Keskusteltiin tänään erään duunikaverin kanssa ihmisistä, niitten ulottuvuuksista ja minuuksista. Kaikki alkoi siitä, kun kerroin mun uudesta harrastuksesta verkossa ja se oli sitä mieltä, että moinen foorumi antaa ihmisestä ihan vääristyneen kuvan ulospäin. Mä puolestani väitin, ettei ole olemassa mitään tilaa tai tilannetta, joissa ihminen olisi enemmän oma itsensä kuin muissa: mä uskon ihmisen olevan monitahokas, muuntautumiskykyinen ja alati reaktiivinen. Mä ainakin olen erilainen eri tilanteissa ja eri ihmisten parissa, vaihdan sulavasti seurasta ja rekisteristä toiseen, havainnoin ympäristöä ja muokkaan käytöstäni. Joku saattaisi kutsua sitä laskelmoivaksi; mä kutsun sitä tilannetajuksi.
Duunikaveri oli sitä mieltä, että valtaosa ihmisistä ei ole yhtä monitasoisia ja -mutkaisia kuin mä, ja että siksi mä olen liian iso pala monelle. Musta se on tietenkin väärässä.
Tämä kaikki sai mut kuitenkin pohtimaan taas kerran sitä, kuinka hyvin toisen ihmisen oikein edes voi tuntea. Ihmiset ovat niin irrationaalisia ja holtittomia suurimman osan aikaa, ettei niitten käytöstä pysty juurikaan ennakoimaan. Miten sellaisia uskaltaa päästää elämäänsä, lähelleen? Miten tässä maailmassa mikään pysyy ehjänä näitten dervissien kylväessä tuhoa ympärilleen?
Uusimmat blogimerkinnät
- Askel täysipainoiseksi verkonkäyttäjäksi 25.11.
- Tunneksmä sut jostain? 23.11.
- Vois muuttaa esim. Karibialle. 23.11.
- Pimeä tie, mukavaa matkaa 22.11.
- Hyvä uni, parempi mieli. 22.11.
- Pukin konttiin - kokin punttiin 21.11.
- You big faux-mo! 21.11.
- Onnen pipanoita 20.11.
- It's not who you know. It's who you blow. 20.11.
- 2000 Lightyears of Darkness 19.11.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (256)
- ▶ marraskuu 2007 (29)
- ▶ lokakuu 2007 (38)
- ▶ syyskuu 2007 (28)
- ▶ elokuu 2007 (24)
- ▶ heinäkuu 2007 (20)
- ▶ kesäkuu 2007 (16)
- ▶ toukokuu 2007 (24)
- ▶ huhtikuu 2007 (16)
- ▶ maaliskuu 2007 (17)
- ▶ helmikuu 2007 (23)
- ▶ tammikuu 2007 (21)
- ▶ 2006 (251)