IRC-Galleria

Jostain kummasta syntyi nyt ainutlaatuinen aivan uniikki ja todella arvostettu objekti.
Syntyi äitikoneen mahasta,suoraan tuonne liukuhihnalle kuuntelemaan elämäänsä
suurista megafoneista josta sitä huudettiin. Mitä ihmettä nyt. Syntyi toinen
aivan samanlainen,aivan yhtä uniikki,avain yhtä kaunis ja arvostettu. Samasta äidistä vielä!
Sama elämä kuin toisella ja samat tarinat samoista megafoneista samalla hihnalla, samassa
kaikuvassa hallissa. Heitä tulee loputtomasti ja heilla on samat nimet ,samat arvot ja sama tarina.
Sama matka syntymästä kuolemaan. Sama käytetty lause kuvaamaan heidän tilaa vievää muotoaan.

Ketä he mahtavat olla.Miksi he tulevat suuresta äidistä.Äidistä jolla ei ole rakkautta,äidistä
joka metallikuoren alla tuntee tuskaa kuin tuotantoeläimet.Äidistä joka ei tiedosta mitä tuska on.
Äidistä joka on määritelty inhimillisen perspektiivin kautta. Äidistä joka on kaikkea mitä haluat sen olevan. Äidistä joka lakkaa hengittämästä kun sähköntuontanto lakkaa valaisemasta maailmaa.

Oikeastaan unohtakaa koko äiti. Sillä ei ole merkitystä.
Näillä sanoilla ei ole merkitystä koska minä sanon niin.
Silti se ei tarkoita ettei niillä olisi merkitystä.

Eikö ole paradoksaalisen jännittävää ja viihdyttävää?

Ai ei ole. No ihan sama. Minulla on kivaa. Minä viihdyn.
Mutta ehkä jollain tasolla koitan viihdyttää myös sinua.
Olenhan egoisti,kuten monesti olen saanut kuulla.

Ei se mitään. Huomasitko kuinka puhun itsestäni nytkin.
Siirsin koko tarinan häpeämättä itseeni.

Sitäkään en kauhistele.
Sillä en minä puhu pelkästään itsestäni.

Puhun maailmoista suuren tietoisuuden päässä.
Maailmoista jotka ovat piirretty suureen valkoiseen seinään.

Aina parin vuoden välein sinne päästetään tuhansia villejä lapsia
joilla on taiteellisia taipumuksia. Eli jokainen lapsi joka satutaan nyt löytämään.

Näille lapsille annetaan rasia värikyniä ja pienet tikkaat.
Ihan minkä väriset tikkaat vain. Siellä huoneessa on hurja meno värien suhteen.

Nämä lapset sitten piirtävät seinään tarinoita maailmoista.

Niissä me sitten asumme.

Luullen olevamme tärkeitä.
Keksien erilaisia ongelmia ja miten ratkaista niitä.
Oikeastaan se on täysin järjetöntä.
Mutta ei meillä ole muutakaan tekemistä ilmeisesti.