IRC-Galleria

Tapa ne kaikki (1983)

Iske valoja
Neljä Ratsastajaa
Moottorihengitys
Hyppää tuleen
(Puudutus) Kiskomassa hampaita
Piiskansivallus
Aavelordi
Ei katumusta
Etsitään ja tuhotaan
Metallimiliisi

Ratsasta salamalla (1984)

Vastaa tuleen tulella
Ratsasta salamalla
Kenelle kellot soivat
Vaipuminen mustaan
Ansassa jään alla
Pako
Hiipivä Kuolema
K'tulhun Kutsu

Nukkejen Mestari (1986)

Patteri
Nukkejen Mestari
Juttu jonka ei olisi pitänyt olla
Tervetuloa kotiin (parantolaan)
Kertakäyttöiset sankarit
Spitaalinen Messias
Orion
Vaurio oy.

5,98 dollarin EP: Uusintavierailu autotalliaikoihin (1987)

Avuton
Pienet tunnit
Odotus
Aivokirurgian törmäyskurssi
Viimeinen hyväily/Vihreä Helvetti

...Ja oikeutta kaikille (1988)

Mustunut
...Ja oikeutta kaikille
Tuijottajan silmä
Yksi
Lyhyin korsi
Surun elonkorjaaja
Järjen rispaantuneet loput
Eläminen on kuolemista
Värjärin aatto
Ruhtinas (vain japanilaisen version päällä)

Metallica (1991)

Sisälle Nukku-Matti
Surullista mutta totta
Pyhempi kuin sinä
Anteeksiantamaton
Missä tahansa kuljen
Älä tallo minua
Ei koskaan läpi
Mikään muu ei merkitse
Sudesta ja ihmisestä
Jumala joka epäonnistui
Kurjuuden ystäväni
Sisäinen kamppailu
Entä sitten (vain japanilaisen version päällä)

Elävää paskaa: Juhli ja siivoa (1993)

tämä on live-levy, ja en rupea toistamaan näitä samoja piisinnimiä. Pistän vain ne, jotka ovat uusia (esim. coverit)

Kivikylmä hullu
Olenko paha?
Leipäfani

Lataa (1996)

Ei minun narttuni
2 x 4
Talo jonka rakensi Jussi
Kunnes se nukkuu
Kuningas Ei Mitään
Päivän sankari
Vuotava minä
Parannus
Kieroutunut minä-raukka
Tuhlaan vihaani
Äiti sanoi
Piikki sisässäni
Ronnie
Revitty lainsuojaton

Lataa uudelleen (1997)

Polttoaine
Muisto säilyy
Paholaisen tanssi
Anteeksiantamaton II
Parempi kuin sinä
Liukas
Tartu hetkeen, beibi
Paha siemen
Missä villit asiat ovat
Ruhtinas Viehättävä
Matalan miehen lyriikka
Asenne
Järrrjestäjä

Autotalli Oy. (1998)

Typeryksen vapaa puhe
Se on sähköä
Sabrakadabra
Käännä sivua
Kuole, kuole, kultaseni
Rakastaja
Armelias kohtalo
Astronomia
Viskiä purkissa
Tiistai on mennyttä
Mitä enemmän näen

Avuton
Lyhyet tunnit
Odotus
Törmäyskurssi aivokirurgiaan
Viimeinen hyväily/Vihreä Helvetti
Olenko paha?
Salamasota
Leipäfani
Ruhtinas
Kivenkylmä hullu
Entä sitten?
Tappamassa aikaa
Ylitappo
Tapaus Vaurio
Kivikuollut ikuisesti
Liian myöhään liian myöhään

S&M (1999)

(Vain ennen mainitsemattomat kappaleet)

Kultaekstaasi
Ei lehtisuojaa
Miinus ihminen

Pyhä Viha (2004)

Levoton
Pyhä Viha
Jonkin sortin hirviö
Likainen ikkuna
Näkymätön kakara
Minun maailma
Ammu minut taas
Nimetön tunne
Puhdistus
Kaikki käsissäni

Kuivissa oloissa vietetty vkl takana. Saavutuksen arvoa lisää se, että valinta oli täysin itsestäni riippuvainen. Siitä huolimatta sain aikaan kirjan versio 3.5.:n toisen luvun. Käänsin tilanteen niin, että Welhimillä on hallussaan yksi Keltaisista Kivistä (niitähän on useita), jonka avulla hänen piti löytää Rasia. Jesroth on päättänyt käyttää G:tä välikappaleenaan yrittäessään löytää Rasiaa itsekin. Seuraavaksi tylsä vaihe, ennen kuin ystävämme pääsevät Coltareen. Kuten todettua, sivuhahmoja on karsittu, joten tapahtumia/sivujuonia on vähemmän, muttei kuitenkaan mielenkiinnon kustannuksella. Gilmerin hahmosta löytyy jatkuvasti uusia kyynisiä ulottuvuuksia. Olen varmaan lukenut liikaa Dilbertejä. Tämä ei lainkaan ole huono asia.

Olen päättänyt tappaa Laurdonin ennalta suunnitellusti. DM:nkin mielestä on hyvä, jos pari keskeistä hahmoa heittää lusikan nurkkaan noinkin varhaisessa vaiheessa.

Räikkösen kilpailu päättyi odotetunlaisesti, eli keskeytykseen. Ilves konttasi Pelicansin edessä 1-4. Puolustusvaliokunta on lyhentämässä sivaria. David Hasselhoff hinkuu comebackia. Seuraavaksi varmaan ilmoitetaan, että aurinko sammuu ja kaikki elämä tuhoutuu kahdessa viikossa.

Tältä viikolta ei juurikaan jäänyt mieleen mitään mieltäylentävää. Kotona kävin. Kohta tässä alkaa oppia Helsingin ja Jyväskylän välisen rataosuuden ulkoa. "Nyt tulee järvi... 20 minuuttia Orivedelle... Lehmihaka... Linna... Joo öö. Keskiviikkona tulee teeveestä Some Kind of Monster. Rikollisen myöhään tosin. Onko lapsille liian rankkaa näyttää Hetfield (nykyinen versio, nuori Jameshan on ihan sairaan ihQ) ilman paitaa?

Kirjoitusprosessissa ei havaittavaa edistystä. Jos vaikka keskiviikkona jatkaisi. Huomenna ei ehdi. Pitää maksaa haalarit. Kallista. Ja Approkin maksaa kympin. Outoa. Mikäköhän siinä maksaa? Ja loppubileisiin vielä kahden euron lippu. Hyvin menee. Rahat käyvät vähiin. Pitäisikö kirjoittaa kirja? Verot tosin nousevat, eikä Suomessa kirjoittamisella rikastu. Täällä on liikaa veroja ja välistävetäjiä. Joku Linnakin oli eläkeikään asti tehtaassa töissä, vaikka sen kirjoja myytiin joku 700 miljoonaa kappaletta. Jotkut kirjoittavat pelkästään rahan takia. Eddings, Jordan ja Williams tulevat ainakin mieleen. Toisaalta useasti kaupalliset teokset ovat niitä parhaita. TSH ja Maameri esimerkiksi. H.P. Lovecraft ja Clark Ashton Smith eivät elinaikanaan saavuttaneet mainetta ja mammonaa. Klassinen tilanne, jossa teosten arvo tajutaan vasta postuumisti. Toisessa päässä on J.K. Rowling, joka pelasti lapsensa nälkäkuolemalta keksimällä konseptin nimeltä Harry Potter. Rowling menestyi ja sen takia kukaan high brow- kriitikko ei voi arvostaa häntä taiteellisesti.

Tavoite keskiviikolle: Saada Gilmer ja ne lähtemään majatalosta. He tietävät siis Welhimin artifaktista. Jesroth katoaa, mutta lukijan pitää antaa ymmärtää, että hän on myös W:n perässä saatuaan Wersunilta ratkaisevan tiedon. Hmm. Olikohan Wersun siinä dumpattujen sivuhahmojen listalla?

Eilen olisi pitänyt tulla merkintä, mutta kun ei. Siitä seuraavassa.
(*nyt soi Metallica - One*)
Viikonloppuna koin jotain eriskummallista ja häkellyttävää. Ei, se ei ole sitä, vaan... PROPAGANDAELOKUVAFESTIVAALIT. Perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan kestänyt huikea merkkitapas, jonka järjesti joukko vanhempia historian opiskelijoita eräässä yksiössä. Parhaimmillaan siihen koppiin tungeksi 10 äijää. Tapahtuman aikana näimme 2 MS:n aikaisia propagandaelokuvia, sekä akselivaltojen ja liittoutuneiden tekemiä. Skaala oli laaja saksalaisesta tarkka-ampujakoulutuksesta, Tarzaniin ja suomalaisesta hömppäkomediasta amerikkalaisiin animaatioihin. Japania edustivat luonnollisesti anime ja Kurosawa. Neukkulan filmiteollisuuden hedelmiä olivat Sergei Eisensteinin huikea germaanintappofestari Aleksandr Nevski ja Karjalan takaisinvaltaus (päättyen sopivasti Viipurin valloitukseen... Mikä Tali-Ihantala? Mikä Äyräpää? Mikä Ilomantsi?). Yksi huikeimmista näytöistä oli Natsi-Saksan tuottama Die ewige Jude. Festarit päätti kokoelman helmi: Chaplinin Diktaattori, mestarin yksi legendaarisimmista töistä. Tätä varten siirryimme vaihtoasemiin, Kortepojan videotilaan.

(*nyt soi: Sentenced - Ever-Frost*) Kaiken kaikkiaan elokuvia tuli yhteensä noin 30 tuntia.
Tauoilla kuultiin asiaan kuuluvaa musiikkia: Horst Wessel, Deutschland über alles, Suuri ja mahtava Neuvostoliitto, Jääkärimarssi, Uralin pihlajat, Elämä juoksuhaudoissa ja mitä niitä nyt olikaan. Luonnollisesti alkoholi kuului asiaan ja sitä käytettiinkin runsain mitoin. Kaikille ei edes 10-tuntinen yhtämittainen elokuvaistunto riittänyt, vaan toisaalla jatkettiin sota-animaatioiden ja virvokkeiden parissa vielä pikkutunneille. Se on oikein!

(*nyt soi - Offspring - Kids aren't all right*)

Festareiden mieleenpainuvin yksityiskohta oli mp3- soittimella nauhoitettu kommenttiraita Jees ja Just- elokuvan aikana. Elokuvan (tahaton ja tarkoituksellinen) huumori kirvoitti runsaasti sisällöltään ja tasoltaan vaihtelevia kommentteja. Kokeilu epäonnistui, mikä ei tarkemmin ajateltuna ollut mikään menetys.

Hauskaa oli myös seurata aatemaailmaltaan vaihtelevien opiskelijoiden kiivaitakin väittelyitä. NL:lää ihaillut miekkonen poljettiin tylysti maanrakoon veteraanien jälkeläisten toimesta. Eräs muu esitelmöi Japanin sodankäyntiä. Muutamat vaativat Horst Wesseliä jatkuvasti soitettavan ja 1 halveksi joissain elokuvissa esiintyviä "slaavilaisia ja muita alemman rodun lutkia". Vain yhdestä asiasta olivat kaikki jakamattomasti samaa mieltä. Italian sodankäynti. Ei tarvinne jatkaa. Niin, ja Die ewige Juden todenperäisyydestä.

(*nyt soi - Dark Tranquillity - Skywards*)
(*nyt soi - Kotiteollisuus - Satu peikoista*)






"Kaikki maailman sodat ovat juutalaisten syytä" -Mel Gibson

Nyt olen täällä ja te siellä. Elän auvoisaa opiskelijaelämää Jyväskylässä, Alvar Aallon, Samppa Lajusen, Jarkko Martikaisen, Matti Nykäsen ja Timo Rautiaisen kaupungissa. Täällä tapahtuu monia asioita, mutta niistä ei mainita tässä, koska Galleriassa on myös alle 18- vuotiaita penskoja. Koin mielenkiintoisen yksityiskohdan heti torstaina. Ensimmäinen asia jonka näin, oli johonkin betonisysteemiin spreijattu teksti: Enemy takes the lead. Vihollinen ottaa lyijyn. Täällä siis pidetään myös Unreal Tournamentista, mikä on tietenkin sivistyksen merkki.

Solukämpän B- huoneen ikkunasta näkee ulos. Vaikka MNOP- taloja kutsutaan DDR:ksi, ja vaikka talot ainakin sisältä päin näyttävät, kuulostavat ja tuntuvat tuon muinaisen urheilusuur-vallan arkkitehtuurin tuloksilta, on täällä kivenpaa kuin dresdeniläisessä lähiössä. Must ainaskin. Täällä on puita. Siitä se johtuu. Ne vähän lievittävät luovaa angstia. Pitää odottaa marraskuuta, ettei vihreys häiritse. Silloin on myös tarpeeksi pimeää. Yhtä pimeää kuin eilen (oikeastaan tänään), kun myö tulimme kaupungilta, jossa seurasimme kuin Litti tanssi ripaskaa puolalaisen huppujalkapallon haudalla. Tätä oli edeltänyt korkeatasoinen keskutelu tutor Anderssonin yksiössä, jonne oli ahtautunut kasoittain fukseja. Ottelua seurasi nationalistinen jälkipeli maanalaisessa baarissa, jonka nimeä en muista, mikä on tietenkin aina osoitus siitä, että ilta on ollut onnistunut. Puolen litran tumma Kozel- tuoppi maksaa 6,30€. Laatu maksaa, mutta ei tuosta taida ihan jokailtaista hupia tulla. Näillä tuilla.

Kaukana horisontissa näkyy pari kiinteää mastoa. Niihin eivät Tikkakosken varusmiehet kiipeä, koska kiinteän maston koulutusta annetaan vain meillä Riksussa, ja sieltä on liian kallista tulla Keski-Suomeen kiipeilemään. Uudellamallahan noita tolppia on joku 1000. Etuoikealla oleva talo on remontissa. Ikkunoissa näkyy muovisuojia. Edessä on kaksi järkyttävän matalaa taloa. ja vasemmalla on rakennustyömaa. Lisää kortepohjalaisia tuloo. Täältä etelään on Raut-pohjan teollisuusalue. Näen kaksi hormia. Rautpohja on siis Kortepohjasta etelään, mutta Helvetistä itään, jonne me kuljemme.

Perjantaina kävin tekemässä innokkaasti hintavertailuja. Noin kymmenen metrin päässä ulko-ovesta on läjä kauppoja ja pizzerioita, Ärrä ja tomaatti. Kasipäk Karhua maksaa Sparissa 20 senttiä vähemmän kuin Siwassa. Kummaa. Länsiväylän S-Marketille asti en viitsinyt lähteä. Siitä on niin paljon vaivaa, ja luultavasti Karhu on sielläkin kalliimpaa.

Kirjoitushommelikommeli etenee. Uusimman version mukaan Gilmer kuulee majatalossa, että Jesroth on myöskin etsimässä Welhimiä ja Welhimin hallussa olevaa artifaktia. Tietääkö Jesroth, että Welhim on petturi ja löytänyt Rasian? Onko hän valinnut Gilmerin kätyrikseen tämän tietämättä?

Hmm. Pitäisikö noihin otsikoihin laittaa spoilerivaroitukset?

Mlinkin operoima brainstorm tulee aiheuttamaan lukuisia muutoksia, jotka muuttavat lukuisasti kirjan ulosantia. Runsaasti epäkohtia löytyi. Uudistukset ovat niin tuntuvia, että tällä hetkellä käsillä oleva versio on 2.5. Tavoitteena onkin tehdä versio 3.0:sta johdonmukainen, ehyt ja uskottava teos. Ainakin seuraavat neljä kohtaa tulevat olemaan uusia niille, jotka ovat jo tutustuneet versioihin 1.0-2.5. (koskee lähinnä Mlinkiä ja EkiXiä) ja myös Mikko- pelin random pelaajille (em. lisäksi ainakin Boogeyman).

1) Valorasian aiheuttama Cathrandin kirous. Vanhassa versiossa se vain häipyy siinä vaiheessa kun Harmaakaapu ottaa Rasian ja käyttää sitä. Myöhemminhän Cathrand omin avuin kiroaa Harmaakaavun, joka kaaoistuu Uudessa versiossa kirous siirtyy Cathrandista Harmaakaapuun, joka vähitellen sairastuu. Keltaiset Kivet kumoavat kirouksen, ja siksipä Welhim ja Gilmer selviävät sen käyttämisestä. Myöhemmin Gilmer pimittää Kivet jopa arkkimaagilta. Hänellä, tai edes lukijalla ei ole aavistustakaan niiden vaikutuksesta. Huomioitavaa: Margongar tietää kirouksen luonteesta, ja vihjaa tästä Harmaakaavulle.
2) Welhim on petturi alun alkaen. Hän aiheutti saattueen tuhon ja selvisi hyökkäyksestä ainoana hengissä (no, yllätys). Hänellä on hallussaan yksi Keltaisista Kivistä. Tämä on motiivi löytää hänet. Vasta juuri ennen kuolemaansa Welhim tunnustaa syyllisyytensä ja Keltaisten Kivien salaisuuden.
3) Vesihenki jää pois. Gilmer ja muut eivät enää lähde Kaaoksen Syövereihin. Gilmerin groupin poissaolevuus Othortenista pitää siis selittää muulla tavalla. Ilmassa roikkui ajatus, että Laurdon ja Welhim pysyvät hengissä koko loppuseikkailun. Itse olen sitä mieltä, että Laurdonin ja Welhimin pitää kuolla ennen lopputaistelua. Ja Laurdonin kuoleman täytyy liittyä metsädemoneihin ja tapahtua Gilmerin nähden. Tähän liittyy myös se, että arkkimaagin headquarters on Lonrondissa, ja Laurdon ja Gaeredhel ovat veljeksiä. Tämä yhteyshän puuttuu aikaisemmista versioista. Muutokset ovat toimivia, eivätkä sekoita juonta lainkaan.
4) Gilmerin motiivi liittyä Laurdonin groupiin (L, Graf ja Zurk) liittyy Jesrothiin. Gilmer aikoo selvittää, mitä Jesroth hänestä haluaa. Laurdon tietää, että Jesroth on kotoisin Syövereistä. Onkin siis loogista, että Gilmerkin etsii vastauksensa sieltä.

In additional...

Paljon juonen kannalta turhia sivuhahmoja jää pois, tai heitä ei ainakaan mainita nimeltä. Se saattaa sekoittaa lukijoita. Näitä ovat mm. Addos, Biradon, Bokar, Canthus, Carekith, Chiegord, Cordolum, Dilo, Drin Carao, Edgun, Eldhod, Gelian, Hubertos, Jaohar, Mandas Lonalaf, Mediar, Medrin, Retac, Saimeren, Wicedriwyn ja Zorak.

Sen sijaan seuraavat sivuhahmot (pelitermeillä NPCt) saavat armon: Atora, Cathrand, Chem Roddins, Dendaros, Gardos, Guiron, Harmaakaapu, Margongar, Meridian, Munkeir, Nadras, Nistelroy, Wersun Gurfut ja Zendran.

To be jatkettu...



Tämä on viimeinen blogimerkintäni vihtiläisenä. 1.9. alkaen olen siis virallisesti jyväskyläläinen, ja omaksun itselleni jyväskyläläisen identiteetin kokematta minkäänlaista criisiä. Seuraavan kerran kun me nähdään (aika huono verbi) on syyskuu, luovan angstin alkulämmittely. Kiitos ja anteeksi, Vihdin kunta.

PS. Lehvilae voi sitten täsmentää, jos tuo brainstorm- yhteenveto on vähän laimea.

Haastattelen itseäni. Sad but true.

Millainen on ensimmäinen Metallicaan liittyvä muistosi?

- Jossain jääkiekkomatsissa soi joku biisi. Siinä oli hyvin vaikuttava riffi ja tarttuva kertosäe. Kysyin kaverilta, mikä biisi oli. Se osoittautui Enter Sandmaniksi. Se oli samalla ensimmäinen hapuileva kosketukseni metallimusiikkiin.

Kuuluuko Metallica omalle TOP 10- listallesi?

Kyllä, kyllä. TOP kympissäni ovat sellaiset kuin Amorphis, Blind Guardian, Children of Bodom CMX, Eppu Normaali, Iron Maiden, Metallica, Nightwish, Slayer ja Stratovarius. Älä pakota laittamaan niitä paremmuusjärjestykseen.

Mikä on mielestäni paras Metallican levy?

Pahan heitit. Viidessä ensimmäisessä levyssä on omat hetkensä, jotka tekevät niistä omalla tavallaan ainutlaatuisia. Kill'em All, Ride the Lightning ja Master of Puppets ovat pelkistetyn energisiä, ...And Justice for All lyyrisesti ja soitannollisesti taidokkain ja Black Album hiotuin kokonaisuus. Itselleni tärkein on Master of Puppets, mutta ...AJFAn ansio piilee moni-muotoisuudessa. Se ei ole mitään taustamusiikkia. Järjellä ajatellen paras on ...AJFA, mutta sydämellä MoP.

Onko Metallica hyvä coverbändi?

Varmaan on, jollei sitten Eläkeläiset. Pidin Metallican Danzig- coverista Last Caress/Green Hell. Myös Whiskey in the Jar ja So What toimivat hyvin. Metallica tuo covereidensa myötä tietoisuuteen sellaisia bändejä, jotka ovat jääneet pitkäksi aikaa varjoon. Diamond Head on tästä hyvä esimerkki.

Pystyykö Metallica vielä yllättämään?

Kyllä. Onhan se yllättänyt ennenkin. 1980-luvun lopulla murtautuessaan ulos thrash- karsinasta. 90-luvun puolivälissä kokeellisine Load-levyineen. St. Anger yllätti vihaisuudellaan. En ihmettelisi, vaikka seuraava levy olisi Kill'em Allin linjoilla!

Millaisia muistoja sinulla on edellisestä Metallican konsertista?

Metallica kävi Suomessa viimeksi toukokuussa 2004. Se oli ensimmäinen maailmankiertue Rob Trujillon kanssa. Bändi ja ennen kaikkea RT toimi hyvin, mutta Stadikan laitteisto ei tehnyt bändille oikeutta. No, ei kaikkea voi saada. Soittolista oli osin yllätyksellinen. Muun muassa Jump in the Fire teki Euroopan- debyyttinsä. Bändi sai keikan päätteeksi lahjaksi omilla nimillään varustetut kanteleet.

Mikä saa suomalaiset kuuntelemaan sellaisia bändejä kuin Metallica, Rammstein ja Judas Priest? Keskiverron suomalaisen iskelmän puolelle horjahtavan musiikkimaun huomioon ottaen näiden bändien suosio on yllätys.

Hevissä piilee yhä uutuudenviehätys. Vielä 80- luvulla mustiin pukeutuneet hevarit saivat turpiinsa. Silloin oli kiiltopintainen glamrock pinnalla. Vasta Black Album teki hevistä hyväksyttävää koko kansan musiikkia. Vuosituhannen vaihteessa hevi oli ehkä Suomen suosituinta musiikkia. Metallican perilliset HIM, The Rasmus, Nightwish ja varsinkin Apocalyptica alkoivat saavuttaa kansainvälistä suosiota.

Uskotko vielä rockmusiikin menneiden aikojen bändien comebackeihin?

EOS. Toiset ovat onnistuneet, mutta eräät jumittavat seitsemättä vuotta albumin kanssa. Se ei kuulosta uskottavalta. Hanoi Rocks ja Judas Priest onnistuivat palaamaan pinnalle pitkän vaitiolon jälkeen.

Kenet haluaisit nähdä Suomessa?

Ehdottomasti Cannibal Corpsen. Se ei kyllä ikinä saisi Metallican kaltaisia yleisömääriä, mutta CC:n konsertti kuuluu yleissivistykseen.

Kuka voisi olla Suomen oma Metallica?

Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta hevibändistä on aloittanut soittamalla Metallican covereita. Kotiteollisuus on näistä yksi. Se on pitkän linjan yhtye, joka on saavuttanut vankan aseman Suomen raskaan musiikin kartalla. Helvetistä itään ja Suomen Black Album. Tällä hetkellä toivon että Stam1na saavuttaisi samanlaisen statuksen. Vanhaa Metallicaa (1983-86) muistuttaa eniten Mokoma.

Sopiiko suomen kieli rockmusiikin esittämiseen?

Kyllä vaan. Suomi on kuulemma ulkomaalaisten korviin saatanan ruma kieli, joten sellainen mörhäys kuulostaa sopivan uhkaavalta ja kiukkuiselta. Olen sitä mieltä, että vain omalla kielellä tehty musiikki on oikeaa. Siksi arvostan Eläkeläisiä ja Finntrollia enemmän kuin vaikka The Rasmusta.

Onko suomalainen rockmusiikki lyönyt itsensä läpi maailmalla?

Siinä mielessä kyllä, että maailman joka kolkassa tunnetaan Hanoi Rocks, HIM, The Rasmus tai Nightwish. Listasijoituksia ei kannata juurikaan tuijottaa. Joka bändillä on oma uskollinen fani-kuntansa, joka vähitellen laajenee. Stratovarius ja Nightwish ovat isoja nimiä Saksassa, Children of Bodom ja Sonata Arctica pätevät Japanissa, The Rasmus Briteissä, Apocalyptica ja Hanoi Rocks Jenkkilässä ja The 69 Eyes Ranskassa. Tätä nykyä taitaa HIM olla Suomen tunnetuin bändi maailmalla.

Mitä mieltä olet tämän vuoden Euroviisuista ja Lordin kappaleesta?

Lordi pelasti Euroviisut lässähtäneeltä kukkahattutätien ompeluseuran kokoontumiselta. Itse kappale on rockmittapuulla katsottuna tavanomainen, mutta Euroviisujen standardeilla aivan ehdoton huippu.

Luku 17 valmistui, eikä siitä tullut sen kamalampi kuin oli odotettavissa. Merkittävin muutos on Beardin (eli jatkossa Baragdar) debyytti jo tässä vaiheessa. Hän on tosin vielä nimetön juoppo taustahahmo, mutta kuten asianomaiset tietävät, on suuressa roolissa Kakkoskirjassa. Tämä saattaa hämätä ulkopuolisia lukijoita, jotka eivät tiedä jatko-osan tulevan. Pidin Beardin mukaan tuomista niin suurena asiana, että otin yhteyttä Mlinkiin. Onneksi hän ymmärsi asian. Tänään pitäisi kohta puoliin mennä sinne palaveroimaan. Tämän viikon ohjelmaan kuuluu luku 18, jolla on tylsä nimi Uusia vaaroja. Vaaroja? Mitä sankareillemme tapahtuu? Prosessiin saattaa tulla igävä keskeytys, kun pitää muuttaa 220 km:n päähän pohjoiseen, jyväskyläläiseen betonilähiöön. No ei ny kai. Ihan mukana paikkahan tuo Kortepohja on. Saa nähä, miten opiskelu ja kirjoitustyö tulevat sinuiksi. Oletettavasti joten kun.

Tein vähän statistiikallisia tutkimuksia tunnetuista fantasiakirjailijoista. Otos on 33 henkilöä Richard Adamsista Margaret Weisiin. Tutkimustulosten perusteella tyypillinen fantasiakirjailija tekee debyyttinsä 33-vuotiaana (Robert E. Howard teki jo 21-vuotiaana, mutta Richard Adams oli vasta 55), läpimurtonsa 47-v ja kuolee 60 vuoden iässä (välillä Howard 30 - Jansson 87, jos kohta Jack Vance on tätä nykyä 90). Hän julkaisee 31 erikokoista teosta (romaani, novelli, käsikirjoitus, tutkielma, essee, näytelmä, sarjakuva). Hän on joko britti tai jenkki. Poikkeuksen tekevät Stefano Benni (Italia), Michael Ende (Saksa), Tove Jansson (Suomi) ja C.S. Lewis (Irlanti). Intin ovat otoksen henkilöistä käyneet ainoastaan Adams, Eddings, Lewis, Moorcock, Pullman, Smith ja Tolkien (tämä on erittäin oleellista). Itse olen syntynyt vuonna -86, joten esikoisromaani tulee uunista 2019, pääteos 2033 ja the road ends 2047. Tuossa viimeisessä otin huomioon Suomen elintason ja omat elintapani, ja lisäsin yhden vuoden. Todennäköisesti kuolen syksyllä. Tolkien ja Lewis kuolivat syksyllä ja Smith elokuussa.

Palatakseni itse Teokseen, sillä pitäisi keksiä nimi. Niitä olen latonut tuonne yhteisöön, mutta olisi fiksua keksiä ainakin työnimi. Oikeasta otsikosta tekee aloitteen kustannustoimittaja. Luvussa 18 tapahtuu dramaattinen käänne, kun Trunderit saapuvat Othorteniin etsien Gilmeriä kuumeisesti. Myöhemmin taistellaan peikkoja vastaan, ja salaperäinen jousimies pelastaa Gilmerin ja Laurdonin hengen. Lopulta ylipappi Guiron saapuu Othorteniin mukanaan suuria uutisia. Welhim tulee kaupunkiin juuri ennen kuin...

Näyttää vähän siltä että versio 3:sta tulee synkempi kuin edellisistä. Ainakin juuri valmistuneesta Luku 16:sta on karsittu pois jyymöriä synkkien tunnelmien kustannuksella. Yksityiskohtia on tullut lisää, koska ne tekevät tarinasta ja maailmasta uskottavan. Se on erittäin oleellista nyt, kun Othorten on saatu mukaan. Jos vertaa näitä meikäläisen väsäämiä Othortenia ja Lonrondia vaikkapa BG:n Baldur's Gateen ja Neverwinteriin, ne tuntuvat vähän sikolättimäisiltä. Lonrond pitää kuvata paljon hienommin. Othorten vielä menee tuollaisena jämävilizzinä.

Huomasin itsestäni että on paljon kivempi kuvata kun tyypeillä menee kaikki poskelleen ja kaikki on ihan paiseessa. Luvun lopussa oli jonkinlaisena kevennyksenä tapaaminen Nirgin kanssa. Se on kakkosversioon verrattuna painostavampi. Ainoastaan Meridian on pysynyt kuivaa huumoria viljelevänä lipevänä vittumaisena kusipäänä. Kaikista sivuhahmoista M on kaikkein onnistunein. Medrin ja Nirg ovat aivan turhia. Onneksi Meridian saa tehdä paluun Kirja 2:ssa.

Ainakaan vielä ei ole toteutunut Brainstorm Lehvilä. Jossain toisessa vaiheessa sitten.

Tähän on tultu. Olen saamassa luvun kuusitoista valmiiksi. Sen nimi tyylikäs Tien päällä taas, mikä on tietenkin Eppu Normaalin maanmainio biisi. Se kertoo kaverustemme matkasta Coltaren savuavilta raunioilta kohti Othortenia. Uutena hahmona mukaan tulee Welhim, jonka osuus on suurempi kuin muiden tusinahahmojen. Pari jantteria tapaamme pienen tauon jälkeen taas. Kuten tavallista, tulee mättöä ja joistain tulee jauhelihaa.

Olen huomioinut, että suomalaiset kirjailijat kirjoittavat mielellään perusnimillään. Esimerkiksi Pohjantähti- kirjat kirjoitti Väinö Linna eikä mikään Väinö V. Linna, Väinö Valtteri Linna tai V.V. Linna. Iijoki- sarjan takana on Kalle Päätalo, ei Kalle Alvar Päätalo, Kalle A. Päätalo tai K.A. Päätalo. Fantasiamaailmassa J.R.R. Tolkien on käsite, mutta Ronald Tolkien ei oikein vakuuta. George Martin voisi olla lähimarketin kauppias, mutta George Raymond Richard Martin englantilaisen sisäoppilaitoksen rehtori. George RR Martin on sitä vastoin tyylikäs. Usein pelkkien kirjaiten käyttö voi olla hyödyksi. Lovecraft. Ei kauhukirjailijan nimi voi olla Herbert. Ja ainakin minä hajoaisin nimeen Powell. Olkoon siis H.P. Lovecraft. Sittenhän meillä on vielä C.S. Lewis, J.K. Rowling ja C.L. Moore. Toimisiko vastaava Suomessa? Muumit olisi tehnyt T.M. Jansson, Jäniksen vuoden A.T. Paasilinna, Harjunpäät M.Y. Joensuu, Tiitiäisen Satupuun K.M. Kunnas jne. Ilkka Remes on kehitellyt tätä nimipelleilyä vielä pidemmälle. Hän kun ei ole Ilkka Remes laisinkaan. Yksi keino on kehittää taiteilijanimi omasta toisesta nimestä ja äidin tyttönimestä. Esim. Tolkien olisikin ollut Suffield. J.R.R. Suffield. Ronald Suffield. Ronnie Tolkien olisi ollut ilmiselvä valinta, jos hän olisi pätenyt Jenkkilässä pari vuosikymmentä myöhemmin.

Tarinan jatko on selvä, mutta yksityiskohdat ovat vielä hämäriä. Vaikka lupasin olla vääntämättä mitään suuria muutoksia, oli tässä luvussa pakko tehdä ainakin yksi versio 2:sta hyvästi poikkeava muutos. Enää Gilmer ei palaa Trunderin talolle, vaan Nadras & Co. hyökkää Gardosin kimppuun lähellä tietä. Että näin. Saa ny nährä, milloin tämä valmistuu ja pääsee kuvaamaan Othortenia ja armotonta aketusta. Jos jaksaisi valua sinne Lehvilällekin joskus.