IRC-Galleria

Timo, Kari, Mari, Riksa ja Erno lähtivät tuossa ihan tunti pari sitten. Tulivat eilen juuri kun olimme leiriä lopettelemassa. Olin juurikin itse siirtymässä ulkotiloihin, kun kännykkä soi ja Kari ilmoitti niiden ajaneen pihaan. Voi elämä sitä huutoa, juoksua ja halailua. Olin niin innoissani ja otin ystäväni suurella sydämellä vastaan. Toivotin kaikki tervetulleiksi ja pahoittelin, että joutuvat hetkisen odottamaan. Kävin kiskaisemassa leirin loppuun ja jaoin kaikille lapsille diplomit halien kera. Sen jälkeen lähetin tytöt pakkailemaan kamojaan ja palasin ystävieni joukkoon. Vaihdoimme tuoreimpia kuulumisia, ajomatkan tapahtumia ja näytin kaikki tärkeimmät käytännön asiat kuten vessat ja tupakkapaikan. Leiriläiset hyörivät ympärillä laukkujaan ja kassejaan kannellen ja hyvästellen toisiaan. Sinä hulinassa "Gang Bang" päätti lähteä käymään kylillä syömässä. Meikäläinen päätti yrittää samassa välissä hoitaa hommansa loppuun ja ratsastin yhden hevosen.

Danny toimi eilen ihan mahdottoman upeasti. Päivä oli kuuma, yli 20 astetta lämmintä. Näin ollen ratsastin aika maltillsesti ja kävelimme reilusti aina välillä. Treenasin Dannyn kanssa malttia, tahtia, väistöjä ja taivutuksia. Samoin laukannostot ja itse laukkatyöskentely olivat hieman työn alla. Laukkasimme tosin todella vähän juuri kuuman ilman takia. Dannyn kunto ei kuitenkaan ole vielä ihan niin loistava, vaikka se hienosti jaksaakin. Ratsastuksen päätteeksi käveltiin vielä kunnon jäähdyttelykäynnit ja olin todella tyytyväinen hevosen työskentelyyn.

Sain juuri vietyä Dannyn takaisin laitumelle ja palattua tallin pihaan kun Gang Bang ajoi Timon autolla takaisin pihaan. Tallustimme porukalla tupakalle ja mä lahosin nurmikolle makaamaan. Porukka oli käynyt HET-grillillä syömässä ja siitä kumpusi monta läppää, grillin nimestä siis. Kuuma ilma, työviikko ja raskas päivä mulla takana. Kyllä oli veto pois... Mutta virkistyin siitä sitten kun oli aika pistää "lapset" ratsastamaan. :D Kävin hakemassa Jalon laitumelta ja talutin sen tietä pitkin talliin. Kävelimme tupakkapaikan ohitse ja kaverit näkivät uljaan ratsunsa. Timo kurkkasi taaksepäin ja hevosen nähtyään ponkaisi livakasti pystyyn nurmikolta ja sinkosi tallin seinän viereen karkuun reippaan naurunremakan siivittämänä. ^^
Vein Jalon talliin ja harjasin sen pikaiseen. Kävin sitten ilmoittamassa, että ratsu olisi kohta valmiina ja palasin sisälle näyttämään kavereille mistä löytyisi kypärää päähän. Laitoin Jalolle varusteet muiden katsellessa. Kari räpsi kamerallaan kuvia kypäräpäisestä Marista ja Timosta, jolla oli lisäksi imagolleen ominaisesti arskatkin vielä päässä. Talutin Jalon kentälle ja kehotin laumaa seuraamaan. Mari oli ensimmäinen ratsastaja ja Timo istui paskat housussa (tai varmaan ainakin melkein) kentän portille penkille istumaan ja katselemaan vierestä. Mari nousi ammattilaisen elkein satulaan ja päivitteli miten kivaa oli taas monien vuosien jälkeen olla hevosen selässä. Sitten mentiin. Käyntiä ensin kierros pari kentällä ja sitten Mari sai kokeilla pätkän raviakin. Hienostihan se meni! Mari osasi melkein keventääkin. :D

Marin jälkeen selkään nousi Timo. Timo raukka oli ihan kankea kauhusta ja jännitti niin, että kädet hikosivat. Ohjeistin rauhallisesti Timolle, kuinka hevosen selkään noustaan ja mistä voi pitää kiinni. Ja taas lähdettiin rauhallisesti käyntiä. Timo istui jäykkänä Jalon selässä ja keskittyi kiinni pitämiseen. Kysyin, että pelottaako ja käskin vain hengitellä ja koittaa rentoutua. Aina välillä Timon suusta pääsi hätääntyneitä kysymyksiä kuten "miks tää keikuttaa näin", "mitä jos tippuu" jne. :D Hetken päästä Timo kuitenkin rohkaistui ja kysyi ihan itse voisiko mennä myös pätkän kevyttä hölkkää. No mikäs siinä! Päästiin ehkä kolme askelta kun se jo parkaisi että "pysäytä! täältähän tippuu!" Takaisin käyntiin siis ja kohta koetettiin uudestaan. Nyt meni jo paremmin ja vähän pidemmän matkaa. Hetken päästä Timo alkoi hieman rentoutua ja istui Jalon selässä jo aika hyvin. Kovin se valitteli kassejaan, jotka kuulemma olivat kokeneet kuoleman iskeytyessään satulan etukaareen ravin pompottaessa. Uuden yllätyksen koin kun Timo halusi kokeilla ohjata hevosta itse. Irrotin siis riimunnarun Jalon suitsista ja kävelin vain vieressä opastaen miten hevosta käännetään ja kuinka sen saa pysäytettyä. Voi sitä virnettä Timon kasvoilla kun se sai Jalon kääntymään ja pysähtymään ihan omin avuin. Aika pian Timolle ratsastelu sitten riittikin ja opastin pojan laskeutumaan alas selästä.

Karin vuoro! Kari maukui varmaan koko matkan hevosen selässä ja höpöteli vain kuinka söpö se oli. Kari meni oikein kivasti pari kierrosta käyntiä ja pari pätkää raviakin. Ja tuntui tykkäävän puuhasta ihan älyttömästi. (:
Saimme houkuteltua Riksankin hevosen selkään vaikka se oli jo muutamaan otteeseen yrittänyt kieltäytyä kunniasta. Poika nappasi kuitenkin maasta kypärän ja ponkaisi varsin tarmokkaasti hevosen selkään. Käyntikierroksen aikana Riksa kyseli paljon miten mulla on mennyt täällä leiriohjaajan hommissa ja millaista on ollut. Meni vielä kehumaan että olen kuulemma luontaisesti hyvä opettaja tai leiriohjaaja. Että musta näkee kuinka sovin tähän hommaan tavattoman hyvin. Kait se sitten on niin, jos Riksa sellaisen huomion teki. Riksa oli reipas kuin mikä eikä myöskään kieltäytynyt nopeammasta vauhdista. Jalon kiriessä rauhalliseen hölkkään miehen suusta pääsi ensin jotain taivastelua ja sen jälkeen avoin naurunremakka. :D

Viimeisenä hännänhuippuna saatiin Ernokin vielä pariksi käyntikierrokseksi kyytiin. Erno vaikutti melko hermostuneelta, vaikkei myöntänytkään pelkäävänsä. Näytin itse sitten vielä pari kierrosta kuinka sitä hevosta ratsastetaan. Joop, sen jälkeen vietiin sitten Jalo talliin. Mä hoidin siltä varusteet pois ja heitin sen laitumelle muiden hevosten seuraan. Mulla oli ihan tavattoman hyvä olo siitä, että kaikki paikalle saapuneet ystävät kokeilivat ratsastamista. Juuri kaikki se into ja iloisuus, jonka kokemus onnistui ystävilleni tuottamaan palkitsee minut työssänikin päivittäin. Timon virne, Riksan nauru ja Karin lepertely tuntuvat musta niin saatanan hienolta ja nautin siitä, että ystäväni jakavat sen kokemuksen edes hetken ajan, jonka minä koen aina ratsastaessani hevosella.

Ratsastelun jälkeen kaikki leirilapset olivat kadonneet pihasta ja mä pääsin näyttämään ystävilleni mihin he voivat majoittua. Pohdittiin siinä vähän että mitä tehtäisiin. Arto tarjosi meille mahdollisuutta grillata pihalla ja niin päätettiin käydä ostamassa kaupasta vähän jotain grillailtavaa. Riia lähti kanssamme kauppaan. Muu porukka ahtautui Timon autoon ja me mentiin Riian kanssa mun menopelillä. Kaupasta tullessa Riia myönsi mulle hieman ujona, että "kyllä nuo sun kaverit vähän pelottavilta näyttää kun ei oo tuommosiin tottunut". x)
Kauppareissun jälkeen saatiin painostavan kuuman ilman ansiosta hyvä idea lähteä uimaan! Pakotin kaikki kävelemään semmoisen parin kilometrin matkan läheiselle rannalle. Me kiskaistiin heti Marin kanssa rannalla vaatteet pois ja juostiin alusasuissamme järveen. Kari tuli hetken päästä perästä. Vesi tuntui aivan ihanan raikkaan viileältä ja hetken päästä varsin lämpöiseltä kun aurinko oli sitä lämmitellyt pinnalta pitkin päivää. Hetken perästä myös Timo kiskaisi vaatteet niskastaan ja juoksi järveen pinkeissä boksereissaan, vaikka oli aiemmin käynyt koittamassa vettä ja valittanut sen olevan kylmää. Kyllä meillä riemua riitti! Kaunis järvimaisema, ystävät, pullo olutta... Olisinko enää voinut olla onnellisempi?

Totesin rannalla, että Timo oli ylittänyt itsensä sinä päivänä jo kolmesti. Ensin uskaltautumalla hevosen selkään. Toiseksi kävelemällä valittamatta kahden kilometrin mittaisen matkan rannalle ja takaisinkin vielä ja viimeiseksi menemällä uimaan "kylmään" veteen. :)

Kun oltiin pulikoimisesta saatu tarpeeksemme käveltiin takaisin tallille ja aloiteltiin pikku hiljaa grillailutouhuja. Arto auttoi valkean alkuun ja näytti mistä saa ottaa puita. Muut katosivat tupakalle ja minä jäin suustani kiinni Arton ja Jonnan kanssa. Juteltiin aika pitkästikin niitä ja näitä. Sitten grillaamaan! Saatiin kaikki mahamme täyteen ja grillaus kestikin sinne puolille öin. Istuttiin siinä hetki vielä iltaa rauhassa Gang Bangin majoitusmökkerössä ja naureskeltiin milloin millekin. Timo löysi netistä äärimmäisen sairaita lapsille suunnattuja hengellisiä lauluja ja taivasteltiin niitäkin. Sitten saatiin itsemme liikkeelle ja muutettiin perseemme mun mökkiini. Timo jäi nukkumaan toiseen mökkiin kun me muut alettiin katsomaan Benjamin Buttonin uskomaton elämä-elokuvaa. Huonostihan siinä kävi siihen aikaan yöstä ja luovutimme puoli neljän aikaan aamuyöstä.

Aamulla mulla oli ehkä paras ja samalla kamalin herätys ikinä. :D Kello 12.45 heräsin äärimmäisen ärsyttävään hekotukseen ja silmät aukaistuani näin naamani edessä Timon irvokkaat kasvot. Ensimmäinen uradukseni oli "Vittu Timo!" kun huitaisin sitä päin ja kääsin kylkeä. Koko revohka oli ahtautunut mun mökkiini ja nauroivat nyt täydeltä laidalta. Kari kävi viereeni makaamaan ja mä yritin kerätä itseni uuteen päivään. Sain vihdoin itseni ulos ja banaanin kera tupakalle. Pian seuraani liittyi Timo ja hetken perästä muukin joukko. Vieteltiin päivää jonkin aikaa rauhakseen kun Erno sitten ilmoitti, että sen täytyisi olla ennen kuutta Tampereella. Näin ollen ihmiset pakkailivat kamansa ja rupesivat tekemään lähtöä. Mä halailin kaikkia pitkään ja hartaasti. Jopa Timoa, joka valitteli ettei ole "halija-ihminen". Vannotin kaikkia, että tulevat vielä myöhemmin joku toinen viikonloppu käymään. Sitten ne ajoivat pois pihasta ja minä jäin yksin...

Nyt olen jo useamman tunnin ollut erilläni ihanista ystävistäni ja tuntuu kuin niiden vierailusta oisi ikuisuus! :)
Mulle merkitsi ihan todella paljon, että ne viitsivät perkeleet ajaa 300 kilometriä tänne jumalan selän taa ihan vain mun takiani! Ja kun mä rakastan kaikkia noita ihmisiä ihan hirveästi. Oli niin ihana nähdä niitä taas ja vaan viettää aikaa ja jutella. Mä tulen heinäkuussa sitten Poriin! SOITELLAAN! <3