IRC-Galleria

...oli eilen luona. Käytii uittaas koissui. Laitanpa kuvanki tuonne arkistoon. Rakkineet on hauskoja. Oli aika mehevä ilma. Lämmin ja tuoksuva. Reeneistä tullessa meinasin jo unehtuu kedon kupeeseen nuuskuttaan. Kesä on ihana. Paitti öttiäiset on osmoja.
RYP on kyl rakas. Hieroi mua eilen niin nannasti. Tai siis onhan se rakas hieromattakin. *virn* Sielunsistko. Jännä kyllä, että vaikka tuossa oli taas hirmunen aika ettei nähty, ei juteltu, ni silti jotenki vaa...no...yhteys on siinä. Pyytämättä, tekemättä... Aika uniikkia... Aika ihanaa... Oon onnekas...

*pikkukarkelo* Mä opin taas jotain… Mä ymmärsin taas (ehkä) jotain… Jeij… *pikkukarkelo*
Katadori nikkyo ura meni VIHDOIN! Nyt vasta kun selitettiin pölkkypäälle että sen on itse asiassa alun perin ikkyo joka epäonnistuu ja siitä tulee nikkyo. Ni joha loksahti. Ja muutenki nyt vasta valottu miten se toinen käsi tulee siihe kyynärvarren päälle. Eihän se mikää vaikee sitte ollukkaa. Ei vaan jotenki kyenny käsittämään sillon taannoin ku Tuomo sitä yritti opettaa. Oli varmaan vaan tyhmäapina-päivä.
Ja sitte tehtii sellane hauska irrottautuminen kahdesta vastustajasta. Mikähän sen nimi nyt taas olikaan… Nikkyo-irroittautuminen kuitenki. Kummassaki räpylässä uket kaksin käsin kiinni, ja siitä vaan keskustan ympäri pyörimällä ja nikkyo-lukoilla uket meni kanveesiin. Aika hauska… :) Ei niin että mä oisin sen osannu… *naurrrr* Mutta olipa hauska harjoite kuitenki.
Eilen oli kyllä muutenki kiva treenaa. Se 4 kyu heppuli – mikähän sen nimi ees on? – jonka kanssa aika paljon tein osoittautukin paljon rennommaks kuin aiemmin. On vähä jäkittäny ja totistellu aiemmin. Mistä lie johtunu. Tosi mukavan olonen poitsu oli. Ja se on aina kiva tehhä edistyneemmän kanssa, ku tuntuu välillä jopa sille että osaakin jotain. Ja oppii koko ajan.
Kyllä harmitti sekä omasta että sen toisen puolesta, kun tein yhden naisen kanssa tekniikkaa. Mä en osaa ittekkää vielä yhtään mitään, mutta se ei kyllä osannu senkää vertaa reagoida ukena ja oli alati sellane olo, et joudun tekemään väkisin sille tekniikoita. Kun ei tosiaan ittekkää osaa. Ikävää! Sitte vielä kävi ilmi että sekin ois vissiin syksyllä suorittamassa 5 kyuta. Voi Luoja… Ilkeämieliselle tuntuu sanoa, mutta mä EN halua sen pariksi graduointiin. Ukena ei mulla oo mitään hätää, mutta mä en nagena haluais vielä näin varhaisessa vaiheessa niin haasteellista ukea.. *huoh* Noh, saas nähdä… Tarttee kysellä ja katella…
Nyt kun oon pureksinu vuorokauden tuota syksyn treenirytmidilemmaa mitä eilen pohdin, ni kyllä se näyttää aina vaan jotenkin oikeemmalle polulle, että nyt vielä tän kuun ja ens’kuun alun panostan osmona aikidoon (etenkin kun näyttää että tälleen kesällä tosi auliisti opetetaan yksilöllisemmin seuraavan graduoinnin juttuja) ja sitten kun normi treenikausi pärähtää taidossakin käyntiin, ni otan taas taidon etusijalle, ja käyn aikidossa sen minkä ehdin. Harmillista vaan että vapaatreenit menee taidon kanssa päällekkäin. Tarttee varmaan välillä laistaa tiistaista. Aina kun ei oo oma veto tms. Mut jos oon sissi ni sentään Karin keskiviikkotreeneistä voisin porhaltaa taidotreeneihin… :)

No HUH! olipa loma... *hiukan hämmentynyt* Sielu lepäsi, niinkun aina rakkaissa maisemissa ja rakkaiden kanssa, mutta jumaliste mitä draamaa...
Erittelemään en mitään lähde, mutta jos joltakin suunnalta tuli kaiken maailman paskaa, huutamista, stressia...vaikka mitä... Eikä huutaminen ees lähes kertaakaan kohdistunut muhun, mutta tällanen pöljä kun oon ni ahdistun aikalailla siitä kun mulle tärkeet ihmiset huutaa toisilleen. Vaikka miten oliskin normaalia tai muka leikkisä pohjavire.
Olin aivan naatti Pohojammaan jälkeen, ja junassa kiittelin hiljaa mielessäni että vielä oli pari päivää kotona aikaa tasata pää. Ni eiku melkein heti kotiin tulon jälkeen lisää paskaa täältä etelän suunnalta. Meinas jo reppu ratketa. Pää oli aika koetuksella. Systerikin sanoi sunnuntaina että mulla on kamalan mustat silmänaluset. Ihmekkös tuo...
Mutta onneks on systeri. Käsittämättömän rakas. Ja Leevi. Ja Ellu. Ellu...ihana RYP...Luojalle kiitos (jälleen) Ellusta... Ja olihan muutakin hyvää. Koko viikossa. Aikidotreeneissä koin jälleen minivalaistumisia, Pohojammaalla pääsin näkemään läheisiä ja juttelemaan nuorempien kanssa ja leikkimään sinttien kanssa ja löysinpä hienon hupparinki (miesten osatolta, taas, ylläripylläri), oli pari tosi kaunista päivääkin (vaikka suurimman osan ajasta tulikin vettä), sain käsiini parit uudet DVD:t... kaikkea sellasta... hyvääkin...
Mutta olipa silti melko rentouttavaa tulla töihin. *tekee henkisen muistiinpanon:* Ei enää ikinä, IKINÄ lomavajeisena Pohjanmaalle, jos siellä on noin paljon sakkia samaan aikaan! Muutama viikko ja sit pääsee yrittämään rentoutumista uudestaan. Harmi vaan että verottaja haukkas niin mehevästi lomarahoista. Taitaa kesän reissu-unelma olla romutettu. Pitää vaan yrittää jaksaa oottaa Kiinaa...

Taas tuli kirjotustaukoa. Ehkä ihan ymmärrettävää, viime viikon kun olin lomalla ja ennen sitä oli vähän häslinkiä.
Melko epätoivoselle välillä tuntui sekä viime että toissaviikon keskviikkojen treenit. Ei meinannu taas akkeli jummartaa mitään. MUTTA! Ha haa! olipa siellä valopilkkujakin. Ymmärsin ees vähän että miten sankyo toimii. Pitää kiertää kahteen, ei vaan yhteen suuntaan. Tadaa! Ja ymmärsin mä jonku toisenki jutun. En vaan nyt muista että mikä se oli. Jollekin lapulle sen kotona kirjotin treenien jälkeen ylös. Toivottavasti se lappu on vielä tallessa. *töhö*
Ihanaa muuten miten treenivetäjät on niin auliisti teettäneet 5 kyun tekniikoita. Oon päässyt aika hyvin tekemään möllitekniikkaa. *virn* Suurensuuri arigatoo, siis, senpait! *REI*
Mutta MÖH! tänään olis ollut Virpi-senpain aamutreenit, mutta loppusivat vasta ysiltä, ni ei pystyny tämä eukko osallistumaan. *HUOKAUS* Nooooh, mutta tuleehan noita. Syksy tulee. *hehe*
On tässä kyllä vähän sellanen kahden tulen välissä –olo nyt. Hiljattain. Rakkaus ja velvollisuus taidoon vetää yhteen suuntaan, uuden oppiminen ja pehmeys aikidoon. Ja ihmiset, molemmissa lajeissa. Joskin ehkä tällä hetkellä aikidossa vähän enemmän. Jotenkin on sellainen olo että aikidon ihmiset edelleen ottaa mut paremmin vastaan tällaisenaan. Tosin taidossa sitten on hirmuinen antamisen halu.
Keväällä ’annoin ittelleni anteeks’ taidotreeneistä poissaolon kun oli aikido ja kurssi. Mutta nyt ei ole kurssia. Velvollisuudentunto siis käskis käymään taas normisti taidotreeneissä ja sen lisäksi sitten aikidossa sen minkä ehdin. Mutta opinnälkä ja toistontarve sanoo jotain ihan muuta… Jollain tapaa luulen että taidoväki olettaa mun palaavaan normaalirytmiin syksyllä. Ja niin minäkin. Vaikkei iiiiiihan ihan rehellisesti ottaen välttämättä innostais. Toisaalta… vaikka kävisin kaikki taidotreenit, niin oikeen yrittämällä mulla ois silti saumat seittämään aikidotreeniin viikossa. Ja yrittämättäkin viiteen. Tosin sitten ei ois lepopäiviä. Mutta tuleehan mulle pakostikin välillä hieronnan takia lepopäiviä. Paitti että käyn sillon monesti aamutreenit.
Perkele mitä vatkaamista… *huokaa syvään*
Noh, ehkä kuitenkin annan syksyllä enemmän aikaa taidolle. Dantai-kisat tulossa jne. Ja oikeesti kyllä haluunkin antaa meijän nuorille treenaajille aikaa. Henkilökohtaista sellasta. Tietty 5 kyun aikidograduointi vähän jännittää, mutta mulla oli jo ennen kesäleiriä tarvittava treenimäärä alla, ja jos tätä menoa saan opastusta treeneissä, niin enköhän mä saa jotenkin koulittua itteni kasaan. Se shikko vaan vieläkin kaivelee. Kaiken muun uskon hanskaavaani ajoissa. Shikkoa siis, joka jumalan välissä.. *naur*

Jeij! Viikon lomalle lompsis!
Pohojammaa, hiör ai kam! :D

Moi!

Mun nimi on Maria Pulkka ja asun Helsingissä. Olen 29-vuotias eläkeläinen, joka tykkää aivan mielettömästi syvänmerensukelluksesta ja örinämetallista.

Lapsia on siunaantunut kahdeksan. Hiukset on vaaleanharmaat ja silmät yönmustat. Diggailen ihan hulluna örinämetallia. Myös tosi moderni jazz kolisee ku rautanaula. Lempiartisti on kuitenki Juanes (latinomiehet on mun pahe...). Parhaiten mua kuvaa adjektiivi "hyvä". Kamoon, sanoohan sen jo nimikin! "Maria" tarkottaa kapingamarangiksi "hyvä" (pitää vissiin muuttaa Mikronesiaan).


* Nimesi (2. nimesi ja lähimmän naapurisi sukunimi) --> ei muista viereisen naapurin nimeä, otin alakerrasta...
* Asuinpaikkasi (kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla)
* Ikäsi (lisää oikeaan ikääsi lohjenneiden sormikynsiesi lukumäärä)
* Ammattisi (naiskäyttäjä kirjoittaa isänsä ammatin, mieskäyttäjä äitinsä)
* Harrastuksesi (harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää)
* Lapsiesi lukumäärä (montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät)
* Hiustenvärisi (tämän hetkinen paidanväri)
* Silmienvärisi (tämän hetkinen housujen väri)
* Musiikkimakusi (genre, jota et siedä)
* Lempiartistisi (tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi)
* Itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi (se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun kirjoitat googleen 2. nimesi ja "adjektiivi")

Mä tahon miehen.
Ihan oikeen sellasen.
Tartten sellasen.
Pöpiksi tässä yksin tulee.
Ei taho olla yksin.
Toinen selkärankanen tänne, kiitos.

Eipä oo tullut vähään aikaan kirjotettua. Tai tuntuu pidemmälle ajalle kuin mitä onkaan…
Tuomo mua viel yritti viikolla puhua mua graduointiin. Ja jälleen kerran ihastelin, ihmettelin ja olin nöyrästi kiitollinen siitä, miten mielettömän upee balanssi tuolla on näissäkin jutuissa. Ja ystävällismielisessä painostuksessa. Olin oikeest todella otettu että mua yritettiin puhua yli menemään graduointiin. Ja sitten olin erittäin kiitollinen siitä että kun totesin että en ole tarpeeks varma vielä mennäkseni kokeeseen niin prässäys loppu siihen. Ei jääty jänkkäämään asiasta. Mielettömän upeeta. Täydellinen balanssi. *nöyrää likkaa*
Tosin sitte Iida kiskas hihasta kun se tarvitsi 6 kyu graduointiin parin. Eli sitten eiku muistelemaan ko. gradioinnin juttuja. Tosin sen verta tuoreessa muistissa ne vielä oli ettei ois tuottanu onkelmaa. Tosin sitte just ennen graduointia kävikin ilmi että siellä olikin toinenkin 6 kyun graduoija, joten tekivät kokeen keskenään eikä mua tarvittu. Molempi parempi. Pääsinpä näkemään ekaa kertaa graduoinnin sivusta. Hyvä niin. Nyt ehdin vähän tarkkailemaankin että miten homma toimii. Ens’kerralla sitte tiiän… :)
Leiri oli aika pähee. Pientä nitkahtelua ja venähdyksenoloisia tuntemuksia siellä tuli, mutta aika vähällä pääsin. Ja hirmusti opin. Yonkyoa pääsin tekemään enemmänki, ja taas kiittelin hiljaa mielessäni että sattu Tiina pariks. Aluks en meinannu ymmärtää miten se halus mun tekevän hommelit (kun ei vaan meinannu sujua), mut sitte vaan yht’äkkiä kolahti ja se lähti notkahdellen etenemään se tekeminen. Kivaa. Hauska tekniikka. Miekkaliikkeiden ajattelu auttoi. :) Arigatoo gozaimasu, Tiina-senpai. :)
Ja kauhee määrä muutenki kaikkee uutta oli. Mut hillittömän mageesti rakennettu leiri sinällään, että aina tehtiin aluks tekniikan perusmuotoa tarpeeks – välillä neuvoilla terästettynä – ja sitten vasta otettiin henkawazaa ja muuta sellasta siihen jatkoks. Älyttömän mageeta. Tykkäsin. Kovasti.
Ukewaza oli selkeesti yks keskeisiä teemoja. MAHTAVAA! Justiin sitä mitä oon kaivannukki. Viime viikolla justiin kitisin mm. Pasille siitä et haluan paremmaksi ukeksi. Sekä itteni että nagejeni takia. Ja nyt sitä oppia sitten tuli. Roppakaupalla. ja upeita harjotteita. Herkkyyttä, herkkyyttä, herkkyyttä. Siitä sai kuulla koko leirin ajan. Ja vaikka se aika tehokkaasti unohtui aika ajoin – etenki aina uuden tekniikan tullessa vastaan – niin vähän olis sellanen aavistus että jotain kuitenkin jäi hihaankin. Ainakaan Kari ei kertaakaan korjannut sitä miten otin kiinni sen ranteesta kun se kävi nakkelemassa mua (hui, olipa jännää! *hermostunut kikatus*). Mutta se toisaalta voi olla ihan sitäkin että oon 6 kiukale vasta ni ei odoteta moisia hienouksia vielä. :)
Mutta oli kyl tosi mukavaa miten kannustava Kari oli. Tosi hyväntuuliselle se vaikutti kokoajan, ja kävi aina välillä heittämässä huultakin. Oli kyl aika mageeta päästä sen käsittelyyn pari kertaa… Sieltä sitä oppia tulee aika ropisemalla…kosketuksen kautta…
Ja Kari leirin lopuks kiitteli leirin hyvästä ilmapiiristä. Sellanen siellä kyllä olikin. Kokoajan sellanen positiivinen, rentoutunu olo. Sugoi! Ja tutuistuin taas tosi mageisiin tyyppeihin eri puolilta Suomea. Jännää päästä tekemään ihan eri tavoilla tekevien tyyppien kanssa. Välillä kyl meinas silleen kone pysähtyä kesken kaiken että ”miid fiid se oikeen tekee…?” mut kyl sitä aina sitte jotenki kuitenki pääs liikkelle… :)
Ja tulipa lähempääkin lähempiäkin kontakteja: Nellin kanssa vaihettiin numeroita ja tuumittiin menevämme leffaan. :) Ja sain leirillä ’pikkusiskon’: Emma-murunen on kyllä niin käsittämättömän linnunmaitoinen ihminen. Hehkuu niin syvää sulosuutta, pehmeyttä ja hymyä. Enkä voi kuin ihmetellä miten se näin nopeesti uskalsi luottaa muhun, purki sydäntään sylissä leirillä. Teki mieli muuttua jätti-Totoroksi ja sulkea Emmaliini jättimäiseen pörröiseen halaukseen.
Mukavia ihmisiä. Omanolosta sakkia. Mä oon aika myyty.
Nyt sitten taas uudella innolla ’tavistreeneihin’. :) Mua leirin aikana valistettiinkin että kandee alkaa vaan järjestelmällisesti rakentemaan itelleen seuraavan graduoinnin oppeja. Rohkeesti kuulemma vaan pyytämään treenien vetäjiltä että käytäis perustekniikoita läpi. Eli heti kohta meenki Aikidoliiton sivuille kaivelemaan että mitä mun pitää syksyllä osata, ja illalla sitten Hannu P:lle nöyrää pyyntöä… *pieni intoväristys tulevaisuutta ajatellessa*

*ottaa mallia kiroilevasta siilistä* (Kandee muute käyvä http://www.kiroilevasiili.fi/ , loistosarjis...jos ymmärtää pohojalaasten päälle...)
Vittu että vituttaa... perkele...
Ei jaksa... ei saatana ny vaa jaksa...

Kirjoita molemmat nimesi, niin saat tietää millainen olet ;>

A: Tykkää juomisesta
B: Tykkää ihmisistä
C: On villi ja hullu
D: Hänellä on yksi parhaimmista persoonista
E: Hyvä suutelija
F: Sinua palvotaan
J: Pitää tupakasta
G: Toiset eivät määrää sinua
H: Hyvä persoona ja vielä paremman näköne
I: Rakastaa kaikkia hauskaa
K: Todella tyhmä
L: Kaikkien rakastama
M: Tekee seurustelusta hauskaa
N: Todella seksikäs
O: Paras panemaan
P: Tulee toimeen kaikkien kanssa
Q: Tekopyhä
R: Vitun hullu
S: Helposti rakastettavissa
T: Uskollinen rakkailleen
U: Tykkää rentoutua
V: ei tuomitse
W: Erittäin avara katseinen
X: Muut eivät määrää minua
Y: Yksi parhaimmista Tyttö/poika ystävistä, mitä voi olla
Z: Aina valmis

---

K: Todella tyhmä ***** (kivat, tosi rohkaseva alotus... ehkä mä en haluukkaa tietää...)
A: Tykkää juomisesta
T: Uskollinen rakkailleen
J: Pitää tupakasta ***** (täähän on ihan humpuukia... en siis oo tyhmäkään... :P )
A: Tykkää juomisesta ***** (kamoon... ei nyt sentään näin paljon...)

M: Tekee seurustelusta hauskaa
A: Tykkää juomisesta ***** (paaahhhhh....)
R: Vitun hullu ***** (ehhh....)
I: Rakastaa kaikkia hauskaa
A: Tykkää juomisesta ***** (...)