IRC-Galleria

Juupa, olen pakannut kaikki kamat. Kunhan Mikko hakee minut täältä kämpiltä, menen sen luo vielä yöksi ja aamulla hyppään linja-autoon, menen kotiin ja rauhaan <3 (Niin, en kävele nykyään missään yksinäni hämärän tultua, Oulun keskustan puistossa jossa on vilkkain grilli, bussipysäkki, taksijono ja läpi kulkevaa liikennetta oli tässä hiljattain ryhmäraiskattu joku 26 vuotias nainen, että silleen ja ihanaa, eikä tietenkään kukaan ollut huomannut mitään.)

Voi, olen silti niin innoissani lomasta. Mikään ei voi tällä hetkellä latistaa tätä tunnelmaa, ellei sitten joku kuolema tm, mutta eihän sellaisia asioita tapahdu meillä päin. Ahih ja shalalaa :)

...Koskaan ei ole maailma ollut yhtä kova ja pimeä ja kylmä, yksinäinen, kun olen ulko-oven takanani kiinni painanut. Hirveää paskua tämä tämmöinen. Olin/olen niin surku että tekis mieli itkeä. Jep. Hirveä stressi, kiire painaa. Kusen kaikkia pikkuasioita jotka sitten kasaantuu ja kerääntyy. Ja ainoa syy miksi tämmöiset pikkuasiat edes vaivaa on se että poika on lähdössä huomenna (huomenna!!) pois viikoksi (melkein). Ahdistaa. Viikko yksinäisiä öitä :|

you're simply the best... better than all the rest.


Eilen maalasin Goblin Rock Lobberin, koska Sisters of Twilight on Forest Dragon on liimauksia ja liimausten korjauksia vailla valmis. En aikonu maalata koko katapulttia, it just sorta happened. Koko ilta siihen menikin, ja mukavaa oli :) Nyt vaan en sitte tiedä mitä teen iltapuhteinani sinä aikana kun Mikko on poissa, en omista itse yhtään värejä. Myönnetään, kavereitten näkeminen saattais ehkä piristää, mutta siinä on suurempi riski että stressaantuisin lisää kun menisi valuable työaikaa "hukkaan" siinä.

Oh well. Kyllä se tästä taas kirkastuu. Joulu on kohta on ohi ja elämä palaa normaali raiteille. Nyt teen sen writing skills jutun mitä varten tulin ylipäätään tänne lipastolle.

ainiin, sen verran on kirkastunu jo nyt että olen jo melkein saanut äitin lahjan kasaan ja tiedän mitä haluan antaa Mikolle. enää puuttuu lahjat pojille ja isi&vaimolle. whee \o/

Juu'u, kyllä tuo maailmankuva avartuu nyt rytisemällä. Tänään on historiallinen päivä näetsen, tänään ensimmäistä kertaa näkyy tässä torpassa Nelonen! Ja SubTv! Hellanlettas. tuntuu aika omituiselta, ei tällä kylällä kuulu näkyä muut kuin yle ja maikkari. se on aika vapauttavaa että tulee vain yksi ohjelma viikossa jonka sietää katsoa, eli frasier.. Ja ensimmäistä kertaa tv on sijoitettu olohuoneeseen.. aika ahdistavaa, tulee vain töllötettyä sitä vaikka kaikki se aika voitais käyttää puhumiseen ja höpöttämiseen ja keskustelemiseen. kurjaa. Onneksi löytyi se off-nappulakin. Juu'u. kehitys kehittyy.

niin olen siis kotona käymässä ja on se vaan hienoa että edes jossain päin on Talvi, vaikkei tulomtkalla paljon naurattanut kun näkyvyys oli n. 15 metriä.

jotain hienompaa ja suurempaa oli mielessä mutta sitten se lipesi.

jouluinen olo, radiossa mies laulaa hiljaa ja valot on low.

huomenna ohjelmassa ruokakaupassa käynti jos jaksetaan kylille asti lähteä ajelemaan, ja iltapäivällä taitelua. on se vaan hienoa olla syrjäseudulla
:)
mielessä kaksi tauluideaa.

/kuvittele että maailma on vain pieni muru hiekkaa - sinä tallot omiin jalkoihis sellaisia tonnin päivittäin.. kaikki tämä on vain unta jossa makaamme vierekkäin.. olemme niin pieniä/

Oon saanu varmuuksia asioista. tuntuu hyvältä kaikki nyt.

on tänään onnenpäivä, ei huolesta häivää, on tänään onnenpäivä ja onnellinen oon. :) Ah <3 Maailman ihanimmat muutama päivä takana - jep, words fail me.

Ja lisäksi lunta \o/ lunta \o/ Lunta! \o/ Ainoa haittapuoli pakkasessa ja lumessa niin bussikuski pelas minun hengellä tänä aamuna.... Sitä ei paljon näyttänyt hetkauttavan että se hurjasteli peilikirkkaalla jäällä. Ja sitämyöten sitten risteykset meni pitkäksi ja mutkat vähän suoriksi. jostain syystä se vissiin ajeli vielä vähän vääriä reittejä, kun se pysähtyi jollekin parkkipaikalle ja veti siellä ympyrän. Oh well, perillä turvallisesti. Kinda.

hassua että lumentulo ahdisti alunperin. mutta jos ollaan ihan rehellisiä niin ei se oo normaalia tämmönen etteikö lunta muka.

Njuu. Ja kun kävelin ja katselin mustuneita lintujen koskemattomia pihlajanmarjoja ja puista roikkuvia kuolleita lehtiä niin tuli vain mieleen että

Turning and turning in a widening gyre
The falcon cannot hear the falconer;
Things fall apart; the centre cannot hold;
Mere anarchy is loosed upon the world,

runoili Yeats-setä.
eikä siinä vielä kaikki

The blood-dimmed tide is loosed, and everywhere
The ceremony of innocence is drowned;
The best lack all conviction, while the worst
Are full of passionate intensity.


Well, what ever. näihin kuviin, näihin tunnelmiin, lähden etsimään luokkaa.

Vietin siis melkein 12 tuntia eilen yliopistolla joista kolme luennoilla, kirjoitin esseetä näetsen :) Niin enpäs moista tiennytkään että uuden ja vanhan rakennuksen välissä menee ovet lukkoon johonkin aikaan.. vaikka nyt kun ajattelen asiaa niin se on aika itsestäänselvää. Takki jäi siis yliopistolle yöksi ja minä lähdin takitta bussiseikkailulle \o/ Nimittäin hyppäsin neloseen enkä sen kummemmin ajatellut ettei se muka menisi ouksille asti. MITEN NIIN EI MENISI?! Ei tarvinnut odotella keskustan pysäkillä kuin 10 min seuraavaa linja-autoa, mutta jos ei olisi näin Jäiset Hermot ja Rautainen Huumorintaju niin olisin saattanut kyyneleen tirauttaa siinäkin ajassa marraskuussa bussipysäkillä ulkovaatteitta seistessä, heh.

Vihaan kävellä yksinäni pimeässä taajama-alueissa. -lla? dunno.

Well anyway, vähänniinku sain esseen valmiiksi äsken. Jos sun lysti on niin naputtele lol. Ärsyttää kun tämä on kuitenkin kohtuullisen kookas kompleksi eikä koko effing pytingistä löydy nitojaa. Oh, the inhumanity of it all!

Muutetaan Toppilaan?! Vissiin näillä näkymin ainakin tossa neljän viikon päästä. Hahah! Mutta uutinen ei ole virallinen ennen ku käydään kattomassa sitä kämpää. Ja rakastumassa siihen. Toivottavasti. No ei se kovin paljon huonompi voi olla kuin nykyinen :) Paitsi sijainniltaan mutta tasan ei käy nallekarkit ja sitä rataa. Elämä pissii aamiaismuroihin. Joopa!

Tänään haluaisin olla sosiaalinen illalla. Puhelinlinjat laulaa? Indeed they do! Oon ollu niin ahkera! Minä toivon että kun nyt lähden täältä tietokoneluokasta painun suoraapäätä kirjastoon ja lainaan itselleni vähän kurssikirjoja, meheh! Peukut pystyyn, ehkä minä kykenen siihen.

Ainiin hemmetti... Aina jotain unohtuu. Perhana. Eh ->

Munskinmunskin :) <3

Kuinka useasti sitä voiskaan ihan mielellään heittää koko päivän pois, pois, poies vaan ja mönkiä peiton alle pojan syliin ja nukkua koko päivän, taas ^^

*yawn*
mutta sen sijaan noustiin molemmat reippaasti (?) ja nyt olen sitten täällä niin, yliopistolla ja kohta menen ja teen töitä.

Aiheutin kuitenkin aamulla itselleni sydänkohtauksen kun Mikko oli jo lähteny. Torkuttelin siinä puhelintani semmoisen tunnin ajan, kunnes lopulta löysin niin mukavan asennon että tunsin nukahtavani ihan justiinsa heti kohta.. Sijoitin siis puhelimen ohimolleni, koska siitä se herättää kaikista (varmoiten...? varmiten?) varmimmin ja aloin liukua kohti unta. Valitettavasti en koskaan nukahtanut, vaan aloin sen sijaan ajatella Samaraa ja Gageakin ajattelin Uinu uinu lemmikkini -kirjasta ja pienen multamaassa eteenpäin raahautuvan lapsen pikkukäsiä ja sitä kalmaista kättä joka ottaa minua jalasta jos nousen sängystä ja sitä ihme poltergeistiä joka hetkellä millä hyvänsä sammuttaa valot ja käy kimppuun...niin silloin se herätys lähti soimaan ja meinasin kuolla.

purr.

Ja vissiin jotain on jäänyt päähän (muttei paljoa) kun Mikko sanoi aamulla jotain "roommeitista" ja ajattelin puolinukuksissa että noudattaako se vokaalisointua. En tiennyt.

No kuitenkin, menen nyt ilmeisesti hakemaan kahvia (jos päätän olla syömättä mitään tänään) tai niin..ruokaa.

It's alright, it's ok, it was gonna happen anyway. We had our chance, we made our point and you're not gonna take that awayyyy~

Se jäi päähän soimaan, kun mp3-soittimen kuulokkeet päästi viimeisen vinkaisunsa aamulla, nyt ne on sitte rikki, särki, poikki, kaput. Ärh.

Lisäksi tulin tunnin etuajassa lipastolle tehdäkseni venäjän läksyt... enkä sittenkään tahtoisi niitä tehdä~

:)

But it's alright, it's ok, it was gonna happen anyway...

Haluaisin mennä kotiin ja pistää sänkyyn, äiti kantais mulle vuoronperään kahvia ja voileipiä. TAI haluan mennä veljen luo ja siellä piirtää piirtopöydällä (tai sillä jutulla jonka nimiä en vieläkään tiedä). Tai sit voisin jostain saada miljuuna biljuuna evroa - vähempiki riittäis - ja lähtä shoppailemaan. Tai tai voisin ojentaa pitkäkseni tuohon sohvalle ja ölistä. Hell, voisin jopa pelata effing tetristä mielummin ku tehä tuon tehtävän.

Oon tainnu hankkia riippuvuuden kahaviin.

....

Ihan oikeasti, nyt ois pakko pakko päästä piirtämään sillä .... tabletilla? Jösses, kokeilin sitä eilen ja aivoissa naksui ja natisi, se oli jotain aivan käsittämätöntä.

Tänään Soilwork ja CMX kuulosti pitkästä aikaa hyvältä.

Ylähuuli on turvonnut, rengas ja pallo on liian isot ja vinossakin vielä, mutta olen silti ihan rakastunut. <3 Ja bussissa mietin taas kielilävistystä ... Äh. Ei tahdo provosoida kotiväkeä (mitä ne ei ymmärrä etten tee, teen vain omaa juttuani), mutta tahtoo koruja :D Hirmuinen dilemma. Tietysti saan tehdä asiassa niin kuin huvittaa eikä kukaan ala siitä päätään aukomaan, mutta äiti on varmaan ainakin pahoillaan. Puhhuijjaa. Minkälainen ihminen pahoittaa äitinsä mielen?

Jos alkaa himottaa tarpeeksi sitä korua, laitan sen ja sillä sipuwi.

Tästä taitaa tulla tylsä päivä, ei ole mitään hienoja kriisejä luvassa.

Voi pyhä sylyvi ei oo varmana ikinä väsyttäny niin paljon ku tänäaamuna, mutta nousin silti. In your face nukkumatti! Bussissa nukutti ja oksetti kun oli niin nälkä, nyt voisin ostaa kahvia ja jotain paakkelssia. En tiedä. Iltapäivällä smiley, sitä ennen pitää kirjottaa yksi kpl esseitä. Ahah. Aihetta mulla ei vielä ole. Voi jeesus minun kanssa.

Viikonloppu oli totaalisen turha, olin vain vaikea lapsi. käytiin ulkona syömässä, näin jälkikäteen oksettaa kun ajattelen sitä ruokaa. Huoneeni sain sentään järjestykseen.. Käytin siihen sen energian, jonka olin varannut esseen kirjottamiseen. Aloin lukea Uinu, uinu lemmikkini, kohta olen lopussa. Tulin toteamaan että siinäpä vasta kirja joka ei onnistu pelottamaan. Ainoa mikä siinä jännittävää on kestääkö avioliitto, entä ystävyys?! Muuten se on vain ällöttävä. Toista oli Hohdon kanssa, sekä leffan että kirjan. Hirveät traumat oli siitä ja jännäkakat pöksyssä sitä sitte viimetalvena lukea jäkitin. En voinut jättää keskenkään, kun sen selkämys aina tuijasi kirjahyllystä ja tuntui manaavan esille pahoja unia niin kauan kun en tiennyt miten se loppuu.. Vuosi mulla sitte meni se lukea loppuun. Hyvä että luin, en ois varmaan muuten koskaan päässy yli siitä.

Miksen käyttäisi tätä avautumista, tiäkkö, esseen kirjottamiseen. Ehkä kun se ei oo _yhtä kivaa_.l

edit://
Mulla on aihe \o/