IRC-Galleria

Törmäsin tänään yhteen duunikaveriin, jota en oo nähnyt kai koko kesänä. Se kamalan ystävällisesti katsoi mua ja sanoi, että näytän olevan tiukassa kunnossa, että oonko reenannut? Myönsin hämilläni ja kysyin myös hitusen vaivaantuneena saamastani huomiosta, että näkyykö se ihan näin vaatteiden päällekin? Se vastasi että näkyy.
No. Voihan olla, että se oli vain kohtelias ja hyvätapainen ja oikeasti mitään muutosta ei ole havaittavissa, mutta oletetaan hetki että se oli tosissaan. Tollaiset kommentit nimittäin saa mut aina semisti tolaltani. Siis toki olen kamalan imarreltu ja mielissäni, sillä periaatteessa mä lasken ton kuitenkin enemmän kehuksi kuin miksikään muuksi. Jokuhan voisi jopa sanoa, että sitä tällä kaikella tavoitellaankin.
Sitten toisaalta taas alan miettiä että VOI KAMALA, minkähänlainen valas oon sitten tullutkaan olleeksi, kun nyt huomautellaan että oon tiivistynyt ja ite en huomaa mitään! Että enkö mä todellakaan osaa katsoa peiliin vai enkö mä vain ymmärrä näkemääni vai mitä hiittä. Ja että katsooko muut mua OIKEASTI alati noin tarkkaan. Ja sitten mun melkein jo tekiskin mieli leipoa kehujaa käkättimeen, että on se nyt perkele, kato ittees vaan ja anna mun olla!
Voisko joskus vain ottaa sanat sanoina, yrittämättä kaivautua niitten taakse? Voisko uskoa, että joskus joku - vaikka se joku sattuiskin olemaan mies - saattaa ihan oikeasti tarkoittaa sitä mitä sanoo - ja vain sitä?
Voisko hankkia tärkeempää ajateltavaa?