IRC-Galleria

Kesaminkki

Kesaminkki

I used to want you, now I don't want to
Toisinaan aivan ihmeelliset pikkuasiat muuttuvat kynnyskysymyksiksi. Tämä ajatus sinkoutui päähäni tänä aamuna kello 5.55 metron liukuportaissa, mutta ikävä kyllä en enää muista, mistä tapahtumasta tai assosiaatioketjusta se alunperin sai kimmokkeensa. Mutta siis Ihan Pienet Asiat, ne kärpäset, jotka joskus muuttuvat Valtavan Kokoisiksi Aiheiksi (aivan oikein, härkäsiksi), tallovat kaiken tieltään ja pilaavat ympäristönsä kuten Muumien Mörkö. Mun eräs ystävä esimerkiksi on dumpannut kaikin puolin lupaavan poikaystäväkokelaan, koska tällä oli ruma tukka ja väärä lahesuhe, ja toisen, joka käytti vastuuttomasti sanaparia "pikku veijari". Yksi toinen puolestaan antoi pakit pojalle, joka tuli treffeille Bobrikov-tyyppinen krimiturkkinen korkea talvihattu päässään. Yhden deitti käytti tekstiviesteissään ärsyttävän epäsuomalaisesti liikaa vastaanottajan etunimeä tyyliin "Maija, olipa kiva nähdä sua tänään!". Mä itse en oikein voi kuunnella Suburban Tribeä vaikka ne soittaa hienosti ja Ville paitsi laulaa upealla äänellä myöskin näyttää hävyttömän hyvälle - se vain lausuu enkkua niin suomalaisittain, että tärykalvoja alkaa syyhyttää. Tietystikään näissä tapauksissa ei esillä ole koko totuus eivätkä syyt ole ehkä ihan ainoita, mutta pihvi kuitenkin lienee selvä: miten jokin ihan mitätön sivuseikka, jota joku toinen ei edes huomaisi, saattaa muuttua ydinlaskeuman veroiseksi kuolettavaksi pilveksi, joka laskeutuu asianosaisen pään ympärille ja peittää näkyvistä kaiken hyvän. Ja nämä ihan oikeasti edelleen ovat asioita, jotka nousevat ensimmäisenä esiin kyseisten ihmisten kanssa kyseisistä aiheista puhuttaessa.
Toisaalta taas samat pienenpienet seikat voivat pelastaa monta juttua. Mun yksi toinen ystävä tapaili sinnikkäästi erästä epäilyttävää tapausta lähinnä siksi, että tällä oli suden silmät ja pituutta yli 190 senttiä; yhtä epäluotettavaa laivamuusikkoa treffattiin sitäkin useampaan kertaan lähinnä siksi, että se muistutti (hyvällä tavalla) etäisesti kreivi Draculaa.
Kuvaavaa kuitenkin on, että näiden muistelussa on vaikea osoittaa sitä yhtä, vaa'an keikauttavaa hyvää juttua, kun yleensä niitä on niin monta ja ne on kaikki niin kivoja; noihinkin esimerkkeihin sain todella kaivella muistiani. Ne on yleensä ihan arkisia seikkoja, taas kerran muille kenties näkymättömiä tai ainakin yhdentekeviä. Ne kertoo usein siitä, että tuntee tarkkailunsa kohteen melko hyvin, ja sen tutut eleet herättävät kenties hellyyttä ja sellaista... emmätiedä, liikutusta, jonka edessä sanatkin loppuu ja tekee vain mieli ottaa syliin ja rutistaa.


Mä katson tarkkaan ilmeitä,
jotka kertoo että sä oot sä.
Mul' on tasan kaksi ilmettä,
toinen niistä nyt on käytössä

- Zen Cafe: Pahat päiväsi

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.