IRC-Galleria

Oon aina ollu sellanen ihminen joka elää jotain hetkeä varten. Hetkestä toiseen, tapahtumasta toiseen. Odottaen sitä hetkeä. Jos tietää että jotain hyvää tapahtuu viikon päästä niin sillä ajalla mikä siinä välissä on niin ei ole mitään väliä, kohdistan kaiken tarmoni ja keskittymiseni siihen tiettyyn hetkeen tai tapahtumaan ja suuntaan sitä kohti. Kaikki mitä sitä ennen pitäs hoitaa tai jotain niin saa olla ja odottaa, ehtii sen jälkeen sitten. Ei ollenkaa hyvä systeemi jos se tapahtuma ei onnistu. En ole tottunut että kun pääsen kurkoitus etäisyydelle jostain mitä olen odottanut, halunnut ja joka mun pitäisi saada, se häviää. Pois. Varsinkaan sillon kun olen luullut että se kohde on halunnut sitä samaa, että kohdataan.

Tää on toinen kerta jo, jos oikein löyhästi laskee niin kolmas. Haluan ajatella että toinen koska sillon voin kuvitella että "kolmas kerta toden sanoo". Vaikka en siihen luottaisikaan enää.

En ole tottunu että tollanen ei onnistukkaan, että se kohtaaminen tai tapahtuma ei toteudu. Jään tyhjän päälle etsimään vastauksia. Turhaan.