IRC-Galleria

Jostain kummasta syntyi nyt ainutlaatuinen aivan uniikki ja todella arvostettu objekti.
Syntyi äitikoneen mahasta,suoraan tuonne liukuhihnalle kuuntelemaan elämäänsä
suurista megafoneista josta sitä huudettiin. Mitä ihmettä nyt. Syntyi toinen
aivan samanlainen,aivan yhtä uniikki,avain yhtä kaunis ja arvostettu. Samasta äidistä vielä!
Sama elämä kuin toisella ja samat tarinat samoista megafoneista samalla hihnalla, samassa
kaikuvassa hallissa. Heitä tulee loputtomasti ja heilla on samat nimet ,samat arvot ja sama tarina.
Sama matka syntymästä kuolemaan. Sama käytetty lause kuvaamaan heidän tilaa vievää muotoaan.

Ketä he mahtavat olla.Miksi he tulevat suuresta äidistä.Äidistä jolla ei ole rakkautta,äidistä
joka metallikuoren alla tuntee tuskaa kuin tuotantoeläimet.Äidistä joka ei tiedosta mitä tuska on.
Äidistä joka on määritelty inhimillisen perspektiivin kautta. Äidistä joka on kaikkea mitä haluat sen olevan. Äidistä joka lakkaa hengittämästä kun sähköntuontanto lakkaa valaisemasta maailmaa.

Oikeastaan unohtakaa koko äiti. Sillä ei ole merkitystä.
Näillä sanoilla ei ole merkitystä koska minä sanon niin.
Silti se ei tarkoita ettei niillä olisi merkitystä.

Eikö ole paradoksaalisen jännittävää ja viihdyttävää?

Ai ei ole. No ihan sama. Minulla on kivaa. Minä viihdyn.
Mutta ehkä jollain tasolla koitan viihdyttää myös sinua.
Olenhan egoisti,kuten monesti olen saanut kuulla.

Ei se mitään. Huomasitko kuinka puhun itsestäni nytkin.
Siirsin koko tarinan häpeämättä itseeni.

Sitäkään en kauhistele.
Sillä en minä puhu pelkästään itsestäni.

Puhun maailmoista suuren tietoisuuden päässä.
Maailmoista jotka ovat piirretty suureen valkoiseen seinään.

Aina parin vuoden välein sinne päästetään tuhansia villejä lapsia
joilla on taiteellisia taipumuksia. Eli jokainen lapsi joka satutaan nyt löytämään.

Näille lapsille annetaan rasia värikyniä ja pienet tikkaat.
Ihan minkä väriset tikkaat vain. Siellä huoneessa on hurja meno värien suhteen.

Nämä lapset sitten piirtävät seinään tarinoita maailmoista.

Niissä me sitten asumme.

Luullen olevamme tärkeitä.
Keksien erilaisia ongelmia ja miten ratkaista niitä.
Oikeastaan se on täysin järjetöntä.
Mutta ei meillä ole muutakaan tekemistä ilmeisesti.

Olipa kerran tyyppi jonka toinen jalka oli puutunut ja omasi oman tietoisuuden joka oli irrallaan tän tyypin omasta tietoisuudesta. Sit se tyyppi luuli et sen jalka on viallinen ja jalka luuli et se tyyppi on viallinen. Molemmat ravas oman tasonsa lääkäreissä ja kummankaan ruumiissa ei ollut mitään vikaa kenenkään mielestä. No seuraavaksi molempia alkoi hieman vituttaa tämä kontrollin puute itsestään,sillä olihan kumpikin osa toistensa kehoa.Niinpa mentiin sitten kuntoutukseen jos olisivat hermot jotenkin olleet vähän laiskat. Siellä heiluteltiin jalkaa ja jalka heilutteli muuta ruumista.
No eihän siinä mitään tietenkään tapahtunut. Kaikki vain maksoi pirusti ja kumpaakin vitutti.

Tässä vaiheessa alkoi jo vituttaa enemmän kuin vähän koska ei rahalla nyt kontrollia saanut elämäänsä, ei selvinnyt tuntemattoman salat eikä selvinnyt muutkaan ongelmat itsestään.
Sitten mentiin hieman epänormaaleihin keinoihin sellaisiin joille lääkärit hieman naureskellen
naurelevat ja puhuvat kahvin ääressä vittuilevaan sävyyn. Mentiin henkiparantajille ja mentiin
energiahoitoihin,mentiin ihme esoteerisille tyypeille ja okkultismin taitajille. Siellä syötiin yrttejä
ja erilaisia matkoja matkailtiin erilaisiin ympäristöihin muiden sanojen sisällä oltiin.

No selvisi että ei ole oma keho kummallakaan, ei ole edes itsetuntemusta kummallakaan.
Ei ole ollenkaan hoidettu oireita kummaltakaan. Kumpikin luuli olevansa itsenäinen ja luuli
asuvansa yksin planeetalla. Siinä sitten syötiin suuret määrät LSD:tä ja istuttiin parantajien saunassa
suuret pelottavat löylyt suhisi ja hiki tuntui tarttuvan ihoon kiinni niinkuin sateella pisarat hierovat.

Siinä lopulta saunottiin niin kauan että ei enää ollut maailmaa jäljellä.
Ei ollut jalkaa ei ollut ruumista. Ei ollut enää mitään minuutta mistään missään.
Siinä sitten loppujen lopuksi kuoltiin ja synnyttiin.

Suljettiin silmät ja aloitettiin alusta.

Hei. Minä menen nyt nukkumaan. Hyvää yötä kaikki jotka joskus nämä sanat kohtaavat.

Tänä vuonna minä aion liikkua ulkona ja katsella nurmikkoa kun se kasvaa.

Saan myös ystäviä ja punaisia ilmapalloja. Sitten maalaan ne sinisiksi ja päästän taivaalle
että ne muuttuisivat pilviksi ja sataisivat takaisin poistaen kaiken saasteen kaupunkien taivailta.


^_______________________________________________________^

unirytmit on sekavia mut silti jotenkin selkeitä. herää sit ja menee nukkuun sit kun saavuttaa sen tilan et rytmi on riittävän sekava ollakseen melkein säännöllinen. Oikeestaan sekavuus on mielentila jossa on äärimmäinen luovuus ja aikaansaamattomuus samaan aikaan päällä. Ainakin yks niistä sekavuuden tiloista on sellainen. Niitä on monia ja ne voi luokitella erilaisten dominoivien substanssien kautta jotka ilmaantuu maailmankuvaan kehon kautta erinäisten lähteiden alullepanemina. Dopamiini on se yks termi ja se vasta sekavaa onkin. Ihminen tuo suuri orgaanisten päihteiden ystävä. Jokainen meistä on kävelevä huumetehdas,kohta jenkit metsästää jo yksittäisiä henkilöitä. War on humans, say no to drugs. Ihmisiltä poistetaan aivojen kemialliset rauhaset ja tilalle syötetään valtion kehittämä säännöstelijä jota pitää täydentää apteekin roinalla. Työssäkäyvät saavat ilmaisia annoksia mutta palkkaa ei tule. Taistellaan huumeilla huumeita vastaan. Suurilla areenoilla kuten antiikin aikoina kuosipäät huitovat erilaisilla aseilla ja yleisö katsoo lamaantuneena samalla innostuksella mitä katsoo huomenta suomi ohjelmaa juuri heränneenä. Tuijottaa sitä pientä kelloa ruudussa ja koittaa keskittyä ääniin ettei nukahda uudelleen.Väkivalta on jo nähty antakaa muuta päihdettä.Lisätkää terrorismia ettei ihmiset turhaudu. Loton tilalle random mielivaltaisia teloituksia niin ihmiset pysyvät aktiivisina ja hillitsevät nihilistisen ilonsa. Kaikille kuninkaan arvo ja paperit joissa on todistus siitä. Te kaikki olette nyt paaveja teillä on valta uskoa ja laittaa uskomaan.

Päiväkirjaani kirjoitan, rakkoisilla sormilla kirjoitan lal lal laa olen sosiopaatti
en liiku ulkona ajelen mielessäni autolla , ympyrää ympyrää elämä lagaa ja pihalla sataa,
sataa pihalla huonoa riimia , suoraan kolmannesta silmästä, sinisistä suomalaisista aatteellisista silmistä, enhän sentään arjalainen, ollenkaan mikään natsi ole , nyt menee jo meemien puolelle pasilaa olen katsonut,anteeksi siitä kaikille, nopeasti ne käyttäytymismallit etenee ja niin kirjoituskin
harhailee ei pysy harhaisen aatteni sisällä enää alun perin harhaileva kirjoitus jolla kuitenkin oli rajattu alue. Onko lyhyt hyvä vai pitkä parempi , no katsotaan minkä pituinen siitä saadaan, millä kombinaatiolla taion ihmisten mieleen oudot kuvat ja kierot visiot omista toiveistaan tai unistaan.

Olen lal lal laa sosiopaatti juoskaa pakoon kun näette kadulla
minä kiva ihminen olen niin kiva kiva että olen kiva, kirjaimien yhdistelmä ja numeroiden kauhu
lapsena olin aikuinen ja aikuisena lapsi. Olen käänteinen ja mutkalla. Myös jalkani puutuvat helposti
jos on kylmä ja kumisaappaat jalassa seison avannossa kun vaari onkii vieressä käyttää minua syöttinä.

Näin se menee elämä alkaa ja sitten se loppuu ja välissä on jotain kaaosta ja alkeellista jokeltamista.

Meitsi istuu maailman katolla. Jalat roikkuu tyhjyyteen alapuolella.
Täällä sataa perhosia. Kukaan ei kestä huutoa, kaikilla on ikuinen krapula.

Ainoo tekeminen on nauraa itselleen ja kosketella muiden kitaraoiden puupintaa ja kuunnella
e kielen matalaa huminaa.

Voisin puhua päihteiden käytöstä mutta ei tarvi. Ihmiskunta on kun ne 3 apinaa.
Kuuro,mykkä ja sokea. Sillä on kivaa ja se on kuosissa.

Miksei kuolema ole hauska tapahtuma.
Nauraahan ihminen aivosolujen tuhoutuessakin. Oikein ilostuu suuresti.

Ehkä se on. Ehkä me otetaan liian vakavasti kaikki.
Ehkä mä kirjotan nyt turhan paskaa asiaa.
En mitätöi tai ennusta. Minä vain koen.

Selitän sanoista ja väännän visioista.

Antakaa mennä. Eläkää.

Kaikki on tässä.
Hetkeni ovat saapuneet. Täydellinen tietoisuus ja ymmärrys.
selviää kuinka sekaisin ja harhainen on jokaisella kirkkauden hetkellä.

Ymmärtää että suru on vain surua.

Ei ole kosmista valumaa tai portaalia toiseen syntymään.

Minä kaipaan niin menetyksiäni.

Jokaista vaihtoehtoista totuutta ja syntymää.

Olen kaikkeuden lapsi enkä ole
ollut avoin mahdollisuuksille.

Otan vastaan mutta hylkään jos se on mahdollista.

Minä olen täynnä surua jonka naamioin iloksi
koko elämäni on purkissa ja se vuotaa ylitse.

Olen sentään täynnä jotain.
tyhjyys olisi luultavasti todella suunnatonta.

Silloin kun löytää niin kadottaa kaiken.

Haluaa pitää ja tukahduttaa.

Haluaa saada itselleen sen kauneuden joka lähtee muista.

Haluaa olla jotain muuta kuin on.

Ei ymmärrä yhteyttään muihin.
Sitä pientä eroavaisuutta jota ei ole olemassa.

Kaikki on niin selvää ettei sitä
voi selittää kenellekään.

Kaikkeutta ei voi perustella.
Tietoa ei voi perustella.

On vain kuvitelmien rakennelmia
joiden kulisseissa elämme.

Hengitystä universaaliin rytmiin
jossa kaikkien liike muuttuu yhdeksi polyrytmiksi.

kaikki teot ja sanat yhdeksi massaksi.

Jumalien jalat ihmisten liisterissä.

Elämät kumisaappaiden pohjissa

maailmankaikkeuden sateessa.

Tänään soitan kitaraa ja soitan hieman lisää kitaraa ja soitan taas kitaraa.

Hei. Minä olen yksinäinen mutta en halua nähdä ihmisiä.

Minä kaipaan asioita mutta en halua jäädä niiden sisään piiloon.

Minä olen konflikti ristiriita ja väsynyt.


Kaipaan hetkiä joissa olen utelias rohkea ja voin jakaa sen toisen ihmisen kanssa.

Sellainen energiavirta molemminpuolisesti,sivuttaen jotain jaettua omistamisen tahtoa.

Kosmisuutta ja rakkautta näiden hetkien sijaan.

Minä olen matkalla.


Nyt tuntuu kuin olisin menettänyt jotain.
Ajatukset riistävät voimasi ja antavat ne yhtä helposti takaisin.

Olen kaikkea mitä haluan.

Maailma on varsin pieni paikka jos elää todellisuudessa.

munkit laulavat pääni sisällä
rukouksia tuntemattomalle jumalalle

kohde löytyy kun heittää kaiken ilmaan

olemme sekaisin elämästä

kurkkulaulua yksin metsässä kohtaamassa pelkoja

yhteiskunta ei anna mahdollisuutta henkilökohtaiseen puhdistumiseen

tekosyitä on liikaa eikä ole mitään mihin tarttua

Sinä itse et halua puhdistautua tai kohdata pelkojasi

Silmät kiinni

metsä

aurinko

uni

kuolema syntymä herääminen

aamu tai ikuisuus

joka tapauksessa jokainen päivä on mahtava

koostui se sitten kivusta tai hyvinvoinnista

Kyse on mielentilasta
se määrittää maailmasi

Ne jotka seuraavat kehon tilaa
ovat onnettomia koska
kuluminen on jokaista hetkeä.

Hyvää yötä.