IRC-Galleria

Heräsin aamulla ja mun kämpästä puuttui ikkunat.
Mun silmät oli kadonneet ja äänet oli muuttuneet huutaviksi runoiksi.
Kukaan ei sanonut sanaakaan vaikka bileet oli käynnissä.
Koitin kysyä et mitä tapahtuu ja onko teillä kivaa mut oksensin vaan mustia hämähäkkejä ja musta ei lähtenyt mitään ääntä.
Nousin seisomaan ja koitin etsiä vessaa mut sellaista ei ollut olemassa ja kaikki kusi nurkkiin.

Kaverit pelaili suuresta ruudusta jotain peliä missä ei ollut mitään vitun järkeä. Koitin katsoo tyhjistä aukoistani mut näkymät oli täysin puhtaita. Kaikki oli enkeleitä ja dokasivat jotain kotitekoista viinaa , koitin huutaa et antakaa mullekin tätä juomaa josta te niin vitun kauniiksi ootte muuttuneet mut hämähäkit tukki mun sanat uudelleen.

Perustin niille suuren oleskelutilan kusinurkan viereen ja aloin pitään monologia mun elämästäni. Ihmiset kiinnostui ja alko ostaan niitä multa viis euroo kappale. Jostain mä sain värikynät ja aloin kirjoittamaan kirjaa mun elämästä, ainoo vaan etten kirjoittanut vaan piirsin kuvia.
Piirsin itseni ja tuhottomasti pilviä, piirsin jokaisen asian jonka muistin ja ne ilmesty hetki hetkeltä suuremmiksi ja tuntu olevan lähempänä.

Heräsin uudelleen ja mun huone oli musta, se kuhisi hämähäkkejä ja haisi kuselle. Mä olin onnellinen. Ihan vitun onnellinen.