syyllisyydessä, vankina ja hallittavana. Vaikka omantunnon tulisi ohjata ihmistä, hallita ihmistä, vaikuttaa ihmiseen. Jos ihminen on uskollinen omalletunnolle, hän on vapaa sisäisesti.

04.08 to-yö:
Aloitan paaston tänään. Juon vaan mehua ja maitoa teessä, jos maltan. Lihan syönnin aion muutenkin lopettaa. Minulla ei ole varsinaista tavoitetta. Mutta uskon että viikon aikana ne tavoitteet kirkastuu. Myös paaston aikana toiset tavoitteet menee kärjestä pois, ja tulee uusia tilalle. Paaston aikana siis voi olla eri tavoitteita vuorollaan, tai monia yhtaikaisesti. Nyt on perjantai aamuyö. Alkaa sapatti illalla. Tahdon palvella Jeshuaa Messiasta. Tahton olla hengellisempi. Tahdon omistautua Hänelle. Tahdon tuntea Häntä, olla Hänen lähellä. Kuulla Häntä. Tässä on alkutavoite. Haluan myös laittaa oman kehoni likoon. En aseta mitään vähimmäis tai enimmäs -kestoaikaa. Haluan saada selvyytä elämääni. Haluan olla hengellisesti palavampi ja otollisempi. Haluan olla Jumalan lapsi, oikeesti, luovuttaa Hänelle itseäni. Näin nyt päätän. Ja annan tämän alun ja itseni Jumalan ja Pyhän Hengen ja Mestarini Jeshuan käteen - amen! Normaalitilani on paasto. Kun syön, olen epänormaalissa tilassa, hallitsemattomassa tilassa. Nyt palaan normaaliin rytmiin. Kiitos Jeesus, että autat tuet ja kuulit tämän. Tunnen sinun läsnäolosi, se alkoi heti. Kiitos sinulle Jeshua Messias - Immanuel - amen! Olen täysin varma! En epäile! Ja anon uskossa. Ja ojentaudun sen mukaan, mihin uskon, mitä toivon ja mitä anon.

05.08 pe-yö:
Minun veriarvoni on erittäin hyvät. Joten voi vetää nyt pitkän paaston jälleen. Minulla ei ole tänään ollut erikoista nälän tunnetta, jota en olisi kestänyt. Tunnen kyllä nälkää, mutta yliminäni ei ole sen hallinassa. Vaan se on poissa hallinnasta. Alkaa tulla jo sellainen paastoava mielenlaatu minuun, sellainen vire. Eli sellainen tyhjyys ja odottavuus. Myös sellainen turha iloisuus ja turhat ajatukset alkavat tuntua haluttomilta. Alkaa tulla sellainen tuttu olo. Kun tulee tyhjyys ja turhuuden olemisen tunne, niin siihen tulkoon sitten Jumalan läsnäolo. En näe mitään erikoista ja tavoiteltavaa maallisia asioita kohtaan, kaikki ne on arvoituksia. Myöskään en näe ja tiedä mitä Jumalan aikoo antaa, ja mitä Hän tahtoo tehdä minussa. Joten kaikki alkaa olemaan minulle suurta kysymystä. Sellainen henkinen väsymys tulee minuun. Kuuntelen Paul Wilburia, se lisää minussa yksinäisyyden tunnetta. Se tavallaan masentaa minut. Mutta se on hyvä asia. Koska lihallinen tekopirteys voi olla este Jumalan kokemiseen ja läsnäoloon. Mutta minun ei tule paeta tätä oloa. Vaan mennä siihen, ja sitten Jumala tulee luokseni. Näin tapahtukoon.

Ikäväkseni pitää sanoa, että menin kaupaan ostamaan mehua, kofeiinitonta murukahvia ja maitoa. Ja sorruin ostamaan 100grammaa suklaata ja lakritsipötkön. Sittten foorumilla juttelutasoni oli todella ristiriitaista paastoavalle henkilölle. Lisäksi en osaa oikein sapattia viettää erossa foorumista. Ja illalla söin makaronia. Kaksi asiaa meni pilalle, minun puolestani. Ja söin pakastemansikoita pienen rasiallisen. Pidän sapattia arvossa, mutta en oikein osaa sitä viettää. Silloin ei pitäisi puhua omia ja tehdä omia asioita. Mutta jos en tee niin, joudun nukkumaan sen läpi, tai ainoastaan kirjoittamaan hengellisiä asioita. Ja nyt on todella vaikea saada mitään ulos. Kärsin kyllä tilanteesta. Tunnen itseni valehtelijaksi. En tahallani toimi niin, mutta kun en saa muutakaan aihetta, ja oleminen aloillaan on vain niin vaikeaa.

Kaikki ratkaisumme tai ratkaisematta jättäminen on tahdosta kiinni. On siis heikkotahtoinen, jos ei tahdo vastustella omaa luonnollista luontoa vastaan, niin ei tarvi kuin antaa olla vaan... usein sortumiset tapahtuu automaattisesti, siksi koska ei laiteta jarruja päälle, ei tahdota valita toisin. Liha on aina kaikilla heikko. Joka ikisellä se on yhtä heikko. Mutta tahtomme säätelee lihaamme. Ja tahtomattomuus on kurittomuutta. Ei huonot valinnat ole lihamme syytä. Vaan huonot valinnat ovat TAHTOMATTOMUUTEMME syytä. Hyvät valinnat ovat TAHTOMME ansioita.

Mieli ohjaa ja motivoi ihmistä, mutta tahtomme kääntää rattia eli päättää tehdä hyvin. Mutta jos emme tee tahtoratkaisua, niin automaattisesti omalla lihallisella mielellämme teemme huonosti. Moni sanoo että ihmisen ei pitäisi kontrolloida ja hallita itseään, vaan olla vapaita ja elää tunteiden mukaan. Mutta kun niin teemme, toteutamme aina omaa luonnollista olemustamme. Kun tahdomme toteuttaa Jumalan tahtoa, joka on luonnolliselle ihmisen mielelle ja omainaisuudelle vastakkaista, joudumme tahtomaan toisin, kuin muuten toimisimme. Mutta jos tahtomme ja itsehillintämme on heikko, miten kestää koetuksen edessä? Älä saata minua kiusaukseen... älä mene kiusaukseen. Älä altista itseäsi sellaiseen, mihin et kykene ja varmasti pysty.

Meillä siis on tahto. Mutta moni vierittää vastuun heikon lihan syyksi, tajuamatta mistä todella on kyse. Itselläni on vahva tahto, olen hyvin hyvin päättäväinen. Kaikki tai ei mitään ihminen. En liiku mielelläni välimaastossa. Kun sitoudun johonkin, niin sitoudun viimeiseen hiuskarvaan ja voimarippeeseen asti. Tai sitten olen sitoutumatta, jos tiedän että en voi yhtyä siihen. Syy voi olla eettinen, sellainen joka sotii minun moraalin tajuani vastaan. Tutkin itseäni ja käytän myös tervettä harkintaa alussa, mutta aloitettua jonkun, niin en kykene enää irtautumaan sitoutumisesta, ennenkuin lähes liian myöhään.

Miten tahtoa voi vahvistaa tasapainoiseksi? Yksi asia, mikä aikaansaa sen vahvistumista on Pyhän Hengen vaikutus tahtoomme. Näkee mikä on luonnollista, ja myös tuntee ja tietää mikä on Jumalan mielenmukaista. Sitten alkaa ojentua mielessä sitä asiaa kohti, omaksua sitä asiaa, joka on hyvää ja oikeaa. Ja tämä motivoi tahtoa. Tahdomme rukoilla, tahdomme kerskata messiaasta, tahdomme siunata, tahdomme rakastaa, tahdomme tehdä hyvää, tahdomme paastota, tahdomme elää nuukasti ym... Nämä on ihmisluonnon vastaisia asioita, niitä ei voi toteuttaa automaattisesti, vaan tahtomalla toimia niin.

Pitääkö tahtomisen sitten olla kovaa yrittämistä, hirveää suorittelua ja sisällissotaa - ei ei niin ole. Kun on päätetty toimia, niin se on itse asiassa hyvin helppoa. Kyse onkin siitä että pitää katseen edessä olevia asioita kohti, eikä epäile ja kuuntele ja katso kaikkea inhimillistä ja luonnollista. Kun olet oikeassa, olet Herran tiellä ja tahdossa, niin et halua ottaa vastaan mm. epäuskoa, syntiä, juoruja, mässäilyä ja ahneutta. Olet siis Jumalan tahdossa, ja Hän johtaa ja vie siitä alkaen, kun tahdoit antautua Hänelle.

Raamatun käännösprojekti, jonka tavoitteena on uudistaa vuoden 1938 kirkkoraamatun kieliasu nykyaikaiseksi, ja julkaista alkukielinen Raamattu länsimaisille ihmisille helposti luettavassa muodossa - latinalaisilla aakkosilla.

GO: [ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&act=go ]

[ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&pag=1&cat=Me3h ]

fE-Folaat 378 mmol/l (280-1040/kaikki)
fB-Leuk 4,6 E9/l (3,4-8,2/aikuiset)
B-Eryt 4,30 El2/l (3,9-5.2/naiset)
B-Hb 139 g/l (117-155/naiset)
B-HKR 1,40 (0,35-0,46/naiset)
E-MCV 93 fl (82-98/naiset)
B-Trom 211 E9/l (150-360/aikuiset)
B-La 22* mm/h (<20/naiset alle 50v)
P-TSH 3,7mU/l (0,3-4,2/kaikki)
P-B12-Vit 55l pmol/l (145-635/kaikki)
fP-gluk 3,6* mmol/l (4-6/yli 2kk)
fP-Kol 5,7 mmol/l (tavoite<5/aikuiset)
fP-Trigly 0,8 mmol/l (0,45-2,6/aikuiset)
P-K 3,4 mmol/l (3,3-4,8/aikuiset)
P-Na 139 mmol/l (137-144/aikuiset)
fP-Krea 60 umol/l (50-90/naiset)
fP-Ca 2,48 mmol/l (2,15-2,51/aikuiset)
P-ALAT 16 U/l (10-45/naiset)
P-GT 14U/l (10-45/naiset 18-39v)
fP-Kol-HDL 1,93 mmol/l (tavoite >1,0/aikuiset)
HDL/Kol 34%
fp-Kol-LDL 3,4 mmol/l (tavoite <3,0/aikuiset)