IRC-Galleria

ei ole tullut nyt kirjoitettavaa. ihmettelen sitä. ei eilen eikä nyt yölläkään.
aika erikoista.. ei ole sanoja ja sanottavaa.. ei sitä kirjoiteta ellei sitä
anneta. jos ei ole sanottavaa sydämeltä.. niin ei niitä silloin tule
puristamallakaan ulos. on aika outo olo ollut nyt kuluneen vuorokauden
aikana. en osaa määritellä sitä. jotakin uutta ehkä, edessä, sellainen
tunne, että jotakin saattaa olla edessä. en vain tiedä mitä. jotenkin..
.. no saa nähdä mitä tuleman pitää. mutta ihan kuin ... no saa nähdä
mikä on seuraava askel.. sellainen on tulossa liene.. arvelen että minulla
ei ole kykyä ottaa uusia askelia elämässä. en itse asiassa haluakaan
niitä. Vaan jatkaa tätä rataa, kuin mitä on mennytkin. Se on turvallista.
Vaikka viekin minne vie.. eihän se hyvältä näytä maalliselta näkökulmalta.
sillä en ole luovuttaja, kun olen johonkin tavoitteeseen päässyt, tulen aina
laittamaan tavoitteen syvemmälle uudestaan ja uudestaan. Mutta ei minua
pelota, aina minä voitan Herrassa, elinpä tai häviänpä, minä voitan.

[ Room 14:8 Jos me siis elämme, niin elämme Herralle, ja jos me kuolemme, niin kuolemme Herran vuoksi. Elimmepä me siis tai kuolimme, niin me olemme Herran omia. ]

Nyt katson kuviani ja myös entisiä, on jotenkin sellanen
olo, että pitkät housut ei passaa minulle. Jotenkin vaan
vastustan sellaista. Se ei tunnu naiselliselta. Mutta täytyy
pyöräillessä pitää, tosin en ole pyöräilykautta aloittanut vielä.
Mutta rakastan pitkiä hameita.. en viihdy pitkissä housuissa,
en ole oikein viihtynyt moneen vuoteen, mutta talvella, ei oikein
passaa muu, ja ulkonakin hame on hieman huono juttu.
Mutta ehkäpä minä keksin jonkin ratkaisun. En niin kauheasti
taida tykätä pyöräilystä edes. Olen kävelijä luonteinen. Olen
minä ainakin ihan kaunis. Mutta kasvoni kertovat mitä kertovat.
Mun keho on Jumalan hengen temppeli, ja haluan olla arvollinen.

Kun kuvaan kasvoja, haen niihin tunnetta, ja persoonaa.
Haen myös sensueelisuutta. Haen iätöntä syvyyttä. En halua
kasvojen olevan rumat tai määriteltävissä iällisesti. Vaan
haen tunnetta. Haen aitoa ilmettä. Myös haluan kehonkin
olevan nuoren ja rennon oloinen. Haen aina ajattomuutta.
Puhtautta ja kauneutta. En tahdo ikuistaa katoavaa, vaan
katoamattoman, mitä keho ja kasvot symboloivat, ja hohtavat.
Haluan pysäyttää ajan, ja saada täydellisen ilmeen ja muodon.
En halua ikuistaa, rappiota, syntiä tai rumuutta, vaan kauneutta,
joka heijastuu sisältä. Kun kuvaan kasvoja, niin saattaa olla
että vain yksi on se täydellinen kuva. Yksi puhuttelee. Minä
olen joskus itkenyt katsoessani kuvaani, ja säälinyt sitä
kauneutta, joka on yksi sekuntti, ja huomisen tullessa, se on
kadonnut ja ei enää uudestaan koettavissa ja tavoiteltavissa.
Minä rakastan tavoitella täydellisyyttä, olenhan Luojan tytär.

Rakastan surullisia kasvoja, rakastan elävän vakavia kasvoja.
Selllaisia joissa on tunnetta. Toisinaan näen jonkun kuvan, ja
se pysäyttää. Joskus lukea tunteita niistä suoraan, kun niin
aitoja ovat. Ja joskus rakastaa niitä kasvoja, samaistuu niihin.
Joskus onnäin käynyt. Surulliset kasvot, niitä rakastaa se joka
kokee itsekin surua, eikä pakene sitä. Sillä suru on elämää.
Suru on musiikkia... malankoliaa.. bluessia, soulia.. se on.. se on..
Se on ihanaa... voi kun koko elämä voisi olla surua. Sillloin
todella saa elää, ja olla yhteydessä sisimpäänsä. Surra sitä
mikä katoaa, ja kaivata sitä mikä on tulevaa. Surussa, ihminen
elää, ei ole paikallaan. Suru on ajatonta, se on elämää. Se on
liikuttavaa.. Siihen voi jäädä olemaan, siihen saa antautua, se
on rakkautta. Ilman rakkautta ei voi surra... suru on ihanaa..

Minun kuvani tekee minusta surullisen. Mutta rakastan surua.
Se on niin syvällistä, silloin kokee että on elävä todella. Suru
on tunteellisuutta. Suruni rakentuu sellaisista yhdistelmistä, kuten
ikävä, kaipuu, hiljaisuus, rauha, rakkaus ja ajattomuus. Olen
läsnä maailmassa, mutta sisimpäni ei ole aineellinen kuten
maailma, ja siksi se ei saa maailmaan kontaktia, vaan sisin
kaipaa katoamattomuutta. Kun katson talvenkin aikana ottamia
omia kuviani, nekin tekevät minusta surullisen. Voin lukea niistä
sisintäni. Minun olemus katoaa, vanhenee ja heikkenee. Mutta
minussa on iankaikkinen katoamaton sisin. Ja tavallaan teen
surutyötä, että luovun maailmasta, ja sen lumeesta, joka hajoaa.

Olen joskus itkenyt kun olen nähnyt jotkut kasvot.. kun ne
on tulkinneet omia tunteitani.. joskus olen vajonnut jopa...
Joskus ne on .. ne vaan on.. niin elävät... suru on elävää...
Kerrompa millaisia silmiä rakastan. Sellaisia, jotka on kuin
tuli, joissa on syvyyttä, joissa on kirkkaus, ja lämpö. Oi...
suru on lämpöä. Se ei ole kylmä tila.. vaan elävä. On olemassa
menetetyn elämän surua, ja tulevaisuuden surua. Kummatkin
ovat ikävöimistä. Aina surussa on eilinen ja huominen. Ja läsnäoleva
hetki on nimeltään suru, se ei ole nyt - tila, vaan se on elämä.
Suru on ihanaa... se on ihanaa... se on pulppuavaa... se on..

Tavallaan koen, että suren katoavaisuutta. Suren vanhenemista.
Suren, sitä että suruni tekee minusta itselleni vieraan. Suren sitä, että
en ole sama kuin vuosi sitten. Vaan paljon on kuollut minusta, suren
ja muistelen sitä mistä olen kuollut. Suren sitä mitä olen menettänyt.
Suren sitä minun elämää, joka ennen pursusi ja iloitsi maallisista
asioista, mutta olen ne hyvästellyt. En kaipaa niitä, mutta suren.
Suren nuoruutta, joka katoaa. Suren sitä kauneutta, jota tavoittelen,
mutta joka pakenee käsistäni. Suren sitä, että tämä aika kuluu,
ja ei pysähdy. Suren että elämäni menee ohitseni. En ole oikein
mitään merkittävää. Suren yksinäisyyttä, näen kauneuden, jota ei
rakasteta, ja se ehtii nukahtaa ja kuolla. Suren sitä kuin kukkaa,
jota ei kukaan ehdi ottaa kämmenelle, kun se jo haihtuu ja surusta
tuhoutuu.

Mutta ah, suru on ihanaa.. se on niin ihanaa.. se on sitä.. se on
kaipausta Jumalan luo. Tulee sijalle uusi, ja vanha lähtee pois.
Oi se nuoruus, se onkin vanhaa, sillä eilinen on mennyttä. Mutta
ikuinen elämä on tulevaa, ja nuorruttaavaa. Halleluuja.. tämä meni
kaunokirjalliseksi ruonoilevaksi kirjoitukseksi. Tämä on rukousta,
runoutta, ja todistusta. Minä rakastan, minä tiedän sen ja tunnen sen.
Suru on aina aitoa. Se on ihanaa.. se on elämää. Joka kokee surua,
on kosketuksissa omaan sisimpänsä. Sille suru on siunaus, sillä se
hajottaa ja uudistaa. Sydämen suru on rukousta, se on liikuttavaa,
se on elävää tunnetta. Se on pohjatonta, se muuttaa ja kasvattaa.
Suru on ihanaa.. se on ihanaa.. se on elämää.. aitoa ja puhdasta.
Ihanaa olisi olla taiteilija, ja ottaa sellaiset kasvot käsiini, joissa on
on koko sisimmän variaatiot, ja kuinka avittaa se ilme esille, sulkien
silmien luomet, omin sormin, ja silittää hipaisten. Ja kasvot voisivat
olla elävän reagoivat ja juuri sen variaation esille tullessa pysäyttäisin
ajan ja ikuistaisin sen. Mutta tunteet eivät olet ulottuvuuksiltaan,
objektoitavissa, sillä ne ovat elävät. Niissä on aktiivinen henki ja sielu.

Mutta kuinka mitään ainetta voi ikuistaa, vaikka se olisi kuin minua,
peili johon oma sisin yhdistyy. Suru on elävää, se ikuistettu ilme,
se ei ehdi elää oman surun mukana. Sillä oma suru, vie kuin virta
ihmistä kohti tulevaa, ja se peili ei enää olekaan enää kykenevä
eläytymään mukana. Sillä pysähtynyt ikuistus, ei etene, kuten se
ihminen jota suru ja kaipaus vie eteenpäin. Toisaalta voisi olla ihanaa
tehdä savesta kasvot, joissa olisi rauha ja kaipaus. Mutta en voi koskaan
saada aikaa ja tunnetta omistettua. Sitä ei voi pysäyttää, elävää ei voi
vangita. Se on vapaa ja matkalla koko aika huomiseen, irroittaen jalkaansa
eilisestä. Mutta tuntiessa surua, joku saa niille muodon määritettyä. Joku
tulee peiliksi, jolloin voi katsoa sisintään sen tulkitsemana, sen peilin
sympatisoimana. Suru on ihanaa... se on ihanaa...se on lohduttavaa..
Oih.. Jumala.. Kunnia ja ylistys sinulle.. oi halleluja... Olen mielistynyt suruun.

(nämä on nettiradiosta, stationripperillä taltioituja worship-lauluja ~ 128 bit, sen parempaa laatua ei ole, huippulaatu olisi mahdollista saada 320 bittiä, mutta eivät lähetä niin korkea- laatuisina ulos miltään kanavilta.) mp3- suosikkilista

http://heavenheart.hopto.org:443/photogallery/top24.html

NR 1. (4m.40sek/4380kb).

http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Barry%20And%20Batya%20Segal%20-%20Messianic%20-%20Seh%20Haelohim%20-%20John%201-29%20(CD%20-%20Sh'ma%20Yisrael).mp3

Tämä laulu tuo taivas ikävän... ja herkistää sisimmän, tämä on palvontalaulu niin ihanalle Jeshua Majesteetille, aivan valtava.. ihana laulu, harmi että se on hieman vajaa alusta. Mutta ei se haittaa. Voit rakastua uudelleen Jeesukseen, kuuntele tätä toistona, ja eläydy. Palvo Herraa, ja vapaudu kaikista jännitteistä ja taakoistasi. Vastaanota vain Hänen rakkautensa.

Sinä olet ihana taivas sielu, Hänen rakkautensa arvoinen. Hän haluaa sut lähellensä. Hän ikävöitsee sinua. Anna sydämesi vuotaa, Hänen edessään tyhjilleen. Anna Hänen kuulla äänesi, ja vapaudu. Kiitä ja Jumaloi Häntä. Hän haluaa sinut painaa itseänsä vasten. Omaa sydäntään vasten. Niin että sinä tuntisit Hänet syvällisesti. Anna Hänen rakastaa sinua ja vallata sinut. Olet ihana sielu.

Jeshua on ihana, ja sinäkin olet ihana tuoksuava, Hänen edessänsä, kun rakastat ja palvot Häntä Pyhässä Hengessä. Jeesus on sinun lunastajasi. Hän omistaa sinut. Anna Hänen koskettaa sinua. Pyydän - että sinä janoisit Häntä. Oi, pukeudu valkeisiin vaatteisiin, oi, ota pois päältäsi pahat tekosi, ja anna Hänen puhdistaa sinut Golgatan Veressä. Ja saat olla ihanan raikas Hänen pesunsa jäljiltä. Eikä sinussa haise enää homeruoho, vaan Messiaan tuoksuöljy.

Tämä laulu kyllä riisuu ihmisen. Tälläkin hetkellä 14.04 k.01.00 on niin niin ypöyksinäinen olo. Kuten niin niin kauan aikaa on ollut. On niin orpo olo, täällä maailmassa. Niin suunnattoman yksinäistä. Kukaan ei halaa, kukaan ei kuuntele, kukaan ei katso, kukaan ei kosketa. Olen vain minä ja Jumala. Minä kuitenkin välitän, se on minun elämän tehtäväni. Vaikka minua ei huomata, vaikka olisin yksin.

Yksinäisyys... yksinäisyys .... huumm... niinh.. se on vain.. se on niin.. riisuvaa. Se on sitä, ei ole käsiä ympärillä, ei elävää fyysistä muotoa, joka olisi lähellä. Sisimmässä on Jumalan Ihana Henki, mutta minun lihani, värjöttää... se vaan on niin ypöyksin. Jumala on kuitenkin minulle rakas. Minä olen Hänen kasvojensa alla. Vaikka olen yksin, Hän on kanssani. Ja eikö minun elävä sieluni ole enempi, kuin minun lihani ja ja kaipaukseni olla rakkaani oma.

Minä olen Herran oma. Minä jaan, Hänen omastaan. On aina niitä, jotka halveksivat. Ja on niitä hiljaisiakin, jotka ovat kaukana ja pitävät sydämensä kiinni. Minä kuitenkin haluan olla jollekin siunaus, oman elämäni kautta. En minä tiedä, paljoakaan. Mutta minun tehtävä on kirjoittaa. Olen tänään todennut oman erheeni ja kuitenkin se saattaa olla siunaus. Mikä minä olen puuttumaan ja mitätöimään, sen mikä mahdollisesti alkoi Herrassa.

Joskus omaksi vahingoksikin tekeminen, on Jumalan voitoksi koituva. Joskus itsensä alttiiksi laittaminen, voi olla kaikessa käsittämättömyydessään, jollekin siunaus, tai itselle johdatus ja siunaus. Itse koin muutama päivä sitten, oman vahingon jälkeen, sen että eräs asia selveni, mitä en ollut edes kysynyt. Se vain tapahtui ja olen siitä kiitollinen Herralle. Tavallaan näinkin, Herra irroittaa omaansa maailmasta. Eikä minun tarvitse kaikkea ymmärtää.

Minä vain rakastan Jeesusta. En minä jaksa kontrolloida ja määrätä. Minä vain haluan olla antautunut Hänelle. Vaikka vahingokseni. Tämä on Jumalan palvelijattaren, sellaisen riisutun minuuden kirjoitusta. Jollakin on taito runoilla tunteensa ulos, toinen tekee romaaneja, joissa voi laittaa tunteensa kansiin. Minä ... niin... niin.. rakastan Jumalaa.. tällä tavalla. Joka hetki on sellanen olo inhimillisesti, että tekisi mieli antaa periksi ja luovuttaa. Mutta minun uusi luomus, ei tahdo ja voi sitä. Minun oma mieli, haluaisi vaan hävitä ja antaa elämälle periksi.

Sensijaan uudestisyntynyt luonto ja mieli, tahtoo olla periksi antamaton. Osa minusta tahtoisi lähteä tästä ajasta jo. Luovuttaa. Mutta uusi luomus, haluaa palvella vaikka viimeiseen pisaraan asti. Osa minusta haluaa lakata kirjoittamasta, ja tekemästä yhtään mitään. Osa on lannistunut koko aika. Mutta uusi luomukseni ei voi olla passiivinen. On kuin olisin merellä, ja pidän pääni väkisin veden yllä, vaikka voisin vajotakin. Sillä tuo vesi voisi tarkoittaa tilaani ja katoavaisuutta. Ja veden yläpuolella on usko ja toivo ja elämä.

Tiedättehän että KUOLLUT meri on suolainen, ja siihen on mahdotonta upota, eikö niin? Siitä tulee mieleeni ajatus, että uskovan tulisi olla niin suolattu Jumalan Sanalla, niin maailma ei voi upottaa ja niellä sitä sielua sisäänsä. Ajatelkaa, KUOLLUT meri. Siis nimenomaan KUOLLUT. Suolattu on kuollut. Jumalan Sanalla suolattu uskova on kuollut omalle itselle. Suolattu uskova ei vajoa ja kuole enää, koska on jo kuollut itselleen, lihallisuudelleen ja maailmalle.

Miten olla suolattu? Jokainen uhri pitää suolalla suolata, suloiseksi uhriksi Jumalalle. Ja Jumalan Sanan pitää silloin tulla lihaksi meissä. Jumalan Sanan pitää olla meissä, ja meidän olla Jumalan Sanalle kuuliaisia. Jumalan Sana pitää omaksua itsellemme. Jumalan Sanalla ja Hengellä kuollettaa vanha syntinen minämme. Tulee elää Jumalan Sanan mukaan, kun kerran olemme kuollettaneet ja suolanneet itsemme Jumalan Sanalla. Voi olla vahvasti tai miedosti suolattu, mitä enempi, sen kuolleempi itselle ja sen helpompi on omaksua usko.

( 3Ms 2:13, 4Ms 18:19, 2Kun 2:21, Matt 5:13, Mark 9:49, Mark 9:50, Kol 4:6, Jaak 3:12 )

Voisin myös helmen tähän yhdistää mukaan. Sekin tarvitsee ajan ja hiukkasen (jyvän), joka alkaa muodostumaan helmeksi elävän simpukan sisällä. Itse elävä simpukka kärsii, kun se helmi hiertää ja hankaa sitä. Mutta se helmi ei kuole, vaan se kerätään talteen. Se simpukka elää elämänsä meressä, mutta se helmi otetaan sieltä kuoren sisältä pois laitetaan kunniaan. Oi Jumala rakas..

Myös voisi rinnastaa tähän kirjoitukseen seuraavankin, nimittäin toisissa uskovissa on vahvempaa viiniä, toisissa miedompaa. Kaikessahan on omaksumisesta kyse. Mehu väkevöityy viiniksi paineessa ja ajan kuluessa, kun puhutaan luonnollisesta happamasta marjasta (ilman lisähiivaa), esim. pihlaja. Toisin sanoen kärsimys ja kärsivällisyys tuottavat meissä Kristuksen nöyrän mielen. Mitä väkevämpää on omaksuttu, sen velvoittavampaa on olla kuuliainen.

Pidän oman mieleni tahallani hyvin nöyränä. Minussa oleva Jumalan Hengessä vaikuttunut mieli ei halua sitä hemmotella - vaan kaipaa Jumalaa. En halua itseäni innostaa turhamaisuuksiin, vaikka ne ei syntejä olisikaan. Sillä ne vaan vie minun ajatuksiani kauemmaksi Jumalasta ja haluan antautua / keskittyä etsimään Jumalan valtakuntaa. Tarkoituksella, puen haluttomuuden ylleni maailmallisia asioita kohtaan, sekä tahallani masennan lihaani.

Huomaan että vain se tehoaa, siihen että pysyn nöyränä. Olen erittäin helposti innostuva kaikenlaisista asioista, ja ne vie mieleni mukanaan. Mutta näin toimin. Sillä tähän olen päätynyt ja sen kokenut Jumalan mielen mukaiseksi asiaksi. Ja se alkaa olemaan jo minulle aika normaalia. Luonnollinen ihminen käskisi minun piristää itseäni maallisilla asioilla. Mutta uudesti syntynyt mieleni / minäni ei halua maallisia piristyksiä, vaikka luonnollinen minä niistä nauttisinkin. Niihin on mennyt mielenkiinto, iankaikkisuus kiinnostaa monin verroin enempi. Raamattu puhuu tästä asiasta erittäin paljon.

Tämä käytäntö on Jumalan mielen mukaista. Jumalan rakastama sielu toki saa valita. Mutta itse kaipaan paljon enempi Häntä, kuin sitä mikä on maailmassa. Ruoka on minun iso heikkous sekä tunnemaailmani joka haluaa oman rakkaan rinnalle. Mutta toisen niistä voi panna pois ja elää ilman sitä. Toista tarvetta ilman ei voi elää pitkään... niin... elämä on vain elämää...koko sydämellä ja tahdolla... ja palvellen Herraa. On olemassa Jumalan rakkaus ja puolison rakkaus, jotka vaativat ja velvoittavat, sillä rakkaus vaatii, se on nälkäinen ja tulviva, siihen tulee riippuvaiseksi.

Kun ei ole puolison rakkautta, joka velvottaisi, niin jää jäljelle vain Jumalan rakkaus. Ja Hänen kohteena olemisensa. Hän saa koko huomioni ja olemiseni. Tällästä taas tuli mieleeni. Ehkä piilotan koko tämän tekstin, päivän kuluessa. Aika uskaliastahan tämä on. Kaikki kirjoitukseni on tosi uskaliaita. Mutta ne ovatkin uskoa, ei luonnollisuutta, ja usko ei ole käsin kosketeltavaa, vaan näkymätöntä ja kätkettyä, luonnolliselle ihmiselle.

Tämä kirjoitukseni oli työ. Tälläinen nyt tuli tällä kertaa. Tämäkin oli prosessi. Se syntyy sitä mukaa kuin sitä kirjoittaa. Ja sitä samalla sulattaa ja tutkii. Se myös todistaa vahvasti uskosta. Se myös viitoittaa ja valmistaa eteenpäin tietä. Kirjoitus on koulutusta. Pyhä Henki on haastaja ja innoittaja. Hän ohjaa minua kirjoittamaan totuutta. Rakastan kirjoittaa, enempi kuin puhua. Sillä kirjoitetut sanat ovat konkretiaa, niissä on elämä tai kuolema. Ne sulkee sisäänsä menneisyyden ja tulevaisuuden ja kaiken siltä väliltä.

Kun olen kirjoittanut ja kyllästyttänyt itseäni tällä tavalla kirjoittamalla, unessakin jatkan samaa prosessointia. En ole nähnyt oikeastaan unia pitkiin aikoihin, tosin olen monia sisäisiä asioita punninnut ja kamppaillut niistä nukkuessakin. Kun en ravitse itseäni maallisilla asioilla, unenikaan eivät ole maallisia. En ole kuukausiin nähnyt kunnon unia. Olen uneksinut tietoisesti joskus, mutta uneksinta on eri asia kuin uni. Sillä uneksinta on tahdon alaista ja ohjattavissa.

Jotka on lihan vallassa, näkee lihallisia mielikuvitus unia. Mutta hengelllinen uskova ilmeisesti työskentelee unissakin. Huomaan että joskus nukkuminen on väsyttänyt minua mieleltäni. Kun tunne maailma kaipaa ja näännyttää minua, saamatta juurta aikaan mihin tarrata, sillä ei ole sillä konkretiaa maanpäällä. En ole enää pikkuvauva uskova, joka näen vain lampaista ja pilvistä unia.

Elämäni on todella ollut vahvaa sisäistä vallankumousta tähän asti, ja vasta aavistan hieman, mitä sen kuuluisi todella olla. Kiiltokuva uskovaisuus hajoaa. Uskon elämä on uskoa. Uskova voi omaksua loputtoman määrän uskoa ja rakkautta. Siinä ei ole rajaa, Jumalassa ei ole muuta kuin äärettömyyttä. Uskova voi omaksua Hengen Hedelmät ja Hengen sota-aseen ja varusteet, hengellisiä asioita varten. Ja tarvitaan rankka koulunkäynti, että voi olla valmis palvemaan Jumalaa, että voi olla kestävä ja varma.

Tiedän rakkauden, tiedän Pyhyyden, tiedän monia Jumalan asioita. Mutta vaikka tiedän, tulee ne kyetä omaksumaankin. Ja siksi kun saa tiedon, voi laittaa tavoitteen, ja kun on tavoite, silloin sitä on kärsivällinen, ja se saa aikaan kärsivällisyyden tuloksen, joka on Jumalalle oleva otollisuus. - amen! Ei ole aikaa lomailla ja huilata, sellainen väljähdyttää. Vaan on intensiivinen koulutus. En tiedä mitä minusta tulee, toivon että sellainen kuin Jumala voi tehdä.

Haluan että Jumala voisi mahdollisimman maksimaalisen tuloksen saada minusta aikaiseksi. Minusta on mielenkiintoista tämä Hänessä eläminen ja mitä on ollut ja mennyt. Taas aloin kirjoitella arvoituksia. Minä vajoan tälläisiin unelmiin, nämä on minun hengellisiä unelmia. Mutta kiitos rakas Jeesus tästä hetkestä, ja siitä mitä olet puhunut ja mitä olen taas saanut omaksua. Kiitos ja ylistys sinulle. Rakas Jeesus, siunaa lukijoita. Kosketa ja siunaa heitä itse kutakin. Välitä näiden sanojen kautta jotakin sydämeltäsi näille sinun omillesi. Kiitos Herra rakas - amen!

halleluja...

Onko tunteiden valtaan joutuminen, Pyhän Hengen pilvessä olemista?
Kun ihminen on uskossa, ja kätketty Jeesukseen, niin onko mahdollista
että tunteet eivät olisi Jumalan Hengen vaikuttamat. Voiko ne toimia
hallitsemattomasti. Silloin kun ei ole mitään pahaa omallatunnolla, ja
motiivi on vain lempeys ja rakkaus. Niin... siis onko ne silloin Pyhän
Hengen ohjaamat? Minulla on ristiriita... ja minua harmittaa, se että välillä
olen ikäänkuin niiden tähden aivan huumaantunut.. onko se hurmosta,
vai mitä se on? Kun se on vain hyvää, mutta sitten kun se on ohi, niin
järki tulee ja mollaa, että olimpas taas niin typerä. Hurmoksessa järki,
ei johda. Onko hurmos samaa kuin tunteiden valtaan joutuminen?
Voisiko hurmos olla myös järjetöntä rakastumista, joka on valtavaa
tunteiden paloa? Ja näkee vaan ruusuja edessä, eikä piikkejä?
Voi kun on vaikea aihe... todella vaikea... Jumalan aikaansaamassa
hurmoksessa, tunteet on Pyhän Hengen valtaamat. En mie vaan käsitä..
Kuka tajuaisi.. pitäisi vähän niinkuin olla kokemusta..

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
Apt 10:10 Ja hänen tuli nälkä, ja hän tahtoi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin.
Apt 11:5 ”Minä olin Joppen kaupungissa ja rukoilin — silloin minä näin hurmoksissa näyn: tuli alas astia, aivan kuin suuri liinavaate, joka neljästä kulmastaan laskettiin taivaasta, ja se tuli aivan minun eteeni.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Raamatussa ei puhuta tunteellisuudesta. Parissa kohdassa on jakeet
tunteettomasta sydämestä, joka on kylmä paatunut sydän. Olisiko
tunteet hurmosta sittenkin? Mitä on hurmos, Raamatun näkökulmasta?
No niin.. sitten on Pyhän Hengen täyteys myös olemassa, oivoi.. Pyhä
Henki on hurmoksen Henki. Ei meidän tunne maailma. Mutta siis että
joutuu hurmokseen, Pyhän Hengen pitää vallata ihminen tunteellisesti?
Miten tämä menee? Ei se nyt järjettömyyttä tarkoita. Siispä...siispä..
Ylläolevassa kohdassa, hurmokseen liittyi yliluonnollinen näky tai ilmestys.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
4Ms 11:25 henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin
4Ms 11:26 henki laskeutui.. nämä joutuivat leirissä hurmoksiin.
1Sam 10:10 Jumalan henki tuli häneen, ja hänkin joutui hurmoksiin heidän keskellänsä.
1Sam 19:20 Jumalan henki Saulin miehiin, niin että hekin joutuivat hurmoksiin.
1Sam 19:23 tuli Jumalan henki häneenkin, niin että hän kulki hurmoksissa
(1Sam 19:21, 1Sam 19:24, 1Kun 22:10)
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

No jaa...Hengen tilassa olevassa hurmoksessa, ihminen
kokee Hengen tunteet, ja Hengen mielen. Mutta joutuessa
omaan tunnetilaan, vain tuntee oman tunne tilan ja halun. Hengen
antamassa hurmoksessa, ihminen kokee yliluonnolista tunnetta.
Eli on Jumalan valtaama kokonaan, mieleltään ja ajatuksiltaan
ja tunteiltaan.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
1Aik 25:1 hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja symbaaleilla.
1Aik 25:3 joka hurmoksissa soitti kanteleilla kiitosta ja ylistystä Luojalle.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Tässä mainitaan että ylistettiin ja soitetiin hurmoksen vallassa.
Ja varmasti se oli tahdonkin alaista. Vai onko se .. ja miten se on?
Mitä on Raamatullinen hurmos? Onko se hallitsemattomuutta?
Voiko sitä tahdolla kontrolloida? Onko sitä erilaatuista? Huh..
Musiikki stimuloi kyllä paljon tunteita, silloin vaan sitä alkaa
eläytyä. Mutta kun on Pyhän Hengen täyttämä ihminen, ja puhdas,
niin voiko joutua väärnlaisten tunteiden valtaan? Tai voiko Pyhä
Henki olla ihmisen tunnetilan myötä, vaikuttajana. Vai onko niin
että Pyhä Henki on aina aloitteentekijä? Eikä ihmisen tunnemaailma.
Toimiiko ihmisen tunnemaailma, ilman että Pyhä Henki on siinä
mukana? Kylläpä on probleema.. Voiko näitä järjellä koskaan
käsittää? Hengellisistä asiostahan tässäkin on kyse, ja niitä
pitää tutkia myös siltä kantilta Jumalan Sanan valossa.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
1Sam 10:6 Luojan Henki tulee sinuun, ja sinäkin joudut hurmoksiin niin kuin hekin — ja sinä muutut toiseksi mieheksi.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Tässä jakeessa mainitaaan hurmoksesta, että se muuttaa ihmisen
kokonaan toisenlaiseksi. Mutta onko se hurmoksen vaikutuksen
aikainen muutos, vai pysyvä? Siis hurmos lähtee, mutta vaikutus pysyy?
Onko kysymys Pyhän Hengellä täyttymisestä, eli voitelusta, joka jää
ihmiseen olemaan ja vaikuttamaan?

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
Hes 13:17 joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

No tässä on sitten jae hurmoksesta, joka on pelkkää
omaa tietoisuutta täynnä. Eli masennus voi olla sellaista.
Voiko ihminen olla aina itsekään varma, milloin on itse
joutunut tunnetilan valtaan, vai milloin se on Herrasta?
Mutta entäpä, jos kokee että se on Jumalan Hengestä,
mutta sitten ... voi voi voi... ken näitä käsittää...?


* * *

Wikipedia: Hurmostila eli ekstaasi on psykologinen voimakas
tunnetila, jossa identiteettitunne ja tietoisuus ympäristöstä ovat
väliaikaisesti heikentyneet tai hävinneet. Ekstaasia voisi kuvata
hurmiolla tai hurmioitumisena.

* luovutan toistaiseksi, tänä päivänä ei oikein järki pelaa *

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
[ Matt 13:57 Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Yeshua sanoi heille: ”Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan.” ]
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --


-Siksi koska ihmistä katsotaan lihan mielen mukaan, menneisyyden ja inhimillisyyden mahdottomuuden näkökulmasta.


-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
[ Matt 15:12 Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?” ]
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --


-Hänen puheistaan, sillä niissä oli valta ja voima ja ne ei olleet kiehtovia sanoja inhimillisesti lihalliselle egolle.


-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
[ Mark 2:24 Niin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso, miksi he tekevät sapattina sitä, mikä ei ole luvallista?” ]
[ Joh 5:10 Niin juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, sinun ei ole sallittua kantaa vuodetta.” ]
[ Joh 5:16 Sen vuoksi juutalaiset vainosivat Yeshuaa, ja halusivat tappaa Hänet, koska Hän teki tällaista sapattina. ]
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --


-Sapatin rikkomuksesta, kun Hän teki hyvää silloin.


-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
[ Room 9:33 niin kuin on kirjoitettu: ”Katso, Minä asetan Siioniin kompastuskiven ja loukkauksen kallion, eikä kukaan joka Häneen uskoo joudu häpeään.” ]
[ Pt1 2:8 sekä ”kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi” — niille jotka kompastuvat, kun ovat tottelemattomia sanalle, ja siihen heidät on asetettukin. ]
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --


Pahansuopiia arvostelijoita aina piisaa... Mutta kukin huolehtikoon itsestään... ja pitköön omantuntonsa puhtaana Jumalan edessä.

Kiitos rakas Jeesus..

Herra on niin hyvä... aivan mahtava.
Jälleen koen sitä mitä olen kaivannut ja ikävöinyt..
sitä Hänen läsnäoloaan.. oi Hän on niin ihana..

Minä halulla sinua rakastan..
koko luonnostani, kaikesta sielustani.
Muistan sinua aina. Yöllä ja päivällä.
Missä oletkin, jäät aina olemaan ja
pysymään. Lehtesikin karisevat,
mutta joka kevät ne uudestaan
puhkeavat esille.

Paljon paljon kyyneliä sammiosta, lähteneitä.
Soljuivat kuin vesi yli äyräiden.
Lähtivät kuljettamaan sydämen liekkiä,
niinkuin valoa, tuoden maailmaan.

Minä rakastan.. minä rakastan.. minä rakastan..

Ajatuksiani.

Minua todella harmittaa että olen menneinä vuosina katsonut televisiota paljon, ja sitä kautta tullut omaksuneeksi syntiä. Vaikka olen saanut syntini anteeksi, kaikki ne asiat on kuitenkin olemassa jossakin syvyydessä. Voi kumpa silloin 14-15 vuotiaana en olisi saanut koulumaailmassa vääriä viestejä, vaan olisin pysynyt viattomassa tietämättömyydesssä. Voi kumpa en olisi elänyt maailman teillä 18-19 vuotiaana ja kokenut sitä pahaa. Olen ehtinyt yhtä ja toista kuunnella jä nähdä elämäni aikana. Synti ei ole vieras käsite, tiedän sen sanaston.

Voi kumpa en olisi ikinä sekaantunut nuoruudesta lähtien syntiin. Vaan olisin viaton ollut tähän päivään asti. Mutta Herrani on Pyhä, ja minussa on Pyhä Henki ja minulla on Jumalan Sana, ja olen uusi luomus. Ja pukenut ylleni Jumalan Hengen mielen, ja pannut pois omani, siltikin tiedostaen päivittäin sen olemassaolon. Ja vaikka oma mieli vaivaa, sillä se on paha, ja syntinen, niin Jeesuksessa se on asetettu kuoleman tilaan. Sillä se ei saa hallita minua, vaan palvelen Hengen uudessa tilassa. Siispä Hengellä kuolletetaan / mitätöidään lihan halut ja himot.

Uudestisyntyneessä ihmisessä on oma mieli ja Messiaan (Kristuksen) mieli. Ihmisellä on tahto, jolla valitaan, kumpaan pukeudumme päivittäin. Ei ole automatio, että on Herran mielessä. Se on jatkuvaa valitsemista ja itsensä pois panemista. Aina kun tulee probleema, pitää valita kuten Herrassa kokee oikeaksi. Aina kun tulee asia mieleen, on valittava Jumalan tahto. Oma tahtomme on ratkaiseva asia. Voimme paaduttaa itsemme ja valita koko aika oman mielemme ja aivoituksemme päätelmät. Tai voimme kuollettaa ja laittaa pois oma itsemme, ja antaa Jumalan Hengen vaikuttaa kaikessa. Kirjoituksessa, sanoissa, asenteessa ja valinnoissa. Oma mieli on levoton ja kuriton. Messiaan mieli on nöyrä ja sydämellinen.

Kun pukeutuu Messiaan mielen laatuun Pyhän Hengessä, vastuu itsestäni siirtyy Jumalalle. Toisin sanoen, Hän ohjaa, Hän käyttää, Hän täyttää, Hän johdattaa ja Hän pitää huolta. Silloin Hän on kapteeni ja minun pääni. Ja minä tottelen Häntä, sen ymmärryksen ja kyvyn mukaan, mihin kykenen. Sillä enempää en voi omaksua, kuin mitä minulle suodaan ja annetaan ylhäältä. Pyhässä Hengessä on jumaluus. Pyhässä Hengessä on mm. tieto, viisaus, rakkaus, rauha, totuus, elämä, voima ja lohdutus. Kun olen Pyhässä Hengessä, olen elävän lähteen alla. Ja kaikki sanani ovat Hänen vaikutuksessaan ja innoituksessaan syntyneet.

Pyhä Henki on rakas minulle, Hän on minulle välttämätön. Hän on minussa, Hän on mm. elävöittäjäni, uudistajani, opettajani, varjelijani, parantajani ja kehoittajani. Hän on enemmän minussa kuin minä itse. Hän tuntee minut. Hän on nämä viimeiset kuluneet 17 vuotta ollut minussa, ja tehnyt paljon muutoksia minussa kokonaisvaltaisesti. Hän on ohjelmoinut minua uudeksi. Kaikki minä voi Hänessä, silllä Hän minua vahvistaa. Kaikki hyvä minussa on Hänen aikaan saamaansa.

Pyhä Henki on niin niin niin tärkeä ja rakas minulle. HÄN ON! - Hän on! - Totisesti on! - Amen! Ilman Häntä en mitään olisi - en olisi - en olisi. Hän on ihana.....Hän on!!!! Hän on!!! Amen! Hän on Jumalan tuoksu, Hän on PYHÄ ja niin niin niin verraton persoona. Amen! Ja Hän todistaa Jeesuksesta ja Hän todistaa Jumalasta. Hän on niin niin kallisarvoisen rakas ystävä minulle. Ja silti Hänessä on Jumalan Pyhä olemus. Hän on peljättävä. Hän on kunnioitettava. Hän on suvereeni. Hän on tarkka ja herkkä. Hän on aito ja Hän tuntee, ja Häneen koskee kun minuun koskee.

Minä saan kokea Hänet, tämä rakas Jumalan Henki, on ollut Jeesuksessa Messiaassa, maan päällisen palvelutyön ja koko elämän läpi voimana. Jumalan Henki on Voiman Henki. Jumalan Henki toteuttaa Jumalan Sanan. Jumalan Henki luo uutta, Hän toteuttaa, sen mitä Jumala ilmoittaa. Voi minä olen niin pieni ymmärtämään ja käsittämään Hänen laajuuttaan ja suuruuttaansa. Hän on siellä missä on kammio, joka on Jeesuksen verellä puhdistettu. Hän on siellä missä on verellä pesty sielu. Siellä Hän asuu ja vaikutttaa. Hän on siellä missä veriuhri on vuodatettu sovitukseksi.

Uskovan tulee kouluttautua, tulee kasvaa Messiaan kaltaiseksi. Tulee omaksua Jumalan Sanassa määritelty Kristuksen mieli. Amen! Uskova ei tule jäädä lapsen tasolle uskossa. Uskovan tulee laittaa pois oma itsepäinen mieli, ja pukeutua Jumalan Sanan määrittelemään muottiin Pyhässä Hengessä päivittäin ja joka hetki pysyä siinä. Ihmisen lihan mieli on aina kuriton, paha ja kiero. Se on ylpeä, panetteleva, itsekäs ja syntinen. Se ei ole hyvä ja siitä ei saa hyvää millään tavalla aikaiseksi. Moni yrittää sitä, mutta se on teeskentelyä ja pinnan alla on myrkkyhautoma täynnä kavaluutta.

Mutta Jumalan Pyhä Henki on hyvä! Jumalan Hengen mieli on hyvä! Tulee ottaa vastaan mm.kärsivällisyys, rakkaus, rauha, anteeksianto ja Pyhyys. Ja siihen tarvitaan nöyryys. Ilman nöyryyttä ja alistumista on mahdotonta pukeutua Jumalan Sanaan, Jumalan Hengessä. Tämä on niin vaikeata ihmiselle, mahdotonta ilman Pyhää Henkeä. Omin voimin se on mahdotonta. On kokonaan heittäydyttävä Häneen, on kokonaan antauduttava Hänelle. On oltava Hänessä kokonaan. Aivan kokonaan, Hänessä... koko sieluisesti ja tahtoisesti.

Koko halulla, koko tahdolla, koko sydämellä, koko olemisella. Ilman epäilyä, perääntymättä. Olla Hänessä, olla sisällä Hänen tuntemisessaan. Olla anteeksiantamuksessa, olla Hänen mielinen. Ei enää prosessoida mitään mielessä, vaan olla Hänessä kokonaan. Ei kahden vaiheilla. Olla asenteelta kuin Jeesus. Että Hänessä olemalla annamme automaattisesti anteeksi, ilman kompikaatioita sisimmässämme. Sitä on usko. Voi olen niin vajavainen.. Ole siunattu ja nimesi olkoon siunattu Jeesus Messias.Oi kiitos ja ylistys ja kunnia Pyhälle nimellesi. - Amen.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
Matt 5:10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan, sillä heidän on Taivasten Valtakunta.
Matt 5:11 Autuaita olette te, kun ihmiset Minun vuokseni teitä solvaavat ja vainoavat ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa.
2Tim 3:12 Mutta kaikki, jotka tahtovat elää kunniallisesti Messiaassa Yeshuassa, joutuvat vainottaviksi. -AMEN!
Heb 13:13 Menkäämme siis Hänen luokseen ”leirin ulkopuolelle”, kantaen Hänen pilkkaansa,
Heb 11:26 pitäen ”Messiaan pilkkaa” suurempana rikkautena kuin Egyptin aarteita — sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.
1Tim 4:10 Sen vuoksi me nimittäin näemme vaivaa ja kärsimme pilkkaamista, koska olemme asettaneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten Pelastaja, varsinkin uskovien.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Uudessa testamentissa on todella todella paljon jakeita, missä puhutaan uskon tähden vainotuksi tulemisesta. Uskovan tulisi kokea sitä. Jos ei koe, joku mättää silloin ja pahasti. Raamattu sanoo, että jokainen joka on Jeesuksen seuraaja, saa kokea Hänen osallisuuttaan, myös pilkassa, käsrsimyksessä ja halveksunnankin muodossa, se on Jumalan Sanassa luvattu jokaiselle Herran omalle. Se on normaalia, se kuuluu uskoon. Moni ajattelee että silloin kun oli tullut uskoon, ja oli ylihengellinen, niin tuli sitä koettua. Mutta nyt kun tilanne on tasaantunut, ei enää ole huolen häivääkään. No, kun ihminen pelastuu ja rakastuu Jeesukseen sekä on innoissaan ja riemuissaan ylihengellinen, onko se huono asia. Hö??? No.. Pyhän Hengen vuodatus teki esim. Pietarista ylihengellisen ja sen seuraamuksena 3000 sielua pelastui yhtenä päivänä. Tai Stefanus, oli ylihengellinen ja kivittämis hetkellä siunasi vainoojia ja näki taivaan auenneena. Hö.... Nykyajan uskova on PELKURI! Siitä vaan on kyse. Tai Jeesus tai Johannes kastaja... toinen ristille naulittiin ja toiselta pää poikki. Hö... Nykyajan uskovat on niin kesyjä... niin kesyjä.. niin kesyjä.. vaarattomia toisin sanoen. Ovat vieläpä hyvin suvaitseviakin.. voi voi voi... tätä seurakunnan tilaa... Tälläistäkö penseyttä Herra tahtoo?! Ei! Kaikki ylös ja herätys! Jokaikiselle ylihengellinen LOOK - päälle! Hengen miekka ja Jumalan Sana. Koko Jumalan sotavarustus, jolla taistella pimeydessä olevia pahoja hallituksia ja valtoja vastaan! Nytkö olisi rauha rauha... ei suinkaan! Pimeys tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa salakavalasti. Ja kohta on rauha pois ja myöhäistä herätä.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
Heb 5:8 Näin siis Hän, vaikka oli Poika, oppi kuuliaisuuden siitä mitä Hän kärsi
Pt1 2:20 Mitä kunniakasta siinä nimittäin on, jos te olette kärsivällisiä silloin kun te olette tehneet syntiä ja teitä kuritetaan? Mutta jos te olette kärsivällisiä silloin kun te joudutte kärsimään vaikka olette tehneet hyvää, niin se on Jumalan armon osoittamista.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Kärsiminen tuottaa kuuliaisuutta / tottelevaisuutta. Mikäli ei koe kärsimistä, pilkkaa, vaikeuksia, mieli pysyy uppiniskaisena eli ylpeänä. Kuuliaisuus on nöyryyttä. Ketkä oli Jeesksen ajan suurimmat pilkkaajat? Ne olivat uskonnolliset ihmiset. Eivät suinkaan pakanat. Näin on tänäkin päivänä. Miksi näin oli? Siksi koska elävä usko, ärsyttää kuollutta uskoa / uskonnollisuutta! Elävä kuohuttaa ja sekoittaa kaiken kaavoittuneen nurin. Elävä on ylhäältä ja kuollut on alhaalta. Elävä uskova on hengellinen, hengellisesti kuollut (paatunut) on lihallinen. Elävä usko herättää ja kuollut nukuttaa. Elävä sanoo; HERÄJÄ SINÄ JOKA NUKUT. Kuollut on närkästynyt ja haluaa olla tottuneisuudessaan. Elävä on Pyhää ja pimeys kammoksuu Pyhää. Pimeys vapisee valkeuden edessä. Sillä totinen valkeus tuo esille pimeyden teot.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
Luuk 6:46-49 Miksi te huudatte Minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä Minä sanon? Jokainen, joka tulee Minun luokseni ja kuulee Minun sanani ja tekee niiden mukaan — Minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle — kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta asettamatta rakensi huoneensa maan pinnalle — ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri.”
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --


-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
Joh 15:7 Jos te pysytte Minussa ja Minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa mitä vain tahdotte, ja se tapahtuu teille.
1Kun 6:12 ” jos sinä vaellat Minun säädöksieni mukaan ja noudatat Minun oikeuksiani, suhtaudut vakavasti kaikkiin Minun käskyihini ja vaellat niiden mukaan, niin Minä täytän sinulle sanani, jonka olen puhunut ...
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Kirjoitan tässä himan ikävästä asiasta. Ajatelkaamme siltä kannalta tätä asiaa, että kuinka se on väärin. Tutkikaamme seuraavaa asiaa Jumalan Sanaan perustuen. Tämä ei ole mukava aihe, tämän kohteena olen ollut ja olen yhäkin, olen itse kokenut, ja varmasti teistä moni muukin. Mutta on hyvä tarkastella, asiaa Raamatun valossa, joka on silmävoiteemme. Ja sanoutua itse irti tämän ajan määrityksistä, jotka ovat salakavalia nimityksiä, kauniisiin kuoriin käärittyinä. Olisi tutkittava mistä nämä on alkuisin, ja mikä niiden käyttö tarkoitus on ja miltä ne itsestä tuntuu? Ja tulisiko meidän hyljätä tälläiset sanat. Kun kerran saa nimittäin tämän leiman otsaan se pysyy aina otsassa. Ellei ala sitten mielistelemään ja olemaan toisten ihmisten kaltainen, jollaiseksi Jumala ei meitä tarkoittanut olemaan.

Tässä tämä kyseinen aihe:

-naiivius
-narsismi

Ne ovat maailmallisia ihmisiä lokeroivia ja objektisoivia ilmaisuja. Siis rasistisia nimityksiä. Raamatun aikana, ketään ei nimitelty tuollaisilla termeillä, vaan aivan muilla. Nykyään ihmisille lyödään leima otsaan, mikäli ovat yksilöllisiä. Nykyään jokaisen olisi oltava samanlainen. Yksilölliset ovat narsisteja tai naiiveja. Vaikka yksilöllisyys on harvinaisuus ja rikkaus. Eli toisin sanoen yksillölliset ovat poikkeavia ja jotenkin sairaita, koska eivät ole samanlaisia kuin suurin osa ihmisistä. Vaikka toistensa kopiot ovat ennemmin niitä, sillä hehän ovat todella läheisriippuvaisia, eli ongelmaisia. Kun ihminen nimittää jotakin noilla nimillä, niin millainen ihminen on silloin kun leimaa jonkun sellaiseksi. Ihminen on silloin halveksuva, olen sen aina joka kerta huomannut. Nuo sanat ovat (kaunokirjallisia) sivistyskielisiä pilkkanimiä. Joiden tarkoitus on ainoastaan vahingoittaa henkilöitä ja luokitella heitä sairaiksi.

Raamatusta voisin nimetä paljon epätavallisia henkilöitä, jotka olivat yksilöllisiä ja erilaisia. Emmekö tahtoisi leimautua sellaisiksi? Kuten esimerkiksi Herra Jeesus? Tai apostoli Paavali? Tai Mooses, Elia, Elisa, Salomo, David, Pietari, Johannes Kastaja, Johannes, Jakob, Abraham, Nooa jne... Sellaiset jotka ovat yksilöllisiä, niistä jää historian kirjoihin muistonsa. Kaikki nykyajan keksijät ja kehittelijät ovat myös yksilöllisiä. Se on rikkautta. Ei sairautta, onko sitten Jumalan palvelijat ja profeetat olleet sairaita? Mitä tavallinen läheisriippuva, ihmisten orja sitten on - sairas? Tuhlatako elämänsä sellaiseen - miksi? Miksi ei tulla Jeesuksen seuraajaksi koko sydämisesti, ja olla kukin erilaisia, kuten Jeesuskin oli ja on. Jumala tekee meistä yksilöitä, Hänen kaltaisiaan, ei toistemme kopioita. Mutta helppoa se ei tule olemaan. Se vaatii kuolemaa, ja rohkeutta kuolla. Se vaatii itsensä nöyryyttämistä. Se on luja ja vakaa päätös, josta ei peräänny ja kompromissaa - todellakaan.