IRC-Galleria

Ennen kuin minusta tuli äiti

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään kuin halusin, enkä kantanut huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.


Tällä hetkellä en voi sanoin kuvailla miten rankkaa ja hankalaa lapsen hoitoon vieminen tulee olemaan. Rakkautta ei voi mitata rahalla, rakkaus on se ainoa joka kasvaa mitä enemmän sitä tuhlaa, rakkaus on rajaton. Olen pienen lapsen äiti miten väärältä se tuntuu laittaa hänet hoitoon kun menen itse hoitamaan toisten lapsia. Tunnen olevani väärällä alalla sillä se on julma maailma. Miten meistä tulikaan näin raha ahne kansa missä työtä tekemällä pärjää. Minä olen kotiäiti ja haluaisin pysyä sellaisena mutta yhteiskunta ei kannusta minua siinä. Tässäkö on tasa arvon tulos? Olen sitten vanhanaikainen sillä olen sitä mieltä et lapsen paikka on vanhempien luona. Minä en pysty viemään hänet ekana aamuna hoitoon, enkä tule kohtaamaan niitä kyyneleitä kun hänet haetaan. Olen kohdannut rajani, luulin et olen vahva ihminen mutta olenkin heikko...Sydän revitään kahtia ja silmät ovat turvonneita itkusta. Eihän hän ole kasvanut yhtään, oli kysymys jonka esitin tässä muutama päivä sitten.

Pelkään että hän ei nuku, syö tai että hänet laitetaan istumaan rattaisiin koko ulkoilun ajaksi. Pelkään että hänestä muovataan jotain aivan muuta. Pelkään että hänen identtiteettiä muokataan. Saako hän olla oma itsensä ja pysyykö hän sellaisena kun hän itse haluaa.

P.s I Will never sleep again