IRC-Galleria

Tarvitsemme pyhityspuheita, pyhitysoppia, pyhitykseen liittyviä neuvoja. Minua suorastaan masentaa ja ärsyttää sellainen asia, että sivuutetaan meidän osuutemme uskonelämässä ja suhteessamme Jumalaan, haastaa toisia ja itseämme pyhittymään ja erottautumaan maailmasta ja tavoittelemaan Jumalaa elämäämme. Olemme aivan liian penseitä uskovia! Minäkin olen, liian laiska muuttuakseni velä enemmän Luojan tarkoittamaksi ja Häntä muistuttavaksi. Meidän siis todella tulee ottaa itseämme kiinni ns. niskasta ja asettaa itsemme kuuliaisuuteen ja Jumalan edessä aitoon nöyryyteen.

Olen liikaa lukenut vain armosta ja rakkaudesta, se on liian yksipuolista. Meidänkin pitää tehdä jotain. Meidänkin pitää antaa Jumalalle itsemme. Ei niin että Hän antaa, vaan että me annamme itsemme ja elämämme Hänelle. Meidän siis tulee pyhittäytyä. Tulee antaa itsemme Hänen muokattavakseen, erottautua Hänelle. Irtautua siitä mikä ei kuulu pyhän ihmisen elämään. Meidän olisi hyvä harjoittaa rukousta, todistamista, sanan tutkimista ja paastoa. Meidän olisi hyvä myös luopua mässäilystä, maailmallisesta imagosta, maailmallisten juonien seuraamisesta, uskon asioiden salaamisesta ja häpeämisestä.

Kun erottautuu Jumalalle, niin se on pyhitystä, ja tarkoittaa sitä että on jostakin tullut irroitetuksi. Jumala ei muuta meitä vasten tahtoamme ja väkisin. Mutta Hän tahtoo muuttaa meitä. Hän haluaa niin. Mutta se ei ole automaattista. Jo riittää se että aina vaan Jumala antaa ja antaa ja antaa... Hän tekee ja me määräämme Häntä... me elämme kuin mitkäkin penikat, emmekä itse tahto mitään tehdä omasta puolesta. Meillä on kutsu seurata Jeshuaa Messiasta. Meidät on kutsuttu. Ei pakotettu. Kuka ottaa kutsun vastaan, ja antaa itsensä Jumalalle. Kuka haluaa pyhittäytyä?

Tällä pyhittäytymisellä ei ole sen asian kanssa nyt yhteistä liitäntää, että pelastatumme ja olemme pyhiä sen perusteella. Ei, pyhittäytyminen on harkinnallista ja sitoutuvaa. Se ei tapahdu ilman valintaa ja ilman Häneen sitoutumista. Pyhittäytyminen tapahtuu vapaasta tahdostamme, Jumalan ehdoilla, ei omilla. Henkilökohtaisen uskon elämän tarkoitus on pyhittäytyä. Jeshua itse saarnasi pyhitysoppia, kuten Paavali myös. Jeshua sanoi, että olkaa pyhät ja nuhteettomat, kuten teidän Taivaallinen Isänne on Pyhä.

Siis me emme tule automaattisesti sellaisiksi. Vaan se on sitä, että pysyy Hänessä erottautuneena maailmallisista epäpyhistä asioista. Armo on tietenkin olemassa, meidän rikkomuksiamme tähden olemassa, joita teemme esim. pelon, vahingon, ymmärtämättömyyden tai heikkouden tähden. Mutta jos tahallemme teemme syntiä, ei ole enää uhria meidän edestämme. Tässä pieni puhe. Voi olla että kirjoitan lisää tästä, kun sitä mietiskelen ja se riippuu tietenkin, siitä miten te ajattelette ja niistä ajatuksista mitä kirjoitatte tänne.

Onko sinulla herkkä omatunto. Jos tunnet että et saa tehdä, valita tai mennä jonnekin omassatunnossasi, niin kuitenkin yliminälläsi teet toisin. Onko sinulla aina niin että teet asioita omantuntosi mukaan? Vai voittaako yliminä tai tunteet tai himo sen. Mitä tapahtuu jos teet vastoin omaatuntoasi? Mitä silloin koet? Minä koen syyllisyyttä. Entäpä sinä?

Kuinka paljon me sodimme itseämme vastaan. Kuinka paljon me teemme omaatuntoa astaan rikkomuksia. Päätämme, lupaamme, mutta jostakin syystä vaan teemme toisin.Päätämme edeltäkäsi että emme osta, mutta ostammekin ihan kuin olisimme jonkun ohjelman varssa, ja sitten kadumme ja tunnemme syyllisyyttä.

Tai sitten olemme omassatunnossa varmoja jostakin periaatteesta, ja kun menemme keskustelemaan, niin heti annamme periksi kiusaukselle tai muiden annamme vaikuttaa itsemme, jolloin omatuntomme saa astua syrjään. ja sen jälkeen koemme syyllisyyttä. Aina kun teemme väärin, toimimme väärin omaatuntoamme vastaan, siitä tulee syyllisyys ja arvottomuuden ja huonouden tunne.

Sinä voit kuten minä, kokea omassatunnossa sitoutuneesi johonkin asiaan, joka on sinun asiasi, luvanneesi itsellesi ja Jumalalle jotakin, mutta kukaan muu ei koe asiaa omassatunnossaan samankaltaisesti. Mutta se ei ole niin että tottelemme toistemme ideologioita ja nökökantoja, mielipiteitämme, tunteitamme tai yliminäämme, vaan omaatuntoa.

Sinä voit omassatunnossa kiusaantua asioista, mistä toinen taas ei koe mitään ongelmaa. Mutta jos et koe ongelmaa, et voi ajatella että toinen ei voisi kokea, eli se olisi vain jotakin fanatiikkaa. Mutta sinulla voi taas olla liian salliva seula omassatunnossi, jota taas toinen ei voi missään tapauksessa omaksua.

Miksi näin on? Mistä aiheutuu syyllisyyden tunne? Mikä sen aikaan saa? Entä mistä tapahtuu omaksunnat, omantunnon määrittämät rajat ja ohjeet, joita noudatetaan. Miten voi selittää mikä on omatunto? Omatunto ei ole tahtomme, tunteemme... mitä se siis on?

Omatuntomme ei ole koskaan likaisuutta edustava, pahoja asioita edustava, pahuuteen kehoittava asia. Vaan aina se on moraalinen, varjeleva ja johdattava. Joskus koen että voin vaikuttaa omaantuntoon ottamalla hyviä asioita vastaan, päättämällä jotakin, ja omatunto sitoutuu siihen, kun se on hyvä asia.

Omassatunnossa voin kokea että joku ruoka ei ole minua varten, joku käytöstapa ei ole minua varten, joku päätökseni ei ole viisas, joku pukeutumiseen liittyvä asia ei ole minua varten ym... Jos sitten teen tosin, tulee syyllinen olo, joudun ojentamaan tahtoani, joka taas valitsi silloin väärin, eikä kunnioittanut sisäistä minua.

Mitä jos joudut johonkin pakkotilanteeseen, työhön tai muuhun, jossa joutuisit toimimaan omaatuntoasi vastaan. Jossa joutuisit pakosti tekemään vastoin etiikkaasi? Joka ikinen päivä kantaisit syyllisyyttä. Sillä mitä omassatunnossa olet omaksunut, se pysyy siellä loppuun asti. Sitä ei voi karttaa ja paeta.

Ihminen voi paaduttaa yliminällä omantuntonsa, lakata kunniottamsta Jumalaa, minuuttansa, omaa henkeänsä, ja olla orja, orjuutettu. Koko aika yliminä pitää sisäistä minuutta rangaistuksessa, syyllisyydessä, vankina ja hallittavana. Vaikka omantunnon tulisi ohjata ihmistä, hallita ihmistä, vaikuttaa ihmiseen. Jos ihminen on uskollinen omalletunnolle, hän on vapaa sisäisesti.

04.08 to-yö:
Aloitan paaston tänään. Juon vaan mehua ja maitoa teessä, jos maltan. Lihan syönnin aion muutenkin lopettaa. Minulla ei ole varsinaista tavoitetta. Mutta uskon että viikon aikana ne tavoitteet kirkastuu. Myös paaston aikana toiset tavoitteet menee kärjestä pois, ja tulee uusia tilalle. Paaston aikana siis voi olla eri tavoitteita vuorollaan, tai monia yhtaikaisesti. Nyt on perjantai aamuyö. Alkaa sapatti illalla. Tahdon palvella Jeshuaa Messiasta. Tahton olla hengellisempi. Tahdon omistautua Hänelle. Tahdon tuntea Häntä, olla Hänen lähellä. Kuulla Häntä. Tässä on alkutavoite. Haluan myös laittaa oman kehoni likoon. En aseta mitään vähimmäis tai enimmäs -kestoaikaa. Haluan saada selvyytä elämääni. Haluan olla hengellisesti palavampi ja otollisempi. Haluan olla Jumalan lapsi, oikeesti, luovuttaa Hänelle itseäni. Näin nyt päätän. Ja annan tämän alun ja itseni Jumalan ja Pyhän Hengen ja Mestarini Jeshuan käteen - amen! Normaalitilani on paasto. Kun syön, olen epänormaalissa tilassa, hallitsemattomassa tilassa. Nyt palaan normaaliin rytmiin. Kiitos Jeesus, että autat tuet ja kuulit tämän. Tunnen sinun läsnäolosi, se alkoi heti. Kiitos sinulle Jeshua Messias - Immanuel - amen! Olen täysin varma! En epäile! Ja anon uskossa. Ja ojentaudun sen mukaan, mihin uskon, mitä toivon ja mitä anon.

05.08 pe-yö:
Minun veriarvoni on erittäin hyvät. Joten voi vetää nyt pitkän paaston jälleen. Minulla ei ole tänään ollut erikoista nälän tunnetta, jota en olisi kestänyt. Tunnen kyllä nälkää, mutta yliminäni ei ole sen hallinassa. Vaan se on poissa hallinnasta. Alkaa tulla jo sellainen paastoava mielenlaatu minuun, sellainen vire. Eli sellainen tyhjyys ja odottavuus. Myös sellainen turha iloisuus ja turhat ajatukset alkavat tuntua haluttomilta. Alkaa tulla sellainen tuttu olo. Kun tulee tyhjyys ja turhuuden olemisen tunne, niin siihen tulkoon sitten Jumalan läsnäolo. En näe mitään erikoista ja tavoiteltavaa maallisia asioita kohtaan, kaikki ne on arvoituksia. Myöskään en näe ja tiedä mitä Jumalan aikoo antaa, ja mitä Hän tahtoo tehdä minussa. Joten kaikki alkaa olemaan minulle suurta kysymystä. Sellainen henkinen väsymys tulee minuun. Kuuntelen Paul Wilburia, se lisää minussa yksinäisyyden tunnetta. Se tavallaan masentaa minut. Mutta se on hyvä asia. Koska lihallinen tekopirteys voi olla este Jumalan kokemiseen ja läsnäoloon. Mutta minun ei tule paeta tätä oloa. Vaan mennä siihen, ja sitten Jumala tulee luokseni. Näin tapahtukoon.

Ikäväkseni pitää sanoa, että menin kaupaan ostamaan mehua, kofeiinitonta murukahvia ja maitoa. Ja sorruin ostamaan 100grammaa suklaata ja lakritsipötkön. Sittten foorumilla juttelutasoni oli todella ristiriitaista paastoavalle henkilölle. Lisäksi en osaa oikein sapattia viettää erossa foorumista. Ja illalla söin makaronia. Kaksi asiaa meni pilalle, minun puolestani. Ja söin pakastemansikoita pienen rasiallisen. Pidän sapattia arvossa, mutta en oikein osaa sitä viettää. Silloin ei pitäisi puhua omia ja tehdä omia asioita. Mutta jos en tee niin, joudun nukkumaan sen läpi, tai ainoastaan kirjoittamaan hengellisiä asioita. Ja nyt on todella vaikea saada mitään ulos. Kärsin kyllä tilanteesta. Tunnen itseni valehtelijaksi. En tahallani toimi niin, mutta kun en saa muutakaan aihetta, ja oleminen aloillaan on vain niin vaikeaa.

Kaikki ratkaisumme tai ratkaisematta jättäminen on tahdosta kiinni. On siis heikkotahtoinen, jos ei tahdo vastustella omaa luonnollista luontoa vastaan, niin ei tarvi kuin antaa olla vaan... usein sortumiset tapahtuu automaattisesti, siksi koska ei laiteta jarruja päälle, ei tahdota valita toisin. Liha on aina kaikilla heikko. Joka ikisellä se on yhtä heikko. Mutta tahtomme säätelee lihaamme. Ja tahtomattomuus on kurittomuutta. Ei huonot valinnat ole lihamme syytä. Vaan huonot valinnat ovat TAHTOMATTOMUUTEMME syytä. Hyvät valinnat ovat TAHTOMME ansioita.

Mieli ohjaa ja motivoi ihmistä, mutta tahtomme kääntää rattia eli päättää tehdä hyvin. Mutta jos emme tee tahtoratkaisua, niin automaattisesti omalla lihallisella mielellämme teemme huonosti. Moni sanoo että ihmisen ei pitäisi kontrolloida ja hallita itseään, vaan olla vapaita ja elää tunteiden mukaan. Mutta kun niin teemme, toteutamme aina omaa luonnollista olemustamme. Kun tahdomme toteuttaa Jumalan tahtoa, joka on luonnolliselle ihmisen mielelle ja omainaisuudelle vastakkaista, joudumme tahtomaan toisin, kuin muuten toimisimme. Mutta jos tahtomme ja itsehillintämme on heikko, miten kestää koetuksen edessä? Älä saata minua kiusaukseen... älä mene kiusaukseen. Älä altista itseäsi sellaiseen, mihin et kykene ja varmasti pysty.

Meillä siis on tahto. Mutta moni vierittää vastuun heikon lihan syyksi, tajuamatta mistä todella on kyse. Itselläni on vahva tahto, olen hyvin hyvin päättäväinen. Kaikki tai ei mitään ihminen. En liiku mielelläni välimaastossa. Kun sitoudun johonkin, niin sitoudun viimeiseen hiuskarvaan ja voimarippeeseen asti. Tai sitten olen sitoutumatta, jos tiedän että en voi yhtyä siihen. Syy voi olla eettinen, sellainen joka sotii minun moraalin tajuani vastaan. Tutkin itseäni ja käytän myös tervettä harkintaa alussa, mutta aloitettua jonkun, niin en kykene enää irtautumaan sitoutumisesta, ennenkuin lähes liian myöhään.

Miten tahtoa voi vahvistaa tasapainoiseksi? Yksi asia, mikä aikaansaa sen vahvistumista on Pyhän Hengen vaikutus tahtoomme. Näkee mikä on luonnollista, ja myös tuntee ja tietää mikä on Jumalan mielenmukaista. Sitten alkaa ojentua mielessä sitä asiaa kohti, omaksua sitä asiaa, joka on hyvää ja oikeaa. Ja tämä motivoi tahtoa. Tahdomme rukoilla, tahdomme kerskata messiaasta, tahdomme siunata, tahdomme rakastaa, tahdomme tehdä hyvää, tahdomme paastota, tahdomme elää nuukasti ym... Nämä on ihmisluonnon vastaisia asioita, niitä ei voi toteuttaa automaattisesti, vaan tahtomalla toimia niin.

Pitääkö tahtomisen sitten olla kovaa yrittämistä, hirveää suorittelua ja sisällissotaa - ei ei niin ole. Kun on päätetty toimia, niin se on itse asiassa hyvin helppoa. Kyse onkin siitä että pitää katseen edessä olevia asioita kohti, eikä epäile ja kuuntele ja katso kaikkea inhimillistä ja luonnollista. Kun olet oikeassa, olet Herran tiellä ja tahdossa, niin et halua ottaa vastaan mm. epäuskoa, syntiä, juoruja, mässäilyä ja ahneutta. Olet siis Jumalan tahdossa, ja Hän johtaa ja vie siitä alkaen, kun tahdoit antautua Hänelle.

Raamatun käännösprojekti, jonka tavoitteena on uudistaa vuoden 1938 kirkkoraamatun kieliasu nykyaikaiseksi, ja julkaista alkukielinen Raamattu länsimaisille ihmisille helposti luettavassa muodossa - latinalaisilla aakkosilla.

GO: [ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&act=go ]

[ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&pag=1&cat=Me3h ]

fE-Folaat 378 mmol/l (280-1040/kaikki)
fB-Leuk 4,6 E9/l (3,4-8,2/aikuiset)
B-Eryt 4,30 El2/l (3,9-5.2/naiset)
B-Hb 139 g/l (117-155/naiset)
B-HKR 1,40 (0,35-0,46/naiset)
E-MCV 93 fl (82-98/naiset)
B-Trom 211 E9/l (150-360/aikuiset)
B-La 22* mm/h (<20/naiset alle 50v)
P-TSH 3,7mU/l (0,3-4,2/kaikki)
P-B12-Vit 55l pmol/l (145-635/kaikki)
fP-gluk 3,6* mmol/l (4-6/yli 2kk)
fP-Kol 5,7 mmol/l (tavoite<5/aikuiset)
fP-Trigly 0,8 mmol/l (0,45-2,6/aikuiset)
P-K 3,4 mmol/l (3,3-4,8/aikuiset)
P-Na 139 mmol/l (137-144/aikuiset)
fP-Krea 60 umol/l (50-90/naiset)
fP-Ca 2,48 mmol/l (2,15-2,51/aikuiset)
P-ALAT 16 U/l (10-45/naiset)
P-GT 14U/l (10-45/naiset 18-39v)
fP-Kol-HDL 1,93 mmol/l (tavoite >1,0/aikuiset)
HDL/Kol 34%
fp-Kol-LDL 3,4 mmol/l (tavoite <3,0/aikuiset)

- -- - --- -- - -- - - -- - -- - -- -- - ---- - -- -- ---- --- - - - -- - - --
1Joh2:13. Minä kirjoitan teille, isät, sillä te tunnette Hänet joka on ollut alusta asti. Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet pahan. Minä kirjoitan teille, lapset, sillä te tunnette Isän.
14. Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te tunnette Hänet joka on ollut alusta asti. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette voimakkaita, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet pahan.
- -- - --- -- - -- - - -- - -- - -- -- - ---- - -- -- ---- --- - - - -- - - --

Tunnetko Hänet, vai tiedätkö Hänestä ainoastaan asioita. Riittääkö sinulle että tiedät? Haluatko myös tuntea Jumalan? Tässä Raamatun kohdassa sanotaan, että Jumalan Sanan on pysyttävä meissä.

Oletko sinä siis Jumalan Sanan alla, vai onko Sana sinulle vain ainoastaan väline, jota käytät ja hallitset järkesi mukaan? Haluatko siis todella tuntea Hänet ja tutustua Häneen, rakastua uudestaan Häneen?

Kirjanoppineet ja fariseukset tiesivät, mutta eivät tunteneet. Eivät tunnistaneet, vaikka Messias oli heidän silmiensä edessä. He olivat pimeydessään sokeita. Mutta ne jotka tunsivat Hänet, ne seurasivat Häntä, ne ottivat kasteen ja he olivat kuuliaisia ja alamaisia Hänelle.

Tahdotko enemmän tietää, vai enemmän tuntea? Tahdotko enemmän olla viisas ja älykäs, vai enemmän omaksua rakkautta ja Pyhyyttä? Pysy lähellä Luojaa, seurustele vapahtajamme kanssa. Pysy Hänessä koko aika. Älä poikkea maailmallisiin asioihin, vaan pysy Hänessä ja noudata Hänen tahtoaan koko aika.

Uskonnon harrastamisen avulla ei kukaan vapaudu mistään, eikä pelastu. Uskonto (vain tieto) on ns. kuollut kirjain. Vaan tulee tuntea elävä väkevä ja Pyhä Jumala. Hän on elävä Sana ja Hänen Voimansa Henki, puhdistaa, virvoittaa ja pyhittää meitä - Jeshuan (Jeesuksen) Messiaan nimessä.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

1Joh.2:27. Mutta te — teissä pysyy se voitelu jonka olette saaneet Häneltä, eikä teillä ole tarvetta että kukaan opettaisi teitä, vaan niin kuin se sama voitelu opettaa teitä kaikesta, niin se on myös totta eikä ole valetta, ja niin kuin se on opettanut teitä, niin pysykää Hänessä.

Jos rakastat jotakin todella todella paljon, niin millään millään kriteereillä ei ole enää väliä! Ne katoaa, vain rakkaus kestää ja pysyy. Jos tunnen alamittaiseksi itseni luonnollisten, maallisten kriteerien tähden, se on epäuskoa. Ja rakkaudessa ei ole epäuskoa ja pelkoa. Tosi rakkaus kohdistuu ytimeen, ei epäolennaisiin seikkoihin. Tosi rakkaus on kuin aurinko, joka valaisee verhojen läpi. Tosi rakkaus on kuin tuli, joka polttaa epäolennaisuuden oksat edestä. Vain rakkaus kestää, se ei petä. Kaikki luonnollinen saavutus elämässämme, se katoaa. Sen varaan ei voi rakentaa mitään kestävää ja pysyvää. Se on vain sivutuotetta.

Jos joku henkilö on sinun silmissäsi niin maallisesti ja pääomallisesti yli tai alimittainen itseesi nähden, et ole samalla tasolla, et ole ihminen hänelle, lähimmäinen hänelle. Ne luonnolliset asiat on erottavia asioita. Mutta mitään ei perusteta luonnollisen älykkyyden, varakkuuden, köyhyyden, koulutuksen, osaamisen, historian, taustan tms... katoavan ja itse saavutetun luonnollisen parametrin varaan. Vaan rakkauden, joka menee syvimpään. Ihmisen persoonallisuus on ihmisen pääomaa. Ei taito, ei ylpeys, ei riippuvuus, taipumus. Vaan ihminen, sinä ja minä itse.

Mitä ihminen etsii ja kaipaa, mistä ihminen todella on kiinnostunut sitten toisessa ihmisessä? Jos rakastat, kaikki muu menettää voimansa, rakkauden edessä, sillä se on suurin ja vahvin. Rakkaus on kiinnostunut syvimmästä, se ei ole kiinnostunut epäolenaisista asioista. Vaan ihmisestä itsestään - ihmisenä. Rakkaus välittää, arvostaa ja vaan rakastaa aidosti. Rakkaus ei luovuta, vaan sitoutuu. Kaikki muu kalpenee rakkauden rinnalla.

Mikään muu ei voi sytyttää, kuin rakkauden tuli. Mikään muu ei kosketa ja liikuta sydämiä, kuin rakkaus. Vaikka kaikki omaisuutesi ja kaikki tietosi omaksut ja niillä asioit, mutta sinulla ei ole rakkautta, ei se mitään vaikuta ja hyödytä. Vain rakkaus. Joka ei katso pintaan, joka ei luota pintaan, joka ei etsi pintaa, joka ei turvaudu pintaan. Vaan poraa ankkurinsa syvälle, se on rakkautta se. Se ankkuri on toivon ankkuri, ja se kestää ja uskoo kaiken.

Se on uskossa, rakkaudessa ja toivossa kärsivällinen. Se pysyy, ja se ei unohda. Sen voima on rakkaus, sillä Jumala on rakkaus. Kuten Hän rakastaa, eikä Hän oman Poikansa tähden pidä tekemisiämme, olemisiamme ja suorituksiamme rakkauden hintana ja ehtona. Vaan Hän rakastaa meissä olevaa sielua. Sitä mikä on aitoa, todellista ja missä on elämä. Hän ei luovuta, Hän pitää kiinni, vaikka vastustelesimme - koska me emme ole valmiita. Niin kauan kuin emme ole valmiita, Hän pitää kiinni. Ja koska emme voi tulla valmiiksi, Hän varmasti pitää kiinni rakastamalla meitä loppuun asti.

Mutta rakkaus synnyttää tekoja, rakkaus aikaan saa toimintaa, se on tuli, joka levittää ja leviää. Se ei jää paikalle jähmetyksiin ja sammuksiin, vaan se spontaanisesti ja epäitsekkäästi saa aikaai asioita ja tekoja. Se on päättäväinen ja periksi antamaton. Se ei katso luonnollisiin asioihin, vaan katsoo uskosta sitä (luottaa siihen), mitä toivotaan. Rakkaus ei toimi ja toteudu ilman uskoa ja toivoa. Rakkaus on kolminainen. Rakkaus on organisoija ja varustaja, toivo on suuntaavaa energiaa ja usko on vakaa perusta, jolla pysytään siinä suunnassa.

Kun kohtaat rakkauden, myyt itsesi hänelle sellaisena kuin olet. Ja tämä rakkauden lähde, joka on kuin tuli, se sulattaa sinut, se muovailee sinusta uudenlaisen ihmisen. Kun sinä sinä löydät aarteen, myyt kaiken (annat pois) halvan sen tähden. Sinä menetät kiinnostuksesi pitää aurasta kiinni, ja tartut vaan tähän rakkauteen. Rakkaus ei siis tee valintaa luonnollisten asioiden tähden, vaan sen vuoksi mitä olet. Ja kun otat vastaan rakkauden, hyväksyt rakkauden ehdot. Ja kun olet hyväksynyt ne, annat luvan rakkauden polttaa kaiken epäolennaisen pois ja muuttaa sinut uudenlaiseksi.

Rakkaus ei yritä muuttaa sinun persoonaasi, ihmisyyttäsi, vaan se odottaa, ja sinä ja minä, antaudumme sen muovailtavaksi antautumalla rakkaudelle ja rakkaudesta. Jumalan rakkaus on ahne tuli ja se vaatii koko ihmisen elämän ja olemisen itselleen. Mutta Hän ei pakota. Mutta se rakkaus on olemukseltaan magneettinen, se on hyvä ja sitä ei voi vastustaa. Sille voi ainoastaan antautua, sitä ei tarvitse ansaita, sitä ei tarvitse avittaa. Kun antaudumme rakkaudelle, me muutumme ja sulaudumme toisiimme.

Vaikka rakastamme syvästi jotakin, se ei tarkoita että hyväksymme kaiken toisen elämässä. Aivan samoin on Jumalan näkökulma, vaikka Hän rakastaa, sielua ja ihmishenkeä, Hän ei hyväksy syntiä ja tottelemattomuutta. Mutta tämä rakkaus on liikkeelle paneva voima. Joka saa aikaan fuusioita, muutoksia. Jos mitään ei tapahdu, niin ei ole tapahtunut siten, että olisi alettu omaksumaan, vastaanottamaan, syömään ja juomaan rakkautta. Rakkaus aina tekee ja aikaansaa muutoksia.

Mutta Jumala ensin rakastaa, Hän ensin pelastaa, Hän ensin kohtaa ja muuttaa. Sitten vasta, Hänen vuorovaikutuksensa yhteys, saa aikaan luopumista synnistä ja Jumalan Sanalle tottelemista. Kukaan joka on pakosta alistettu, ei voi sydämestään olla kuuliainen ja rakastaa. Kukaan ei voi välittää ihmisestä niin paljon kuin Messias Jeesus. Hän on siksikin meidän esikuvamme täydellisestä rakkaudesta. Hän ei hyväksy syntiä ja tottelemattomuutta. Mutta ensin Hän antaa voiman, rakkauden voiman, joka aikaansaa muutoksen.

Ellei ihminen muutu ja ala toteuttamaan Jumalan rakkauden tekoja, niin ihminen ei ole vastaanottanut Hänen rakkauttansa. Jos aviopuolisot eivät rakasta ja kunnioita toisiaan, he eivät ole omaksuneet rakkautta Jumalalta. Sillä vain ainoastaan Jumalan rakkaus aikaan saa tälläistä sydämellistä rakkautta. Ensin on aina Jumala, siten on vasta me itse. Hän on Luoja ja Lähde. On tärkeää ammentaa Häneltä näitä ominaisuuksia, ja tätä aitoa rakkautta. Tulee olla kuin aloe, joka taivuttaa pysyvästi mehipintansa ylöspäin, ja ottaa sateen huokoisiinsa alttiisti.

Jos vaadimme rakkauden reunaehtoina edellytettäviä ja suoritettavia tekoja ja kriteerejä, ennenkuin annamme itsellemme luvan rakastaa ja ennenkuin olemme rakkauden / rakastamisen arvoisia, olemmeko silloin Messiaan rakkaudessa. Mikä on se luonto joka aikaansaa ehtoja. Mutta kuitenkin rakkaus on se voima, vallankumouksellinen voima joka muuttaa itsekunkin. Ei muuta meitä edellytyksien tähden, vaan rakkauden tähden.

Uskon että Jumalalla on ohjat käsissä, silloin kun olemme Hänessä kiinnittyneitä ja Hänen rakkaudessaan levossa. Uskon että silloin kaikki tuntemuksemme, uskomme ja toivomme ovat Hänen alaisiaan. Isä tietää tarkoin mikä on meille sopivaa ja miellyttävää. Ja Hän antaa rakkauden, kun antaudumme Hänelle. Me itse emme voi muunkaan varaan luottaa. Me itse emme voi aikaansaada fuusioita, kuin tässä rakkaudessa, joka tulee sydämiin ylhäältä.

Jumalan rakkaus siis tarvitsee uskon ja toivon, toteutuakseen ja toimiakseen. Mutta entä tunteet? Mikä on niiden sija? Kuitenkin tunnemme tunteita, intohimoa ja epävarmuutta. Mutta tunteet ovat ilmeisesti harhakuva täydellisestä rakkaudesta. Ne eivät ole rakkaus. Ne saattavat olla aktiiviset rakkaudesta tai itsekkyydestä käsin. Ne ovat sille alaiset mikä on meitä ohjaava voima kulloinkin. Tunteita tarvitaan, ne muistuttavat itseämme vajavaisuudesta ja siitä että tarvitsemme enemmän kuin mitä olemme, koemme tai omistamme ihmisyydessämme.

Raamatun käännösprojekti, jonka tavoitteena on uudistaa vuoden 1938 kirkkoraamatun kieliasu nykyaikaiseksi, ja julkaista alkukielinen Raamattu länsimaisille ihmisille helposti luettavassa muodossa - latinalaisilla aakkosilla.

GO: [ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&act=go ]

[ http://deitti.kotisatama.net/suomi/link2.php?id=624&pag=1&cat=Me3h ]