IRC-Galleria

Northerly

Northerly

 

HAASTE!Sunnuntai 29.01.2006 19:31

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan listaamaan omat tapansa. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Olen kuvitellut olevani ystävä, työtoveri, tuttu tai jopa seurustelukumppani monen julkkiksen kanssa. Kun minulla on tylsää ja yksinäistä, jatkan kuvitelmiani aina hieman pidemmälle tai aloitan uuden. Joskus kuvitelmani tulevat myös uniini.

2. Laulan usein biisien mukana. Olen paska laulaja, eikä minulla ole ääntä, mutta entä sitten. Alkuun olin ujo, enkä saattanut laulaa muiden kuullen ja säpsähdin, jos joku ilmaantui kuuloetäisyydelle. Nykyään en niin enää välitä ja jotkut ihmiset saavat kärsiä harrastuksestani.

3. Kun olin pienempi, minun piti laskea tarkkaan kaikki portaat, jotka kuljin. Tiesin jossain vaiheessa tasan tarkkaan montako porrasta talossamme tai esim. jonkin ystäväni kotona oli.

4. Kun alkaa vituttamaan, minulla on tapana laittaa soimaan melko lujaa turhautumista tai kurjuutta käsitteleviä biisejä (paras ehkä Green Dayn 'Longview') ja retkottaa sängyllä pää laidan yli, niin että veri valuu päähän.

5. Suklaan pitää aina olla Fazerin pähkinäsuklaata (kokonaisia pähkinöitä) ja se syödään niin, että kaikki pähkinät jätetään viimeiseksi ja vedetään sitten kerralla. Myös Toffifeet syödään kerros kerrokselta, niin että pähkinä jää viimeiseksi. Minulla on myös oma tapani mm. munkkien, täytekeksien ja sen sellaisten syöntiin. Niin ja pizzoista jätetään aina reunat syömättä. ;]


Haastetut:

Drool
sAijAh
Durre-
Ikazuchi
Leunu

Parempi ihminen yksin kotona III.Torstai 22.12.2005 11:56

Vietin eilisen päivänkin yksin kotona. Ei siinä mitään, tykkään olla omissa oloissani enkä ainakaan kaipaa perhettäni. Mutta kolmas päivä yksin kotona ilman kosketusta vielä koulussa kulkeviin ystäviin alkaa olla tuskaa, ainakin minulle.

Ette arvaakaan, kuinka päiväni kirkastui kertaheitolla, kun yksi uusimmista tuttavuuksistani pyrähti meseen ja pääsin hänen kanssaan keskustelemaan. Niin yksinkertainen asia pelasti koko loppupäiväni ja minulla oli todella kivaa. Autoin äitiäni puhdistamaan pölynimurin säiliön ja tuhrin vaatteeni pölyyn. Ei se mitään, vein ne pyykkiin ja hypin sitten loppuillan alushoususillani kun sattumalta kaikki housuni olviat juuri sillä hetkellä pesussa. Jos siis olisit vieraillut meillä eilen, olisit saattanut löytää minut imuroimasta sohvan alta pelkissä alusvaatteissa.

Käy se homma näinkin.

Kun ihmiset ovat omissa oloissaan, mitä he tekevät? Minä kuuntelen musiikkia, oleilen tietokoneella, luen kirjoja ja ennen kaikkea ajattelen. En ole ennen tullut ajatelleeksi, kuinka paljon oikeastaan ajattelen.

Pidän ajattelemisesta. Pohdin omaa olemustani, omia pulmiani ja käyn läpi maailmaa. Muodostan mielipiteitä ja kuvittelen, miten asiat olisivat, jos... "Jossittelusta" onkin melkein muodostunut jo harrastus. Ette osaa arvatakaan kuinka monen ihmisen kanssa olen kuvitellut asuvani tai tekeväni töitä.

Onko väärin tietää olevansa parempi ihminen kuin joku muu?

Tiedän olevani parempi ihminen kuin naapurini. Tiedän olevani parempi ihminen kuin puolet luokastani. Tiedän olevani parempi ihminen kuin vanhempani. Vai kuvittelenko vaan?

Vitun teiniangstikliseepaska.Maanantai 19.12.2005 12:57

Olen vihdoinkin löytänyt kategorian, johon sovin. Se kerrottuna tuossa yllä.

Olen vihdoinkin löytänyt poliittisen suuntautumiseni.

Olen vihdoinkin löytänyt oikean suunnan elämälleni.

Olen vihdoinkin löytänyt minulle oikeaa musiikkia.

Olen vihdoinkin löytänyt paikkani tässä yhteiskunnassa.

Olen vihdoinkin löytänyt jätkän, josta pidän, mutta jota en voi saada vaikkei varsinaista estettä olekaan.

Mennäänkö yhdessää hyppäämään sillalta?

Jouluntähti on ehdoton.Sunnuntai 18.12.2005 21:19

Sain joulupussin. Ei siellä ollut omppua... Suklaapatukoita vain...

Kirjoitin ystäville joulukortit, jotka liitän lahjapaketteihin. Vielä pitäisi sopia päivämäärät, jolloin pääsen ystäviä tapaamaan ja lahjat antamaan. Saa nähdä mitä siitäkin seuraa.

Porukat raahasivat takapihamme pikkumetsästä joulukuusen ja ripustivat ensimmäisen joulukoristeen. Tervetuloa ihailemaan oranssia tähteä, joka jouluaattona opastaa kuusen alla retkottvan nuken luo. Jipii ja eläköön kristillinen joulu.

Opetin pikkuveljeä soittamaan kitaraa... Toivoton tapaus.
Soitin itse kitaraa... Toivoton tapaus.

Rakas joulupukki, tuo basso.

Unelma. Todellisuus. Paska fiilis.Sunnuntai 18.12.2005 14:24

Vajaan viikon pääst on joulu. Joulu sucks.

Mieli pysyy virkeenä kun kuvittelee. Mielikuvitus pysyy virkeenä kun dramatisoi unelmiaan. Pääni sisällä pyörii saippuasarjamaraton tähtenä minä itse.

Turhautuneisuus...

Toivottakaa onnea, joku raahautuu tänään kahden luolaihmisen pakottamana seurakunnan joulujuhliin kello kuudeksitoista. Istu siellä sitten pari tuntia, kilju hihhulien mukana virsiä ja vedä napa täyteen pyhällä hengellä myrkytettyjä pipareita. Vähäks jipii, saan sieltä varmaan taas lasten lahjapussin varustettuna ompulla ja tikkukaramellilla. Vitun mummot uskoo sen tuovan joulumieltä 16-vuotiaan nuoren sydämeen...

Paljon mieluummin viettäisin aikani aivan muualla ja aivan toisten ihmisten kanssa. Tai vaikka vaan yhden ihmisen kanssa. Sen yhden tietyn ihmisen.

Joululahjaostokset.Maanantai 05.12.2005 22:52

Unelmaa. Ei koulua. Bussilla Saloon tekemään jouluostoksia.

Vaikka joulu ei juhlana merkitse minulle mitään, haluan tavan mukaisesti antaa lahjoja parhaille ystävilleni. Vain kertoakseni heille, kuinka paljon he tällä hetkellä merkitsevät minulle. Kaikki lahjan saavat voivat siis lämmöllä tietää olevansa erittäin tärkeitä tälle otukselle.

Ostin lahjan siis ehkä parhaalle ystävälleni (jonka olen kenties kauiten tuntenut), kahdelle uudelle tuttavuudelle (jotka joutuvat kanssani asumaan) sekä kahdelle vastakkaisen sukupuolen edustajalle (jotka toivat valoa elämääni yläasteen aikana). Kiitos jo teille rakkaat ystäväni. Lahjat ja herkät kortit saatte lähempänä aattoa.

Te, jotka ette lahjaa vastaanota tänä vuonna - älkää ottako itseenne. Olen köyhä opiskelija, jonka mieli on pieni. Lahjattomuutenne johtuu siis täysin tyhjästä kukkarostani tai siitä, ettette vaan yksinkertaisesti tänä vuonna mahtuneet mieleeni samalla tavalla kuin edellämainitut. Eiköhän asia korjaannu jossain vaiheessa, jos on korjaantuakseen ja eihän tämä nyt mikään virallinen jaottelu ole. Olette kaikki minulle enemmän tai vähemmän rakkaita.
Vaikka kuinka yritän välttää olevani samanlainen kuin nykyajan materialisti pissislehmät, niin pakko on myöntää, että juuri tällä hetkellä kaipaan kännykkääni todella paljon. Äitini unohti maksaa kännykkälaskuni ja nyt olen suljettuna korpeen ilman kontaktia ulkomaailmaan. Ja juuri nyt, kun eniten kaipaisin niitä tiettyjä ihmisiä, jotka saavat mielialani aina nousemaan ylös turhautuneisuuden alhosta. Tosin luulen, että tässä mielentilassa en saisi sanottua näille henkilöille juuri sitä, mitä haluaisin heidän kanssaan jakaa. Toisaalta en ehkä saa ajatuksiani julki ikinä, pelkuri kun olen. Mutta luulen, että tässä pisteessä pelkkä heidän ääniensä kuuleminen ja turha juoruilu riittäisi sieluni pelastamiseen tältä päivältä.

Onko se epänormaalia, että pistää seinälleen kuvia ihailunsa kohteista? Enkä nyt tarkoita mitään julkkiksia tai joka tytön seksisymboleja vaan aitoja suomalaisia poikia. Onko outoa himoita tuntematonta ihmistä, joka ei edes tiedä olemassaolostani? Onko oikein elätellä toiveita tutusta ihmisestä vaikka tietää, ettei tämä varmastikaan ole kiinnostunut? Taidan pettää itseäni... Miksi asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä on välillä niin vaikeaa? Miksi tyydyn vain istumaan hiljaa omassa nurkassani, enkä tee mitään sen tosiasian eteen, että haluaisin tutustua tiettyihin ihmisiin paremmin? Miksi ihmissuhteet ovat niin vaikeita? Vai kuvittelemmeko niiden vain olevan vaikeita? Tekevätkö kuvitelmamme asioista vaikeita vai onko psyykkeellä oikeasti osaa tai arpaa rakkaudessa? Miksi minä?

Alan omaksua omanlaista, persoonallista käsialaa. Ikävä kyllä käsialani muistuttaa sitä mongerrusta, jota lääkärit rustaavat resepteihinsä. On viime aikoina tullut kirjoitettua taas poikkeuksellisen paljon omia ajatuksia paperille. Ja nimen omaan PAPERILLE! Sille puusta valmistetulle liuskalle, joka nykytekniikan ohella tuntuu vanhanaikaiselta ja hitaalta. On ihan hyvä, että olen päässyt irtaantumaan tietokoneesta ja ottanut lähempää kontaktia vihkoihini.

Miten voi olla niin, että kun ostaa päiväkirjan, on mielessä ajatus, että kirjoittaa siihen päivittäin tai kerran viikossa tai jollain muulla säännöllisellä väliajalla? Nämä ääneensanomattomat suunnitelmat tekevät olon turhautuneeksi sitten kun ne eivät kuitenkaan toteudu. Ainakaan minun kohdallani... Omistan yhden päiväkirjan. Sain sen joskus ollessani alle 10-vuotias. Alkuun tuli kirjoiteltua lähes joka päivä, sitten kerran parissa kuukaudessa, sen jälkeen lähinnä mitä minäkin vuonna sain joululahjaksi ja nyt ei sitäkään. En edes enää tiedä, missä päiväkirjani on. Nykyän kirjoitan tunteenpurkaukseni alati auki olevalle tietokoneelleni tai vihkoon, mikä milloinkin sattuu olemaan käsillä.

[Ei aihetta]Lauantai 03.12.2005 18:31

Tyhjä olo.

[Ei aihetta]Lauantai 03.12.2005 16:04

Miten ihmissuhteita voi luokitella? Onko tarkkoja rajoja olemassa? Miten erotat ystävän ja kaverin? Mitä termejä ihmissuhteista voi yleensäkään käyttää? Kertokaa minulle, jos tiedätte tai luulette tietävänne.

Minä en tiedä.

Joulu, joulu kaupallinen tullut on.Perjantai 02.12.2005 16:50

Maailmassa on paljon pölyä. Tai ainakin Opistolla. Turvepöly, heinäpöly, sahanpurupöly... Limakalvot ovat kovilla kun näitä kaikkia hengitetään sellaiset 8 tuntia päivässä. Nenästä vuotaa verta ja kun on punaisen elämän eliksiirin aika tyrehtyä, valuu rööristä räkää kuin hanasta vettä. Kipeäkö? No en todellakaan, eihän mulla ole edes kuumetta.

Tervetuloa hevosalalle. Talliin ei saa mennä kuumeisena, mutta jos ei ole kuumetta, ei ole hyvää syytä jäädä pois tallista. Opisto on oikeasti tosi hyvä paikka, eikä minulla ole siitä juurikaan pahaa sanottavaa. Nenästäni ulos valuvat aivot vain haluavat sanoa haisevan vastalauseen ruumiin tukkoisuudelle ja syyttää jotakuta. Tässä tapauksessa hevosalan pölyjä.


22 päivää jouluun. Voi vittu.

Joulun markkinointi aloitettiin ainakin täällä Somerolla jo lokakuussa, kun suklaapukit tekivät pyhiinvaelluksen kauppojen takahuoneista hyllyille itseään tyrkyttämään. Erilaiset joulukalenterit valtaavat kodit ja mediat. Television tylsät, puuduttavat mainokset saavat koristeikseen partaukot. porot ja tonttulakit, mutta ovat silti tylsiä ja puuduttavia. Lapset kinuavat tuotteita, joita eivät tarvitse tai joita eivät voi saada. Joulu on rahastuksen aikaa.

Olen kristillisten puolesta vihainen. Vaikkei joulu merkitse minulle sen enempää kuin kasa pulunpaskaa, on mielestäni ikävää, että edes ne ihmiset, joiden juhla joulu on, eivät muista mikä joulu oikeastaan on. Kristityt ravaavat hame hampaissa tukkaputkella ympäri marketteja löytääkseen materialistikakaroilleen juuri sen oikean merkkisen ripsivärin tai kauko-ohjattavan auton. Mikään muu ei kelpaa.