IRC-Galleria

04.08 to-yö:
Aloitan paaston tänään. Juon vaan mehua ja maitoa teessä, jos maltan. Lihan syönnin aion muutenkin lopettaa. Minulla ei ole varsinaista tavoitetta. Mutta uskon että viikon aikana ne tavoitteet kirkastuu. Myös paaston aikana toiset tavoitteet menee kärjestä pois, ja tulee uusia tilalle. Paaston aikana siis voi olla eri tavoitteita vuorollaan, tai monia yhtaikaisesti. Nyt on perjantai aamuyö. Alkaa sapatti illalla. Tahdon palvella Jeshuaa Messiasta. Tahton olla hengellisempi. Tahdon omistautua Hänelle. Tahdon tuntea Häntä, olla Hänen lähellä. Kuulla Häntä. Tässä on alkutavoite. Haluan myös laittaa oman kehoni likoon. En aseta mitään vähimmäis tai enimmäs -kestoaikaa. Haluan saada selvyytä elämääni. Haluan olla hengellisesti palavampi ja otollisempi. Haluan olla Jumalan lapsi, oikeesti, luovuttaa Hänelle itseäni. Näin nyt päätän. Ja annan tämän alun ja itseni Jumalan ja Pyhän Hengen ja Mestarini Jeshuan käteen - amen! Normaalitilani on paasto. Kun syön, olen epänormaalissa tilassa, hallitsemattomassa tilassa. Nyt palaan normaaliin rytmiin. Kiitos Jeesus, että autat tuet ja kuulit tämän. Tunnen sinun läsnäolosi, se alkoi heti. Kiitos sinulle Jeshua Messias - Immanuel - amen! Olen täysin varma! En epäile! Ja anon uskossa. Ja ojentaudun sen mukaan, mihin uskon, mitä toivon ja mitä anon.

05.08 pe-yö:
Minun veriarvoni on erittäin hyvät. Joten voi vetää nyt pitkän paaston jälleen. Minulla ei ole tänään ollut erikoista nälän tunnetta, jota en olisi kestänyt. Tunnen kyllä nälkää, mutta yliminäni ei ole sen hallinassa. Vaan se on poissa hallinnasta. Alkaa tulla jo sellainen paastoava mielenlaatu minuun, sellainen vire. Eli sellainen tyhjyys ja odottavuus. Myös sellainen turha iloisuus ja turhat ajatukset alkavat tuntua haluttomilta. Alkaa tulla sellainen tuttu olo. Kun tulee tyhjyys ja turhuuden olemisen tunne, niin siihen tulkoon sitten Jumalan läsnäolo. En näe mitään erikoista ja tavoiteltavaa maallisia asioita kohtaan, kaikki ne on arvoituksia. Myöskään en näe ja tiedä mitä Jumalan aikoo antaa, ja mitä Hän tahtoo tehdä minussa. Joten kaikki alkaa olemaan minulle suurta kysymystä. Sellainen henkinen väsymys tulee minuun. Kuuntelen Paul Wilburia, se lisää minussa yksinäisyyden tunnetta. Se tavallaan masentaa minut. Mutta se on hyvä asia. Koska lihallinen tekopirteys voi olla este Jumalan kokemiseen ja läsnäoloon. Mutta minun ei tule paeta tätä oloa. Vaan mennä siihen, ja sitten Jumala tulee luokseni. Näin tapahtukoon.

Ikäväkseni pitää sanoa, että menin kaupaan ostamaan mehua, kofeiinitonta murukahvia ja maitoa. Ja sorruin ostamaan 100grammaa suklaata ja lakritsipötkön. Sittten foorumilla juttelutasoni oli todella ristiriitaista paastoavalle henkilölle. Lisäksi en osaa oikein sapattia viettää erossa foorumista. Ja illalla söin makaronia. Kaksi asiaa meni pilalle, minun puolestani. Ja söin pakastemansikoita pienen rasiallisen. Pidän sapattia arvossa, mutta en oikein osaa sitä viettää. Silloin ei pitäisi puhua omia ja tehdä omia asioita. Mutta jos en tee niin, joudun nukkumaan sen läpi, tai ainoastaan kirjoittamaan hengellisiä asioita. Ja nyt on todella vaikea saada mitään ulos. Kärsin kyllä tilanteesta. Tunnen itseni valehtelijaksi. En tahallani toimi niin, mutta kun en saa muutakaan aihetta, ja oleminen aloillaan on vain niin vaikeaa.

Kaikki ratkaisumme tai ratkaisematta jättäminen on tahdosta kiinni. On siis heikkotahtoinen, jos ei tahdo vastustella omaa luonnollista luontoa vastaan, niin ei tarvi kuin antaa olla vaan... usein sortumiset tapahtuu automaattisesti, siksi koska ei laiteta jarruja päälle, ei tahdota valita toisin. Liha on aina kaikilla heikko. Joka ikisellä se on yhtä heikko. Mutta tahtomme säätelee lihaamme. Ja tahtomattomuus on kurittomuutta. Ei huonot valinnat ole lihamme syytä. Vaan huonot valinnat ovat TAHTOMATTOMUUTEMME syytä. Hyvät valinnat ovat TAHTOMME ansioita.

Mieli ohjaa ja motivoi ihmistä, mutta tahtomme kääntää rattia eli päättää tehdä hyvin. Mutta jos emme tee tahtoratkaisua, niin automaattisesti omalla lihallisella mielellämme teemme huonosti. Moni sanoo että ihmisen ei pitäisi kontrolloida ja hallita itseään, vaan olla vapaita ja elää tunteiden mukaan. Mutta kun niin teemme, toteutamme aina omaa luonnollista olemustamme. Kun tahdomme toteuttaa Jumalan tahtoa, joka on luonnolliselle ihmisen mielelle ja omainaisuudelle vastakkaista, joudumme tahtomaan toisin, kuin muuten toimisimme. Mutta jos tahtomme ja itsehillintämme on heikko, miten kestää koetuksen edessä? Älä saata minua kiusaukseen... älä mene kiusaukseen. Älä altista itseäsi sellaiseen, mihin et kykene ja varmasti pysty.

Meillä siis on tahto. Mutta moni vierittää vastuun heikon lihan syyksi, tajuamatta mistä todella on kyse. Itselläni on vahva tahto, olen hyvin hyvin päättäväinen. Kaikki tai ei mitään ihminen. En liiku mielelläni välimaastossa. Kun sitoudun johonkin, niin sitoudun viimeiseen hiuskarvaan ja voimarippeeseen asti. Tai sitten olen sitoutumatta, jos tiedän että en voi yhtyä siihen. Syy voi olla eettinen, sellainen joka sotii minun moraalin tajuani vastaan. Tutkin itseäni ja käytän myös tervettä harkintaa alussa, mutta aloitettua jonkun, niin en kykene enää irtautumaan sitoutumisesta, ennenkuin lähes liian myöhään.

Miten tahtoa voi vahvistaa tasapainoiseksi? Yksi asia, mikä aikaansaa sen vahvistumista on Pyhän Hengen vaikutus tahtoomme. Näkee mikä on luonnollista, ja myös tuntee ja tietää mikä on Jumalan mielenmukaista. Sitten alkaa ojentua mielessä sitä asiaa kohti, omaksua sitä asiaa, joka on hyvää ja oikeaa. Ja tämä motivoi tahtoa. Tahdomme rukoilla, tahdomme kerskata messiaasta, tahdomme siunata, tahdomme rakastaa, tahdomme tehdä hyvää, tahdomme paastota, tahdomme elää nuukasti ym... Nämä on ihmisluonnon vastaisia asioita, niitä ei voi toteuttaa automaattisesti, vaan tahtomalla toimia niin.

Pitääkö tahtomisen sitten olla kovaa yrittämistä, hirveää suorittelua ja sisällissotaa - ei ei niin ole. Kun on päätetty toimia, niin se on itse asiassa hyvin helppoa. Kyse onkin siitä että pitää katseen edessä olevia asioita kohti, eikä epäile ja kuuntele ja katso kaikkea inhimillistä ja luonnollista. Kun olet oikeassa, olet Herran tiellä ja tahdossa, niin et halua ottaa vastaan mm. epäuskoa, syntiä, juoruja, mässäilyä ja ahneutta. Olet siis Jumalan tahdossa, ja Hän johtaa ja vie siitä alkaen, kun tahdoit antautua Hänelle.

Raamatun käännösprojekti, jonka tavoitteena on uudistaa vuoden 1938 kirkkoraamatun kieliasu nykyaikaiseksi, ja julkaista alkukielinen Raamattu länsimaisille ihmisille helposti luettavassa muodossa - latinalaisilla aakkosilla.

GO: [ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&act=go ]

[ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&pag=1&cat=Me3h ]

fE-Folaat 378 mmol/l (280-1040/kaikki)
fB-Leuk 4,6 E9/l (3,4-8,2/aikuiset)
B-Eryt 4,30 El2/l (3,9-5.2/naiset)
B-Hb 139 g/l (117-155/naiset)
B-HKR 1,40 (0,35-0,46/naiset)
E-MCV 93 fl (82-98/naiset)
B-Trom 211 E9/l (150-360/aikuiset)
B-La 22* mm/h (<20/naiset alle 50v)
P-TSH 3,7mU/l (0,3-4,2/kaikki)
P-B12-Vit 55l pmol/l (145-635/kaikki)
fP-gluk 3,6* mmol/l (4-6/yli 2kk)
fP-Kol 5,7 mmol/l (tavoite<5/aikuiset)
fP-Trigly 0,8 mmol/l (0,45-2,6/aikuiset)
P-K 3,4 mmol/l (3,3-4,8/aikuiset)
P-Na 139 mmol/l (137-144/aikuiset)
fP-Krea 60 umol/l (50-90/naiset)
fP-Ca 2,48 mmol/l (2,15-2,51/aikuiset)
P-ALAT 16 U/l (10-45/naiset)
P-GT 14U/l (10-45/naiset 18-39v)
fP-Kol-HDL 1,93 mmol/l (tavoite >1,0/aikuiset)
HDL/Kol 34%
fp-Kol-LDL 3,4 mmol/l (tavoite <3,0/aikuiset)

- -- - --- -- - -- - - -- - -- - -- -- - ---- - -- -- ---- --- - - - -- - - --
1Joh2:13. Minä kirjoitan teille, isät, sillä te tunnette Hänet joka on ollut alusta asti. Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet pahan. Minä kirjoitan teille, lapset, sillä te tunnette Isän.
14. Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te tunnette Hänet joka on ollut alusta asti. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette voimakkaita, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet pahan.
- -- - --- -- - -- - - -- - -- - -- -- - ---- - -- -- ---- --- - - - -- - - --

Tunnetko Hänet, vai tiedätkö Hänestä ainoastaan asioita. Riittääkö sinulle että tiedät? Haluatko myös tuntea Jumalan? Tässä Raamatun kohdassa sanotaan, että Jumalan Sanan on pysyttävä meissä.

Oletko sinä siis Jumalan Sanan alla, vai onko Sana sinulle vain ainoastaan väline, jota käytät ja hallitset järkesi mukaan? Haluatko siis todella tuntea Hänet ja tutustua Häneen, rakastua uudestaan Häneen?

Kirjanoppineet ja fariseukset tiesivät, mutta eivät tunteneet. Eivät tunnistaneet, vaikka Messias oli heidän silmiensä edessä. He olivat pimeydessään sokeita. Mutta ne jotka tunsivat Hänet, ne seurasivat Häntä, ne ottivat kasteen ja he olivat kuuliaisia ja alamaisia Hänelle.

Tahdotko enemmän tietää, vai enemmän tuntea? Tahdotko enemmän olla viisas ja älykäs, vai enemmän omaksua rakkautta ja Pyhyyttä? Pysy lähellä Luojaa, seurustele vapahtajamme kanssa. Pysy Hänessä koko aika. Älä poikkea maailmallisiin asioihin, vaan pysy Hänessä ja noudata Hänen tahtoaan koko aika.

Uskonnon harrastamisen avulla ei kukaan vapaudu mistään, eikä pelastu. Uskonto (vain tieto) on ns. kuollut kirjain. Vaan tulee tuntea elävä väkevä ja Pyhä Jumala. Hän on elävä Sana ja Hänen Voimansa Henki, puhdistaa, virvoittaa ja pyhittää meitä - Jeshuan (Jeesuksen) Messiaan nimessä.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

1Joh.2:27. Mutta te — teissä pysyy se voitelu jonka olette saaneet Häneltä, eikä teillä ole tarvetta että kukaan opettaisi teitä, vaan niin kuin se sama voitelu opettaa teitä kaikesta, niin se on myös totta eikä ole valetta, ja niin kuin se on opettanut teitä, niin pysykää Hänessä.

Jos rakastat jotakin todella todella paljon, niin millään millään kriteereillä ei ole enää väliä! Ne katoaa, vain rakkaus kestää ja pysyy. Jos tunnen alamittaiseksi itseni luonnollisten, maallisten kriteerien tähden, se on epäuskoa. Ja rakkaudessa ei ole epäuskoa ja pelkoa. Tosi rakkaus kohdistuu ytimeen, ei epäolennaisiin seikkoihin. Tosi rakkaus on kuin aurinko, joka valaisee verhojen läpi. Tosi rakkaus on kuin tuli, joka polttaa epäolennaisuuden oksat edestä. Vain rakkaus kestää, se ei petä. Kaikki luonnollinen saavutus elämässämme, se katoaa. Sen varaan ei voi rakentaa mitään kestävää ja pysyvää. Se on vain sivutuotetta.

Jos joku henkilö on sinun silmissäsi niin maallisesti ja pääomallisesti yli tai alimittainen itseesi nähden, et ole samalla tasolla, et ole ihminen hänelle, lähimmäinen hänelle. Ne luonnolliset asiat on erottavia asioita. Mutta mitään ei perusteta luonnollisen älykkyyden, varakkuuden, köyhyyden, koulutuksen, osaamisen, historian, taustan tms... katoavan ja itse saavutetun luonnollisen parametrin varaan. Vaan rakkauden, joka menee syvimpään. Ihmisen persoonallisuus on ihmisen pääomaa. Ei taito, ei ylpeys, ei riippuvuus, taipumus. Vaan ihminen, sinä ja minä itse.

Mitä ihminen etsii ja kaipaa, mistä ihminen todella on kiinnostunut sitten toisessa ihmisessä? Jos rakastat, kaikki muu menettää voimansa, rakkauden edessä, sillä se on suurin ja vahvin. Rakkaus on kiinnostunut syvimmästä, se ei ole kiinnostunut epäolenaisista asioista. Vaan ihmisestä itsestään - ihmisenä. Rakkaus välittää, arvostaa ja vaan rakastaa aidosti. Rakkaus ei luovuta, vaan sitoutuu. Kaikki muu kalpenee rakkauden rinnalla.

Mikään muu ei voi sytyttää, kuin rakkauden tuli. Mikään muu ei kosketa ja liikuta sydämiä, kuin rakkaus. Vaikka kaikki omaisuutesi ja kaikki tietosi omaksut ja niillä asioit, mutta sinulla ei ole rakkautta, ei se mitään vaikuta ja hyödytä. Vain rakkaus. Joka ei katso pintaan, joka ei luota pintaan, joka ei etsi pintaa, joka ei turvaudu pintaan. Vaan poraa ankkurinsa syvälle, se on rakkautta se. Se ankkuri on toivon ankkuri, ja se kestää ja uskoo kaiken.

Se on uskossa, rakkaudessa ja toivossa kärsivällinen. Se pysyy, ja se ei unohda. Sen voima on rakkaus, sillä Jumala on rakkaus. Kuten Hän rakastaa, eikä Hän oman Poikansa tähden pidä tekemisiämme, olemisiamme ja suorituksiamme rakkauden hintana ja ehtona. Vaan Hän rakastaa meissä olevaa sielua. Sitä mikä on aitoa, todellista ja missä on elämä. Hän ei luovuta, Hän pitää kiinni, vaikka vastustelesimme - koska me emme ole valmiita. Niin kauan kuin emme ole valmiita, Hän pitää kiinni. Ja koska emme voi tulla valmiiksi, Hän varmasti pitää kiinni rakastamalla meitä loppuun asti.

Mutta rakkaus synnyttää tekoja, rakkaus aikaan saa toimintaa, se on tuli, joka levittää ja leviää. Se ei jää paikalle jähmetyksiin ja sammuksiin, vaan se spontaanisesti ja epäitsekkäästi saa aikaai asioita ja tekoja. Se on päättäväinen ja periksi antamaton. Se ei katso luonnollisiin asioihin, vaan katsoo uskosta sitä (luottaa siihen), mitä toivotaan. Rakkaus ei toimi ja toteudu ilman uskoa ja toivoa. Rakkaus on kolminainen. Rakkaus on organisoija ja varustaja, toivo on suuntaavaa energiaa ja usko on vakaa perusta, jolla pysytään siinä suunnassa.

Kun kohtaat rakkauden, myyt itsesi hänelle sellaisena kuin olet. Ja tämä rakkauden lähde, joka on kuin tuli, se sulattaa sinut, se muovailee sinusta uudenlaisen ihmisen. Kun sinä sinä löydät aarteen, myyt kaiken (annat pois) halvan sen tähden. Sinä menetät kiinnostuksesi pitää aurasta kiinni, ja tartut vaan tähän rakkauteen. Rakkaus ei siis tee valintaa luonnollisten asioiden tähden, vaan sen vuoksi mitä olet. Ja kun otat vastaan rakkauden, hyväksyt rakkauden ehdot. Ja kun olet hyväksynyt ne, annat luvan rakkauden polttaa kaiken epäolennaisen pois ja muuttaa sinut uudenlaiseksi.

Rakkaus ei yritä muuttaa sinun persoonaasi, ihmisyyttäsi, vaan se odottaa, ja sinä ja minä, antaudumme sen muovailtavaksi antautumalla rakkaudelle ja rakkaudesta. Jumalan rakkaus on ahne tuli ja se vaatii koko ihmisen elämän ja olemisen itselleen. Mutta Hän ei pakota. Mutta se rakkaus on olemukseltaan magneettinen, se on hyvä ja sitä ei voi vastustaa. Sille voi ainoastaan antautua, sitä ei tarvitse ansaita, sitä ei tarvitse avittaa. Kun antaudumme rakkaudelle, me muutumme ja sulaudumme toisiimme.

Vaikka rakastamme syvästi jotakin, se ei tarkoita että hyväksymme kaiken toisen elämässä. Aivan samoin on Jumalan näkökulma, vaikka Hän rakastaa, sielua ja ihmishenkeä, Hän ei hyväksy syntiä ja tottelemattomuutta. Mutta tämä rakkaus on liikkeelle paneva voima. Joka saa aikaan fuusioita, muutoksia. Jos mitään ei tapahdu, niin ei ole tapahtunut siten, että olisi alettu omaksumaan, vastaanottamaan, syömään ja juomaan rakkautta. Rakkaus aina tekee ja aikaansaa muutoksia.

Mutta Jumala ensin rakastaa, Hän ensin pelastaa, Hän ensin kohtaa ja muuttaa. Sitten vasta, Hänen vuorovaikutuksensa yhteys, saa aikaan luopumista synnistä ja Jumalan Sanalle tottelemista. Kukaan joka on pakosta alistettu, ei voi sydämestään olla kuuliainen ja rakastaa. Kukaan ei voi välittää ihmisestä niin paljon kuin Messias Jeesus. Hän on siksikin meidän esikuvamme täydellisestä rakkaudesta. Hän ei hyväksy syntiä ja tottelemattomuutta. Mutta ensin Hän antaa voiman, rakkauden voiman, joka aikaansaa muutoksen.

Ellei ihminen muutu ja ala toteuttamaan Jumalan rakkauden tekoja, niin ihminen ei ole vastaanottanut Hänen rakkauttansa. Jos aviopuolisot eivät rakasta ja kunnioita toisiaan, he eivät ole omaksuneet rakkautta Jumalalta. Sillä vain ainoastaan Jumalan rakkaus aikaan saa tälläistä sydämellistä rakkautta. Ensin on aina Jumala, siten on vasta me itse. Hän on Luoja ja Lähde. On tärkeää ammentaa Häneltä näitä ominaisuuksia, ja tätä aitoa rakkautta. Tulee olla kuin aloe, joka taivuttaa pysyvästi mehipintansa ylöspäin, ja ottaa sateen huokoisiinsa alttiisti.

Jos vaadimme rakkauden reunaehtoina edellytettäviä ja suoritettavia tekoja ja kriteerejä, ennenkuin annamme itsellemme luvan rakastaa ja ennenkuin olemme rakkauden / rakastamisen arvoisia, olemmeko silloin Messiaan rakkaudessa. Mikä on se luonto joka aikaansaa ehtoja. Mutta kuitenkin rakkaus on se voima, vallankumouksellinen voima joka muuttaa itsekunkin. Ei muuta meitä edellytyksien tähden, vaan rakkauden tähden.

Uskon että Jumalalla on ohjat käsissä, silloin kun olemme Hänessä kiinnittyneitä ja Hänen rakkaudessaan levossa. Uskon että silloin kaikki tuntemuksemme, uskomme ja toivomme ovat Hänen alaisiaan. Isä tietää tarkoin mikä on meille sopivaa ja miellyttävää. Ja Hän antaa rakkauden, kun antaudumme Hänelle. Me itse emme voi muunkaan varaan luottaa. Me itse emme voi aikaansaada fuusioita, kuin tässä rakkaudessa, joka tulee sydämiin ylhäältä.

Jumalan rakkaus siis tarvitsee uskon ja toivon, toteutuakseen ja toimiakseen. Mutta entä tunteet? Mikä on niiden sija? Kuitenkin tunnemme tunteita, intohimoa ja epävarmuutta. Mutta tunteet ovat ilmeisesti harhakuva täydellisestä rakkaudesta. Ne eivät ole rakkaus. Ne saattavat olla aktiiviset rakkaudesta tai itsekkyydestä käsin. Ne ovat sille alaiset mikä on meitä ohjaava voima kulloinkin. Tunteita tarvitaan, ne muistuttavat itseämme vajavaisuudesta ja siitä että tarvitsemme enemmän kuin mitä olemme, koemme tai omistamme ihmisyydessämme.

Raamatun käännösprojekti, jonka tavoitteena on uudistaa vuoden 1938 kirkkoraamatun kieliasu nykyaikaiseksi, ja julkaista alkukielinen Raamattu länsimaisille ihmisille helposti luettavassa muodossa - latinalaisilla aakkosilla.

GO: [ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&act=go ]

[ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&pag=1&cat=Me3h ]

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
1Kor 10:25. Syökää kaikkea mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon vuoksi.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

Mitenkäs käsitätte, kun Vanhassa Liitossa, sika oli kielletty syötävä. Mutta Uusi Testamentti ei ole sitä kumonnut vieläkään tähän asti, mutta kyllä antoi luvan syödä lihakaupan tuotteita. Pietari sai näyn korista missä oli elämiä, mutta se näky tarkoitti kansaheimoja. Ei eläimiä kirjaimellisesti, vaan rotuja ja heimoja, joille piti julistaa Evankeliumi / Ilosanoma. Joten tätä säädöstä ei liene ole kumottu. Joten olisiko oikein noudattaa sitä periaatetta mikä alusta asti on säädetty?

Minä tosin en vielä noudata (koska en oikein ole varma), mutta tämä asia on minulla prosessin alla... voi olla että eräänä päivänä alan sitä noudattamaan (kun olen varma), jos tarpeeksi siihen tulee vahvistusta, ja koen sen Herran mielen mukaiseksi. Muuten milloinkas määriteltiin Uusi ja Vanha Liitto / Testamentti? Sanooko Raamattu että on olemassa Vanha Testamentti / Liitto? Eikö apostolit ja opetuslapset lukeneet pääosin Vanhaa Testamenttia, koska ei ollut Uutta vielä silloin?

Tietysti Vanhan Testamentin aikakausi oli Lain aikakausi, jolloin tarvittiin Lain mukaan kuuliaisuus. Ja rikkomusten peitoksi, uhrattiin uhrieläimiä. Sinänsä Uudessa Liitossa myös liha on Lain ja kirjaimen alla, ja tarvitaan uhri ja Hän on Messias Jeshua sovittaja. Mielestäni pakanoille ja juutalaisille kuuluu samat Raamatun tosiasiat omaksuttavaksi. Kun sanotaan että pakanoiden ei tarvitse noudattaa samaa kuin juutalaisten? - Niin mitä sitten erilaista on juutalaisten noudatettavaa asiaa - suhteessa pakanoihin. Nimittäin Uuden Testamentin mukaan ei ole erotusta pakanalla ja juutalaisella.

Ei juutalaisten tarvitse noudattaa Vanhan Liiton urimenoja, ei myöskään pakanoiden. Mutta on asioita, joita Uusi Testamentti ei ole kumonnut. Mitäpä niille sanotaan? Koko Raamattu kuitenkin kuuluu jokaiselle uskovalle ohjeeksi ja opetukseksi. Jos joku sanoo että pakanat on armon alla, ja että heidän ei kuulu noudattaa Messiaanisia tapoja, niin mikä sitten on Messiaanista kulttuuria tai käytäntöä? Eikö sen kuulu olla sitä, mikä jokaiselle uudestisyntyneelle kuuluu tulla omaksuttavaksi. Tälläistä ajatusta tässä nyt heitän tutkailtavaksi.

Olisiko kuitenkin Jumala olisi enemmän vielä tyytyväisempi, jos pidättäytyisimme siitä tavasta. Eli mikäli tulee mielessään varmaksi jostakin, niin tulee siinä pysyä. Toinen uskova siis kokee jonkun asian olevan itselle paheksuttavaa, toinen taas toisen. Eli ihmisillä on eri näkökulmia. Esim. paastosta. Joku paastoaa 50 vuorokautta, joku taas ei missään tapauksessa alkaisi siihen, ei voisi kuvitella olla päivääkään syömättä. Joku ei voisi kuvitella valvovansa yhtä yötä rukoillakseen. Joku taas on omaksunut kasvissyöntilinjan, joku ei. Mutta jos se joka on omaksunut jotain uskonsa tähden, niin sen kiusaaminen tahallisesti, saattaen sen ihmisen lankeemukseen, on vakava synti.

Joten esim. mitä itse omaksun, en siitä välttämättä halua riidellä ihmisten kanssa. Esim. sapatti, paastot, muut elämän tavat ja tyylit. Yleensä uskovat nimenomaan alkavat usein syyttämään, että ei Uuteen Liittoon kuulu tuo ja tuo asia ja tapa. Mutta jos on jotain omaksunut uskon tähden, on vain pidettävä suu kiinni. Silloin täytyy miettiä kuka on, se joka ei kunnioita, ja yrittää saada toisen lankeemukseen. Ei tosin omaksunut ihminen helposti lankea, mutta siinä saattaa tulla arvokas asia häpäistyksi, jos sen kanssa alkaa kiistelemään. Herran tähden omaksuessa jotakin, se on yhtä kuin Pyhä ratkaisu, se on kunniallista ja varjeltavaa, herkkää ja aitoa.

Raamattu sanoo että älkää heittäkö helmiä sikojen eteen, jotka tallovat ja sotkevat kaiken. Mitä jos joku uskon ja etiikkansa ja moraalin tajunsa takia, siis karsii jotakin pois, tai omaksuu jotakin, niin eikö me voitaisi sitä kunnioittaa, eikä nuhdella. Sillä ei sapatin vietto, kasvis syönti, siveä käytös ja pukeutuminen ja paastokaan ole syntiä ja saastaista, eikä turhaa, vaan se miellyttää Herraa. Mutta jos omaksuminen on jotakin saastaista ja maailmasta, silloin tulee tietenkin nuhdella vakavasti että ihminen kääntyy pois pahoilta teiltä.

Eläkäämme uskossa ja uskosta. En voi siis sanoa ja luvata mitään, koska mikään ei ole omissa käsissäni ja hallussa,sillä tulevaisuus ei ole minun, vaan Herran. Hän on valmistanut minulle pöydän kasvojensa eteen. Hän johdattaa, kantaa, inspiroi, kasvattaa ja neuvoo. Hänessä ja Hänestä kaikki on kiinni. Mitä omaksun, sekin saatetaan koetella. Herralla on oikeus siihenkin. En voi luvata siis mitään sen enempää kuin on näkökenttää eteenpäin, eli uskoa ja valoa (eli sekin edellyttää uskossa /valossa vaeltamista).

Viime joulua en viettänyt hengellisen etiikkani mukaan (paastosin), ja aikomukseni olisi myös ensi joulu olla viettämättä. Mutta en voi luvata sitä. Eli päätökseni voi avioitumisen vuoksi kumoutua. Mutta niinkauan kuin Herra on yksistään pääni, se päätös pysyy. Ja mitä enemmän omaksun ja mitä pidemmän aikaa pitäydyn siinä, sen pysyvämpi asia siitä tulee ja sen vaikeampi sitä on kumota, sillä se tulee pysyvämmäksi asiaksi ajan ja koettelemuksien kautta, missä ei anna periksi lihallisuudelle, ihmisille ja maailmalle, vaan pysyy Herrassa yksinomaan.

Myös joku uskova saattaa olla niin Raamatun alla, että kieltäytyy helpoista maallisista asioista. Vaikkapa kun sairaus iskee, niin ei ryntää lääkäriin, vaan ehdottoman ehdottomasti turvautuu Herraan kokonaan ja sataprosenttisesti. Toinen taas tuomitsisi sen ja sanoisi vaikka että olet murhaaja, jos aiot itsesi tappaa kun et mene lääkäriin, vaikka toinen tekisi sen uskossa ja uskosta Herraan. Mikä traaginen menetys se olisi sille ihmiselle, jos hänet vaikka pakotettaisiin lääkäriin, ja Jumalan yliluonnollinen parantumis-ihme jäisi saavuttamatta. Saatikka mitä arvokasta siinä prosessissa ihminen saisi kokea, kuinka suuren yhteyden Luojaansa.

Ihminen usein mitätöi asioita, ensiksikin itsensä uskomasta Jumalaan. Ja kun on siinä onnistunut, niin seuraavaksi katsotaan, kenen epätavallisen ihmisen vuoro on tulla käännytetyksi, pois uskosta Jumalaan kaikkivaltiaana ja ainoana auttajana, ja saada se luonnollisen järjestelmän pariin. Luonnollinen ihminen aina tahtoo sellaisen ihmisen joka uskoo Jumalaan, ja sitoutuu Häneen radikaalisesti ja ehdottomalla varmuudella, suistaa siitä ja katsomaan luonnollisia asioita, jotka on hänestä realistisia.

Tälläinen ihminen käyttää Jumalan Sanaa sen perusteluna. Eli toinen on syönyt Jumalan Sanaa kuin ruisleipää, ja toinen tulee Sanaa kuin maitoa tarjoamaan. Joku on maksanut hinnan, kalliin hinnan, siitä että seuraa Jeshuaa. Joku on suostunut paljosta luopumaan, että saa elää uskosta ja uskossa. On raakaa, kun joku nirppanokka tulee, sitten eteen ja sanoo, katso luonnollisesti, katso realismia. Aivan kuin kiusaaja tuli Jeshuaa erämaassa kiusaamaan, luonnollisilla maallisilla, lihallisilla visioilla.

Mutta uskova joka elää uskosta ja uskossa, tietää ja tuntee kyllä mikä on aitoa realismia. Se ei ole luotu tai luotu olosuhde, vaan Luoja. Ja uskova joka todella elää uskosta, on niin fanaattinen kuin jeshua, joka sanoi kiusaajalle erämaassa. Kirjoitettu on... Herra sinun Jumalaasi ainoaa, sinun pitää kumartaa ja palvella. Kiusaaja käytti Häntä vastaan siis Jumalan Sanaa, mutta Jeshua ei alkanut kiistelemään. Sanoi vaan yksinkertaisesti kirjoitettu on.

Ja kiusaaja pakeni ja jätti Hänet rauhaan. Mutta entä tämän päivän ihminen, uskova? Antaako uskova toiselle rauhan, Jumalan tähden, uskon tähden pitää oma sitoumuksensa, vaan pakottavatko uskovat nykyään ihmisen luopumaan sellaisesta? Vetoamalla lähimmäisen rakkauteen, Laupiaaseen Samarialaiseen? Ja ottavat vallan omiin käsiinsä (tunkemalla väliin), vastoin Jumalan ja ihmisen yhteistä sopimusta. Mitä silloin uskovan tulee tehdä?

Raamatun aikana uskovat saivat toisinaan paeta joitakin ihmisiä. Toisia yritettiin tappaa, toisia vangita ja toisia viedä tuomiolle. Olisi todella ikävä että uskovien keskuudesta puuttuu kunnioitus ja se että tuetaan ja olla lähellä. Liian paljon on sitä, että yritetään sammuttaa uskoa, saada ihmiset luonnollisiksi. Vaikka luonnollisessa mielessä elävä ei peri taivasten valtakuntaa, vaan se joka on ylhäältä uudestisyntynyt Hengen mieleen.

Usein se ihminen joka on sitoutunut Herraan Jeshuaan Messiaaseen, on todella järkähtämätön vakuudessaan. Se ihminen on joustamaton siinä asiassa, kuin graniitti. Luja kuin kallio. Ja se on hyvä asia. Sillä jos se olisi kuin kiikunkaakun - ollakko vai eikö olla - niin parempi olla vaikka sitten kokonaan luonnollinen. Jos ihminen on epävarma, silloin hän ei kestä koetusta. Mutta jos on varma kuin kallio, niin kyllä kestää. Ja sellaista uskoa Jumala etsii. Sellaista joka KESTÄÄ! Ja se totisesti KESTÄÄ! Ja mikään ja kukaan ei voi sitä luhistaa! Ja mikään ei voi sitä manipuloida ja horjuttaa, muu kuin Herra itse!

Kokemuksesta tiedän mitä on sellainen lujuus. Se on kaikki tai ei mitään - uskoa. Se on rakkautta, mutta se on lujaa kuin mikäkin. Mutta samaan aikaan tiedostettu lihallinen alistettu ihminen ja mieli, pelkää ja ihmettelee vaan. Se ei ole vahvaa, se on heikkoa ja inhimillistä, se on niin alistettua ja väsynyttä. Mutta kuitenkin usko on vahvempi kuin oma luonnollinen mieli. Ja samaan aikaan tiedostaa Jumalan pyhyyden ja rakkauden. Sillä tämä usko on yliluonnollista, ja siinä on Jumalan Pyhyyden elementit.

Ajattele, ihminen kun on pienimmillään ja heikoimmillaan, silloin Jumala on suuri ja vahva ja väkevä. Totisesti näin on! Sen tiedän myös kokemuksesta. Ei vain Jumalan teot ole suuria, van Hän itse minussa on suuri. Mutta kuvittelepa mielessäsi, mitä jos joku uskova viedään väkisin vaikka viikon paaston jälkeen jonkun ns. läheisen toimesta tiputukseen, vaan siksi koska se on epätavallista olla paastossa, ja se on luonnonvastaista. Mitä ajattelit, jos rimpuileva ihminen vietäisiin väkipakolla siihen? Mitä ajattelisit siitä seuraamuksia koituvan.

Tahtoisiko enää ikinä se ihminen nähdä sitä läheistä? Ajattele vielä, että se läheinen uskova kertoisi kaikille, että se oli tiputuksessa, ja kun oli niin ylienerginen mitä olisi käynyt? Miten sairas ja tyhmä se oli, kun vastusti sinne menoa? Tälläisiä hyväntahtoisia uskovia suurin osa on tänä päivänä! Oletko sinä sellainen? Oletko silloin typerä vai viisas? Luonnollinen ihminen on aina yliluonnollisia vastaan. Raamatun aikana, kaikki profeetat, apostolit ja Jumalan palvelijat olivat epätavallisia.

Myivät talonsa ja tilansa, omaisuutensa ja jakoivat sitten rahat keskenään, ottivat vapaa ehtoisesti yllensä ivaa ja pilkkaa. Suostuivat menemään vankiloihin ja eivät hävenneet Jeshuaa, vaan enemminkin menettivät henkensä maan päällä, uskonsa tähden. Johannes Kastaja eli erämaassa, ja söi heinäsirkkoja. Monet paastosivat, pukeutuivat säkkipukuun, itkivät ja istuivat tuhkaläjien päällä. Jeremia makasi noin 100 päivää kyljellään erään kaupungin pielessä, sen kaupungin syntivelkojen tähden ym... aika epätavallisia ihmisiä olivat. Jokainen heistä olisi tänä päivänä laitettu hoitoon ja lääkehuuruihin. Vai mitä?

Siksi on tärkeää että kun sitoudut Jumalan edessä johonkin epäluonnolliseen asiaan, paastoon, tai vietät unettoman rukousyön, niin et julista sitä eteenpäin, vältät kyläilyä, jossa eteesi asetetaan kiusauksia. Vältät vastaamasta ihmisille heidän uteluihinsa. Jos kysyvät, puhu Jumalan Sanaan vedoten varmalla tavalla. Älä puhu miten ja mistä ja kuinka- yksityiskohtia. Koska ihmiset lipsauttelevat ja juoruavat eteenpäin, hyväntahtoisillakin aikeilla. Mutta yhtä kaikki - hyväntahtoiset aikeet eivät aina ole Herrasta, vaan lihallisuudesta, luonnollisuudesta peräisin.

Älä harrasta hyväntahtoista juoruskeluakaan. Kun siis päätät palvella Jumalaa, ja todella totella Häntä ja seurata Häntä, niin pysy Hänessä. Älä luota mihinkään muuhun kuin Häneen. Toivon että puolisot voivat luottaa toisiinsa. Mutta jos tiedät / tunnet yhdenkin ihmisen, joka on luotettava, joka ei ole kertaakaan pettänyt sinua, juorunnut sinusta, manipuloinut sinua, niin olet saanut paremman ystävän, kuin lottovoitto on. Sellainen ihminen on kuva täydellisestä Messiaasta. Olisi ihanaa, että kaikki uskovat olisivat sellaisia, eivätkä luonnollisia mieliltään.

Luonnollinen ihminen aina toimii päinvastoin kuin Jumalan Sana opettaa. Se kyllä tuntee Sanan ja käyttää sitä sovitellen sitä itsellensä. Mutta se ei ole Jumalan Sanan alla, vaan Jumalan Sana on väline sellaiselle. Joka taas elää Jumalan Sanan alla, on kuolettanut luonnollisen ihmisensä. Koska luonnollinen ei voi pyhittyä Jumalan alle. Luonnollinen ihminen ei tiedä mikä on Hengen mieli, uuden luomuksen mieli. Se ei tunne Messiaan mieltä. Se tietää paljon, mutta tunteminen on aivan eri kokemus, kuin tieto.

Jos siis joku tiedon avulla tulee sitä oikaisemaan, jolla on yhteys Jumalan kanssa, niin miten käsität, että se joka tuntee, voisi asettua pois Jumalan alta, ja omaksua sen tiedon, mikä tulee ihmiseltä, asettumalla ihmisen alle? Eikö ihminen joka tuntee Luojan, ole siinä asemassa, kuin pitää silloin ollakin. Ja se jolla on vain tieto, sen tulisi tulla myös siihen asemaan, että tuntisi Jumalan? Eli se jolla on vain tieto, on luonnollinen ihminen, ja ajattelee luonnollisesti järjellään. Mutta se jolla on Jumalan tuntemus, ajattelee sydämellään, tuntee sydämellään, ja harrastaa pyhityselämää tahtonsa ja mielensä kautta.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

"Torinon liinat ovat aidot" "Jos liinat sattuisivatkin olemaan väärennös, ne on tehty ennen vuotta 600 ja tekemisessä on käytetty aidon, kidutetun miehen verta."
[ http://users.tkk.fi/~tkangasn/CrossSection/Erikois06/Torinon_liinat_aidot.html ]

Uusi tutkimus: Torinon käärinliina oletettua vanhempi (Julkaistu: 28.1.2005)
[ http://www.hs.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/1101978389934 ]

Torinon käärinliina sittenkin aito?
[ http://www.netikka.net/mpeltonen/liina.htm ]

Torinon käärinliina on ehkä maailman tunnetuin pyhäinjäännös.
[ http://fi.wikipedia.org/wiki/Torinon_käärinliina ]

Torinon käärinliina ja temppeliherrain oikeudenkäynti
[ http://fi.osmth.org/torino.htm ]

Torinon käärinliina, varhaishistoriaa, nykyhistoriaa ym... (tarkka selonteko)
[ http://vastaus.net/luku/page.php?show=26&yksi=y&idkat=135 ]
[ http://avaimia.net/ajassa/shroudtr.htm ]


Mieti...

Mitä ajattelisit jos tuo käärinliina olisi 1000% Jeshuan Messiaan käärin liina, se johon Hänet laitettiin ristinkuoleman jälkeen? Mitä ajatuksia ja tunteita sinussa tulisi esille? Muuttuisiko suhtautumisesi Häneen sen jälkeen? Järkyttyisitkö, liikuttuisitko, pysähtyisikö elämäsi joksikin aikaan paikalle, vai olisit voitonriemuinen, kun todiste löytyi ja esität ja todistat toisille siitä?

Mitä tekisit siis silloin. Miten suhtautuisit asiaan. Mitä tunnet kun katsot sitä kangasta? Ajattele rehellisesti. Se on kuitenkin todellinen kuva kärsivästä kidutetusta ihmisestä. Mitä siis tunnet? Tunnetko eri tavoin, ajatellessasi, sen olevan vaan joku, tai Hänen joka on vapahtajamme, vai sitten et pidä sitä todellisena, vaan lavatuksena. Miten koet tämän asian?

Kun katsot sitä, niin tunnetko lamaantuvasi, tunnetko pelkoa, tunnetko järkytystä? Mutta kuitenkin tiedät että Hän on taivaassa ja Hänen Henkensä on sinun sisimmässäsi todistava, että Hän on ylösnoussut. Tutkitko sitä asiantuntijan elein, vaan miten? Vai käännätkö kasvot pois siitä, sen alastomuuden tähden. vai et halua edes nähdä sitä, koska se on niin raju ja pelottavan näköinen?


Jesajan kirjeestä laitan tähän seuraavan kohdan:

53: 2. Hän kasvoi Luojan edessä niin kuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta — me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3. Hän oli halveksittu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4. Mutta varmasti hän kantoi meidän sairautemme, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi, runneltu meidän pahain tekojemme vuoksi. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Tutkimuksen mukaan kuvaa ei olisi voinut tulla kankaalle ilman valotusta. Ja jos se olisi riisuttu / otettu pois yltä, se olisi sotkeentunut. Sen läpi piti tulla, että se kuva jäi siistiksi. Eli muulla tavalla se oli mahdotonta siihen tallentua, kuin sillä tavalla, että tapahtui ruumiin kirkastuminen. Eli Messias muuttui Jumalan kirkkauden avulla uudeksi katoamattomaksi ja poistui aineettomana kankaan läpi.

Mutta tiedehän ei tätä tunnusta ja myönnä, sillä se ei voi yliluonnollisia asioita selittää, vaan kaikki pitää olla ymmärrettävää luonnollisesti, sillä se haluaa kaikelle luonnollisen selityksen ja sitä varten kehittelee erilaisia vaihtoehtoteorioita, miten voi tulla selkeä moniulotteinen kuva. Mutta Jeshuan hauta oli pimeä ja kivi oli suulla. Joten koska tiede ei voi sitä kiistää, niin se keksii muuta. Mutta onneksi on tiedettä, joka huomioi Raamatulliset yliluonnolliset aikaansaannokset yhtenä vaihtoehtona ja tämä teoria perustuu sellaiseen todistusaineistoon.

Näin kyseinen askellehti (heinä-elokuu -06 numero) perustelee ja väittää että muutoin ei olisi ollut mahdollista noin selkeän ja moni ulotteisen kuvan piirtyä kankaaseen. Jos siis sen olisi yli 36 tunnin kuluttua riisunut veriseltä iholta, se olisi tahmaantunut. Mutta se on yksityiskohtaisen siisti. Eikä siihen olisi ollut mahdollista millään luonnollisella systeemillä tulla negatiivista moniulotteista kuvaa, kuin säteilyn tai voimakkaan lömpöenrgian avulla, joka poltti siihen sen muodon negatiivisesti.

Ja kaikki kuvan yksityiskohdat todistavat että tämä ristinkuolema tapahtui kuten Raamatussa se kuvataan. Myös kangas osoittaa paljon raaemmasta kidutuksesta todisteet, kuin mitä Raamattu antaa pelkästään näkökulmaa. Kangas myös todistaa oikeiden naulan lyöntien sijaintikohdat, sekä toisen olkapään sijoiltaan menon ja kantapäässä olevan avohaavan, joka viittasi ylimääräiseen kidutupiikkiin ristissä olevassa jalansijassa. Myös kankaassa on todisteet lyönneistä, ja niiden määristä. Myös puhkaistun kyljen kohta 5-6 kylkiluun välissä.

Siis kankaassa olevat todisteet täsmäävät Raamatun kanssa, sekä myös kankaan tallentuminen yliluonnollisesti (joka ei olisi voinut luonnollisesti tapahtua), josta myös Raamattu todistaa, koska Jeshua nousi kuolleista Jumalan kirkkauden ja yliluonnollisen voiman kautta. Myös käärinliina todistaa sen ajan yrttivoiteista. Sekä tiede todistaa että luonnollisesti ei tälläisen kankaan tallentuminen tähän muotoon olisi mahdollista tapahtua konsanaan, saatikka kolmessa vuorokaudessa. Tälläistä ei siis myöskään voinut silloisen ajan teknologian mukaan väärentää. Kaiken lisäksi siitä on löytynyt todisteet aidosta verestä.

[ http://heavenheart.hopto.org:443/artikkelit/ ]

MIETI:

Voitko kuvitella sen tuskan mitä Isä koki uhratessa AINOAN Poikansa. A-I-N-O-A-N! Voitko kuvitella ISÄN kärsimystä?! Voitko? Hän rakasti Poikaansa - HÄN RAKASTI! Mutta Hän silti salli tämän - KUVITTELE! Oletko ikinä kokenut että joku viaton olisi ollut sinun kädessäsi, kärsivänä, toivottomana, ehkä runneltunakin, ja et pysty tekemään mitään, et pysyt peruuttamaan sitä. Olen jokus nähnyt oravan tien vieressä, mikä sätkytteli. Näin siitä painajaisia. Olen nähnyt paljon kamalempaakin. Jotain joka oli minulle hyvin rakasta ja sen kärsimyksen, voimatta tehdä mitään.

Olen kokenut jotain, mikä saa minut tajuamaan jotakin siitä, mitä Isä koki Poikansa ollessa näin runneltuna, voimatta perua sitä, voimatta sille mitään. Se on ollut hirvittävää. Isä ei ikinä unohda sitä kokemusta. Minunkin muistoni, viiltää ja aiheuttaa kärsivää myötätuntoa ja tuskaa. Miksi? Miksi? Minkä tähden? Ja miten? Isä salli Poikansa kärsiä, sanoin kuvaamattoman rangaistuksen ihan syyttä. Hänessä ei ollut syytä. Hän joutui mielipuoliseen, sadistiseen ja nöyrryyttävään tuomitsemiseen. Hän joutui... niin. Ja Isä muistaa.

Mutta Hänen Poikansa on Herra ja Kuningas. Hän ei ajattele omia kärsimyksiään, vaan meitä. Hänen kärsimykset olivat pieniä, Hänen rakkautensa edssä. Hän antoi kokonaan itsensä, niin täysin kokonaan kuin on mahdollista. Isä rakastaa Poikaansa, ja on asettanut Hänet kuninkaalliseen asemaan. Mutta Vapahtaja, odottaa meitä. Hän rukoilee koko aika puolestamme. Hän odottaa, Hän ei jäänyt taivaaseen nuolemaan haavojaan ja hyvityselämää elämään, vaan Hän jatkaa rukousta maailman tähden. Oi - kuka on Hänen vertaisensa?!

Taivaan Isä rakastaa sinua ja minua niin paljon. Hänen rakkauden käsittäminen on niin murtavaa. Voi jos me tietäisimme ja tuntisimme Hänen rakkauden tähden kärsimänsä tuskan, Hänen muistonsa tuskan. Hänen rakkautensa murtumisen, ja sen kestämättömän haavan ja kivun. Me emme kestäisi sitä... emme. EMME! Hänkään ei voinut... vaan Poika huusi ristillä, Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit... Isää sattui.. sattui... käsitätkö mikä hinta on sinusta maksettu?! KÄSITÄTKÖ! Jumala rakkaus ei ole kesyä, inhimillistä ja hiljaista hyminää... eiiih... ei ole. Vaan se on aivan muuta. Jos olet kokenut kun Hän rakastaa sinua kuin höyhen, olet vasta vauvauskova. Hänen rakkautensa on uhrirakkautta.

Tässä hetkessä voimme muistella ja ajatella millainen tuska ja kärsimys Mestarillamme oli näiden todisteiden perusteella. Tässä hetkessä voimme käydä tätä asiaa erittäin perusteellisesti läpi. Saamme tuntea, itkeä, nöyrtyä ja kokea Pyhän Hengen kautta ilmestystä Herramme kärsimisestä. Voimme ajatella ja kirjoittaa Isästä joka uhrasi Poikansa, Hänen tuskaansa. Vaikka ei olisi 100%:sen varmaa tämä sinusta. Niin kuitenkin ajattele että tämä todiste, korostaa Messiaamme kärsimystä. Älä ajattele Hänen mittojaan ja rakennettaan. Vaan Hänen kärsimyksiään. Mitä sinä ajattelet ja koet tässä ja nyt?