IRC-Galleria

Ihmeellistä häröilyä taas mun treeni. Sekä eilen illalla että tänä aamuna. Hohhoijaa… Ihan kun ei raajaa toisesta erottais, saati sitten osais käytellä niitä mitenkään. Hannu J kovasti eilen yritti vakuutella että menee ihan hyvin, mutta silti musta tuntu ihan sille kun olisin voimalla vääntäny joka tekniikan. Tiiä häntä. Voi tietty olla että toi vähähiilarinen ruokavalio vaikuttaa vielä toistaseks ja on vaan voimattomuutta jäsenissä. Mutta silti vähän outo olo… Mielikin kaiken tän vääntämisen takia matalalla. Jännä miten tää kaikki vaikuttaakin niin paljon.
Tosin pakkohan sen on vaikuttaakki, kun mä varmaan lähemmäs puolet hereillä vietetystä vapaa-ajastani elän tatamilla. Välillä tuntuu että oon dojoilla enemmän kuin kotona. Joskus oonkin. Hereilläoloajasta, siis. Aamulla heräämisestä lähtöön 30 min., mahdollisest aamutreeneissä 1h, sieltä suoraan töihin, sieltä suoraan takasin treeneihin x2 (á 1,5 h), ja kotona hereillä ehkä tunnin ennen zippaamista. Vaikka jättäis toiset illan treeneistä väliin ni siltikin oisin vähintään yhtä paljon tatamilla kuin kotona.
Onkohan tää oikeesti vähän kipeetä…? Pitäis varmaan hankkia elämä…kaiketi…
Pasia syynättiin tänään aamutreeneissä. Tosin tällä kertaa tatamin laidalta. Opekoulutuksen ’näyttötyö’. Hyvin tuo tuntu menevän vaikka mies omien sanojensa mukaan jännittikin. Ei huomannut ainakaan tällanen rivireenari, ja kivaa oli. Hyvä mieli jäi (vaikka olinki taas aika huono ja päpätin siitä aikani pukkarissa).
Mutta ei ole, jumaliste ei, minun kroppaa tehty heräämään 05:20 aamulla treenejä varten. *NAUR* Niin paljon kun mä nautinkin aamutreeneistä niin leireillä kuin tälleen arkenakin, ni joku roti sentään! *hih* Selkeesti se 07:00 on mun kropalle ja kaallle sellanen optimaalinen aamunalotusaika. Sitä ennen on vielä ihan täys system shut down päällä eikä kykene ymmärtämään mistään mitään eikä liikkumaan mitenkään järkevästi. Huhhuh… onneks tää oli vaan poikkeusaamureeni… :)
Ai hitto, pitääpä muistaa tältä aamulta se Pasin nikkyo-niksi, että leikkauksen jälkeen uken olkapää pitäis olla alempana kuin ranne niin otteen vaihto on turvallinen. Ja Tuulan vinkki siitä että sankyossa nagen pitää otetta vaihtaessa olla tarpeeks uken takana ni kyynärpää pysyy hallussa. Hitsi noita neuvoja oli taas kiljoona… Ja arvaa muistanko enää, arvaa… no EN! Sanelukone tai videokamera ois reeneissä kova sana… Pitäisköhän joskus videoida… Huhhuh, vois olla melko raakaa katottavaa… *repeilee*