IRC-Galleria

Aamu oli karsea, puoliltapäivin kaikki mätti ja iltapäivä alkoi kankeasti. Sitten tuli Reino Reipas ja paransi tuultani ratkaisevasti. Mä arvostan mun upeita ystäviä päivä päivältä enemmän.

Töissä ollessani jumpalle tuli tänään eräs tyttö mun vuosien takaisesta fuksiryhmästä. Jotain siinä smalltalkattiin ja mä kysyin ihan muka ohimennen että jokos se on valmistunut. Se vastas hersyvällä äänellä ja kuuluvasti että "Ei, mä oon dropout!", ja tunsin miten jotain lämmintä ja pehmeää valui mun läpi vatsanpohjaan saakka. Mä en missään nimessä ole vahingoniloinen, miten mulla edes olis siihen varaa? Mä vain tunsin käsittämättömän suurta yhteyttä, lohdullisuutta ja anteeksiantoa, siinä määrin, että olisin halunnut halata sitä siitä tiskin yli, lujasti ja pitkään. Kiitos teille, korkeimmat voimat, että lähetitte E.R.:n jumpalle juuri tänään! Mä tarvitsin täsmälleen tuota.

Miksihän ihmiset toimii niin, että vaikka ne tietää omalla käytöksellään aiheuttavansa paitsi pahaa mieltä muille myöskin harmia ja hankalia tilanteita itselleen? Vaikka ne tietää, että ihan pikkuisin muutoksin ne tekis elämästä helpompaa ihan kaikille? Mä en usko, että koskaan opin tajuamaan; mä en usko, että koskaan totun. Olen myös päättänyt, ettei mun koskaan enää tarvitse.


I'm not in love, but I'm gonna fuck you
'til somebody better comes along

- Marilyn Manson: User Friendly