Arvomme kaikkien heinäkuussa sisäänkirjautuneiden kesken 2 lippua Weekend festivaleille! Luo tunnus tai kirjaudu sisään! :)

IRC-Galleria

Kesaminkki

Kesaminkki

I used to want you, now I don't want to

2000 Lightyears of DarknessMaanantai 19.11.2007 21:00

Mä tajusin eilen maatessani sängyssä valot sammutettuina, kattoon tuijottaen, että tämä on ensimmäinen pimeä vuodenaika tässä asunnossa mulle. Edellisessä mä ehdin viettää niin monta vuodenkiertoa, että tiesin täsmälleen, millaista siellä oli milloinkin: mitkä äänet sinne kantautui ja minkäväristä valo oli marraskuisena yönä. Tämä asunto on mulle edelleen puheissa ja ajatuksissa "uusi", vaikka olen asunut tässä yli puoli vuotta, ja tämä ajatus johdatti minut jälleen syvempään itsetutkiskeluun, sillä itsehän olen itselleni alati kiehtova uusien oivallusten kehto ja - etten sanoisi - kohtu. Mutta siis mä hoksasin, että mulla kestää tottua uusiin juttuihin - asioihin, ihmisiin. Ottaa aikansa tottua ajatukseen uudesta ystävästä, työstä, kodista, sellaisista - ottaa aikansa tottua niistä pois. Mä en toden totta kuulu nopean toiminnan joukkoihin. En tosin osaa ratkaista, kannattaisiko sitä luonnehtia pitkäjännitteisyydeksi vai hitaaksi sytytykseksi, ja kumpi on todenmukaisemmin sanottu.

Olin tänään ekaa kertaa ratikan kyydissä silleen, että se otti ja laukesi Karhupuiston pysäkille. Mä tunsin jotenkin voimakasta sympatia sitä kuskia kohtaan, sillä tuommoisen täytyy olla kerrassaan piinaavaa. Mun on muutenkin vaikea sietää elottomien olentojen niskoittelua, ja mä usein pyrin puhumaan niille järkeä ihan ääneen, toisinaan jopa varsin kuuluvaan ääneen. Kaikkihan on varmaan jo kuulleet nämä tiskikaapissa oleville lautasille ärjytyt "VOITTEKO PYSYÄ PAIKOILLANNE!"-pyynnöt ja hitaasti kiihtyvälle autolle haukahdetut kannustushuudot: nuorempana mä myös toisinaan otin ihan kirjaimellisesti ohjat omiin käsiini. Eräänkin kerran koetin tuloksetta peruuttaa puutarhatraktorilla (siis sellaisella pikkuisella päältäajettavalla ruohonleikkurilla, ei millään oikealla Massey-Fergusonilla) peräkärryä puuvajaan. Ei onnistunut. Hyppäsin kuskinpukilta, tempaisin aisan vetokoukusta ja punnersin sen perkeleen Muulin hartiavoimin halutulle paikalle. Hevosiakin voi tavallisesti kätevästi siirrellä pois tieltä ihan tuuppimalla tai raajojaan käyttelemällä, polkupyöristä ja ostoskärryistä nyt puhumattakaan: moottoroidut ajoneuvot on kuitenkin ihan toinen juttu, ja kokonaan eri peli on sitten nämä usean vaunun mittaiset sähkökäyttöiset mittarimadot, joiden uusien kulkuväylien raivaamisen nimissä valtaosa Helsingin kantakaupunkia on muutettu perunapelloksi, kaistoja suljettu ja parkkipaikkoja niukistettu. Niitä ei nosteta ilmaan, siirretä tilapäisesti ja nopeasti pois reiteiltä, työnnellä käsivoimin yhtään minnekään - tuskin edes peruutetaan itsenäisesti ilman apukuskia. Ei o helppoo meist kellään.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.