IRC-Galleria

Eipä oo tullut vähään aikaan kirjotettua. Tai tuntuu pidemmälle ajalle kuin mitä onkaan…
Tuomo mua viel yritti viikolla puhua mua graduointiin. Ja jälleen kerran ihastelin, ihmettelin ja olin nöyrästi kiitollinen siitä, miten mielettömän upee balanssi tuolla on näissäkin jutuissa. Ja ystävällismielisessä painostuksessa. Olin oikeest todella otettu että mua yritettiin puhua yli menemään graduointiin. Ja sitten olin erittäin kiitollinen siitä että kun totesin että en ole tarpeeks varma vielä mennäkseni kokeeseen niin prässäys loppu siihen. Ei jääty jänkkäämään asiasta. Mielettömän upeeta. Täydellinen balanssi. *nöyrää likkaa*
Tosin sitte Iida kiskas hihasta kun se tarvitsi 6 kyu graduointiin parin. Eli sitten eiku muistelemaan ko. gradioinnin juttuja. Tosin sen verta tuoreessa muistissa ne vielä oli ettei ois tuottanu onkelmaa. Tosin sitte just ennen graduointia kävikin ilmi että siellä olikin toinenkin 6 kyun graduoija, joten tekivät kokeen keskenään eikä mua tarvittu. Molempi parempi. Pääsinpä näkemään ekaa kertaa graduoinnin sivusta. Hyvä niin. Nyt ehdin vähän tarkkailemaankin että miten homma toimii. Ens’kerralla sitte tiiän… :)
Leiri oli aika pähee. Pientä nitkahtelua ja venähdyksenoloisia tuntemuksia siellä tuli, mutta aika vähällä pääsin. Ja hirmusti opin. Yonkyoa pääsin tekemään enemmänki, ja taas kiittelin hiljaa mielessäni että sattu Tiina pariks. Aluks en meinannu ymmärtää miten se halus mun tekevän hommelit (kun ei vaan meinannu sujua), mut sitte vaan yht’äkkiä kolahti ja se lähti notkahdellen etenemään se tekeminen. Kivaa. Hauska tekniikka. Miekkaliikkeiden ajattelu auttoi. :) Arigatoo gozaimasu, Tiina-senpai. :)
Ja kauhee määrä muutenki kaikkee uutta oli. Mut hillittömän mageesti rakennettu leiri sinällään, että aina tehtiin aluks tekniikan perusmuotoa tarpeeks – välillä neuvoilla terästettynä – ja sitten vasta otettiin henkawazaa ja muuta sellasta siihen jatkoks. Älyttömän mageeta. Tykkäsin. Kovasti.
Ukewaza oli selkeesti yks keskeisiä teemoja. MAHTAVAA! Justiin sitä mitä oon kaivannukki. Viime viikolla justiin kitisin mm. Pasille siitä et haluan paremmaksi ukeksi. Sekä itteni että nagejeni takia. Ja nyt sitä oppia sitten tuli. Roppakaupalla. ja upeita harjotteita. Herkkyyttä, herkkyyttä, herkkyyttä. Siitä sai kuulla koko leirin ajan. Ja vaikka se aika tehokkaasti unohtui aika ajoin – etenki aina uuden tekniikan tullessa vastaan – niin vähän olis sellanen aavistus että jotain kuitenkin jäi hihaankin. Ainakaan Kari ei kertaakaan korjannut sitä miten otin kiinni sen ranteesta kun se kävi nakkelemassa mua (hui, olipa jännää! *hermostunut kikatus*). Mutta se toisaalta voi olla ihan sitäkin että oon 6 kiukale vasta ni ei odoteta moisia hienouksia vielä. :)
Mutta oli kyl tosi mukavaa miten kannustava Kari oli. Tosi hyväntuuliselle se vaikutti kokoajan, ja kävi aina välillä heittämässä huultakin. Oli kyl aika mageeta päästä sen käsittelyyn pari kertaa… Sieltä sitä oppia tulee aika ropisemalla…kosketuksen kautta…
Ja Kari leirin lopuks kiitteli leirin hyvästä ilmapiiristä. Sellanen siellä kyllä olikin. Kokoajan sellanen positiivinen, rentoutunu olo. Sugoi! Ja tutuistuin taas tosi mageisiin tyyppeihin eri puolilta Suomea. Jännää päästä tekemään ihan eri tavoilla tekevien tyyppien kanssa. Välillä kyl meinas silleen kone pysähtyä kesken kaiken että ”miid fiid se oikeen tekee…?” mut kyl sitä aina sitte jotenki kuitenki pääs liikkelle… :)
Ja tulipa lähempääkin lähempiäkin kontakteja: Nellin kanssa vaihettiin numeroita ja tuumittiin menevämme leffaan. :) Ja sain leirillä ’pikkusiskon’: Emma-murunen on kyllä niin käsittämättömän linnunmaitoinen ihminen. Hehkuu niin syvää sulosuutta, pehmeyttä ja hymyä. Enkä voi kuin ihmetellä miten se näin nopeesti uskalsi luottaa muhun, purki sydäntään sylissä leirillä. Teki mieli muuttua jätti-Totoroksi ja sulkea Emmaliini jättimäiseen pörröiseen halaukseen.
Mukavia ihmisiä. Omanolosta sakkia. Mä oon aika myyty.
Nyt sitten taas uudella innolla ’tavistreeneihin’. :) Mua leirin aikana valistettiinkin että kandee alkaa vaan järjestelmällisesti rakentemaan itelleen seuraavan graduoinnin oppeja. Rohkeesti kuulemma vaan pyytämään treenien vetäjiltä että käytäis perustekniikoita läpi. Eli heti kohta meenki Aikidoliiton sivuille kaivelemaan että mitä mun pitää syksyllä osata, ja illalla sitten Hannu P:lle nöyrää pyyntöä… *pieni intoväristys tulevaisuutta ajatellessa*