IRC-Galleria

Uneni ova lähes poikkeuksetta häiriintyneitä, joten jaan sellaisen kanssanne nyt kun kerrankin muistan sen lähes täydellisesti. Tässä ei tule olemaan mitään järkeä.

---

En tiedä mistä se kissa siihen ilmestyi. Joka kerta kun jätin sen taakseni oven sulkiessani, kääntyessäni edessäni seisoi tuuheaturkkinen birma. Se ei koskaan tehnyt mitään merkittävää. Katti vain tuijotti minua, kallisteli suurisilmäistä päätään ja naukaisi hennosti. Kissa ilmestyi mitä omituisimpiin paikkoihin, vaikka minun olisi kuulunut olla siitä kilometrien päässä. Se naukaisi autoni takapenkillä, kaupan kassan takana, työtasoni alla ja lenkkeillessäni perässäni. Ajanmittaa totuin siihen. Minne tahansa meninkin, kissa oli aina mukanani, eikä kukaan muukaan enää piitannut siitä. Jotkut sanoivat sitä suojelusenkelikseni. Minusta se oli vain kummitus.

En ole varma kauanko aikaa oli kulunut. Olin matkalla jonnekin ja päämääräni oli tärkeä, mikä se ikinä olikaan. Minulla oli nauravia seuralaisia mukanani. He pilkkasivat kissaani. He yrittivät potkia sitä, läimiä sitä estääkseen sitä seuraamasta minua. Minä en piitannut. Voisin jatkaa elämääni taas normaalisti, jos kissa viimein jättäisi minut rauhaan. Mitä tahansa seuralaiseni tekivätkään, kissa ilmestyi aina kuin teleportaten minun viereeni tassuttelemaan, hennon nau'un säestämänä.

Olimme tulleet suuren valtatien viereen. Kissan aiheuttama stressi oli kohonnut yli äyräidensä yllyttävien seuralaisten vaikutuksesta odottamattomasti. Jokin naksahti päässäni. Aloin raivota kissalle, manata sille. Toivoin sen katoavan, tuhoutuvan seuraavan ohi ajavan rekan alle. Kissa kyynelehti. Kuin toiveeni orjuuttamana joka suunnasta alkoi virrata rekkoja pörröisen kissan suuntaan. Nau'unta kiihtyi. Kissoja. Kissoja alkoi tulvia joka suunnasta kymmenkertaisesti jokaista rekkaa kohden. Ne kaikki jäivät rekkojen alle, surullisesti naukuen ja huutaen. Verta ja pieniä ruumiinpalasia oli kaikkialla. Seuralaiseni kiljuivat hysteerisesti. Itkin silmät ummessa satojen kissojen kohtaloa, enkä halunnut nähdä omaani joukossa. Enkä halunnut sen jatkuvan. LOPETTAKAA.

Kaikki pysähtyi. Kissat olivat tiessään. Valtatiellä sireenien lomassa, lojui vain yksi rekka, jonka rinnalla makasi kiihkeästi nyyhkyttävä vaalea kissa. Astelin hiljaa eläinparan luokse, polvistuin sen viereen ja silittelin sen kyynelehtivää päätä. Pyysin anteeksi. Kissa katsoi minua räpytellen kiivaasti vetisiä silmiään.

"Minä halusin vain että sinä kuuntelet. Ja minä kiitän sinua, että sinä teet sen nyt. Minulta jäi unelmani tavoittamatta ja haluan että sinä autat minua sen saavuttamisessa", kissa sopersi nyyhkytystensä lomassa, rauhoittuen joka henkäisyltä. "Minä haluan että sinä tallennat tämän." En ole varma mitä tallentaminen tarkoitti. Kuvaamista? Muistamista? Kirjoittamista? Siitä huolimatta sen sanottuaan, kissa oli saanut päähänsä headsetin ja istui jo valtaisan DJ-mikserin äänessä ja ryhtyi soittamaan. Kissa lauloi. En tiedä ollenkaan mistä, mutta mitä kauemmin kuuntelin tämän musiikkia, sitä onnellisemmaksi tulin. Seuralaiseni nauroivat. Ilma oli yllättäen hyvin lämmin ja näin paljon hymyileviä kasvoja ympärilläni. Kaikki kuuntelivat kissan kappaletta. Sen esitys näkyi jokaisella televisiokanavalla, kuului jokaisella radiokanavalla ja jokainen joka sitä kuuli, ei pystynyt piilottamaan hymyään.

Lopussa näin vain maapallon. Se oli kristallinkirkas ja säteili kultaisessa valossa. Jokin kosketti sitä. Pinta mureni ja särkyi. Tuhansia palasia putosi pimeyteen kultaisten säteiden heijastuessa niistä. Sirpaleesta toiseen loikki pörröinen, vaalea kissa. Pimeyden päässä loisti valoa. Käyttäen putoavia sirpaleita siltanaan kissa loikki niitä pitkin kohti valoa. Se hyppäsi. Tuuhea häntä viuhahti valohunnun taa. Kaikki alkoi alusta.