IRC-Galleria

Kummallinen vika päässä. Aina kun katselen vanhoja päiväkirjamerkintöjä tai ylipäätään yhtään mitään mitä olen ikinä kirjoittanut missään englanniksi, olen aina tehnyt jotain äärimmäisen noloja typoja.

Haaveilen siivoamisesta.

Over'n'out

Mikkään ei voita hyviä yöunia.

Kokeessa tuli ilmastointilaitteiston hurinasta sellainen mielikuva että istun valtaisassa jääkaapissa.

Taas lisää painajaisia. Heräsinkin mutta kun nukahdin tuli lisää painajaisia. Nähtävästi niitä esiintyy stressin ohessa. Oh boy.

Hei heleijaa hei, wappu ja hyvät bileet. Huonona puolena nyt on kuumeinen olo, crappu.

Ajan pois tenttiinlukuahdistusta kaivamalla esille Kaikki Ne Levyt joita kuuntelin teini-iän kiroissa :') Idiootti, Hyvää yötä ja huomenta, Rakkauden Gangsterit, Visions, ... , aww :( Mutta nyt vissiin sit jatkuu <- *hyppii pois Ramonesin tahtiin*

Näin painajaista että olin katselemassa televisiota telkkua valosassa kauniissa rivitalonpätkässäni kun yhtäkkiä sisään käveli vieras mies, olin unohtanut lukita etuoven ja se otti minut vangitsi. Se käyttäyty rauhallisesti niin kauan ku en yrittäny paeta tai soittaa apua, mutta anto ymmärtää että jos teen mitään vääriä liikkuja, jotain pahaa tapahtuu. Sitte multa vielä otettiin hemoglobiinitesti sormenpäästä. Heräsin kuitenkin turvassa yllättäin.

He was a half-man half-chimp hybrid child, and he said:
If we could all live in peace, then all the hatred would cease
If we could just hold hands...
and get blessings from up above
and the people
the people
they beat him to death with a rock.

Kummallista tuo joittenki logiikka: ydinsukellusveneonnettomuus on kannustin meressä kelluvien ydinvoimaloiden rakentamiseen, sillä tuossa onnettomuudessa ainoa kunnolla toimiva osa oli juuri se ydinreaktori.

Ruuhkabussissa meinasi tulla itku kun kuulin että Kurt Vonnegut on kuollut. Mutta ehkä en niinkään surrut vanhan miehen kuolemaa, vaan sitä kuinka taas on vähemmän maailmassa semmoisia joita voi kunnioittaa. Ja sitäkin kuinka kauan yhtäkkiä tuntuu olevan siitä kun oli pieni ja ahmi Vonnegutin kirjoja.

Vautsi vau, tänään, 20 vuoden ja päivän ikäisenä, ostin ensimmäistä kertaa elämässäni ruokakaupasta siiteriä ilman että kysyttiin papereita.

Olen tänään ollut laiska ja lykännyt asioita, olen tuntenut oloni typeräksi aika tyhjänpäiten, olen kitissyt tyhjää ja ollut ongelmakeskeinen, olen ollut kiittämätön ja itsekeskeinen. Olen vihannut itseäni kun olen ollut laiska ja lykännyt asioita.

Olen myös iloinnut pienestä, ollut hieman itseeni tyytyväinen, ollut toimeliaana ja iloisena.

Eiköhän sitä siinä ollutkin jo yhdelle päivää, menen nyt nukkumaan ja aamulla herään selvittämään opiskeluongelmia jotka olen korkeimman omakätisesti aikaansaanut viimepäivinä ja -kuukausinakin.

Huomasin juuri että tossa mun kuvakansiossa oli siinä kuvausosiossa ollu pienen pieni typo niin kauan ku se teksti on ollu siinä.
Siinä oli
I need you more than you can know, and I hurt myself, it's just for show
EIKÄ
I need you more than you can know, and *IF* I hurt myself, it's just for show.


Oops.

En tykkää lökäpöksyistä! (as in, roikkuvista housuista.)

Tää mun päiväkirjasivu tykkää aina että olen ~0,01 vuotta vanhempi kuin mitä tuo profiilisivu tykkää.