IRC-Galleria

Blogimerkintä

« Uudempi -
Ensinnäkin mua pännii se, että kirkollisesta juhlamenosta on tehty jotain väkipakolla koko kansalle tuputettavaa. Kirkon ja valtion tulisi toimia täysin erillisinä, toisistaan riippumattomina organisaatioina. Tai ainakin minä uskon, että näin sen kuuluisi toimia.

Toisekseen mua ärsyttää, vaikken kristinuskosta perustakaan, että joulusta on tullut suurelle osaa kristityistäkin merkityksetön. Heille joulun kuuluisi olla Kristuksen ylistetty syntymäjuhla. Missä ovat kristittyjen kodeista seimet, tiernapojat, mirhamiruukut ja raamatunluvut? Niiden sijaan äidit juoksevat ostoshelveteissä hame hampaissa hakemassa kersoilleen juuri niitä tiettyjä pelejä, barbeja, levyjä, paloautoja ynnä muuta roinaa. Uusimpia ja parhaimpia. Ipanat saavat itse päättää mitä ehdottomasti haluavat lahjaksi rustaamalla metrien mittaisia listoja vaatimuksistaan. Ja poruhan siitä syntyy, jos paketissa onkin poliisiauto... Eikä puhettakaan, että lapsi jäisi ilman paketteja vaikka olisi kuinka tuhma ollut. Heil, materialismin riemuvoitto!

Ja sitten se joulupukki... Kyllä juu, johdettu Pyhästä Nikolauksesta ja näin ollen täysin uskonnollinen symboli? JOISSAKIN KULTTUUREISSA! Pakanamaa Suomessa Pukki oli alun perin mystinen ja pelottava ruma olento, jolla pidettiin lapset kurissa ja nuhteessa rangaistuksen uhalla, jos nämä eivät olisi koko vuoden ajan kilttejä. Tämä pukki ei hymyillyt heleän punaisessa nutussa, kantanut penskoille selkä vääränä näiden kinuamia tavaroita eikä totisesti matkannut taikakelkalla ja seitsemällä LENTÄVÄLLÄ porolla! Ja näin päästään siihen, että Santa Clauskin on vain irvikuva esikuvansa muistosta.

Ainoa asia, josta joulussa pidän on se, että sitä yleisesti pidetään perhejuhlana. Perheet kokoontuvat yhteen nauttimaan toistensa seurasta ja viettämään lämmintä rauhanaikaa. Toki tätäkin idylliä osataan ainakin Suomessa tehokkaasti pilata. On sukuja, joiden mielestä joulunviettoon tulee kutsua kaikki maan kamaralla vielä kulkevat veriveljet. Sitten maistellaan ruuan jälkeen hieman terästettyä glögiä ja aletaan kaivella vanhoja kaunoja. Jälkikasvut tappelevat serkku toisensa kurkussa vasta avattujen pakettien sisällöstä tai istuvat nurkassa itkua tihrustaen vihreänä kateudesta. Loppujen lopuksi koko suku suivaantuu toisiinsa ja kaikki hajoavat omille teilleen vannoen, ettei ikinä enää. Ja heti ensi vuonna uusiksi...

Hävetkää.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.