IRC-Galleria

And things you wish not to do again O.o

Things you wish your enemies would do every day~ \o/

Siis avattiin Niinan kanssa likakaivo. Ö.Ö Siis ei siinä muuten mitään mutta musta näytti että joku lauma ihmissusia oli käyny luomassa sinne turkkinsa. :(

rock on little one.

Joskus tulee inspiraatio. En ois varmaan aamulla noussu sängystä (sänky lämmin, maailma kylmä) mutta ku tuli yhtäkkiä unen ja valveen välisessä horrostilassa hirveä inspiraatio ja mielihalu ja sielussa näkymä siitä mitä pitäisi kirjoittaa, ja miten tarkalleen eikä sinne päin.

Ja nousin ja kirjoitin ja hieno tuli. Vähän semmonen homoeroottinen teksti tuli.

I'm just a little tiny fish, that's all I'll ever be~.

Reel big fish on mun läheinen henkilökohtainen ystävä.

Tiskatessa meni hartiat jumiin, mutta by god, nyt olen tiskannut. Seuraavaksi voisin lakaista (Nines aikoi luututa, imuria meillei oo) ja sitte voisin siivota vessan (koska se on mun lempparia) ja sitte voisin siivota tän huoneen (mutta niin pitkälle en aattele koska tullee epätoivo ja epätoivo ei oo pop).

There's a little girl I know,
You might know her too.
She looks so good,
she looks so cute standing next to you.
I don't know what to do.
I want your girlfriend to be my girlfriend too!

I don't know what to do, maybe I could kill you?

Heheheh, aina vaan tullee niin hyvä mieli ku vähän tätä kuuntelee ^^

ennen kuin alan tutustumaan vammaisten asemaan yhteiskunnassa.

Koskaan en ole saanut _noin_ paskaa numeroa historian kokeesta.
Järkyttävää.
Ja minä kun kuvittelin että se meni ihan hyvin.


Lisäksi täytyy jakaa shokkini kun aamulla kävelin reippaana kouluun ja vastaan pyöräili nainen toppatakki päällä ja farkut jalassa. Jessus. Mulla oli kolme kerrosta kampetta päällä, ja muuten olikin ihan hyvä olla, mutta vaikka mulla oli microfleece-välihousut, normaalit housut ja toppahousut siinä päällä niin mulla paleli jalkoja ja peppua siltikin (tarttee vissiin hankkia isommat toppahousut että jää ilmakerroksia niiden vaatteiden väliin).
Helvetin hullut oikeasti, laittakaa vaatetta päälle. Ja se oli vielä pyörällä liikenteessä. Ei ymmärrä miten jotkut voi kestää kylmää. Toivottavasti sillä naisella oli lyhyt matka, mihin oli menossakin.

Silmäripset jäätyy yhteen, ei sillä että pipon ja kaulahuivin välisestä rakosesta näkis muutenkaan kauemmas kuin metrin päähän.

Ja kipitän niin lujaa, että hikoan, enkä voi sitten pysähtyä koska hiki jäätyis kuoreksi iholle.

Viimeviikolla valitettiin siitä että nythän niiden pahimpien pakkasten pitäisi olla. Luontoäiti teki työtä käskettyä.

Viisaasti vältin menemästä siltoja pitkin Tuiraan, kipittelin sen sijaan Ainolan puiston läpi. Lassinkallionpadolla nipistin simmut kii ja puolilentoa kipitin infernaalisen tuulen kipristellessä jo pikkuhiljaa tunnottomaksi muuttuvaa poskipäätäni. Tuiran puoleisessa päässä huomasin että muutoin auki pysyvää joenpintaa peitti nyt hyhmä ja lumi. Mihin kaikki sorsat menee turvaan? Onko sorsille joku turvakoti jossain?

Onko? :'(

Koulu.

Stressi.

En tiedä miten selviän tästä tammikuusta hengissä.
Kahden seuraavan viikon aikana pitänee palauttaa math project, englannin written taskit, äikän wl:t ja ee.
Kai kuolen.

Notta huomenta vaan kaikille tasapuolisesti.

edit://
oikeasti aloitin hyvän asenteen heti aamusta nousemalla vartin yli kymmenen puoli yhdentoista sijaan ja menemällä syömään koululle. Varmaan kuitenkin taas tänään iltapäivällä nukahdan, jos en päivällä saa tarpeeksi syödäkseni.
Tänään sitten teen niitä kotitöitä. Lisäksi tämän viikon aikana teen loppuun WL:t, WT:t ja matikan projektin. Ei tee ees tiukkaa, ne on kuitenkin kaikki viimeistelyä vaille. Mutta annan kuitenkin itselleni riittävästi aikaa, niin ettei tule työsumaa joka ahdistaa minut järjiltäni, ja löydän itseni lattialta tekemässä itkupotkuraivareita. Tänään on keskiviikko. Kun aloitan tänään, minulla on 5 päivää aikaa.

(Kuulen Piren kenkien kopsetta, se metsästää ihmisiä joiden EE on jäänyt ilmestymättä sen työpöydälle, varmasti metsästää.) Ensi viikko on puhtaasti omistettu EE:lle. Koska hei, tammikuun jälkeen kaikki tämä paskuli on ohi, ei enää yhtään mitään projekteja \o/ Sen jälkeen se on freeride, ei tartte kuin käydä koulussa ja tehdä läksyt <3 Ihanaa ^^
Tänä aamuna harkitsin kun pötköttelin peiton alla ja nautin honeyn lämmöstä, että voisin sanoa sillekin että olen sidottu omaan asuntooni seuraavat puolitoista viikkoa.

Mikään ei luo hyvää työmoraalia niinkuin kunnon rutiinit.

I've got it all figured out.

Again.

WoW ei tykkää pelittää. Tai sanotaan tarkemmin, rakas <3 hahmoni on Al'Akir servulla joka ei tykkää pelittää koska se on niin täyteen tuupattu. Enkä ole ollut tietoinen character migrationista, kun on ollut vähän muutakin elämää tuossa välissä (viimeksi olen kunnolla pelannut joskus... marraskuussa?)

niin ei oikein riitä into.
:|
pewte.

No moro.
Olipa kerran Maaju-täti joka pitkän työpäivän jälkeen tunsi väsyn painavan jäseniään ja päätti pistää hetkeksi pitkäkseen, lepuuttaa hieman silmiä. Maaju-täti heräsi yhdeksältä illalla nukuttuaan 4 tuntia parasta työskentelyaikaa hiiteen.

Jooh. En siis tehny matikan projektia enkä WL:iä enkä ees läksyjä, enkä mitään muutakaan fiksua (esim. pessyt vaatteita jotka on kaikki likaisena kohta \o/). Lisäksi kun heräsin tartuin puhelimeen, josta oli akku loppunut. Soitin honeylle, joka ilmoitti että
a) äitini oli soittanu puolelle kaupunkia, kun se oli vakuuttunut että jotain on sattunut kun puhelin on mykkänä
b) honey on itse tulossa minun luo, vaikka sille tulee aamulla helvetin aikainen herätys jos se meinaa ehtiä kouluun, ja vaikka se on sairastumassa, vain koska äiti sai sen huolestumaan minun hyvinvoinnista.

Olen iloinen & katkera :(

Oon aina vähän aatellu että jos vituttaa seura niin on lähdettävä siitä pois.
Mitä tehdä jos joka toinen hetki vituttaa ja sitten taas ei, vaan on suorastaan mukavaa.

Mäh.
En pidä nihkeistä asenteista itseäni kohtaan.
Ne pilaa päivän.

Edit://
Joskus ignore ratkaisee kaikki maailman ongelmat.

Lauloin:

dreams always seem
to come true on tv
why should it be
so hard for you and me?

we set out on a road
we didn't see through
heads up in the clouds
and our minds set free
a collision course with reality

we made a map to the stars
driving in your car
we didn't get that far
but that's how dreams are

in your arms is where I wanna be
I couldn't care less about your history
I don't need assurance
or guarantees
I will follow my heart
cause it's my destiny
skies full of stars for us to see.~

Ja Niina sanoi että voittaisin idolsit :D
He.
Tuli hyvä mieli ^^ Ja itsetunto heti nosti päätään. Ei sillä että se varsinaisesti ois muutenkaan ollu alamaissa <3
Tämä päivä on luksustä, äiti tulee ja heittää Maajun kouluun. Nyt vain odotan että se tulee.. Huolestuttaa.

En saanu projektia edes surkeaan päätökseen.

...
:(
Ranskalainen älläri. <3

Hei vaan kaikki lapset, täällä taas Maaju-täti valvoo öitä teidän kanssanne.

Olen tehnyt tänä yönä rakentavaa työtä, laskenut Pearson's correlation coefficientejä, tehnyt X^2 testejä ja piirtänyt Scatter grapheja sekä muodostellut cumulative frequency tableita.

Aivan oikein, rakkaat lapset. Maaju-täti täällä askartelee paskartelee matematiikan projektiaan kuin viimeistä päivää, vaikka viimeinen päivä meni jo perjantaina. Maaju-täti on tehnyt tätä samaa projektia koko viikonlopun, aina, joka välissä kuin on vain ennättänyt, eikä loppua näy. Maaju-tädistä vaikuttaa siltä, että mitä enemmän hän laskee, sitä enemmän on laskettavaa.

Ehkä tämä onkin koko projektin tavoite. Saada minut näkemään maailma kaavoina, luokittelemaan kaikki asiat mukaviin pieniin laatikoihin ja lokeroihin, joiden ylle laitetaan otsikoksi kauniin kaartuva fo (observed frequency). Maailma on erilainen tilastomatematiikan silmin. "See that woman in a red dress? I made her."

Kello on puoli kuusi, ja alkaa näyttää siltä, että vaikka olen tehnyt tätä työtä koko yön ja eilisen illan lähes tauoitta, ei tästä tule kalua tänä yönä. Aamulla menen kouluun. Toivon, että Maaju-tädille keksitään huomenna paljon kaikkea mukavaa tekemistä koulussa. Toivo taitaa olla turha, aamu alkaa ruotsintunnilla.

Dear God. Please. At least let me die.
Amen.