IRC-Galleria

Heräsin aamulla ja mun kämpästä puuttui ikkunat.
Mun silmät oli kadonneet ja äänet oli muuttuneet huutaviksi runoiksi.
Kukaan ei sanonut sanaakaan vaikka bileet oli käynnissä.
Koitin kysyä et mitä tapahtuu ja onko teillä kivaa mut oksensin vaan mustia hämähäkkejä ja musta ei lähtenyt mitään ääntä.
Nousin seisomaan ja koitin etsiä vessaa mut sellaista ei ollut olemassa ja kaikki kusi nurkkiin.

Kaverit pelaili suuresta ruudusta jotain peliä missä ei ollut mitään vitun järkeä. Koitin katsoo tyhjistä aukoistani mut näkymät oli täysin puhtaita. Kaikki oli enkeleitä ja dokasivat jotain kotitekoista viinaa , koitin huutaa et antakaa mullekin tätä juomaa josta te niin vitun kauniiksi ootte muuttuneet mut hämähäkit tukki mun sanat uudelleen.

Perustin niille suuren oleskelutilan kusinurkan viereen ja aloin pitään monologia mun elämästäni. Ihmiset kiinnostui ja alko ostaan niitä multa viis euroo kappale. Jostain mä sain värikynät ja aloin kirjoittamaan kirjaa mun elämästä, ainoo vaan etten kirjoittanut vaan piirsin kuvia.
Piirsin itseni ja tuhottomasti pilviä, piirsin jokaisen asian jonka muistin ja ne ilmesty hetki hetkeltä suuremmiksi ja tuntu olevan lähempänä.

Heräsin uudelleen ja mun huone oli musta, se kuhisi hämähäkkejä ja haisi kuselle. Mä olin onnellinen. Ihan vitun onnellinen.

voisin alkaa käyttää tätä mestaa taas uudelleen.

Jokin mussa on mennyt ehjäksi.
Tää rush joka lähtee elämästä on tajutonta.
Mä oon onnistunut avaamaan itseäni ja tekemään asioita.
Oon ollut maadoittuneen rohkea ja kaikki tuntuu hyvältä.
Mä rakastan ihmisiä mun ympärillä.
Ne antaa niin paljon ja mä toivon et annan kanssa niille edes osan siitä takaisin.

Kaikki pelot on turhia mut ilman niitä sä et olisi
sinä ja sun olisi vaikea olla onnellinen sitten kun viimein voitat ne puolellesi.Tää hetki saattaa olla vaan hetkellinen mikä mulla on mutta se tuntuu sellaiselta et se näyttää mulle suunnan minne kannattaa mennä. Joku minne kävellä ja tähdätä. Se joku mihin mut on tehty ja tarkoitettu. Se on joku mit'ä kohti kävely vaan avaa sut ja jokainen hetki tuntuu siltä kun aurinko paistaa ja lävistää sut rakkaudella.
Se tuntuu aivan todella lämpimältä.

Ihmiset laittakaa rationaalinen filtterinne pois päältä.
Tehkää asioita joita te pelkäätte koska ne eivät ole
sitä mitä luulette niiden olevan. Muistakaa olla
toki järjen rajoissa jollain tasolla.Epämukavuus
saattaa joskus olla liiikaa. Mutta älkää ikinä luovuttako.

Potentiaali joka on teidän sisällänne saavuttaa
täydellisyyden kun te olette onnellisia.

Rikkokaa itsenne niin että teistä voi tulla ehjiä.
Kaikki neuroottiset harhanne siitä että
te ette kelpaa tai mitä muut ajattelevat teistä.
Puhukaa ne ääneen. Pyrkikää avoimuuteen
ja rohkeuteen toteuttaa sitä.
Kaikki häpeä kaikki paha olo ja tuska,masennus
katoaa kun sen tuo esiin ja antaa ihmisille.
Heissä on peili joka valaisee ja puhdistaa.

Olemme luontaisia parantajia se ei ole erityiskyky.
Olemme vain lukossa ja meidän kiertomme
on jumiutunut tiettyihin hetkiin.

Itsekkyys,viha ja katkeruus
johtavat vain yksinäisyyteen.
Yksinäisyyteen joka tuntuu pahalta.

Rakkaus on vaikea asia
jos ei pysty olemaan väline jota pitkin se virtaa.

Puhukaa toisillenne.
Lopettakaa se häpeäminen ja itsesääli.
Itkekää,naurakaa,vihatkaa
mutta älkää luulko että olette yksin
tai jotain suurempaa kuin muut.
Ette ole mitään erityistä
ja se on todella kaunista.

Olette itsenne keskuudessa
ystäväsi on sinä ja sinä olet hän.

Olemme kotona ja kaikki on hyvin.
Emme vain tunnista maailmaa
sellaisena kuin se on.

Pärinää.

Hän kävelee nostaa jalat kohti taivasta ja kantaa itsensä kotiin ilman kenkiä.
Sekavat ajatukset ilahduttavat matkalla ja niihin tallennetut piiloviestit antavat lisää voimaa.
Oletko sinä hyvä lukija ikinä ampunut itseäsi päähän sormellasi ja jäänyt eloon.
Avannut mieltäsi ja saanut jotain etkä menettänyt mitään.
Vienyt kaikkea mitään ottamatta ja elänyt onnellisesti ilman onnea.

Hän on. Sillä hän on kuollut.
Kuollut ja varsin onnellinen.

Hymyilee kaiket päivät yksin ja katsoo kun tuuli heiluttaa
puiden lehtiä auringon valossa.
Katsoo varjoja maailman kankaalla ja niiden
loputonta liikettä joka ei toista itseään ikinä.

Hän on tullut siihen tulokseen että vain kuollut
ymmärtää mitä elämä on.

Vain kuollut on todella elossa.

Minä en määritellyt kuolemaa.
Te oletatte. Missään ei ole mitään ristiriitaa.
On vain kirjoitusta jonka voi ottaa liian vakavasti.
Ei ole muuta muotoa. Ympyrä on neliö
ja joskus kolmio. Kaikki riippuu siitä
onko haarukka juonut maitoa ja vettä aamulla.
Siitä oletko nauttinut lääkkeesi vai oletko tuplanauttinut lääkkeesi.

Ethän unohda hengittää.
Ei kannata aina automatisoida itseään.

Hän oli väsynyt.
Jatkuva kuoleminen on prosessi
joka vie voimia.
Tarvitsee järjestellä palasia.
Muistaa menetyksiä ja opetella elämisen rutiinien rikkomista.

Pitää muistaa olla ihminen jonka mieli
on täynnä ihmeitä ja maailman naurua.

blink blink blink

what is your excuse for failing ?

Tupakat palaa sormien tilalla. Yöllä katujen keskellä sateen värjäämissä askelissa.
Hengitys sytyttää taivaan tuleen ja poistaa pimeyden. Hetkeksi osa maailmasta katoaa
ja sinä hengität maailman tuskaa. Puhallat ulos mustaa surua ja silmäsi hohtavat autojen valoissa.

Askeleet rummuttavat kapeilla kujilla, ne kuulostavat yksinäisiltä.
Käsi nousee ilmaan ja osoittaa taivasta. Missä ovat jumalan sormet.
Hetkellinen kuolema silmät kiinni. Valot poraavat mielen mustaan maisemaan.

Katuvalot ovat kuolemassa ja heräävät taas henkiin.
Minun sieluni kelluu ja ystävät liukuvat kauemmaksi toisistaan.

Aivan liian elossa ymmärtämättä mitään.
Pelkää itseään päivien ja öiden välissä.

Silloin ja nyt.

Tuntuu pahalta.

Mä menen mukana ja kaikki liikkuu. Liike ei ota musta kiinni koska mä olen osa liikettä.
Virtaan ja matkaan hetkiin jotka poistuu ja syntyy loputtomasti.
Hengitän ja olen lähempänä kuolemaa. Syntymää.
Erotan asioita joilla ei ole merkitystä. Mä haluan siksi ne ovat.
Kellun eteenpäin maailmassa jossa ei ole tunteita.
Kaikki on tehty paperista ja sinne on piirrelty kasvoja.
Mun kasvot ovat tyhjät ja teippaan paperia naamaani.
Otan kyniä tärisevään käteeni ja piirrän kasvot.
Ne valuu pois aina kun ovat valmiina.
Eikö mulle ole tarkoitettu tunteita.
Mä olen syntynyt ja kuollut mutta mitä mä koen matkalla.
Ymmärränkö sitä ikinä. Miksi kaikki on rakentunut sekavaksi.
Teenkö mä sen itse ja miksi koen tunteita jotka satuttaa mua.

Minne olen matkalla mistä mä olen tulossa, missä mä olen.
Yksinkertaista. Olen matkalla,en ikinä perillä, en ikinä lähtenyt.

Saapuminen joka tuntuu.

---

Yksin olen kantanut kaiken ja nyt ne palaavat kotiin.
Saavuttanut unelmani jotka eivät enää päde kun olen perillä.
Kohdannut asiat jotka eivät enää halua kohdata minua.
Milloin olemme luoneet itsemme ja miksi otamme sen totuutena.
Ei ole mitään mihin voimme tarttua ja olla varmoja että meillä on kädet.
On vain yksinäisyys. Sekin on kiinni mielentilasta miten sen kokee.
Ihminen vierelläsi on vain harhaa joka ei auta kun tulee aika kokea.
Kaikki on heijastuspintaa itsesi kohtaamista varten.
Olet sillä on vain merkitystä.
Voit yrittää mutta lopulta et ikinä tule tuntemaan ketään.

English is bad(my head just wants to write in english) and the story is mainly just to amuse myself and its for learning purposes to me to learn to write. Ping. Sharing it anyway ^_^

---

Hollow part 1.

There was a room.

I was in this room.

There was a man. A man and me.

No one else.

This man said to me.

"If you leave i will kill you,but if you stay we will drink tea and sit."

"Do as you wish. You have a free will"

What did i do. I stood. And stared.
I did experience fear. I did but i did it soundlessly.
I stared with senses full of fear.

He could kill me. I knew it.
but drinking tea or dying. What choices.

It should be obvious. But for that moment

for me,drinking tea with this man and dying was the same thing.

This man was somekind of god. God of death i thought.

i felt that
He exploded silently.More like imploded.
And the debris of his implosions hit me directly.

My body was filled with tingling sense of clarity.
This was more real than every moment i have ever experienced.

it felt

Like the fear would rip your skin and come through.
I felt like i was being taken away from me.
My thoughts and my body,my mind and my dreams.
not mine anymore.

I realised the facts.

here with me in this room was a man.

The man who would kill me.

Consume me.

And i could not do anything about it.

I would be left hollow like those broken statues
that howl in the wind.

continues maybe ^__^

Well hello my fellow human beings.
I am Uncle Jeff and i came to speak to this class
about how you can also learn. So lets get right down to it.

Education.

The basic level of education is this " The shit is broken,must inform others."

Then the others inform others and others pass it on to others

and soon it was discovered that the mind of a human being cannot pass the accurate message

and the shit is broken soon came out as "Some guy shit in his closet"

And that was soon judged not to be very effective way of Educating people
about changes in the world around them (expect in small communities
Where people knew the shit is broken, do not use it.)

And soon another method of passing knowledge was introduced
it was called school and consisted of these people.
The man who knew that the shit is broken and those who wanted to learn that the shit is broken.

They learned in groups. They also learned how to inform properly to others that the shit is broken.

Soon this was to be called education. When the civilized world gained more and more educated people
they made newspapers where in the frontpage read With capital letters "The shit is broken"

And soon many knew that "The shit is broken"

Soon the educated ones gained thoughts.
And people started asking "Why did the shit broke?"
"can We fix it?" "what is this shit anyway?" "do we care of this shit?"

And Soon there was another groups around this mysterious "shit that apparently broke"

They talked about Things like "What the shit that broke is" " When it broke" "And who broke it"
They build houses to it and sang songs to it. They even fought wars for it.

Many wars were fought over this "shit that broke."

Only for the reason that many geographical opinions were different about the shit
because the first "The shit is broken must inform others" Education method produced
different opinions about the shit.

In the west one may say "The shit is broken"

But in the east one may ask " who made the shit and can shit broke?"

In the nort they say " Thats not shit,its my dinner"

And i heard once someone say "Who gives a shit"

And the famous Biblical quote " There was a man who giveth a shit"

4 14 katson ruutua ja en osaa mennä nukkumaan.


Oikeastaan ei kyse ole osaamisesta.



kyse on siitä että valvominen on kivaa.

Kyse on siitä että olemme hypnoosissa.
Olemme taikureita.

Minä haluaisin nyt.


Haluaisin nyt tavata uusia ihmisiä joista pidän.

Myös vanhatkin ihmiset käyvät.

Liikun mutta mikään ei koske minua.

Ehkä olen kuollut ja ystäväni ovat vain vanha toistuva nauha.

Olenko ajaton.

Ehkä olen vain rajoittunut.

Standardini kokea on liian vaativa ja koen olevani jumissa.

En rekisteröi muutoksia koska kynnys niiden tasolle on liian korkea.


Luulen silti että kaikki on hyvin.

Suurimmat stressin aiheeni ovat kadonneet.


Ihmiset hei. Olisi siistiä tuntea teidät.



Nyt minä menen. Menen

Katsomaan

kukkia

auringossa.